Lue keskustelun säännöt.
Uuden kumppanin etsiminen keski-ikäisenä, eron jälkeen - huomioita ja ajatuksia matkan varrelta
28.09.2024 |
Kasvettiin erilleen ja lapset muuttivat kotoa. Yhtenä päivänä vaan huomasi tai asia kirkastui, ettei vuosikymmenien suhteesta ole jäljellä kuin savuavat rauniot ja että sitä haluaa erota ja aloittaa uuden elämän, kun ei ole enää mitään syytä pysyä yhdessä.
Eron jälkeen huomasin pian, että vaikka yksin onkin mukavan rentoa, niin iho kaipaa ihoa ja mies naisen kosketusta. Avasin tilin Tinderiin ja aloin tutustumaan naisiin. Naispuoleisia vastineitani oli paljon, se ei ollut yllätys. Se taas mikä yllätti, oli se, miten kauan moni nainen oli eron jälkeen ollut sinkkuna. Kun itse olin jo puolen vuoden jälkeen niin naisen puutteessa, että mietin jopa maksullisia naisia, niin monella naisella oli 5-10 vuotta jo kulunut erosta.
Omissa kokemuksissa nämä naiset olivat lähes poikkeuksetta sellaisia, että lapset olivat eron jälkeen jääneet heidän luokseen tai ainakin hoitivat 2/3 vanhemmuudesta isien soitellessa kakkosviulua. Muutamalta kysyin aiheesta, niin syy tuntui olevan se, että haluja olisi kyllä ollut, mutta aika ei riittänyt sekä arjen pyöritykseen että parisuhteeseen tai ainakaan aktiiviseen kumppanin etsintään. Sitten kun lapset olivat siellä 15-18v nurkilla, niin oli havahduttu, että eihän tässä vielä mitään mummoja olla ja joku mieskin olisi kiva olla kuvioissa mukana.
Toiselle kierrokselle lähteneistä huomasi äkkiä myös, että ollaan hyvin valikoivia ja mikä tahansa ei kelpaa. Tai ehkä siinä juuri ilmeni Tinder-maailmalle tyypillinen juttu, eli valinna vaikeus. Hyviä olisi kyllä, mutta toiveissa olisi löytää se täydellinen. Treffeille pääsin monen kanssa, osan kanssa synkkasi oilein hyvinkin, mutta koeaikaa oli vaikea läpäistä ja päästä vakituiseksi kumppaniksi. Ehkä olin liian varovainen tai jotain, mutta tyypillinen kuvio oli se, että yhteydenpito harveni ja loppui sitten lopulta kokonaan. Ainoastaan yksi nainen oli niin rehellinen, että kertoi asian minulle suoraan kuukauden tapailun jälkeen.
Päätin sitten vaihtaa vähän taktiikkaa ja näyttää sopivalle deitille, että olen tosissani ja panostan hommaan täysillä. Se tepsi ainakin kyseisen naisen kanssa ja nyt ollaan oltu kohta vuosi yhdessä. Ei sillä tavoin yhdessä kuin edellisessä, pitkässä avioliitossa lasteni äidin kanssa vaan niin, että kummallakin on oma koti, kaverit, harrastukset ja elämä. Tapaamme yleensä muutaman kerran viikossa, välillä vietämme viikonloput yhdessä. Viestittelemme kyllä päivittäin ahkerasti tai puhumme puhelimessa. Tämä malli toimii ainakin tässä vaiheessa hyvin kun kumppanilla on vielä yksi teini kotona. Saa nähdä sitten, muuttuuko tilanme ja asumiskuviot kun kumpikin on tahollaan yksin. Tässä mallissa on puolensa mutta niin olisi myös saman katon alla asumisessa. Aika näyttää.
Laittakaahan omia ajatuksianne ja kokemuksianne.
Kommentit (85)
" Tekstistäsi saa kyllä täysin eri kuvan. Olisit ollut valmis suhteeseen näiden muidenkin naisten kanssa, mutta he eivät innostuneet ja vasta tämän viimeisen sait kanssasi suhteeseen, kun vaihdoit taktiikkaa ja se tepsi häneen. "
Niinpä, ei jatkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
#10 Mitä tarkoitat ajankäytön kompromisseilla?
