Lue keskustelun säännöt.
Hoitajilla ei asiaa lääkärien pöytään
27.09.2024 |
Hesarissa konkarihoitaja nosti esille tämän epäkohdan kun oli tehnyt rikkeistä suurimman ja istunut kirurgin, joka perehdytti häntä sairaalaan, kanssa samaan pöytään. Oli kuulemma kirurgi niin kiusaantunut.
Olisiko aika uudistautua siellä hoitoalalla pikku hiljaa ja luopua kaikenlaisista vanhentuneista rönsyistä? Ei ole varaa menettää tuottavuutta tällaisella pelleilyllä, lääkärien ja hoitajien vuorovaikutus varmasti edesauttaisi uusien ideoiden kehittymiseen, miten parantaa prosesseja ja työntekoa.
Kommentit (381)
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän tämä aihe ole käsitelty. Jos elämä on kiinni jostakin ruokapöydän istumajärjestyksestä niin ei mene vahvasti. Sairaalassa on ihan loogista että lääkärit istuu keskenään koska jutut todennäköisesti liikkuu heidän työssään. Samoin hoitajien kanssa. Tuskin siinä missään aktiivisesta dissaamisesta on kyse, vaan on luontevaa istua niiden seurassa joiden kanssa tekee töitä tai jakaa ammatillisen tietämyksen. Enemmän minä pidän ongelmana hoitajien keskinäistä nokittelua kuin tätä.
30 vuotta kokemusta hoitotyöstä. En koskaan istu lääkäreiden kanssa samaan pöytään, koska ovat niin vttumaisia hoitajille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin se kirurgi joka minut leikkasi oli sen verran kylmän ja ylhäisen oloinen tapaus että en kyllä ehkä haluaisikaan istua hänen pöydässään. Hän teki kyllä kerralla hyvää jälkeä, ei ole tarvinnut toiste mennä.
Kirurgeissa on tutkimusten mukaan paljon psykopaatteja ja narsisteja, tunnekylmyys tekee työstä tunnepuolen osalta helppoa kuin heinänteko. Eivät stressaannu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin se kirurgi joka minut leikkasi oli sen verran kylmän ja ylhäisen oloinen tapaus että en kyllä ehkä haluaisikaan istua hänen pöydässään. Hän teki kyllä kerralla hyvää jälkeä, ei ole tarvinnut toiste mennä.
Kirurgeissa on tutkimusten mukaan paljon psykopaatteja ja narsisteja, tunnekylmyys tekee työstä tunnepuolen osalta helppoa kuin heinänteko. Eivät stressaannu.
Uskon tuon. Tuli työskenneltyä useilla kirurgisilla osastoilla.
Puolet kommenteista epärelevanttia istumapaikoista jauhamista kun ei viitsitä edes lukea kyseistä juttua (mutta kovasti on silti sanottavaa.)
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ottaen, naisilla ja miehillä on eri puheenaiheet. Kun nainen tulee miesten pöytään, käytös muuttuu miehillä. Miksi lääkäreitä kiinnostaisi puhua naisten asioista. Lääkärit voivat kertoa esim. minne seuraavaksi matkustavat lääketehtaan stipendillä, minne kannattaa sijoittaa ylimääräiset rahat, miten tehokkaasti siirrytään etätyöhön ym. Puheessa käytetään lääkärilatinaa, jota hoitaja ei edes ymmärrä.
Tota noin. Näin hoitajana on pakko oikaista sua sen verran, että osaan latinaa ihan yhtä paljon kuin lääkäritkin. Se kuuluu työnkuvaan nimittäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään pitäisi taukoja lääkärien kanssa vaikka olisi tilaisuus. En mitenkään jaksa olla sosiaalinen uusien ihmisten kanssa joita en tunne ja joilla on erilainen työnkuva. Kiinnostaa enemmän jutella omien työkaverien kanssa.
Hah ai hoitaja osaa latinaa yhtä paljon kuin lääkäri. Osaat varmaan sen verran, että ymmärrät lääkärin kirjoittamasta ohjeesta pitääkö lääke antaa suuhun, ihon alle vai laskimoon.
