Lue keskustelun säännöt.
Mies jäi kiinni pettämisestä, vuosi mennyt ja en pääse yli
28.09.2024 |
Mies oli netissä ottanut useisiin naisiin yhteyttä ja järjestellyt tapaamisia heidän kanssaan. Vuosi sitten näin sattumalta muutaman viestiketjun, joissa mies jutteli seksijuttuja heidän kanssaan. Mies kieltää fyysisen pettämisen, mutta joka tapauksessa luottamus meni. Nyt tapahtuneesta on jo vuosi. Mies pyysi anteeksi ja haluaa jatkaa suhdettamme. Olemme käyneet pariterapiassa mutta en koe siitä olevan apua.
Alkushokin ja surutyön jälkeen tunteeni miestä kohtaan ovat muuttuneet. En tee enää aloitteita intiimiin kanssakäymiseen, koska en tunne halua häntä kohtaan. En halua enää uutta parisuhdetta, koska tämä oli jo neljäs pidempi parisuhde jossa mies joko petti tai ilmaisi halunsa pettää minua.
Olen jäänyt miehen elämään yhteisten lasten takia. Muuten kaipaan yksin oloa ja olen onnellisempi työn ja harrastusteni parissa. Pelkään että jatkuva petetyksi tuleminen on tuhonnut seksuaalisuteni pysyvästi, koska en enää tunne halua enkä mielenkiintoa miehiä kohtaan. Onko siis väärin jäädä miehen elämään, vaikka parisuhteeseen ei enää ole edellytyksiä? Lapset ovat onnellisia kun äiti ja isä ovat heitä lähellä, ja joka tapauksessa en enää koskaan aio uuteen suhteeseen vaan elän ennemmin yksin.
Kommentit (80)
Seksuaalisuutesi on tuhottu pysyvästi vain, jos jäät suhteeseen. Koska silloin ylläpidät olosuhteita, joissa/joiden vuoksi koet niin. Myöskään minäkuvasi ei pääse eheytymään.
Olin kauan sitten samankaltaisessa tilanteessa. Ei se ollut tappanut seksuaalisuuttani, mutta kuva itsestäni oli kyllä vääristynyt, kuten sen näin myöhemmin tiedän. Itse asiassa myös kuvani miehistä, massana, oli vääristynyt.
Väärä ihminen voi tehdä paljon pahaa, eikä terapeutti voi muuttaa ketään toiseksi. Voin kertoa, että minun seksuaalisuudellani ei ole koskaan mennyt niin hyvin kuin nyt, hyvässä suhteessa. Miehet eivät ole massaa (kuten eivät naisetkaan) eivätkä kaikki todellakaan ole sellaisia kuin minun muinainen eksäni ja sinun nykyisesi.
Kannattaa kyllä käyttää aikaa myös ajatustyöhön ja omaan henkiseen vahvistumiseen, ettet jälleen tunne vetoa tuon stereotyypin edustajaan, vaan seuraava rakkautesi voi olla hyvä ihminen, joka tekee sinulle hyvää.
Miestäsi tuntematta en silti halua liikaa tuomita häntäkään: hänelläkin on varmasti omat syynsä. Toivottavasti myös hän saa käsiteltyä asioita.
Miksi en ehdota, että jatkaisitte yhdessä? Koska ongelma on selvästikin teidän välinen. Tunnet epäluottamusta vuoden ja terapian jälkeen. Se kertoo olennaisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai on tullut käytyä peilin edessä. Miehet jotka tekivät minulle näin olivat keskenään hyvin erilaisia. Viimeisin kumppani ei ollut koskaan aiemmin pettänyt ketään, vaan vetosi ikäkriisiin selitellessään tekosiaan. Eiköhän aika moni mies katsele muualle liitossaankin. Ongelmaksi on tullut internet, kun siellä on helppo pääsy kaikkeen ja kaikkiin.
Eikä sekään ole tavatonta, että neljän epäonnistuneen suhteen jälkeen syytetään naista vaikka miehet ovat itse pettäneet. Pettäminen on tietoinen valinta siitä miten lähtee käytännössä toteuttamaan vääräksi tietämäänsä asiaa. Olen aina huomioinut kumppanini tarpeet ja toiveet, joten vastuutan tässä kuitenkin vastapuolen tekemiset hyvin pitkälle. Kuten mieskin on todennut niin suhteessamme ei ole ollut mitään vikaa ja siksi hän haluaisi jatkaa kanssani.
