Lue keskustelun säännöt.
Mies jäi kiinni pettämisestä, vuosi mennyt ja en pääse yli
28.09.2024 |
Mies oli netissä ottanut useisiin naisiin yhteyttä ja järjestellyt tapaamisia heidän kanssaan. Vuosi sitten näin sattumalta muutaman viestiketjun, joissa mies jutteli seksijuttuja heidän kanssaan. Mies kieltää fyysisen pettämisen, mutta joka tapauksessa luottamus meni. Nyt tapahtuneesta on jo vuosi. Mies pyysi anteeksi ja haluaa jatkaa suhdettamme. Olemme käyneet pariterapiassa mutta en koe siitä olevan apua.
Alkushokin ja surutyön jälkeen tunteeni miestä kohtaan ovat muuttuneet. En tee enää aloitteita intiimiin kanssakäymiseen, koska en tunne halua häntä kohtaan. En halua enää uutta parisuhdetta, koska tämä oli jo neljäs pidempi parisuhde jossa mies joko petti tai ilmaisi halunsa pettää minua.
Olen jäänyt miehen elämään yhteisten lasten takia. Muuten kaipaan yksin oloa ja olen onnellisempi työn ja harrastusteni parissa. Pelkään että jatkuva petetyksi tuleminen on tuhonnut seksuaalisuteni pysyvästi, koska en enää tunne halua enkä mielenkiintoa miehiä kohtaan. Onko siis väärin jäädä miehen elämään, vaikka parisuhteeseen ei enää ole edellytyksiä? Lapset ovat onnellisia kun äiti ja isä ovat heitä lähellä, ja joka tapauksessa en enää koskaan aio uuteen suhteeseen vaan elän ennemmin yksin.
Kommentit (80)
Ja se syy voi olla myös esim.se että sinua sattuu oikeasti eniten se, että annat kohdella itseäsi huonosti.
Ja syy siihen voi olla, ettet anna lupaa rakastaa itseäsi. Ja mistä se voi juontaa, pitää selvittää itse tai ehkä oman terapian kautta. <3
Eli kohtelethan itssi hyvin. Se on se, mikä auttaa myös lapsia. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pettämisestä tarvitse päästä yli. Pettäminen on tietoinen teko, joka osoittaa arvostuksen puutteen puolisoa ja suhdetta kohtaan. Jotkut kokevat, että heitä ei tarvitsekaan arvostaa, ja sillä pääsevät yli pettämisestä, mutta onko se rakentava tapa suhtautua itseen ja omaan tulevaisuuteen? Kärjistän, mutta näin olen itse kokenut suhteissani. Ajattelin aikoinaan, että on typerää heittää suhde roskikseen jonkun merkityksettömän pettämisen takia. Mutta kun niin kävi, tajusin koko kropallani, että jos toiselle merkityksetön pettämiskokemus on kuitenkin niin tärkeä, että on valmis vaarantamaan kaiken meidän välillä, olen minä vieläkin merkityksettömämpi. En vain pystynyt enää seksiin tuon henkilön kanssa, enkä suhteeseen. Järjellä olisin halunnut jatkaa, mutta kroppa pisti vastaan. Erosin ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai on tullut käytyä peilin edessä. Miehet jotka tekivät minulle näin olivat keskenään hyvin erilaisia. Viimeisin kumppani ei ollut koskaan aiemmin pettänyt ketään, vaan vetosi ikäkriisiin selitellessään tekosiaan. Eiköhän aika moni mies katsele muualle liitossaankin. Ongelmaksi on tullut internet, kun siellä on helppo pääsy kaikkeen ja kaikkiin.
Eikä sekään ole tavatonta, että neljän epäonnistuneen suhteen jälkeen syytetään naista vaikka miehet ovat itse pettäneet. Pettäminen on tietoinen valinta siitä miten lähtee käytännössä toteuttamaan vääräksi tietämäänsä asiaa. Olen aina huomioinut kumppanini tarpeet ja toiveet, joten vastuutan tässä kuitenkin vastapuolen tekemiset hyvin pitkälle. Kuten mieskin on todennut niin suhteessamme ei ole ollut mitään vikaa ja siksi hän haluaisi jatkaa kanssani.
"Olen aina huomioinut kumppanini tarpeet ja toiveet, joten vastuutan tässä kuitenkin vastapuolen tekemiset hyvin pitkälle."
