Lue keskustelun säännöt.
Menetin kaikki ystävät kun sain lapsen
27.09.2024 |
Lyhyestä virsi kaunis: sain lapsen, joka oli ensin koliikkivauva ja sen jälkeen todella huonosti ja vähän nukkuva yöheräilijä neljä vuotiaaksi asti, ja tämän takia en saanut itse nukkua juurikaan ekaan neljään vuoteen. (Mies päätti muuttaa toiselle paikkakunnalle töihin, ei viitsinyt osallistua yöheräilyjen ja liian vähän unen osalta, olemme asumiserossa). Olin itse niin hirvittävän väsynyt ekat neljä vuotta, että en jaksanut pitää yhteyttä yhteenkään ystävään, unohdin vastata heidän viesteihin (koska unohdin väsymyksen takia käytännössä kaiken), en jaksanut tavata niin uupuneena ketään.
No nyt kun lapsi on viisi hän nukkuu jo paremmin ja olen minäkin saanut nukuttua univelkoja vähän pois. Edelleen olen väsynyt mutta en niin pahasti etten pystyisi mihinkään. Mutta minulla ei ole enää yhtään ystävää jolle soittaa, jota tavata, jonka kanssa puhua. Kukin hylkäsi minut kun en lapsen saatuani jaksanut tavata enkä muistanut vastata. No, tavallaan ymmärrän, en heitä siitä syytä. Pakko avautua tänne kun ei ole enää ketään kenen kanssa puhua. Onko kenellekään käynyt näin? Miten selvisit?
Kommentit (63)
Voisitko näin jälkikäteen kertoa heille, että nyt olet takaisin normaali itsesi ja haluaisit jatkaa ystävyyttä siitä mihin jäitte ennen uupumustasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä kävi niin päin, että sinä hylkäsit heidät. Lue viestisi uudestaan.
Lapsen saaminen pilaa koko naisen elämän. Näinhän se on, mutta tätä ei myönnetä.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko näin jälkikäteen kertoa heille, että nyt olet takaisin normaali itsesi ja haluaisit jatkaa ystävyyttä siitä mihin jäitte ennen uupumustasi?
Olen minä yrittänyt. Osa ei vastaa minulle ollenkaan (viesteihin tai puhelimeen). Osa vastaa kohteliaan viralliseen sävyyn hyvin lyhyesti, että hyvä että voit nyt paremmin, hyvää jatkoa sinulle. Mikä on aika suoraan ilmaistu, että he eivät halua olla yhteydessä.
Vali vali. Sulla on lapsi mutta et ole tyytyväinen. MIKÄÄN EI RIITÄ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siinä kävi niin päin, että sinä hylkäsit heidät. Lue viestisi uudestaan.
Ymmärrän mitä tarkoitat tällä. Hylkääminen on kuitenkin aika rajusti sanottu, ihan kuin tekoni olisi jotenkin tahallinen. Olin niin huonossa kunnossa että en vain kyennyt pitämään yhteyttä vaikka omisin halunnut. Ap
Minulle kävi noin. Asiaan liittyi tosin muutakin kuin väsymys, sillä sairastuin krooniseen sairauteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikään ei estä sua ottamasta yhteyttä. 4 vuotta ei ole pitkä aika.
Tosi vaikea on uskoa että kaikki ystävät voisi olla menetetty, joku ehkä on. Entäs mammakerhot sun muut? En tajua miksei lapsiperheet ryhmäydy ja tue toisiaan. Yleensä samat harrasteet & tilanteet liittää ihmisiä yhteen.
Awww miten äidit voikin olla noin aivottomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitko näin jälkikäteen kertoa heille, että nyt olet takaisin normaali itsesi ja haluaisit jatkaa ystävyyttä siitä mihin jäitte ennen uupumustasi?
Miksi heitä kiinnostaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitko näin jälkikäteen kertoa heille, että nyt olet takaisin normaali itsesi ja haluaisit jatkaa ystävyyttä siitä mihin jäitte ennen uupumustasi?