Monet vanhan polven lääkärit ovat opiskelleet latinaa koulussa, osa nuoremmista vapaaehtoisilla kursseilla lääkiksessä. Sivistyksen ilosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo kirjan kirjoitta oli silloin harjoittelija eikä mikään "konkarihoitaja". Hän ei tiennyt vielä silloin sairaalan nokkimisjärjestystä vaan ajatteli istua syömään aiemmin tapaamansa kirurgin pöytään.
Ihan vilpitön ajatus juuri sairaalaan tulleelta. Ei pitäisi olla ongelma. Ei työpaikalla kaikki aina mene kaavamaisesti ja sekin pitää ymmärtää. Tuskin kuitenkaan tuli toisten.
Hoitajat saisivat ihan vapaasti tulla samaan pöytään minun työpaikallani, mutta useimmiten syövät kuitenkin keskenään omassa pöydässään. Meillä on niin tiukkaan aikataulutettu polipäivä, että ruokatauon aikana pitää hoitaa konsultaatiot. Eli polin lääkärit menevät kaikki yhdessä syömään, sitten siinä puolen tunnin ruokatauon aikana pöydässä erikoistuvat kysyvät potilaidensa hoito-ohjeet siinä syömisen lomassa. Myös erikoislääkärit konsultoivat usein toisiaan vaikeista tapauksista. Teemme siis oikeastaan töitä siinä samalla, emmekä yleensä ehdi jutella vapaa-ajan asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hah ai hoitaja osaa latinaa yhtä paljon kuin lääkäri. Osaat varmaan sen verran, että ymmärrät lääkärin kirjoittamasta ohjeesta pitääkö lääke antaa suuhun, ihon alle vai laskimoon.
Monet vanhan polven lääkärit ovat opiskelleet latinaa koulussa, osa nuoremmista vapaaehtoisilla kursseilla lääkiksessä. Sivistyksen ilosta.
Sen verran mitä olen lääkärien taukoja kuunnellut niin ei siellä ole latinaa puhuttu vaan ihan tavallisia asioita 😂
Vierailija kirjoitti:
Hoitajat saisivat ihan vapaasti tulla samaan pöytään minun työpaikallani, mutta useimmiten syövät kuitenkin keskenään omassa pöydässään. Meillä on niin tiukkaan aikataulutettu polipäivä, että ruokatauon aikana pitää hoitaa konsultaatiot. Eli polin lääkärit menevät kaikki yhdessä syömään, sitten siinä puolen tunnin ruokatauon aikana pöydässä erikoistuvat kysyvät potilaidensa hoito-ohjeet siinä syömisen lomassa. Myös erikoislääkärit konsultoivat usein toisiaan vaikeista tapauksista. Teemme siis oikeastaan töitä siinä samalla, emmekä yleensä ehdi jutella vapaa-ajan asioista.
Seli seli. Monella hierarkisella lekurilla löysät housussa kun alkaa tulla tuulta narsistiseen tupaan! Alistatko hoitajia ja kanssaismisiäsi muutenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut koko ketjua mutta sairaalat, poliisi, puolustusvoimat ja seurakunnat on tutkitusti hierarkisia työpaikkoja. Ja ne lääkärit siellä pöydässään voi olla tosi huonoa seuraa, ei menettäne mitään jos ei viereen pääse istumaan.
Jos aikuinen ihminen menee ruokalaan syömään, niin pitää kyllä ymmärtää ettei kaikki halua jutella ruokatauollaan mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun aikoinaan olin lääninhallituksessa toimistotyössä, siellä kollegani neuvoivat, että lakimiesten pöytään ei sovi mennä. Lakimiehillä oli yleensä vakipöydät ja siellä istui vain lakimiehiä, Myös isäni lakimiehenä.
Vierailija kirjoitti:
Olen sairaanhoitaja ja en ensinnäkään koskaan ehdi syömään minnekään ruokalaan vaan syön eväät osaston taukotilassa. Aikamoista luxusta jos on erikseen aikaa lähteä ruokalaan ja siellä vielä pahoittaa mieltään jostakin istumisjärjestyksestä. En myöskään ymmärrä miksi pitäisi tunkea johonkin kirurgien pöytään erikseen. Ei tässä ole kyse mistään hierarkian korostamisesta, vaan luontevuudesta. Kirurgit varmaan tuntee toisensa paremmin kuin jonkun hoitajan, samoin toisinpäin.