Jos toinen alkaa vaatia enemmän aikaa. Juurihan ap kertoi että on tällainen ripustuvuuteen taipuvainen ihminen, haluaa huomiota ja haleja. Jos nainen onkin tällainen itsenäinen kuten monissa vastauksissa on käynyt ilmi, voi yhteensovittaminen olla pidemmän päälle vaikeaa kun ne ruusunpunaiset lasit on riisuttu... Tuo ensihuuma kestää juuri niin kauan kunnes jompi kumpi alkaa vaatimaan enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Samaan aikaan rasittavaa ja palkitsevaa. PS, jos miehet lähtisi juuri samoista periaatteista ja näkökulmista kuin naisetkin liikkeelle yllä luetun perusteella, niin täällä ei olisi yhtään paria.
Deittailen avoimesti miestä, jolla on ap:n kuvailema naisten tilanne. Uskon ja toivon, että juttu kantaa siihen saakka kuin hänen lapsensa itsenäistyvät. Niin hänkin. (Molemmilla on myös täysi vapaus elämänsä suhteen.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai ymmärrät että naiselle miehen täytyy tuoda elämään jotain positiivista, ei negatiivista?
Eikö "tapailusuhteen" idean ole poimia rusinat pullasta? Siis ottaa ne positiiviset jutut ja skipata ne negatiiviset? Näin ainakin itse ajattelen.
M51
Hmm, taidat missata pointin. Useimmat miehet eivät tuo naisen elämään mitään positiivista edes tapailusuhteessa. Siksi naiset eivät niihin(kään) kovin innoissaan lähde.
Aika erikoinen väite mielestäni. Tai sitten olen vain löytänyt sen oman yksisarviseni, sillä hän tuo elämääni juuri niitä positiivisia juttuja, joita olin eron jälkeen kaivannut. Huomaavaisia, kohteliaita eleitä, saa minut tuntemaan itseni naiseksi eikä vain äidiksi ja arjen pyörittäjäksi, lempeä, rakkautta, hellyyttä, syvällisiä keskusteluja,...
N48
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai ymmärrät että naiselle miehen täytyy tuoda elämään jotain positiivista, ei negatiivista?
Eikö "tapailusuhteen" idean ole poimia rusinat pullasta? Siis ottaa ne positiiviset jutut ja skipata ne negatiiviset? Näin ainakin itse ajattelen.
M51
Ei suoranaisesti. Siinä ei perusteta mitään institutionaalista yksikköä, jolla on yhteiset rahat tms. Elämisen väljyys ratkaisee.
-eri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää lainkaan muuttaa yhteen? Toistensa luona voi hyvin viettää aikaa. Välillä saa vetää henkeä yksin ja/tai lähipiinsä kanssa.
Kummallakin on kotiympäristössään työt ym omat kuviot, omista nurkistaan pitää osata huolehtia itse. Toinen voi tarvittaessa olla avuksi.
Juuri näin. Jos siis siltä tuntuu. Jos kummankin ajatukset jossain vaiheessa kääntyvät siihen yhteisasumiseen, niin sekin on fine.
AP
No, tuossa aloituksessahan ne tuli hyvin esille ne syyt miksi monet naiset ei välttämättä parisuhdetta halua. Naiset hoitaa lapset ja kodin (työnsä ohessa), kun mies menee omia menojaan. Se on sen verran huono diili naiselle, että kun lopulta kyllästyy katselemaan vastuunvälttelijää, niin ei siihen tee mieli uutta miestä ottaa hetkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä oletusta että kuka tahansa mies pitäisi kelvata. Minäkin ollut vuosikaudet yksin enkä vielä ole niin miehenkipeä että ottaisin vaikka katkokävelevän juopon naapurini.
Kai ymmärrät että naiselle miehen täytyy tuoda elämään jotain positiivista, ei negatiivista?
Olenkin ajatellut panostaa lomaromanssien suuntaan ennemmin kuin jotain junttia 24/7 sohvalle päivystämään.
En todellakaan tarkoittanut, että kenen tahansa pitäisi kelvata. Eihän minullekaan kelvannut kuin vasta "se oikea", jonka kanssa rakastuttiin. Ja jonka kanssa asutaan siis kumpikin tahoillamme aina silloin, kun ei olla yhdessä. Suhde pysyy mukavan raikkaana kun tapaamisten välillä on yleensä päiviä, joskus jopa viikkoja. Toki pitää olla selvät sävelet siitä, että ollaan uskollisia toisillemme.