Sori nyt vain, mutta jos olet oike
Mies on selkärangaton jos ei kykene valikoimaan itseään miellyttävää kumppania. Ei voi ruveta suhteeseen sellaisen kanssa joka on huono sängyssä, ja kostaa tälle oma keskeneräisyys ja itsekeskeisyys kun asia tuleekin ilmi. Ihankuin mies olisi uhri joka ei ole ollut lainkaan aktiivinen kumppanin valintaprosessissa.
Vierailija kirjoitti:
Lainaus aloituksestasi:"En halua enää uutta parisuhdetta, koska tämä oli jo neljäs pidempi parisuhde jossa mies joko petti tai ilmaisi halunsa pettää minua."
Oletko ajatellut, miten hakatessasi päätäsi seinään aina saman ongelman kanssa miehestä riippumatta valitset jostakin syystä väärin kumppanisi? Olisiko aika löytää syy, mikä sen tyyppisissä miehissä viehättää sinua alussa ja ovatko he ennen sinua tehneet samat temput exilleen? Muutos lähtee sinusta, ei heistä. Parisuhde ei auta, jos et näe muutoksen tarvetta myös itsessäsi. Et pääse yli, koska sinun pitäisi myös selvittää omat ongelmasi siinä samalla.
Kaikki vastoinkäymiset muuttavat suhdetta. Uskottomuus ihan varmasti.Yli pääseminen vaatisi sinulta hyvää itseluottamusta, itsesi tuntemista ja itsesi ymmärrystä, ettei toinen ole se joka rakentaa sinun elämääsi.
Ero on varmasti helppo ja näppärä ratkaisu, jossa koet säilyttäväsi kasvosi mutta jo
Äijät pettää, kuten nykyään jo kai 90% heistä, ja "muutos lähtee sinusta itsestäsi" ;D Voihan helvetti.
Vaikka suhteessa olisi millaisia ongelmia, jopa "pihtaamistakin" jostain syystä (aina löytyy syy), niin se ei oikeuta pettämiseen, vaan silloin joko a) selvitetään niitä ongelmia yhdessä tai b) päätetään se suhde, mutta c) ei ole pettämisvaihtoehto.
Ap:llä hyvin ikävä tilanne. Tuo syö naista niin pahoin, että on aika tehdä joku muutos ja ajatella itseäkin. lapset sopeutuvat, eikä heiltä kukaan ole isää viemässä.
Itse teininä vanhempien eron kokeneena voin sanoa, että jos eroatte niin älkää ainakaan tehkö niin että hankitte uuden asunnon. Lasten täytyy saada edes se mitä heille jää jäljelle eli vanha koti ja toinen vanhempi sinne. Pettäjävanhempi lähtee, mutta hän ei saa hylätä lapsia. Ja kotiin jäänyt vanhempi ei missään nimessä tuo uutta puolisoa näytille kun vasta sitten kun lapset lentäneet pesästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai on tullut käytyä peilin edessä. Miehet jotka tekivät minulle näin olivat keskenään hyvin erilaisia. Viimeisin kumppani ei ollut koskaan aiemmin pettänyt ketään, vaan vetosi ikäkriisiin selitellessään tekosiaan. Eiköhän aika moni mies katsele muualle liitossaankin. Ongelmaksi on tullut internet, kun siellä on helppo pääsy kaikkeen ja kaikkiin.
Eikä sekään ole tavatonta, että neljän epäonnistuneen suhteen jälkeen syytetään naista vaikka miehet ovat itse pettäneet. Pettäminen on tietoinen valinta siitä miten lähtee käytännössä toteuttamaan vääräksi tietämäänsä asiaa. Olen aina huomioinut kumppanini tarpeet ja toiveet, joten vastuutan tässä kuitenkin vastapuolen tekemiset hyvin pitkälle. Kuten mieskin on todennut niin suhteessamme ei ole ollut mitään vikaa ja siksi hän haluaisi jatkaa kanssani.
Sori nyt vain, mutta jos olet oike
Todennäköisemmin AP on sellainen herttainen ja mukava nainen, jolle miehet eivät pelkää jäädä kiinni, koska sillä ei ole seurauksia.
Lisäksi peittävät miehet päätyvät useasti luiskaan, joten niitä on enemmän vapaana mitä vanhemmista ikäluokista on kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse teininä vanhempien eron kokeneena voin sanoa, että jos eroatte niin älkää ainakaan tehkö niin että hankitte uuden asunnon. Lasten täytyy saada edes se mitä heille jää jäljelle eli vanha koti ja toinen vanhempi sinne. Pettäjävanhempi lähtee, mutta hän ei saa hylätä lapsia. Ja kotiin jäänyt vanhempi ei missään nimessä tuo uutta puolisoa näytille kun vasta sitten kun lapset lentäneet pesästä.
