Lue keskustelun säännöt.
Miten te olette päässeet sinuiksi sen tosiasian kanssa, että lapsuutenne oli ristiriitainen: samat ihmiset aiheuttivat pahaa sekä hyvää
28.09.2024 |
Toisaalta äiti ja isä loivat vakautta, mutta eivät koskaan puuttuneet siihen, että veljeni solvasi ja alisti minua koko lapsuuteni.
Toisaalta äiti ja isä antoivat minulle mahdollisuuksia, mutta samaan aikaan eivät olleet koskaan läsnä.
Miten tähän kaikkeen pitäisi suhtautua
Kommentit (83)
Olen miettinyt mikä osuus oli vanhempieni ja mikä veljeni syytä. Veli purki kaiken pahan olonsa aina minuun, vanhempani eivät saaneet tätä loppumaam, eivätkä he varsinaisesti yrittäneet edes. Aina vain joku väsynyt "älkää tapelko" kun veli oli esim. murtanut huoneeni oven lukon tullakseen klusaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vanhempasi olivat tietoisia veljesi toiminnasta puuttumatta, niin kohtelu oli kyllä epäreilua. Vanhemman tehtävä on opettaa erottamaan väärä ja oikea sekä opettaa lasta kohtelemaan kanssaihmistä oikein. Toimi sinä omien lastesi kanssa eri tavalla ja opeta oikeudenmukaisuutta ja ettei muita kiusata.
Vois harkita, että kasvaisi aikuiseksi, eikä jäisi lapsuutensa vangiksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhempasi olivat tietoisia veljesi toiminnasta puuttumatta, niin kohtelu oli kyllä epäreilua. Vanhemman tehtävä on opettaa erottamaan väärä ja oikea sekä opettaa lasta kohtelemaan kanssaihmistä oikein. Toimi sinä omien lastesi kanssa eri tavalla ja opeta oikeudenmukaisuutta ja ettei muita kiusata.
Ei epäreilua vaan vastuutonta. He eivät kantaneet sitä vastuuta, joka vanhemmalle kuuluu. He siis yksinkertaisesti toimivat väärin, sana epäreilu on vähättelyä. Vanhemman tehtävä on huolehtia, että lapsi on turvassa omassa kodissaan ja saa kasvurauhan.
Näitä vatvoo vain sellaiset ihmiset jotka kuvittelevat itse olevansa täydellisiä ja tekevänsä kaiken itse aina moraalisesti oikein.
Jokainen täällä tekee virheitä, toiset pahempia kuin toiset mutta 100% varmasti myös sinä olet jonkun silmissä tehnyt jotakin väärää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mielenkiintoinen aloitus. Pitää ihan miettiä:
Toisaalta tarjosivat hyvän elintason, toisaalta olivat tunteettomia, tappelivat jatkuvasti ja kotona oli kauheaa. Ovat myös dominoineet aikuisuuttani.
Mutta kiitollinen pitää olla, koska kaikki näkivät vain kulissin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On muotia syyttää vanhempiaan. Juuri kävin kirpparilla ja siellä myynnissä useampi kirja aiheesta: 'äiti rakas' jne.
Joskus on todellakin aihetta syyttää. Ihminen kantaa aina mukanaan lapsuutensa haavoja, ei niistä koskaan kokonaan eroon pääse. Vanhemmat 90% vastuussa millainen lapsuus ihmisellä on.
Kyllä, mutta se lapsuus loppuu viimeistään kun täyttää 18v. ja silloin pitää ryhtyä aikuiseksi, halusi tai ei, ja ottaa vastuu omasta elämästään, että se on sellaista kuin itse haluaa, ja sitten pitää alkaa miettimään minkälainen vanhempi on omille lapsilleen, ja ymmärtää se, että kukaan ei ole täydellinen vanhempanakaan. Jokaisella on omat henkiset taakkansa ja parisuhteissa on ongelmia jotka väkisinkin heijastuu lapsiin. Lapsuuden haavojen ei tarvitse määrittää loppuelämää, hyvinkin vaikeist
Ei se ole noin yksinkertaista. Traumat vaikuttaa ihmisen kykyyn toimia elämässä. Sama kuin ensin hakkaisivat ihmisen, pyytäisit anteeksi ja sanoisit, hei nouseppa nyt ylös siitä ja ala elää normaalia elämää. Sitten se hakattu, luut murtuneena kivuissaan yrittää siitä kammeta ylös. Noin niin kuin vertauksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla on lapsuuden traumoja, osalla enemmän ja osalla vähemmän. Ei tähän maailmaan kukaan voisi lapsia tehdä, jos ajattelisi, että lapsi traumatisoituu vanhemmista tai sukulaisista tai luolkakavereista yms. Tosin nythän ei synnykään enää juurikaan lapsia. Ehkä se kertoo osaltaan siitä, että aikuinen tietää, että lapsi tulee traumatisoitumaan kuitenkin tavalla tai toisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En vatvo aikuisena lapsuuden juttuja vaan elän sitä elämää, joka on tässä ja nyt.
