Lue keskustelun säännöt.
Miten te olette päässeet sinuiksi sen tosiasian kanssa, että lapsuutenne oli ristiriitainen: samat ihmiset aiheuttivat pahaa sekä hyvää
28.09.2024 |
Toisaalta äiti ja isä loivat vakautta, mutta eivät koskaan puuttuneet siihen, että veljeni solvasi ja alisti minua koko lapsuuteni.
Toisaalta äiti ja isä antoivat minulle mahdollisuuksia, mutta samaan aikaan eivät olleet koskaan läsnä.
Miten tähän kaikkeen pitäisi suhtautua
Kommentit (83)
Annan anteeksi mutta en koskaan unohda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki olemme vajaavaisia ihmisiä. Heikkoja jossain ja parempia jossain muussa asiassa.
Ajattele siis aina niin, että vanhempasi tekivät aikanaan parhaansa vanhempina. Heidän kapasiteettinsa ei riittänyt parempaan, koska he olivat vajaavaisia kuten me kaikki.
Anna heille sydämestäsi anteeksi, ehkä heillä ei ollut aikaa/voimia/näkökykyä tajuta tilannettasi lapsena, siksi eivät voineet auttaa.
NIin, ap kertoi vain siitä, että veli on kiusannut, ja vanhemmat on vain sanoneet että älkää tapelko. Ei tuollaista ole tervettä vuosikymmeniä velloa, velikin on jo aikiunen ja vanhemmat vanhuksia, mitä ne sille lapsuuden ajalle enää voi?
Nyt olet ottanut minun kommenttini ketjusta ja vääntänyt sen ap:n sanomaksi. Veli kohdisti minuun mm. raakaa väkivaltaa ja vanhemmat kuittasi sen tappeluna.
Haista paska.
Kaikilla meillä on sekä hyviä että huonoja kokemuksia lapsuudessa. Kaikkeen eivät vanhemmat voi vaikuttaa. Kiusaamista ja pahoja asioita voi tapahtua myös kodin ulkopuolella.
Jos aloittaja haluaa jotain vanhojen asioiden eteen tehdä, kannattaa jutella ensisijaisesti veljen kanssa. Millä tavalla vanhemmat eivät olleet läsnä?