Lue keskustelun säännöt.
Uuden kumppanin etsiminen keski-ikäisenä, eron jälkeen - huomioita ja ajatuksia matkan varrelta
28.09.2024 |
Kasvettiin erilleen ja lapset muuttivat kotoa. Yhtenä päivänä vaan huomasi tai asia kirkastui, ettei vuosikymmenien suhteesta ole jäljellä kuin savuavat rauniot ja että sitä haluaa erota ja aloittaa uuden elämän, kun ei ole enää mitään syytä pysyä yhdessä.
Eron jälkeen huomasin pian, että vaikka yksin onkin mukavan rentoa, niin iho kaipaa ihoa ja mies naisen kosketusta. Avasin tilin Tinderiin ja aloin tutustumaan naisiin. Naispuoleisia vastineitani oli paljon, se ei ollut yllätys. Se taas mikä yllätti, oli se, miten kauan moni nainen oli eron jälkeen ollut sinkkuna. Kun itse olin jo puolen vuoden jälkeen niin naisen puutteessa, että mietin jopa maksullisia naisia, niin monella naisella oli 5-10 vuotta jo kulunut erosta.
Omissa kokemuksissa nämä naiset olivat lähes poikkeuksetta sellaisia, että lapset olivat eron jälkeen jääneet heidän luokseen tai ainakin hoitivat 2/3 vanhemmuudesta isien soitellessa kakkosviulua. Muutamalta kysyin aiheesta, niin syy tuntui olevan se, että haluja olisi kyllä ollut, mutta aika ei riittänyt sekä arjen pyöritykseen että parisuhteeseen tai ainakaan aktiiviseen kumppanin etsintään. Sitten kun lapset olivat siellä 15-18v nurkilla, niin oli havahduttu, että eihän tässä vielä mitään mummoja olla ja joku mieskin olisi kiva olla kuvioissa mukana.
Toiselle kierrokselle lähteneistä huomasi äkkiä myös, että ollaan hyvin valikoivia ja mikä tahansa ei kelpaa. Tai ehkä siinä juuri ilmeni Tinder-maailmalle tyypillinen juttu, eli valinna vaikeus. Hyviä olisi kyllä, mutta toiveissa olisi löytää se täydellinen. Treffeille pääsin monen kanssa, osan kanssa synkkasi oilein hyvinkin, mutta koeaikaa oli vaikea läpäistä ja päästä vakituiseksi kumppaniksi. Ehkä olin liian varovainen tai jotain, mutta tyypillinen kuvio oli se, että yhteydenpito harveni ja loppui sitten lopulta kokonaan. Ainoastaan yksi nainen oli niin rehellinen, että kertoi asian minulle suoraan kuukauden tapailun jälkeen.
Päätin sitten vaihtaa vähän taktiikkaa ja näyttää sopivalle deitille, että olen tosissani ja panostan hommaan täysillä. Se tepsi ainakin kyseisen naisen kanssa ja nyt ollaan oltu kohta vuosi yhdessä. Ei sillä tavoin yhdessä kuin edellisessä, pitkässä avioliitossa lasteni äidin kanssa vaan niin, että kummallakin on oma koti, kaverit, harrastukset ja elämä. Tapaamme yleensä muutaman kerran viikossa, välillä vietämme viikonloput yhdessä. Viestittelemme kyllä päivittäin ahkerasti tai puhumme puhelimessa. Tämä malli toimii ainakin tässä vaiheessa hyvin kun kumppanilla on vielä yksi teini kotona. Saa nähdä sitten, muuttuuko tilanme ja asumiskuviot kun kumpikin on tahollaan yksin. Tässä mallissa on puolensa mutta niin olisi myös saman katon alla asumisessa. Aika näyttää.
Laittakaahan omia ajatuksianne ja kokemuksianne.