Siinä vaiheessa kun joutuu kymmenen vuotta toipumaan omasta lapsuudestaan niin niitä on vähän pakko vatvoa.
Kymmenen vuotta ei ole mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä vatvoo vain sellaiset ihmiset jotka kuvittelevat itse olevansa täydellisiä ja tekevänsä kaiken itse aina moraalisesti oikein.
Jokainen täällä tekee virheitä, toiset pahempia kuin toiset mutta 100% varmasti myös sinä olet jonkun silmissä tehnyt jotakin väärää.
Kannan täyden vastuun tekemisistäni. Ymmärrän mikä vastuu on siinä, miten kohtelee pientä olentoa, ihmistä tai eläintä, joka on täysin riippuvainen minusta. Jos kokisin, etten siihen vastuuseen kykene oikealla tavalla, en tekisi yhtään lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhempasi olivat tietoisia veljesi toiminnasta puuttumatta, niin kohtelu oli kyllä epäreilua. Vanhemman tehtävä on opettaa erottamaan väärä ja oikea sekä opettaa lasta kohtelemaan kanssaihmistä oikein. Toimi sinä omien lastesi kanssa eri tavalla ja opeta oikeudenmukaisuutta ja ettei muita kiusata.
Ei epäreilua vaan vastuutonta. He eivät kantaneet sitä vastuuta, joka vanhemmalle kuuluu. He siis yksinkertaisesti toimivat väärin, sana epäreilu on vähättelyä. Vanhemman tehtävä on huolehtia, että lapsi on turvassa omassa kodissaan ja saa kasvurauhan.
Niin. Mitä sitten? Ollutta ja mennyttä, ei sitä saa enää muutettua. Kaikki ihmiset eivät ole häävejä vanhempia, mutta lapsuus loppuu ja silloin pitää itse elää omaa elämäänsä eikä velloa menneisyydessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla on lapsuuden traumoja, osalla enemmän ja osalla vähemmän. Ei tähän maailmaan kukaan voisi lapsia tehdä, jos ajattelisi, että lapsi traumatisoituu vanhemmista tai sukulaisista tai luolkakavereista yms. Tosin nythän ei synnykään enää juurikaan lapsia. Ehkä se kertoo osaltaan siitä, että aikuinen tietää, että lapsi tulee traumatisoitumaan kuitenkin tavalla tai toisella.
Kyllä monet pystyy tarjoamaan hyvän lapsuuden, onneksi.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiintoinen aloitus. Pitää ihan miettiä:
Toisaalta tarjosivat hyvän elintason, toisaalta olivat tunteettomia, tappelivat jatkuvasti ja kotona oli kauheaa. Ovat myös dominoineet aikuisuuttani.
Mutta kiitollinen pitää olla, koska kaikki näkivät vain kulissin...
Jep. Sulla oli kauhea lapsuus, ja siitä pitää aikuisena päästä yli. Ja miksi ihmeessä olet aikuisena antanut heidän jotain dominoida sua? Eli olet jättänyt vallan niille sun paskoille vanhemmille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiintoinen aloitus. Pitää ihan miettiä:
Toisaalta tarjosivat hyvän elintason, toisaalta olivat tunteettomia, tappelivat jatkuvasti ja kotona oli kauheaa. Ovat myös dominoineet aikuisuuttani.
Mutta kiitollinen pitää olla, koska kaikki näkivät vain kulissin...
Miksi alapeukku? Kiinnostaa.
Tiesikö vanhemmat että kiusaaja ja riidan aloittaja oli aina veli? Itse olen nähnyt sivusta kun vanhemmat eivät nähneet että suosikkitytär härnäsi siskoaan joka välissä ja kun toinen vihdoin ärähti vastaan tai puolusti itseään, sai aina pelkkä kiusattu haukut ja kiusaaja syliä ja palkintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mielenkiintoinen aloitus. Pitää ihan miettiä:
Toisaalta tarjosivat hyvän elintason, toisaalta olivat tunteettomia, tappelivat jatkuvasti ja kotona oli kauheaa. Ovat myös dominoineet aikuisuuttani.