AP
Parisuhde on huomattavasti tärkeämpi niille, joiden on vaikea saada seuraa. Minulle on seuraa ollut tyrkyllä aina, niin pariutumisesta on mennyt hohto. Ne, joiden on vaikea saada yhtä, kahta, kolmesta puhumattakaan, pariutuvat vakaammin ja tekevät myös todennäköisemmin lapsia
Tällaiset ihmiset myös sietävät huonompia parisuhteita. Nuoruudessa yksi miespuolinen tuttu pariutui naisen kanssa, joka potki ja haukkui tätä. Hän kommentoi asiaa niin, ettei usko saavansa ketään muuta. Toisella tutulla oli hysteerinen ja kontrolloiva puoliso, ja hän sanoi myös, ettei usko saavansa parempaa. Minä en tuollaista edes ajattele: jos hyvää ei ole tarjolla, olen ilman ja nautin elämän muista iloista. Miehet eivät ole koskaan jättäneet vastaamatta tarpeisiini, kun olen jotakin pyytänyt. Jos yksi ei toimita, niin toinen toimittaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitää lainkaan muuttaa yhteen? Toistensa luona voi hyvin viettää aikaa. Välillä saa vetää henkeä yksin ja/tai lähipiinsä kanssa.
Kummallakin on kotiympäristössään työt ym omat kuviot, omista nurkistaan pitää osata huolehtia itse. Toinen voi tarvittaessa olla avuksi.
Juuri näin. Jos siis siltä tuntuu. Jos kummankin ajatukset jossain vaiheessa kääntyvät siihen yhteisasumiseen, niin sekin on fine.
AP
Ajattelen osin samoin mutta osin eri tavoin. Ihmisillä on myös haaveita tulevaisuuden suhteen. Että minkä näköistä se elämä on sitten (esimerkiksi) kun ne lapset on omillaan. Kuuluuko siihen yhteisasuminen vai onko se ajatus niin kaukaa haettu että tuskin. Myös näiden haaveiden tulee kohdata, vaikka neKÄÄN ei takaa sitä etteikö toisen mieli voisi muuttua.
Omassa suhteessani asutaan myös vielä omia taloja muutama vuosi, vaikka oikeastaan me ajatellaan ja puhutaan niin että nyt meillä on kaksi kotia. Ja joskus tulevaisuudessa meillä on vain yksi koti. Sekin oli mulle tärkeää että me halutaan tulevaisuudelta samoja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö "tapailusuhteen" idean ole poimia rusinat pullasta? Siis ottaa ne positiiviset jutut ja skipata ne negatiiviset? Näin ainakin itse ajattelen.
M51
Eli seksisuhde. 🤮
Ei lainkaan. Mekin deittailimme reilun pari kuukautta, ennen kuin edes päädyimme seksiin saakka. Ei kaikilla miehillä ole päällimmäisenä tavoitteena päästä pukille. Ei ainakaan enää tässä iässä kun suvunjatkamishommat on jo taakse jäänyttä elämää.
M51
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai ymmärrät että naiselle miehen täytyy tuoda elämään jotain positiivista, ei negatiivista?
Eikö "tapailusuhteen" idean ole poimia rusinat pullasta? Siis ottaa ne positiiviset jutut ja skipata ne negatiiviset? Näin ainakin itse ajattelen.
M51
Hmm, taidat missata pointin. Useimmat miehet eivät tuo naisen elämään mitään positiivista edes tapailusuhteessa. Siksi naiset eivät niihin(kään) kovin innoissaan lähde.
Aika erikoinen väite mielestäni. Tai sitten olen vain löytänyt sen oman yksisarviseni, sillä hän tuo elämääni juuri niitä positiivisia juttuja, joita olin eron jälkeen kaivannut. Huomaavaisia, kohteliaita eleitä, saa minut tuntemaan itseni naiseksi eikä vain äidiksi ja arjen pyör
No niin olet, itse en ole tavannut tähän 44v ikään mennessä yhtäkään miestä joka voisi tarjota edes puolia noista luettelemistasi asioista. Sen sijaan olen saanut henkistä ja fyysistä väkivaltaa, hyväksikäyttöä, valheita, passiivisaggressiivisuutta, välinpitämättämyyttä, huonoa ja itsekästä seksiä... Jotenkin ei enää kiinnosta edes etsiä, eikö olekin kumma, kun sinkkuna säästyy kaikelta tuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskimäärin naisilla tuntuu menevän pitempi aika toipua edellisestä suhteesta. Itse deittailin eron jälkeen melko paljon, mutta niin se vain meni että vaikka treffeille oli helppo päästä ja tapailukin aloittaa, niin jokaisessa oli jokin "vika". Oikeasti ei tietenkään ollut, olin vain niin satutettu erossa että syvimmässäni pelkäsin miehiä enkä uskonut kenenkään voivan aidosti tykätä minusta. Oivalsin tämän, kun yhden treffikumppanin "vika" olivat tyhmän näköiset kengät. Keksin siis vaikka tikusta syyn olla aloittamatta suhdetta.