Ja vielä tähän. Oletko huomioinit enemmän kumppanisi vai omia tarpeitasi? Ja juuri niin, että vastuu on kullakin itsellään. Hänellä teoistaan ja sinulla myös, vastuu asettaa omat rajat jos se on sinista oikein.
Tälläiset asiat ovat niin isoja kokonaisuuksia, koko elämänhistoria vaikuttaa, että mahdoton tietää kenenkään muun kuin sinun.
Ehkä kirjoitit saadaksesi sen vastauksen, jonka jo tiesit, ja toivon, et saat vastauksen tilanteesesi joka tapauksessa. Teet niin kuin tunnet olevan oikein. Selviät kyllä, kunhan rakastat itseäsi ensin.
Ulkoistakaa seksi kokonaan, molemmille rakastaja kodin ulkopuolella ja vietätte ystävinä ja kämppiksinä arkea kotona.
Avatkaa suhde, ehkä vielä itsekin rakastut johonkin toiseen ja sitten on helpompi lähteä. Muuten tuo kuulostaa kyllä omaan korvaan kamalalta esittämiseltä ja lapset kärsii takuulla ilmapiiristä. Mutta jos oma mielenterveys ei ole edellytys niin jokainen tyylillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sulle on ookoo elää kämppiksinä, niin mikä jottei. Turha tuossa mitään parisuhdetta on teeskennellä kuitenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Itse teininä vanhempien eron kokeneena voin sanoa, että jos eroatte niin älkää ainakaan tehkö niin että hankitte uuden asunnon. Lasten täytyy saada edes se mitä heille jää jäljelle eli vanha koti ja toinen vanhempi sinne. Pettäjävanhempi lähtee, mutta hän ei saa hylätä lapsia. Ja kotiin jäänyt vanhempi ei missään nimessä tuo uutta puolisoa näytille kun vasta sitten kun lapset lentäneet pesästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei kotona saa, haetaan muualta.
Jos kumppani ei ole haluttava, hän ei saa kotona.
Miksi elät kumppanin kanssa joka ei ole haluttava?
Vierailija kirjoitti:
Luottamus kun menee, niin se menee.
Tätä aina toistellaan. Tosiasiassa luottamuksen voi rakentaa myös uudestaan, tai ainakin yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vain sinä itse siis tiet, tuletko kuulluksi ja ymmärretyksi kokemuksinesi ja tarpeinesi. Saatko sellaista tunnetta hänen kanssaan? Tai edes tunnetta siitä että yrittää? Jos halua on, mutta ei vielä kykyjä ymmärrykseen, niin riittääkö voimasi ja aikasi odottelemaan sitä että toinen oivaltaa? Vain sinä tiedät ja vedät omat rajasi kuuntelemalla vain ja ainoastaan omaa ääntäsi. Jos sattuu, pitää selvittää syy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap: Mainitsin miehelle avoimesta suhteesta, niin hän tyrmäsi asian heti. Kysyin että lakkaako muut naiset kiihottamasta kun luvan kanssa saa mennä. Eniten miehessä vaivaa se, että pettämisen myötä hänestä on tullut kuin pieni koiranpentu jolla on häntä koipien välissä. Hän tekee kotityöt, huomioi, hoitaa lapset, jne. En kaipaa mielistelyä ja tätä tapaa pyytää anteeksi eli olla mukamas "parempi mies". Miksei hän voi olla oma itsensä eli ottaa myös oma tilansa harrastuksiinsa ja elää ns. normaalia elämää omilla mielipiteillä. Lisäksi mies selvästi myötäilee minua kiinni jäämisen jälkeen ihan kaikessa, mikä on todella tylsää.
Tuossa varmaan suurin syy miksi halut häntä kohtaan ovat loppuneet. Minusta tuollainen riippana oleminen ei ole luottamuksen uudelleen rakentamista vaan roikkumista minussa kun pelkää suhteen päättyvän.
Lisäksi herää epäilys että kun hän noin paljon käyttää energiaansa minun miellyttämiseen, ja se tuntuu jollain tasolla falskilta, niin miten kauan menee kunnes hän taas sortuu nettijuttuihin jotta saisi sittenkin jotain "omaa".