Ymmärrän tämän, mutta itse vanhempien eron kokeneena ja itse eronneena ymmärrän myös, että vaikka vanhempani erosivat heillä on myös oikeus omaan elämään. Isälläni oli uusi naisystävä ja se oli minulle ok. Muutama vuosi siitä hän kuoli tapaturmaisesti. Olisiko hänen pitänyt olla ilman suhdetta ja yksinäinen että meillä lapsilla olisi ollut jotenkin helpompaa?
"Äijät pettää, kuten nykyään jo kai 90% heistä"
Tämä. Mikä nykyajan miehiä vaivaa?
Erityisesti jätetään vaimo silloin kun perheeseen syntyy lapsi, eli nainen hylätään kun tämä on kaikkein heikoimmillaan ja haavoittuvaisimmillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aikoinaan ex jäi melkein rysän päältä kiinni, asia selvitettiin mutta mua vaivasi se koko ajan , ei heti erottu ehkä siitä 3v minä päätin pettää ja petinkin, silloin myös päätin erota. Rikottu koko avioliitto.
Mies on kyllä pettänyt ja tulee pettämäänkin. Ei tuo tule loppumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tottakai on tullut käytyä peilin edessä. Miehet jotka tekivät minulle näin olivat keskenään hyvin erilaisia. Viimeisin kumppani ei ollut koskaan aiemmin pettänyt ketään, vaan vetosi ikäkriisiin selitellessään tekosiaan. Eiköhän aika moni mies katsele muualle liitossaankin. Ongelmaksi on tullut internet, kun siellä on helppo pääsy kaikkeen ja kaikkiin.
Eikä sekään ole tavatonta, että neljän epäonnistuneen suhteen jälkeen syytetään naista vaikka miehet ovat itse pettäneet. Pettäminen on tietoinen valinta siitä miten lähtee käytännössä toteuttamaan vääräksi tietämäänsä asiaa. Olen aina huomioinut kumppanini tarpeet ja toiveet, joten vastuutan tässä kuitenkin vastapuolen tekemiset hyvin pitkälle. Kuten mieskin on todennut niin suhteessamme ei ole ollut mitään vikaa ja siksi hän haluaisi jatkaa kanssani.
niin, hän on sanonut sulle että ei ole pettänyt aiemmin. Tollaset nettiviritykset useamman tyypin kanssa ei ole mikään vahinko. Toki se on miehen etu selittää ummet ja lammet ja sä kilttinä taas yrität ymmärtää ja miehen mukava elämä jatkuu.
Kysyt vääriä kysymyksiä
"Onko siis väärin jäädä miehen elämään, vaikka parisuhteeseen ei enää ole edellytyksiä?"
Onko miehellä edetyksiä jäädä SINUN ja lasten elämään?
Tee vaikka taulukko. Plussat ja miinukset molemmista vaihtoehdoista, kun jää ja kun ei jää, eli 4 ruutua. Aika pian varmaan alkaa jokin osio korostua. Jos määrällisesti ei ala erottumaan paras ratkaisu, voit koittaa ympyröidä vaikka vihreällä hyvinvointia edistävät asiat ja punakynällä viivata ne seikat, joista tiedät että ovat tuhon tie. Eli rajaat asioita faktojen mukaan ja näin erottelet ne tunteet (ja rikotut haaveet, joissa toki haluaisi roikkua) niistä aidon elämän faktoista.
Haavetarina on tiukassa ja luonnollista haluta asioiden menevän hyvin ja kaiken olevan niin kaunista kuin odotti ja on luvattu. Valitettavasti elämässä tulee kipuja kohdattavaksi ja välillä luopuminen on parasta pitkällä tähtäimellä, vaikka siinä hetkessä iso kipu. Siksi tälläinen visuaalinen harjoitus voisi auttaa näkemään kokokuvan konkreettisemmin. Eli mikä on parasta, ei mikä "olisi oikein" Ja sen todennäköisesti kyllä jo tunnet sisimmissäsi, kuuntelet vain sitä omaa tunnetta ja ääntä, kivun kohtaaminen on rohkeutta. Raskasta myös, mutta palkitsevaa. Uutta hyvää voi syntyä siitä kun päästää irti tutusta ja turvallisesta kivusta, vaatii vain luottamusta itseen. Ja sinä pystyt siihen kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatkan tuohon väärä kysymys viestiin.