Olen minä yrittänyt. Osa ei vastaa minulle ollenkaan (viesteihin tai puhelimeen). Osa vastaa kohteliaan viralliseen sävyyn hyvin lyhyesti, että hyvä että voit nyt paremmin, hyvää jatkoa sinulle. Mikä on aika suoraan ilmaistu, että he eivät halua olla yhteydessä.
Tietenkin. Koska pistit poikki.
Vierailija kirjoitti:
Eivät ne olleetkaan ystäviä.
Ystävyys perustuu vastavuoroiseen yhteydenpitoon. Ap lopetti sen omalta osaltaan. Entiset kaverit ovat surutyönsä tehneet ystävän menettämisestä aikanaan. Se on jäänyt jo historiaan. Tuhottua ei saa takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi on söpö tyttö niin voin alkaa kaveriksi <3
Okei, mä tunnistan tuon yksitavuisen virallisen vastailutyylin.
Olen samaa mieltä, se on selvä merkki just kuten päättelet.
Mutta mä uskon ja toivon että sä löydät kyllä ystäviä. Sulla on oikea asenne, ymmärrät paitsi itseäsi myös muita.
Eikö kukaan ystävistäsi ole tullut äidiksi?
Vierailija kirjoitti:
Mikään ei estä sua ottamasta yhteyttä. 4 vuotta ei ole pitkä aika.
Tosi vaikea on uskoa että kaikki ystävät voisi olla menetetty, joku ehkä on. Entäs mammakerhot sun muut? En tajua miksei lapsiperheet ryhmäydy ja tue toisiaan. Yleensä samat harrasteet & tilanteet liittää ihmisiä yhteen.
Olin unen puuttumisen takia niin sairas väsymyksestä, että en kyennyt käymään missään mammakerhoissa. Nyt lapsi on viisi, ei mammakerhot ole tämänikäisten äideille. Vaan vauvojen ja taaperoiden. Ja lapseni on päivät päiväkodissa, itse olen vihdoin taas töissä ja siksi päivät olemme kiinni, emme ehdi mihinkään aamulla ja keskellä päivää oleviin mammakerhoihin. Olen yrittänyt tutustua lapsen päiväkotiryhmän muihin äiteihin, mutta he ei halua kuin moikata, eivät innostu juttelemaan. Ehkä ovat kiireisiä? Ehkä eivät halua mitään ylimääräistä? Ehkä ovat liian väsyneitä tutustumaan? Ehkä minusta näkyy väsymys eikä kukaan halua tutustua väsyneeseen? Ap
Hankit uusia ystäviä. Kyllä se siitä. Vie lasta harrastuksiin, niin tutustut muihin vanhempiin. Ja kyllä niille vanhoillekin kavereille voi soittaa ja kysyä kuulumisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siinä kävi niin päin, että sinä hylkäsit heidät. Lue viestisi uudestaan.
Ymmärrän mitä tarkoitat tällä. Hylkääminen on kuitenkin aika rajusti sanottu, ihan kuin tekoni olisi jotenkin tahallinen. Olin niin huonossa kunnossa että en vain kyennyt pitämään yhteyttä vaikka omisin halunnut. Ap
Sinä, sinä, sinä ja sinun itsekkyytesi ja oma napasi. Et ajattele muita ja siksi olet yksin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Okei, mä tunnistan tuon yksitavuisen virallisen vastailutyylin.
Olen samaa mieltä, se on selvä merkki just kuten päättelet.
Mutta mä uskon ja toivon että sä löydät kyllä ystäviä. Sulla on oikea asenne, ymmärrät paitsi itseäsi myös muita.
Eikö kukaan ystävistäsi ole tullut äidiksi?
Kiitos tsempistä! Osa vanhoista ystävistäni on yhä lapsettomia, osa sai lapset parikymppisenä eli kauan sitten. Itse olin 34 kun sain lapseni eli kellään tutulla ei ollut silloin eikä sen jälkeen pieniä lapsia. Ap
Ei ole käynyt noin.