Mutta kiitollinen pitää olla, koska kaikki näkivät vain kulissin...
Miksi alapeukku? Kiinnostaa.
Siksi, koska viimeinen lause on olevinaan niin nokkela ja sarkastinen. Yhyy kaikki näki vaan kulissin, mun pitäisi olla kiitollinen, ei kukaan ei ole käskenyt sun olla kiitollinen, ota pääsi pois persiistä.
Kaikki olemme vajaavaisia ihmisiä. Heikkoja jossain ja parempia jossain muussa asiassa.
Ajattele siis aina niin, että vanhempasi tekivät aikanaan parhaansa vanhempina. Heidän kapasiteettinsa ei riittänyt parempaan, koska he olivat vajaavaisia kuten me kaikki.
Anna heille sydämestäsi anteeksi, ehkä heillä ei ollut aikaa/voimia/näkökykyä tajuta tilannettasi lapsena, siksi eivät voineet auttaa.
Anna siis anteeksi, et ole itsekään ollut täydellinen, miksi vaatisi sitä muilta?
Käsittele asia ja jatka eteenpäin elämääsi.
Tuo mielipide kohdistuu ehkä niihin, joissa on ehkä ollut yksi hyvä vanhempi tai molemmat. Mutta ei näitä ns. "vajavaisuutta" korjata niitä lapsia kohtaan, joista toinen vanhempi on raiskannut lapsen, hakattu, remmillä lyöty ja haukuttu ja ivailtu. Mitään pahaa käytöstä ei tarvitse mielestäni antaa anteeksi, koska siinä ei ole oikeasti mitään hyväksyttävää. Jokainen vanhempi kyllä ymmärtää pahan käytöksensä, mutta silti tekee lapselleen tai lapsille pahaa ja muut tahot. Ja mitä kuuluun sen toisen ns. "vajavaisuuteen," kun ei ole käyttänyt ketään seksuaalisesti hyväkseen, ei ikinä lyönyt ja hakannut toisia? Olet todella pumpulissa asunnut näköjään elämäsi, kun et oikeasti ymmärrä näiden lasten näkökulmia. Ja se käsittele asia? Et anna mitään vinkkejä siihen, että miten käsitellä asiaa? Ihanko yksin? Eivät oikeasti edes ammattiauttajat ymmärrä aina tilannetta, kun eivät ole kokeneet samaa lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä vatvoo vain sellaiset ihmiset jotka kuvittelevat itse olevansa täydellisiä ja tekevänsä kaiken itse aina moraalisesti oikein.
Jokainen täällä tekee virheitä, toiset pahempia kuin toiset mutta 100% varmasti myös sinä olet jonkun silmissä tehnyt jotakin väärää.
Kannan täyden vastuun tekemisistäni. Ymmärrän mikä vastuu on siinä, miten kohtelee pientä olentoa, ihmistä tai eläintä, joka on täysin riippuvainen minusta. Jos kokisin, etten siihen vastuuseen kykene oikealla tavalla, en tekisi yhtään lasta.
Sinä et vain voi valvoa lastasi 24/7. Vaikka tekisit kuinka hyvin omasta mielestäsi, voit silti tehdä väärin lapsen mielestä, esim. ylihuolehtivaisuudella.
Niin? Jos jotain tapahtuu siitä huolimatta, että yritän parhaani, se on jo mun vaikutuspiirin ulottumattomisssa. Tietäisin ainakin aidosti tehneeni parhaani. Jos raivoisin lapselle, olisin väkivaltainen henkisesti tai fyysisesti, laiminlöisin lapsen tarpeita, silloin mussa todellakin olisi vikaa ja lapsella olisi oikeus syyttää mua lapsuuden kokemuksista.
Tajuamalla sen, etteivät omat vanhemmat (eikä kukaan ihminen, etkä itsekään) ole täydellinen tai täydellisen hyvä, vaan ihmiset tekevät virheitä.
Ihminen on monitahoinen, kompleksinen ja erehtyväinen olento, mitä muuta tuossa tarvitsee ymmärtää? Luulisi että sen nyt oppii elämässä jokainen.