Tätä en osannut oikein muotoilla, mutta "Eli mikä on parasta, ei mikä "olisi oikein".." tarkoitan siis niitä tunteita, että pitäisi olla niin, en saisi tehdä/tuntea/ajatella. Eli aina jos saat kiinni itsesi tuosta pitäisi pitäisi pitäisi...niin tiedät että taustalla on joku odptus,haave,uskomus tms.
Sen mikä tuntuu aidosti oikealta, tietää kyllä. Se vaan on niin. Se on usein siellä pitäisi,voisi,mutta,ehkä,jos-asioiden alla tavallaan toteamuksena, jos jaksaa kaivautua sinne asti.
Ja vain si itse tiedät mikä on oma kokemuksesi, omat tarpeesi, tunteesi ja tahtosi. Jos et saat siitä kiinni niin koota saada rauhaa hälyltä, ihmisistä, netistä taukoa ym, kun alkaa nousta ne tunteet pintaan, olet oikealla tiellä. Silloin saa vielä valita avaako sen oven ja katsoo oman totuutensa, että jaksaako käydä sen läpi, ja ei aina jaksakaan, mutta tärkeintä on se oma tahtotila, tahdot parempaa. Löydät kyllä tiesi.
Älä kysy mielipiteitä vaan kuuntele se oma sisäinen viesti, joka selkeästi jää nyt kaiken stressin ja pyörityksen ja paineen alle. Ota tilaa. <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse teininä vanhempien eron kokeneena voin sanoa, että jos eroatte niin älkää ainakaan tehkö niin että hankitte uuden asunnon. Lasten täytyy saada edes se mitä heille jää jäljelle eli vanha koti ja toinen vanhempi sinne. Pettäjävanhempi lähtee, mutta hän ei saa hylätä lapsia. Ja kotiin jäänyt vanhempi ei missään nimessä tuo uutta puolisoa näytille kun vasta sitten kun lapset lentäneet pesästä.
Ymmärrän tämän, mutta itse vanhempien eron kokeneena ja itse eronneena ymmärrän myös, että vaikka vanhempani erosivat heillä on myös oikeus omaan elämään. Isälläni oli uusi naisystävä ja se oli minulle ok. Muutama vuosi siitä hän kuoli tapaturmaisesti. Olisiko hänen pitänyt olla ilman suhdetta ja yksinäinen että meillä lapsilla olisi ollut jotenkin helpompaa?
Saa olla uusi puoliso, mutta ei häntä tarvitse lapsille esitellä. Koin siis myös seksuaalista ahdistelua "isäpuolen" toimesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä minä sanon tyttärelle
kun hän on kahdeksantoista
ja lähdössä kotoa
Sanonko
äiti piilotti sisimpänsä
että sinulla olisi oikea koti
äidin ajatukset lepattivat levottomina
äidin posket hehkuivat ja veri kiersi
vielä kun olit kuuden ja seitsemän
mutta äiti kätki sen
hautasi sen
unohti sen
että sinulla olisi
ehjä perhe
esikuva
elämän malli
ole kiitollinen ja tee samoin
-Satu Hassi
Ensimmäinen poikaystäväni, jonka kanssa asuin yhdessä, petti minua. Hänellä oli 2 lapsuudenystävää ja näillä kahdella oli juuri 18 v täyttäneet tyttöystävät. Oltiin muuttamassa kauas, nää piti miehelle juhlat. Kävi niin, kun kumpikin pojista olivat sanoneet mua pantavaksi, poikaystävä otti itseensä. Kummatkin pojat sammui ja poikasäystäväni vonkasi vonkasi jne ja olivat panneet kolmisin. Toinen tuli raskaaksi ja vauvan synnyttyä meni välit heihin. Vauvassa oli selkeät mieheni piirteet.
Me mentiin kihloihin ja samana yönä naapurin tyttö vietteli hänet ja siitä alkoi suhte. Päättyi4 kk myöhemmin, kun vappupöydåssä ilmoitti olevansa raskaana ja kertoi kuka on isä.
Mä sain siirron, mies meni naimisiin tytön kanssa, saivat ns puolikkaan jalkapallojoukkueen.
Tästä meni vuosia, kun hän tuli työpaikalleni, meillä on sama työnantaja. Kyseli ja kertoi, jossain vaiheessa kertoi en minäkään syytön ollut. Mitäpä siinä. Hän itse oli puhunut pyörryksiin 2 nuorta tyttöä ja myöhemmin vielä nuoremman, oman esimiehensä tyttären.