Päätin sitten hoitaa traumani ja jätin deittailun. 10 vuotta meni ennen kuin tunsin olevani valmis suhteeseen. Sillä kertaa sitten ekat sopimani treffit johtivat parisuhteeseen, joka on kestänyt jo 6 vuotta. Mies on ihana ja rakastan häntä syvästi, mutta totuus on että jos olisin tavannut hänet aiemmalla deittailukierroksella kun en ollut valmis, olisin löytänyt peloissani vikaa hänestäkin.
Totta kai, miehet ovat tökeröitä ja väkivaltaisia. Jos naiset antaisivat miehille esim. ohjeita ja kritiikkiä seksuaalisissa asioissa samoissa määrin, missä miehet manageroivat naisia, heillä ei seisoisi enää koskaan. Suuri osa miesten kanssa tekemisissä olemista on suojella heidän heiveröistä egoaan ja paisutella heidän olemattomia suorituksiaan, jotta heidän itsetuntonsa kestäisi rooliassaan. Mies puhuu eksästään, nainen on yleensä hiljaa ja mielessään ihmettelee, että onpa tökeröä. Mutta jos nainen puhuu omastaan, mies menee poraamaan mieskavereilleen kuinka nainen rakastaa eksäänsä, jne. Suojelen jopa oman isäni herkkiä tunteita. Miesten olemassaolo perustuu pitkälti siihen, että kaikki tietävät että he alkavat tappamaan ja aiheuttamaan pysyvää vahinkoa kaikelle ja kaikille, jos heille ei jatkuvasti valehtele ja anna perusteettomia etuja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö "tapailusuhteen" idean ole poimia rusinat pullasta? Siis ottaa ne positiiviset jutut ja skipata ne negatiiviset? Näin ainakin itse ajattelen.
M51
Eli seksisuhde. 🤮
Mikä siinä seksissä yököttää? Onhan se suhde muutakin. Kohtaamista ja ystävyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen ollut eron jälkeen sinkkuna 10 vuotta, lapset jo aikuisia jne. Olen ikäisekseni kai ihan suht tasokas nainen, joten vika on puhtaasti siinä etten etsi ja huoli ketään. Minulla on kauhean isot vaatimukset miehelle ja lisäksi haluaisin, että mies löytäisi minut jotenkin luonnollisen tilanteen kautta. Näin ei yllättäen ole käynyt. Saa nähdä jäänkö yksin koko loppuelämäksi. Ei sekään oikein huoleta, kun elämä on näinkin mukavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö "tapailusuhteen" idean ole poimia rusinat pullasta? Siis ottaa ne positiiviset jutut ja skipata ne negatiiviset? Näin ainakin itse ajattelen.
M51
Eli seksisuhde. 🤮
Ei lainkaan. Mekin deittailimme reilun pari kuukautta, ennen kuin edes päädyimme seksiin saakka. Ei kaikilla miehillä ole päällimmäisenä tavoitteena päästä pukille. Ei ainakaan enää tässä iässä kun suvunjatkamishommat on jo taakse jäänyttä elämää.
M51
Se nyt on vielä oudompaa, että etsii naisseuraa ilman siitostarkoitusta. Mitä siitä naisesta haluaa, jonkun omaishoitajanko? Ostakaa rahalla palvelunne
Olen ollut noin 5 vuotta sinkkuna. Vaikka nuoreni lensi pesästä, niin ei ole ollut motivaatiota etsiä yhtään mitään seuraa. Syitä:
- edellinen suhde oli huono: kohteli kaltoin ja siirtyi takavasemnalle vastuustaan = minusta tuli totaali-yh
- vapaus: ei kompromisseja, ei arvostelua, ei riitoja. Ihanaa olla vapaa!
