Ikävä 80- lukua. Ei ollut tietoakaan tällaisesta kansan kurjistamisesta kuin nyt.

80-luku oli hyvää aikaa myös siksi, että suuret ikäluokat oli parhaassa työiässä.  Vaikka me nyt työelämämme parhaassa vedossa tehtäisiin mitä ihmetemppuja, niin ikärakenne tekee taloudesta alijäämäisen, kun ihmiset elät vsnhemmiksi ja tarvotsevat sotepalveluita. Tämä on tosiasia, joka on hyvä pitää mielessä. Työikäistä väestöä pitäisi olla enemmän. 

Joku tulee kysymään, että kun nytkään ei ole töitä. No ei ole, koska vanhukset eivät rakenna ja remontoi, opiskele ja urheile, järjestä juhlia ja saa lapsia. Eli kysyntää muissa kuin sote-palveluissa ei ole, niin ei ole duuniakaan.

Jos sinulla on ikävä 80-luvulle, lakkaa vauvapalstailemasta. Ei se silloinkaan ollut mahdollista. Käsin tai kirjoituskoneella räpellettiin sanomalehtiin yleisönosastokirjoituksia jotka joko julkaistiin tai ei julkaistu. Puhelimellakaan ei raskinut soittaa kaukopuheluita.

80- luvun keskiluokka eli vaatimattomammin kuin nykyköyhä joka saa tukia. Ei silloin ollut ajatusta että kaikilla on oikeus samaan elintasoon siitä riippumatta, tekeekö mitään. Toki töitä sai jokainen halutessaan, ja nuorille kelpasivat kesätöiksi lehtien jako ja marjojen poiminta.

Meillä molemmat vanhemmat kävivät töissä, mutta elämä oli nykymittapuun mukaan todella vaatimatonta, ei ollut sellaista kulttuuria, että koko ajan piti shoppailla ja kuluttaa. Syötiin kotiruokaa, kierrätettiin vaatteita, lapset harrastivat pihalla leikkimistä ja jotain partiota, kerran viikossa käytiin uimahallissa. Uusien farkkujen osto oli spesiaalitilanne jota muisteltiin pitkään. Ystävän kotiin hankittiin mikroaaltouuni ja se oli hienointa ikinä

 Ja tämä.siis isossa kaupungissa 80- luvun lopulla.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtaisin sisävessani (joka meillä kaupunkilaisilla kyllä oli 80-luvullakin, vaikka maalla syrjäseuduilla kaikilla ei) ulkovessaan vaikka heti, jos saisin takaisin sen optimistisen tulevaisuudenuskon, elämänilon, yhteishengen ja ylipäänsä kepeämmän ja iloitsemman ilmapiirin.Silloin puhallettiin yhteen hiileen, työelämä ei ollut yhtä kuormittavaa ja toisaalta töitä oli kaikille tarjolla. Paras vuosikymmen koskaan.

Täysin samaa mieltä tämän kommentoijan kanssa!

Elämä tuntui hyvältä 80-luvulla. Tuohon liittyy se, että varsinkin alkupuoli vuosikymmenestä elettiin ilman tietokoneita ja nettiä.

Synnyin 1986 ja olisi tosiaan ihanaa olla vielä pikkuvauva. Ei tarvitsisi huolehtia mistään ja saisi osakseen vain rakkautta ja lämpöä.

Vierailija kirjoitti:

1980-luvulla työntekijät oli änykyhallituksen mukaan liian kalliita.Ei silti ollut suurtyöttömyys vaan täystyöllisyys.

Oli tietysti. Tehtaat eivät olleet siirtyneet Aasiaan. Täällä tehtiin jopa telkkareita. Tämän päivän työttömät olisivat ennen olleet liukuhihnalla. Parempi näin. Joka kymmenes on työtön. Kyllä ne 9 muuta pystyvät palkastaan antamaan sille kymmenennelle minimikorvauksen rakenteellisen työttömyyden takia. Pahempi syöpä ovat rikolliset jne. Myös se, että tehdään lapsia niin, ettei lähtökohtaisesti ole kahta huoltajaa maksamassa kuluja.

Vierailija kirjoitti:

Vaihtaisin sisävessani (joka meillä kaupunkilaisilla kyllä oli 80-luvullakin, vaikka maalla syrjäseuduilla kaikilla ei) ulkovessaan vaikka heti, jos saisin takaisin sen optimistisen tulevaisuudenuskon, elämänilon, yhteishengen ja ylipäänsä kepeämmän ja iloitsemman ilmapiirin.Silloin puhallettiin yhteen hiileen, työelämä ei ollut yhtä kuormittavaa ja toisaalta töitä oli kaikille tarjolla. Paras vuosikymmen koskaan.

Parasta oli se, että toimeentulotukea ei maksettu automaattisesti, piti erikseen mennä sosiaalityöntekijän pakeille ja kertoa tilanne, osoittaa rahantarve ja kn asunto meni alta, sijoitettiin lapset ties minne kauas vanhemmistaan ilman mitään oikeutta viikonloppuisin käydä kotona, koska sitä kotia ei ollut. Sossun antamat kertasummat saattoivat riittää viikon ruokaan, käytnnössä ei muuhun. Palataan tähän takaisin, saadaan parempi maailma!