Entiedä miten olisin voinut estää sen, että meidän kihlajaisissa panee toista
Ja vielä jatkan tuosta pariterapiasta. Se on kuitenkin ulkopuolinen henkilö, joka ei voi täysin ymmärtää kaikkia tekijlitä tilanteessanne, molempien historiassa. Siihen ei riitä aika ei sanat kellään. Toki kannataa ottaa apu ja neuvot vastaan, neuvoina. Mutta vain sinä itse tiedät, onko miehesi kanssa mahdollista kehittyä.
Oletteko kasvaneet yhdessä? Siis en tarkoita ajallisesti vaan haasteiden läpi. Onko sinulla tunnetta, että olisitte oivaltaneet toisistanne isoja tai pieniäkin asioita mitä on ymmärretty väärin?
Tuollaiselle tielle ei kaikkien kanssa pääse. Jos pääsee niin mahdollisuudet on vaikka mihin.
Jos sinulla on sellainen tunne, että vielä löytyy se keino ja on halua selvittää, antaa toiselle tila tulla kuulluksi, ymmärretyksi ja arvostetuksi, ja molemmilla siis tämä kokemus, silloin työllä ja tuskalla pääsee kyllä yli jos halu on molemminpuolista.
Mutta jossain kohtaa pitää osata suojata itseään ja nähdä myös toisen rajallisuus, onko hänellä kykyjä kuunnella, oppia ja huomioida sinua niin, että löytäisitte yhdessä tien eteenpäin? Eli ei sinun tarvitse itseäsi uhrata. Tai lapsia. Saat armahtaa itsesi ja ne menetyt haaveet, rikotut lupaukset. Ja kohdella itseäsi hyvin nyt ja tässä ja katsoa eteenpäin.
Nämä ovat kaikki sinun omasta kokemuksestasi kiinni. Ja jaksamisesta myös. Toista ei voi pakottaa tekemään henkistä työtä. Itseäänkin siihen on aika vaikea pakottaa. Eli ota hiljaisuutta ja anna asioiden nousta itsekseen mieleen, ei tarvitse välttämättä pähkäillä, kun ne tärkeimmät ajatukset kyllä kirkastuu.
Parin pettäjän jälkeen päätin, että jatkossa kelpaa vain sellainen, joka kykenee olemaan ilman toista ihmistä silloin, kun ei ole suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai on tullut käytyä peilin edessä. Miehet jotka tekivät minulle näin olivat keskenään hyvin erilaisia. Viimeisin kumppani ei ollut koskaan aiemmin pettänyt ketään, vaan vetosi ikäkriisiin selitellessään tekosiaan. Eiköhän aika moni mies katsele muualle liitossaankin. Ongelmaksi on tullut internet, kun siellä on helppo pääsy kaikkeen ja kaikkiin.
Eikä sekään ole tavatonta, että neljän epäonnistuneen suhteen jälkeen syytetään naista vaikka miehet ovat itse pettäneet. Pettäminen on tietoinen valinta siitä miten lähtee käytännössä toteuttamaan vääräksi tietämäänsä asiaa. Olen aina huomioinut kumppanini tarpeet ja toiveet, joten vastuutan tässä kuitenkin vastapuolen tekemiset hyvin pitkälle. Kuten mieskin on todennut niin suhteessamme ei ole ollut mitään vikaa ja siksi hän haluaisi jatkaa kanssani.
"Pettäminen on tietoinen valinta siitä miten lähtee käytännössä toteuttamaan vääräksi tietämäänsä asiaa."
Tähän vielä vastaan, että juurikin näin. Hän tekee mitä hän tekee, sinä teet mitä sinä teet. Eli miltä sinusta tuntuu itsestäsi, kaikki historia, teot, sanat ym mukaanlukien kokonaisuus?
Jos ei ole mitään vikaa suhteessa, niin jossain kuitenkin on jotain vikaa jos sinua sattuu. Sinun valinta suojaatko itseäsi vai haluatko antaa aikaa ja mahdollisuuden selvittää ja rakentaa uutta. Hän saa haluta nyt mitä haluaa, hänkin nyt reagoi ja kommunikoi oman taustansa pohjalta. Miksi hän reagoi miten reagoi? Reagoiko (taas) lmista tarpeistaan vai onko aidosti kiinnostunut sinun tarpeista? Ja muita kysymyksiä mistä ehkä aloittaisin.:)
Miten haluat itse elää? Haluatko elää suhteessa vain siksi että lapsille vanhemmat pysyy yhdessä, pystykö elämään niin? Tai sitten olet yksin, annat mahdollisuuden johonkin muuhun tai elät yksin, mikä on yleensä taloudellisesti tiukempaa. Nämä on kai jotain arvovalintakysymyksiä joita joudut pohtimaan.
N48