G: Käsittämättömimmät ääliökommentit raskauteesi liittyen?

Paikan pikkupoma tuumasi vain, et " aha... oletko ajatellut kauanko olet sitten töistä pois??" Haloo, rv oli noin 13 ja seuraava päämääräni oli saada vauva turvallisesti maailmaan!! En todellakaan ollut miettinyt äitiyslomia tain hoitovapaan pituutta. Hän sitten vielä lisäsi, " tietäis sitten sen sijaisen kannalta..." Jessus mikä pönttö. Onneksi ei tarvitse enää hänen naamaansa katsella.

Koska sieltä oli tullut tyttö, oli vaateostokset voittopuolisesti punaista. Myyjä totesi rahastaessaan, että " se on sitten tyttö?" .

Minä siihen: " juu, tyttö on" .

Myyjä: " Koska sulla on laskettu aika?" .

Minä: " Hän syntyi viikko sitten..." .

Myyjä meni hieman vaikeaksi... En siis ollut mitenkään käsittämättömän suuri tyyliin valas, mutta tokihan vatsa vielä pömpötti, kuinkas muuten.

Vierailija:

Paikan pikkupoma tuumasi vain, et " aha... oletko ajatellut kauanko olet sitten töistä pois??" Haloo, rv oli noin 13 ja seuraava päämääräni oli saada vauva turvallisesti maailmaan!! En todellakaan ollut miettinyt äitiyslomia tain hoitovapaan pituutta. Hän sitten vielä lisäsi, " tietäis sitten sen sijaisen kannalta..." Jessus mikä pönttö. Onneksi ei tarvitse enää hänen naamaansa katsella.

Ihan normaaleja kysymyksiä siltä, joka joutuu sijaiset ja hommat järjestelemään. Fiksu olisi tietysti onnitellut ensin.

Kyllä minulla iankin on jo mietittynä, miten vapaat menevät, rv 13

Oliko vahinko?

Paljonko painat?

totesi mulle että " sitä saa mitä tilaa" :O

Neuvolan määräyksestä tilanne ennaltaehkäistiin hommaamalla n.10h viikossa lapset hoitoon että sain nukkua. Oli siis kaikenlaisia ongelmia ja aiemmat raskaudet päättyneet viikkoja ennen synnytystä sairaalan petiin makaamaan.

No anoppini sitten kolmosen kohdalla: -Miten on mennyt?

Johon minä: - Ei kovin häävisti, mut apua on nyt taistelun jälkeen saatu.

A: - No sehän hyvä että HIENOSTI menee. Pitäis X:n ja X:kin pyytää apua kun sitä kerran nykyään noin HELPOSTI saa(anopin luettelemat sukulaiset eivät olleet raskaana tai elämässä mitään sellaista miks olis ERITYISTÄ apua tarvinneet).



Meinas vähän potuttaa... Minä makaan et en sairaalaan joudu, niin toinen sanoo että hienosti menee ja helpolla saa hoitoa(tappelin siitä hoidon saamisesta ensin vaikka kuinka kauan). Ja luulis et tuo anoppi olis sentään tajunnut. Kakkosen kohdalla oli itse meillä esikoista hoitamassa kun minä makasin ennenaikaisten supistusten ja raskausmyrkytyksen kourissa sairaalassa. HELPPOA VAI?? ;D

ainakin sai ihan vapaasti kommentoida mahan ja minunkin kokoa! Eikö se nyt ole ihan normaalia että raskaana ollaan isoja? Miten siitä voi ottaa nokkiinsa? Ja mitä sitten jos joku arvuuttelee mahan muodosta sukupuolta? Onhan siinä 50% mahdollisuus osua oikeaan ja muutenkin, mitä pahaa siinä on harrastaa pientä " kansan perinnettä" ?

Sen ymmärrän että siitä suuttuu jos lapselle asetetaan sukupuolivaatimuksia.

Se vähän aikoinaan ärsytti, kun ihmiset pitivät minua täysin vammaisena kun olin raskaana! " Kuinka sä nyt voit sinne mennä ja tommosta tehdä? Eix sul oo tukala olo?" jne. Tosin näilla palstoillakin kun pyörii niin eipä tarvi ihmetellä mistä ihmisille moiset käsitykset tulee! Vatsaa ei saisi vahingossakaan kommentoida mutta se vasta kauheeta onkin jos sitä ei ollenkaan huomioida...Hohhoijaa.

ttomuutta kauheana rangaistuksena! Huoh...