Vierailija kirjoitti:

Velkarahalla juhlittiin. Maksu tuli sitten heti pe.rään

Tämä toistuu parhaillaan.

Jännä kyllä itsemurhien määrä saavutti huippunsa vuosina 1988-1990, eikä vielä ollut edes suurta lamaa. Ei kuulosta kovin onnelliselta.

1980-luvulla väestö oli paljon nuorempaa ja terveempää. Ei ollut tarvetta mielipuoliselle määrälle sotepalveluita, eikä ollut tämmöistä määrää eläkkeitä maksettavana.

Vierailija kirjoitti:

80- luvun keskiluokka eli vaatimattomammin kuin nykyköyhä joka saa tukia. Ei silloin ollut ajatusta että kaikilla on oikeus samaan elintasoon siitä riippumatta, tekeekö mitään. Toki töitä sai jokainen halutessaan, ja nuorille kelpasivat kesätöiksi lehtien jako ja marjojen poiminta.

Meillä molemmat vanhemmat kävivät töissä, mutta elämä oli nykymittapuun mukaan todella vaatimatonta, ei ollut sellaista kulttuuria, että koko ajan piti shoppailla ja kuluttaa. Syötiin kotiruokaa, kierrätettiin vaatteita, lapset harrastivat pihalla leikkimistä ja jotain partiota, kerran viikossa käytiin uimahallissa. Uusien farkkujen osto oli spesiaalitilanne jota muisteltiin pitkään. Ystävän kotiin hankittiin mikroaaltouuni ja se oli hienointa ikinä

 Ja tämä.siis isossa kaupungissa 80- luvun lopulla.

Siksi asiat tuntuivat joltain, kun sai harvemmin esim. uusia vaatteita. Nykyään mikään ei tunnu miltään ja ihmiset masentuvat. Täällä moni tuntuu kuvittelevan, että noutoruoka ja suoratoistopaövelut tuovat onnellisuutta, vaikka se tulee ihan muista asioista. 80-luvulla oli vielä yhteisöllisyyttä. Ei se haitannut, jos elintaso oli jossain asioissa matalampi, kun kaikki perustarpeet sai kuitenkin tyydytettyä enemmän kuin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla oli monella vielä ulkovessa. Mietipä sitä. 

 

Ei ollut.

Kyllä muuten oli. Ja tämä on varma tieto. Maaseudulla elettiin monessa huushollissa vielä ilman wc:tä ja vesijohtoa. Yleensä vielä vanhempia ihmisiä.

Suomen maaseutu autioitui jo 60-luvulla. Kyläraitit tyhjiä, laudat ikkunoiden edessä ja nuoret kaupungissa. Turhaa höpinää.

Vierailija kirjoitti:

80- luvun keskiluokka eli vaatimattomammin kuin nykyköyhä joka saa tukia. Ei silloin ollut ajatusta että kaikilla on oikeus samaan elintasoon siitä riippumatta, tekeekö mitään. Toki töitä sai jokainen halutessaan, ja nuorille kelpasivat kesätöiksi lehtien jako ja marjojen poiminta.

Meillä molemmat vanhemmat kävivät töissä, mutta elämä oli nykymittapuun mukaan todella vaatimatonta, ei ollut sellaista kulttuuria, että koko ajan piti shoppailla ja kuluttaa. Syötiin kotiruokaa, kierrätettiin vaatteita, lapset harrastivat pihalla leikkimistä ja jotain partiota, kerran viikossa käytiin uimahallissa. Uusien farkkujen osto oli spesiaalitilanne jota muisteltiin pitkään. Ystävän kotiin hankittiin mikroaaltouuni ja se oli hienointa ikinä

 Ja tämä.siis isossa kaupungissa 80- luvun lopulla.

Olipas siinä taas tajunnanvirtaa kerrakseen. Jos kasarikeskiluokka oli kuin nykyköyhät, niin kaipa nykyköyhiltä löytyy sitten kaikilta rivarit ja omakotitalot ja etelänmatkat?

Vierailija kirjoitti:

Maailma on muuttunut sitten 80-luvun. Ei ole enää Neuvostoliittoa, mikä osti kaiken ylihintaan. Tosin sosiaalietuudet eivät olleet 80-luvullakaan kummoiset.

Lisäksi ihmisten keskimääräinen elintaso oli nousukauden huipullakin huonompi kuin nykyisin. Työllisyystilanne oli toki parempi, muttei niillä palkoilla kummoisia osteltu. Paitsi velaksi, mikä sitten monille kostautui.