Vierailija kirjoitti:
Ei pettämisestä tarvitse päästä yli. Pettäminen on tietoinen teko, joka osoittaa arvostuksen puutteen puolisoa ja suhdetta kohtaan. Jotkut kokevat, että heitä ei tarvitsekaan arvostaa, ja sillä pääsevät yli pettämisestä, mutta onko se rakentava tapa suhtautua itseen ja omaan tulevaisuuteen? Kärjistän, mutta näin olen itse kokenut suhteissani. Ajattelin aikoinaan, että on typerää heittää suhde roskikseen jonkun merkityksettömän pettämisen takia. Mutta kun niin kävi, tajusin koko kropallani, että jos toiselle merkityksetön pettämiskokemus on kuitenkin niin tärkeä, että on valmis vaarantamaan kaiken meidän välillä, olen minä vieläkin merkityksettömämpi. En vain pystynyt enää seksiin tuon henkilön kanssa, enkä suhteeseen. Järjellä olisin halunnut jatkaa, mutta kroppa pisti vastaan. Erosin ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap: Mainitsin miehelle avoimesta suhteesta, niin hän tyrmäsi asian heti. Kysyin että lakkaako muut naiset kiihottamasta kun luvan kanssa saa mennä. Eniten miehessä vaivaa se, että pettämisen myötä hänestä on tullut kuin pieni koiranpentu jolla on häntä koipien välissä. Hän tekee kotityöt, huomioi, hoitaa lapset, jne. En kaipaa mielistelyä ja tätä tapaa pyytää anteeksi eli olla mukamas "parempi mies". Miksei hän voi olla oma itsensä eli ottaa myös oma tilansa harrastuksiinsa ja elää ns. normaalia elämää omilla mielipiteillä. Lisäksi mies selvästi myötäilee minua kiinni jäämisen jälkeen ihan kaikessa, mikä on todella tylsää.
Tuossa varmaan suurin syy miksi halut häntä kohtaan ovat loppuneet. Minusta tuollainen riippana oleminen ei ole luottamuksen uudelleen rakentamista vaan roikkumista minussa kun pelkää suhteen päättyvän.
Lisäksi herää epäilys että kun hän noin paljon käyttää energiaansa minun miellyttämis
Jos lastasi olisi kohdeltu parisuhteessa noin ja hän kertoisi puolison käytöksen muuttuneen näin, miten ajattelisit asiaa? Omaa tilanmettaan katsoo usein liian läheltä. Etenkin kun toinen jatkaa perustelua ja hyvittelyä niim ettei saa tilaa itsensä ja asian väliin.
Nuohan on vain tekoja, jotka ei liity itse kipuun, loukkaukseen. Toki verhoiltu tuohon miellyttämisen viittaan ja selkeästi ylikompensoiden. Eli reagoiko hän vaan korostaen näillä teoillaan muuttumista vai onko aidosti ne kokemukset lisääntyneet myös, joissa koet tunneyhteyden, välittämisen ja huolenpidon ja kiinnostuksen sinun kokemastasi vahvistuneen? En tälläistä kuvaa saa ainakaan näistä viesteistäsi.
Kyllä paperilla voidaan katsoa siivouksen ym kotitöiden hamstraamisen ja sinun myötäilyn olevan sinusta "huolehtimista" tai taakkasi vähentymistä, mutta se ei käytännössä ole sitä, jollet ole itse sitä näin hänelle ilmaissut ja pyytänyt apua kotitöissä.
Vaan jos SINÄ haluaisit ymmärrystä, kivun kohtaamista, sitä että hän näkisi sen kivun mitä kannat joka päivä mukanasi, niin mikä sinua auttaisi siinä? Osaatko edes sanoa, onko sellaista? Ja jos esität asian hänelle, niin miten hän reagoi.
Eli kyse on nyt siitä, mikä sinua auttaisi. Ei siitä, mitä kaikkea hän keksii yrittää hyvitelläkseen. Häsääminen etoivoisesti niitä vääriä asioita (=ei liity kipuun) usein aiheuttaa lisää pahaa oloa juuri noin ja juuri siksi, että se sivuuttaa aidon ongelman ja näin vähättelee sitä.
Kun aito työ yhteisen kasvun eteen olisi sitä että hän istuttaa sinut alas, ottaa sinun kipusi ja kokemuksesi vastaan aidosti ja oma-aloitteisesti, ja sietää nähdä sen kivun mitä on aiheuttanut. Eli katsoo tekonsa jäljet. Sen jälkeen vasta KYSYY SINULTA onko mitään mitä voi tehdä, mistä haluat puhua, mitä haluat tietää, mitä haluat sopia. Jne. Eli mitä sinä tarvitset, jotta voisit nähdä tulevan, luottaa ym.