Itse olen terveydenhoitaja (lapseton) ja taatusti nähnyt enemmän arpia ja mahoja kuin moni synnyttänyt. Lisäksi uskon omaavani paremmat tiedot synnytyksistä ja lasten hoidosta kuin moni äiti. Tosiasioitahan ystäväsi puhuivat.

N11NU:

- Keskustelua ruokapöydässä lapsettomien ystävieni kesken minun ohitseni: " Kauheita raskausarpia ja roikkuvia mahoja olen nähnyt" " Joo, ei ne aina palaudu ne nahkat" " Juu, ei sitä epiduraalia läheskään kaikki halukkaat saa"

Meinas tuossa viimeisessä kohtauksessa kipot kolista ja meinasin sanoa että " Mitäs v*ttua te tästä asiasta tiedätte???"

t. Niinu 33+2

moomax:

Ihan normaaleja kysymyksiä siltä, joka joutuu sijaiset ja hommat järjestelemään. Fiksu olisi tietysti onnitellut ensin.

Kyllä minulla iankin on jo mietittynä, miten vapaat menevät, rv 13

Mutta tuo, ettei edes onnitellut... Alkoi vain heti itsekkäästi miettiä kuinka heidän kuppaisen puljunsa työt järjestellään uudestaan. No, koko raskausaikana ei kysellyt voinnistani tms. Ja kun jäin viikon saikulle, kysyi onko vaiva sellainen joka voi uusia. Ja mikähän ennustaja minä olen!?

Edes vauvan synnyttyä en onnitellut, söprais.

joka siis ultrattiin alapäänkautta,että " hänellä ei koskaan ultrattu kuin mahan päältä koska hänellä on niin vähän rasvaa mahassa" joopa joo...minä hoikkana ihmisenä kauan sairastin tuota,mutta eipä se niinkään ol :))

Ekalla raskauskerralla sain raskausmyrkytysoireita puolen välin jälkeen raskautta. Sitten tuli iskias, närästys, pahoinvointi (pystyin syömään vain kaurapuuroa ja vettä), turvotus (paino saattoi yhden päivän aikana heitellä 4kg) jne. Mummin mielestä en liikkunut tarpeeksi ja ruokavalioni oli liin rasvainen. Soitti mulle joka aamu, että nyt ylös ulos ja lenkille! Olikin kiva nousta kun ei ollut nukkunut juuri lainkaan ja iskiaan takia kävelin 10cm askeleilla.



Neuvolan tädin mielestä minulle maistui herkut ja maksa-arvotestejä ruinatessani, terkkari sanoi niiden olevan niin kalliita, ettei niitä ihan noin vain tehdä. Sokerirasitukseen lähetti minut, koska selvästi söin liikaa herkkuja. Raskaus käynnistettiin sitten lopulta rv38 kun alkoi verenpaineet nousta ja kyllä se oli katkera pala sille terveydenhoitajalle. Oli koko raskauden ajan vähätellyt oireita.



Kun kerroimme saavamme toisen vauvan (eka oli tyttö) niin kaikki toivoi heti, että jospa se olisi nyt poika! Miehen kanssa toivoimme ihan vain kiusallaan tyttöä ja tyttöä toivomme kolmannestakin :-)

aina vinoilla siitä että kuka on vauvan isä. Kaikki osallistuvat tähän, kohteena aina kulloinenkin raskaana oleva tai olevat. Se on yleensä hauskaa, mutta huonoina hetkinä tekee mieli tirvaista.

minut nähdessään oikein osoitti sormella ja nauroi valtavalle vatsalleni! Kyseessä kuitenkin varsin hillitty mies.

Ei siitä voinut edes pahastua, sillä olin todella valtavan kokoinen raskaana ollessani ja vatsani ei todella tuntunut menevän kasaan millin vertaa synnytyksen jälkeen=)

Ei onnitella, sanotaan että on siinä hommaa.