Hohhoijaa. Olen myös hoitaja ja joskus ehdin jopa ruokalaan syömään. Onhan se vähän tympeää, että on tällaisia hierarkioita jopa ruokapöydässä istumisen suhteen. Jos minä tunnen vaikka osastolla olevan lääkärin monen vuoden työkokemuksella, niin olisi silti suurin etikettivirhe mennä hänen ja muiden lääkäreiden kanssa samaan pöytään istumaan aterian ajaksi. Opiskelijoille ja täysin uusille työntekijöille tällaisesta typerästä hierarkian korostuksesta koituu myös ihan turhaa näpäyttelyä ja vaivaantuneisuutta, mikä ei ainakaan paranna mieltä työpäivän aikana. Minusta on luontevaa ruokailla niiden ihmisten kanssa, jotka tuntee, mutta tämä ei ilmeisesti ole soveliasta koska eri ammattikunnat haluavat pysyä selkeästi omissa kuplissaan.
Ja jos joku haluaa väittää, että hoitajan korviin ei kuulu esimerkiksi ruokatauolla puhuttavat potilasasiat, niin ei ne varmasti kuulu kaikkien niiden samassa pöydässä istuvien lääkäreidenkään korviin. Konsultaatiot ja potilastapausten käsittelyt tapahtuu oikeaoppisesti ihan muualla kuin ruokapöydän ääressä, missä kuka vaan lähellä istuva voi niitä kuunnella.
Vierailija kirjoitti:
Hoitajat saisivat ihan vapaasti tulla samaan pöytään minun työpaikallani, mutta useimmiten syövät kuitenkin keskenään omassa pöydässään. Meillä on niin tiukkaan aikataulutettu polipäivä, että ruokatauon aikana pitää hoitaa konsultaatiot. Eli polin lääkärit menevät kaikki yhdessä syömään, sitten siinä puolen tunnin ruokatauon aikana pöydässä erikoistuvat kysyvät potilaidensa hoito-ohjeet siinä syömisen lomassa. Myös erikoislääkärit konsultoivat usein toisiaan vaikeista tapauksista. Teemme siis oikeastaan töitä siinä samalla, emmekä yleensä ehdi jutella vapaa-ajan asioista.
Työn organisointihan tuossakin on päin p:tä. Miksi potilaiden asioista pitäisi keskustella tauolla tai ruokalassa. Onnistuuko se edes rikkomatta tietosuojaa?
Vierailija kirjoitti:
Ainakin se kirurgi joka minut leikkasi oli sen verran kylmän ja ylhäisen oloinen tapaus että en kyllä ehkä haluaisikaan istua hänen pöydässään. Hän teki kyllä kerralla hyvää jälkeä, ei ole tarvinnut toiste mennä.
Itsekin olen huomannut sen että joskus olen saanut parasta hoitoa ja hyviä lääkeyhdistelmiä töykeältä lääkäriltä ja lähtenyt vähän huonolla fiiliksillä. Joku toinen on ollut taas empaattinen ja rauhallinen mutta muuten ei ole käynnissä kehumista.
Vierailija kirjoitti:
Kun aikoinaan olin lääninhallituksessa toimistotyössä, siellä kollegani neuvoivat, että lakimiesten pöytään ei sovi mennä. Lakimiehillä oli yleensä vakipöydät ja siellä istui vain lakimiehiä, Myös isäni lakimiehenä.
Sairasta. Karmaa ja syöpää heille.
Vierailija kirjoitti:
Hah ai hoitaja osaa latinaa yhtä paljon kuin lääkäri. Osaat varmaan sen verran, että ymmärrät lääkärin kirjoittamasta ohjeesta pitääkö lääke antaa suuhun, ihon alle vai laskimoon.
Monet vanhan polven lääkärit ovat opiskelleet latinaa koulussa, osa nuoremmista vapaaehtoisilla kursseilla lääkiksessä. Sivistyksen ilosta.
Miksen osaisi? Osaanhan mä ruotsia ja englantiakin. Ei latina sen vaikeampaa ole. Ja käytän noita kaikkia kieliä työssäni.
Ymmärrän hyvin. Lääkäreillä on kovaa osaamista, hoitajan tutkinnon suorittaa kuka tahansa. Harhat heidän työtehtävistä ovat oikeasti vaativia.