Eli vaikuttaa vähän siltä että "äkkiä pois mielestä, pidetään kiireisenä" ja huomio kohdistettuna nyt kaikkeen muuhun ja epäolennaiseen. Minkä voi vielä verhota hyvittelyn nimeen.
Mun ex-aviomies petti yli 15-vuoden suhteen jälkeen tai jäi ainakin silloin kiinni. Olisin halunnut säilyttää siitä huolimatta meidän perheen ehjänä. Hän ei halunnut, oli uuden akan lumoissa ja pelkäsi, että lähden kostamaan. Ero oli vaikea, mutta kannatti.
Pelkäsin esim. raha-asioita ja selviämistäni. Tajusin, että minä olin meidän arkea pääosin pyörittänyt eli pääsin eron myötä helpommalla. Lisäksi rahaa jää nykyään enemmän käyttöön. Saan itse määritellä, mihin palkkani käytän. Ero oli oikeasti hyvä ratkaisu, vaikka silloin maailmani mureni. Uusia miehiä on vaikeaa päästää omaan elämään, mutta elämä on hyvää myös näin. Olen oppinut rakastamaan itseäni.
Ei sun ole pakko pysyä siinä suhteessa. Pärjäät varmasti ja sulla on mahdollisuus löytää elämääsi jotain parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap: Mainitsin miehelle avoimesta suhteesta, niin hän tyrmäsi asian heti. Kysyin että lakkaako muut naiset kiihottamasta kun luvan kanssa saa mennä. Eniten miehessä vaivaa se, että pettämisen myötä hänestä on tullut kuin pieni koiranpentu jolla on häntä koipien välissä. Hän tekee kotityöt, huomioi, hoitaa lapset, jne. En kaipaa mielistelyä ja tätä tapaa pyytää anteeksi eli olla mukamas "parempi mies". Miksei hän voi olla oma itsensä eli ottaa myös oma tilansa harrastuksiinsa ja elää ns. normaalia elämää omilla mielipiteillä. Lisäksi mies selvästi myötäilee minua kiinni jäämisen jälkeen ihan kaikessa, mikä on todella tylsää.
Tuossa varmaan suurin syy miksi halut häntä kohtaan ovat loppuneet. Minusta tuollainen riippana oleminen ei ole luottamuksen uudelleen rakentamista vaan roikkumista minussa kun pelkää suhteen päättyvän.
Lisäksi herää epäilys että kun hän no
Eli "reagoiko hän vaan siihen, että jäi kiinni, korostaen näillä teoillaan muuttumistaan.. "tarkoitin.
Vai miten nämä hyvittelyt liittyisivät siihen että on järkyttynyt teostaan ja havahtunut omaan toimintaansa? Muuten kuin hyvittelynä. Mikä on täysin eri asia kuin aito muutos hänessä itsessään, se vaati nimittäin häneltäkin kipua. Eikä siihen lueta fyysisiä lihasjumeja siivoushommista tm.
Etenkin jos koet nuo jo ahdistavana, niin miten ne auttaisivat sinun tarpeitasi. Eli ei hän ainakaan kovin hyvin osaa ajatella sinun kauttasi, eikä sekään vielä mitään, mutta yrittääkö edes selvittää kysyen?
Syy pettämiselle on aina nämä:
a) empatian puute
b) välinpitämättömyys muita kohtaan, kykenemättömyys välittämään heidän hyvinvoinnista (niin fyysinen kuin henkinen)
c) pettäjät ovat aina jollain tavalla itsekkäitä narsisteja. Heille ei riitä mikään. Voisit olla vaikka maailman täydellisin kumppani ja pettäjät silti pettävät.
Kullihuora luiskaan, turha yrittääkään analysoida tällaista tilannetta enempäänsä.
Kai kävit testeissä. Ja kai ymmärrät, että kaikki sen sanoma aiheesta on luultavasti vääristeltyä, nussinut todennäköisesti aina vierasta kun saanut tilaisuuden.
Vain sinä itse siis tiet, tuletko kuulluksi ja ymmärretyksi kokemuksinesi ja tarpeinesi. Saatko sellaista tunnetta hänen kanssaan? Tai edes tunnetta siitä että yrittää? Jos halua on, mutta ei vielä kykyjä ymmärrykseen, niin riittääkö voimasi ja aikasi odottelemaan sitä että toinen oivaltaa? Vain sinä tiedät ja vedät omat rajasi kuuntelemalla vain ja ainoastaan omaa ääntäsi. Jos sattuu, pitää selvittää syy.