Eikö neljännet lapset ole tähän yhteiskuntaan toivottuja?

sen oli siis tarkotus olla hauska juttu, mutta musta se tuntui pahalta kun yritystä oli takana yli 2vuotta ja keskenmenon pelko suuri... ei siis kommentoinut jälkeenpäinkään mitään, esitti vaan saavansa sydärin.



kiellettiin vielä puhumasta kellekään, kun viikkoja oli vielä niin vähän, mutta eikä mitä, se ja meidän kaveri tuntee toisensa työn kautta, niin sehän oli sille sen kertonut kuitenkin. (tosi reilua kiellosta huolimatta, ja ei tullut mieleen että ehkä itse olisimme halunneet kertoa?) no olin juuri pari päivää sitten ehtinyt kertoa sille kaverille, että se tiesi, mutta pointtina siis että appiukkohan ei tiennyt että se tiesi. kaveri oli sitten sitäkin onnitellut niin se oli tokaissut että " mitäs onnittelemista siinä on?" toikin ilmeisesti oli vitsiksi tarkoitettu, että mitä onnittelemista siinä on, hänhän on nyt " vanha" kun vaariksi tulee, mutta mua kyllä loukkaa noi kommentit, varsinkin kun ei oo mitään kaunista sanonut tästä odotuksesta...

se on kuitenkin yli 50-v, ettei nyt niin kovin nuori ensimmäistä lapsenlasta saamaan, ja mekin miehen kanssa 23v, ettei mekään nyt ihan teinejä enää:) ja naimisissakin oltu jo useempi vuosi... että asiat sikäli ihan kunnossa..

on se sitten kyllä kovasti touhunnut jo hoitopöytää ja muuta, mikä on sikäli hassua kun laskettuun aikaan on vielä melkein 6kk:) ehkä oon vaan aika herkkä tän raskauden takia, mutta mua loukkas sillä hetkellä noi kommentit ja teot.

Kommentoi anoppi kun kerroimme kolmannesta lapsukaisesta.

Yksi tyhmimmistä on ehkä sukupuolen määritys mahan mallin/ulkonäön perusteella!!! Siis miten KUKAAN voi nykypäivinä enää uskoa sellaisiin (jollei lasketa niitä 92-vuotiaita Martta-mummeja mukaan)??? Uskovatko he myös siihen, että " lapsentekoasento" , taikka kirveen pitäminen sängyn alla vaikuttaa sukupuoleen? XD



Koita siinä sitten sanoa jotain, kun joku ihan tosissaan selittää " sulla on ihan selkeästi poikamaha..." Ei siinä voi muuta kuin hymyillä, sillä jos yrittää ihan asiallisesti ja fiksusti selittää, ettei sukupuolta voi tietää ulkoa päin, niin silloin alkaa kova puolustelu siitä, että " kyllä minulla oli selkeä poikamaha ja pojan sain, ja täsin kummin kaiman koirantaluttaja on aina tiennyt oikein sukupuolet mahan mallin perusteella..." Eikä sitä voi yksinkertaisestikaan vain sanoa totuutta, että " oletpa sinä TYHMÄ!" XD



Erään puolitutun mies oli kyllä heittänyt maailman rumimman ja tyhmimmän kommentin synnytyksessä vaimolleen, tai itse asiassa kätilölle, joka tikkasia naista " kokoon" . Mies sanoi muka niin vitsikkäänä " laitahan pari tikkiä lisää, niin tulee kireämpi kuin ennen... heh, heh..."

Siihen oli onneksi fiksu kätilö sanonut miehelle erittäin napakasti takaisin; " Ei tätä kuulkaa miehen takia parsita, ja kyllä tästä tulee aivan saman lainen kuin ennen synnytystä. Se on sitten teidän ongelma jos se on TEILLE löysä."

Itselläni jääneet mieleen seuraavat, tosin en ole kovin jaksanut hernettä vetää nenuliin:



- Hei, sä olet lihonut (DAA, olisko jokin syy siihen! Ja kiloja tuolloin tullut 5...)

- Sanoin X:lle että et se voi olla sinä kun sä et oo noin lihava (kaverin poikaystävä tokaisi kun nähtiin lyhyen tauon jälkeen, rv 27 ja kiloja oli tullut 7)

- Onpa sulla kauhean iso tuo maha!

- Onko varma että siellä on vain yksi (joo, monesti ultrattu ja on ihan normikokoinen)

- Susta tulee varmaan VAL-TA-VA (jipii, kiitos vaan)

- Keskustelua ruokapöydässä lapsettomien ystävieni kesken minun ohitseni: " Kauheita raskausarpia ja roikkuvia mahoja olen nähnyt" " Joo, ei ne aina palaudu ne nahkat" " Juu, ei sitä epiduraalia läheskään kaikki halukkaat saa"



Meinas tuossa viimeisessä kohtauksessa kipot kolista ja meinasin sanoa että " Mitäs v*ttua te tästä asiasta tiedätte???"



Nyt jo naurattaa ja masu senku kasvaa!



t. Niinu 33+2