Kommentit (85)
Eniten kummastuttavat nämä "my way is the rigth way -tyypit". Jos itse on toiminut jollakin tietyllä tavalla, niin ei setarkoita, että kaikkien muidenkin pitäisi toimia samoin. Itse olin ensimmäisen kumppanini kanssa lähemmäs 30 vuotta, vaikka jonkun mielestä olisi pitänyt koeajaa ainakin kymmenen kumppaniehdokasta ennen sitoutumista. Vastaavasti kun erosin, niin olin sinkkuna vain alle kolme kuukautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entinen aviomieheni valkkasi kovan etsinnän jälkeen todella ruman siis oikeasti ruman ja pikkupojan vartaloisen naisen (luulin nähdessäni kuvan, että siinä on ruma n. 10 v. poika pitkällä tukalla) sillä perusteella, että tuo nainen oli hänestä kiinnostunut. Kovinkaan helpolla en muuten sano ketään rumaksi, mutta tympeä ilme kruunasi ilmestyksen. Suuttui, kun kysyin, etteikö hänelle oma rakastuminen merkkaa mitään, niin hermostui ja huusi, että se nainen oli hänestä kiinnostunut eikä hänen omilla tunteilla ole niin väliä ja hän ole koskaan pitänyt kauniista tai edes hyvännäköisistä naisista. Mua nauratti, kun muistin nähneeni kuvia entisistä tyttöystävistä, jotka olivat todella kauniita enkä itsekään ole mikään seinästä reväisty.
Tuo todisti sen, että sen takia eronneet miehet pariutuvat niin nopeasti, koska he iskevät naisia, jotka eivät muille kelpaa ja on huono itsetunto sen takia. Niinpä heistä saa muokattua sellaisen naisen itselleen, millaisesta huolenpidosta pitää ja nainen suorittaa aivan onnessaan, kun lopultakin sain miehen jeeee.
Vierailija kirjoitti:
Entinen aviomieheni valkkasi kovan etsinnän jälkeen todella ruman siis oikeasti ruman ja pikkupojan vartaloisen naisen (luulin nähdessäni kuvan, että siinä on ruma n. 10 v. poika pitkällä tukalla) sillä perusteella, että tuo nainen oli hänestä kiinnostunut. Kovinkaan helpolla en muuten sano ketään rumaksi, mutta tympeä ilme kruunasi ilmestyksen. Suuttui, kun kysyin, etteikö hänelle oma rakastuminen merkkaa mitään, niin hermostui ja huusi, että se nainen oli hänestä kiinnostunut eikä hänen omilla tunteilla ole niin väliä ja hän ole koskaan pitänyt kauniista tai edes hyvännäköisistä naisista. Mua nauratti, kun muistin nähneeni kuvia entisistä tyttöystävistä, jotka olivat todella kauniita enkä itsekään ole mikään seinästä reväisty.
Tuo todisti sen, että sen takia eronneet miehet pariutuvat niin nopeasti, koska he iskevät naisia, jotka eivät muille kelpaa ja on huono itsetunto sen takia. Niinpä heistä saa muokattua sellaisen na
Jos se toimii molemmille, niin onko se väärin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai ymmärrät että naiselle miehen täytyy tuoda elämään jotain positiivista, ei negatiivista?
Eikö "tapailusuhteen" idean ole poimia rusinat pullasta? Siis ottaa ne positiiviset jutut ja skipata ne negatiiviset? Näin ainakin itse ajattelen.
M51
Hmm, taidat missata pointin. Useimmat miehet eivät tuo naisen elämään mitään positiivista edes tapailusuhteessa. Siksi naiset eivät niihin(kään) kovin innoissaan lähde.
Näin se on. Miehistä ei ole mitään iloa kenelläkään.
@80 Höpö höpö sanon minä. Tai ei ainakaan alkuunkaan pidä paikkaansa minun kohdallani. Kun suhde exän kanssa ajautui huonolle tolalle, yritin pelastaa sitä. Yritin jop parisuhdeneuvontaa ja -terapiaa, mutta se ei vaimolle kelvannut. Kävin sitten terapiassa itsekseni. Kun kävi selväksi, ettei suhdetta enää voi pelastaa, päätin että kunhan kuopuskin lentää pesästä niin sitten erotaan. Käsittelin eroa kolme vuotta itsekseni ja sinä aikana vaimokin löysi uuden miehen vaikka olimme vielä naimisissä. Kun eropäivä vihdoin koitti, niin olo oli kuin olisi vapautunut pitkästä vankeustuomiosta. Parin kuukauden päästä löysin onneksi todellisen elämäni naisen, yli viisikymppisenä.