Ei ole totta tuo jälkimmäinen. Reaaliansiot, eli mitä oikeasti voi käyttää kulutukseen, ovat nyt matalammillaan sitten 1950-luvun lopun. Huippu elintasossa saavutettiin 00-luvun lopulla mutta siitä on tultu roimasti alas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kansan kurjistaminen alkoi 90-luvun alussa, ja on jatkunut siitä lähtien huolimatta siitä mikä hallitus on ollut puikoissa. Ensin vapautettiin pääomien siirtely ulkomaille, sitten mahdollistettiin suuryritysten veronkierto ja liityttiin euroon, mikä oli viimeinen niitti Suomen arkkuun. Toki näiden jälkeenkin on osallistuttu kaiken maailman hölmöyksiin, ammuttu omaan polveen sekä lahjoitettu rahaa miljardeittain muille maille. On osallistuttu pakotteisiin, joista Suomi kärsii kaikista maista eniten. Lista jatkuu loputtomiin. Ei ihme, että olemme jo Eurooppalaisittainkin köyhä valtio ja pohjolan kehitysmaa,.

Joistakin asioista olen eri mieltä, mutta se on erikoista, että kun muut maat kahmii EU:sta etuja, huonosta itsetunnosta kärsivä Suomi yrittää edelleen miellyttää kaikkia, eikä pyydä edes sitä mikä sille kuuluu.

Ja esimerkiksi Saksa on tuhonnut metsänsä, ja sen jäl

Meillä ei ole maana vieläkään omaa identiteettiä. Ensin oltiin osa Ruotsia ja sitten siirryttiin osaksi Venäjää. Maana ollaan vielä taaperoiässä, vaaputaan ja törmäillään miten sattuu. 

Ajatus noutoruoasta, suoratoistopalveluista ja niiden yhteydestä tunteeseen kuinka mikään ei tunnu milltään, herättää itsessäni kyllä vastakaikua. Olen usein haikeudella muistellut aikoja kuinka ensin säästi rahaa, penkoi kavereiden kanssa kaupungin levykauppoja ja lopulta pääsi kuuntelemaan sitä vaivalla hankittua C-kasettia halvalla mankalla. Nuo levyt tuntuivat ihan eri arvoisilta kuin mitä nyt selaillessa artisteja vaikka Spotifysta yksinään sohvalla luurit korvissa. Tuntuu kyllä vahvasti että jotain oleellista on menetetty.

Vastavuoroisesti kyllä epäilen että 80-luvun suurempi yhteisöllisyys oli enemmän mono-kulttuurin ilmentymä, missä kaikki vähänkin erilainen ja kaavasta poikkeava koettiin uhkaksi ja yritettiin hävittää. Totta puhuen 80-luku oli varmasti ihan hirvittävää aikaa jos kuului mihin tahansa vähemmistöön. Ja sillioinhan vähemmistöiksi katsottiin ihan tukevat kuin silmälasipäisetkin ihmiset.  

80-luvulla oli vahva paine olla kuten muutkin, mutta toisaalta myöskään muista poikkeamista ei katsottu yhtä pahalla kuin nykyään.

Nykyään tuntuu, että miltei jokaisen on "pikku pakko" olla julkisuuskuvassa kristillisen moraalin kannalta kunnollinen ja altruistinen. Siis on vahva paine tänne päin.

Vierailija kirjoitti:

Jos sinulla on ikävä 80-luvulle, lakkaa vauvapalstailemasta. Ei se silloinkaan ollut mahdollista. Käsin tai kirjoituskoneella räpellettiin sanomalehtiin yleisönosastokirjoituksia jotka joko julkaistiin tai ei julkaistu. Puhelimellakaan ei raskinut soittaa kaukopuheluita.

Mutta ihmiset tapasivat toisiaan enemmän kasvokkain.

Siitä samaa mieltä että avoin ajatusten ilmaisu onnistuu parhaiten täällä. Mutta oli silloinkin läheisiä ystäviä. Jotenkin tuntuu että tieto maailman menosta oli erilaista, saattoi ja sai elää lintukodossa. Nyt moni ei tuota haluakaan. Tiedon rajat ovat uteliaisuudesta kiinni aivan eri tavalla.

Viimekädessä ja tosipaikan tullessa yhteistyökyky on kuitenkin hyvin tärkeä taito. En tiedä oppiiko tuota nettikirjoittelulla.

Vierailija kirjoitti:

80-luvulla Suomen talous ja teollisuus olivat terveellä pohjalla. Nokia valmisti autonrenkaita, sähkökaapeleita Hai-saappaita. Ei haihateltu mitään hi-techiä.

Tehtiin Neuvostoliittoon tuotteita, joita kukaan muu maailmassa ei halunnut ostaa. En sanoisi tuota terveeksi. Juuri päinvastoin. Kun bilateraalikauppa loppui, syöksyttiinkin erittäin pahaan lamaan.

Vierailija kirjoitti:

Jännä kyllä itsemurhien määrä saavutti huippunsa vuosina 1988-1990, eikä vielä ollut edes suurta lamaa. Ei kuulosta kovin onnelliselta.

Oli erilainen vaatimustaso. Nythän ei vaadita ihmisyydeltä yhtään mitään, sikailusta melkeinpä palkitaan. Hauskaa on pidettävä ja nautiskeltava rajattomasti vaikka hampaat irvessä. Silloin ennemmin raadettiin.

Molemmat ääripäät ajavat itsetuhoisuuteen, myös nykyinen veltto viihdehakuinen hedonismi.