- olen n. 99 % varma, että suurin osa miehistä ei halua sellaista parisuhdetta, jonka itse haluaisin. Suurimmalle osalle käy ihan ok nainen, jolta saa hoiva- ja kodinhoitopalvelut sekä seksiä. Ei kiitos tällaiselle roolille, ei kiinnosta.
- luottamuspula: onko kukaan enää uskollinen ja luotettava? Näiden vuosien aikana monet varatut miehet ovat vonganneet minulta seksiä, siis ilman mitään syyllisyden häivääkään. Jos minulla, täysin tuntemattomalla naisella, on enemmän kunnioitusta vaimoja kohtaan kuin puolisoillansa, niin miestrn taso on kyllä kovin matala.
Siinäpä tärkeimmät. Jos tulee helmi vastaan, niin toki se on sitten menoa mutta arvelenpa, että sellaiset ovat harvassa. En pidätä hengitystäni odotellessa. Elämä on mukavaa näinkin kun on perhe, ystävät ja kiintoisa työ sekä harrastuksia. N48
Vierailija kirjoitti:
No, tuossa aloituksessahan ne tuli hyvin esille ne syyt miksi monet naiset ei välttämättä parisuhdetta halua. Naiset hoitaa lapset ja kodin (työnsä ohessa), kun mies menee omia menojaan. Se on sen verran huono diili naiselle, että kun lopulta kyllästyy katselemaan vastuunvälttelijää, niin ei siihen tee mieli uutta miestä ottaa hetkeen.
Nään meidän tapauksessamme nainen itse halusi. Eli jatkaa arkea pääosin kuin ennenkin, mutta että mies on puhelinsoiton päässä sitten kun aikaa ja halua on tapaamiselle. Oma aika, reviirit, ajatukset ja reunaehdot käytiin tapailun alkuvaiheessa perusteellisesti läpi ja meille tämä malli on toiminut hyvin. Ja sitä aikaakin on alkanut järjestyä enenemässä määrin, kun kumpikin huomaa kaipaavansa toista kovasti kun on ollut päivä tai muutama viime tapaamisesta. Onneksi välimatkaa on alle 10 km, joten voidssn nähdä vaikka joka päivä ulkoilun merkeissä.
M51
No siis, jos itse nyt eroaisin, niin en kyllä hetkeen olisi ketään uutta miestä etsimässä. Keskittyisin lapsiin ja omaan elämään. Korkeintaan joskus satunnaisesti jotain kevyttä deittailua, ja sitten vuosien päästä voisi ajatella jotain vakavampaa, kun lapset alkaa olla isoja. Ja todellakin olisin nirso sen suhteen kenet huolin elämääni. Kun ei ole enää tarvetta perustaa perhettä ja yksinkin pärjää hyvin, voi todellakin olla valikoiva seuransa suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö "tapailusuhteen" idean ole poimia rusinat pullasta? Siis ottaa ne positiiviset jutut ja skipata ne negatiiviset? Näin ainakin itse ajattelen.
M51
Eli seksisuhde. 🤮
Mikä siinä seksissä yököttää? Onhan se suhde muutakin. Kohtaamista ja ystävyyttä.
Maksullinen ajaa saman asian. Miksi naisen pitäisi antaa seksiä ilmaiseksi?
Parisuhde onkin melko turha instituutio. Johan sen jeesuskin sanoi, että ihmisten kannattaisi elää yksin kuten hän, ja vain jos ei pysty vastustamaan alhaisia lihallisia himojaan, avioitua. Apinamaisessa sikiämisessä tai sen simuloinnissa ei tosiaan olekaan mitään järkeä, eikä se ole edes emotionaalisesti palkitsevaa
Nykyään lisäännytään säästämällä ja sitten kun on sopivasti säästössä, tilataan hyvä siemen jostakin Euroopan spermapankista joltakin sellaiselta yksilöltä, jolla on vakaa tulevaisuus ihmiskunnan asioiden parantamisen parissa. Tai sitten ollaan ilman lapsia kokonaan. Lapsiahan me kaikki olemme, ei sitä pilttiä varsinaisesti mihinkään *tarvitse*. Toki jos valtio tai esim. kapitalismi kuluttaa ja tappaa ihmisiä, on hyvä olla jonkinlainen uusiutumisvara, mutta ehkä sitäkin voisi alkaa pikkuhiljaa miettimään, että palveleeko elävältä raataminen oikeasti kenenkään etua