G: Käsittämättömimmät ääliökommentit raskauteesi liittyen?

ison mahansa kaa nukkuu tosi hyvin kun supistelee, närästää, vauva monottaa kylkiin, suonenvetoja ym.

olin osastolla muutaman viikon " lepäilemässä" ennen kuin kaksoset syntyivät... eräs sairaanhoitaja " piristi" päivääni ihanilla kommenteillaan... kuten esim. melkonen punkero tuo sinun maha, ja voi kamala noita raskausarpia.... jne...



aina vaan toivo että ei olisi se hoitaja vuorossa tai ainakaan minua hoitamassa... huoh. monet itkut itkin sen akan sanomisista.

Kerroin jääväni lomille ja sitten ä-vapaalle (kolme kk ennen laskettua aikaa), yksi kysyi missä se vauva on, oletko varma, että sulla on siellä mitään. Joo-o, ajoittain en ehkä ollutkaan niin kovin varma, edellinen raskauteni päättyi keskenmenoon rv 12, joten ei ollut kovin mieltä ylentävä kommentti, kun liikkeetkään eivät vielä kovin hyvin ja säännöllisesti tuntuneet.

" Kun olit raskaana niin persees alkoi tosta ns. vyötäröltä ja loppui vasta jossain polvien kohdalla." Toinen kommentti oli;



" Sä olit pelkkää persettä"



Olis kyllä saanu jäädä sanomatta kokonaan. Nyt olen uudestaan raskaana ja kyllä välillä mietityttää tuo kommentti.

kun kahden tytön äitinä odotin kolmatta lasta, kuinka tärkeää ihmisille on vauvan sukupuoli. Kaikki mahdolliset tuttavat/ystävät (yhtä pariskuntaa lukuunottamatta)toitottivat ääneen kunpa vauva olisi nyt vihdoin poika ja kyselivät sukupuolesta kovasti.

Kumman muuten saitte?

totes että älä nyt vielä ole turvallisella mielellä on niitä lapsia kuollu myöhemmilläkin viikoilla. arvatkaa olino hysteerinen loppuajan raskautta. aina tökkimässä vauva raukkaa hereille je potkimaan

joka tuli vastaan kadulla. En tiedä miksi???

ja tokaisi räkäisesti nauraen: " onko isästä tietoa?" . En kyllä yhtään loukkaantunut, nauratti vaan.

kyllähän sitä samaa jauhantaa mahan koosta oli päivästä toiseen että millon se nyt on liian iso ja millon pieni ja montako siellä on ja onko tyttö vai poika kun se nyt on tuossa asennossa jne jne. Nuo nyt on sitä samaa jargonia mitä kaikille raskaana oleville jauhetaan joten ei niitä nyt niin hlökohtaisesti kannata ottaa.



Yksi ärsytys kyllä muistuu mieleen, työkaverin oli pakko päästä sanomaan että sulle tulee varmaan kyllä ihan hirveen kokoset tissit kun ne on nyt jo noin isot. Ihanaa!

joka oli juuri kuullut raskaudesta.

Kiva, että kerrottiin asia noin 10kertaa päivässä, kun en itse ollut vatsani kokoa huomannut...

vaikken ollut edes raskaana.

-" siis jos mulle tulis tollasia raskausarpia, niin mä kyllä miettisin, että haluanko lapsia ollenkaan" (sehän on tosi hyvä siinä vaiheessa enää miettiä...)



-" ei saatana sä oot läski!" (joo-o, vajaa kuukaus laskettuun aikaan...)



-" tiiätsä, mä oon ihan varma, että sun lapsi on vammanen. Tosi moni lapsi on vammanen syntyessään" (kiitos...)



-" koska sulla on ollut niin helppo raskaus, niin sun synntys on varmaan helvetillinen" (kiitos tästäkin: helppoa oli voida pahoin yli puolet raskaudesta ja tulla vielä jätetyksi ja ties mitä muuta).

Katsoi, kun vaatetin levinnyttä takapuoltani:" On vauva ollut ruoka-aikaan kotona!" Vauva oli syntyessää 4240 g ja minä tapani mukaan sen kaksikymmentä kiloa painavampi.



Eilen laskeuduin liikuntaharrastuksen ja jugurttikipon syönnin jälkeen sohvalle vatsani viereen huokaisten. Mies katsoi ja naurahti. Minä siihen, että emakoltako näytin, johon mies, että ei, rubensin maalaukset tuli mieleen. Kolme kuukautta odotusta vielä edessä.

Tiesimme etukäteen, että tulossa on poika, olimme käyneet 4D-ultrassa sen varmistamassa. Olimme myös kertoneet asian kysyjille. Eräs ystäväni totesi, ttä ei siitä voi olla varma. Mä sanoin siihen, että loppujenlopuksi sama se mulle, jompi kumpi tulee kuitenkin. Siihen ystäväni, että ei se ole niin varmaa, Suomessakin syntyy vuosittain muutama vauva, joiden sukupuolesta ei voida olla varmoja, ovat intersukupuolisia. Jatkoi vielä, että olisi aika hauskaa jos mun vauva olisi sellainen. Ja vielä,m että ne ovat monesti kuulemma muutenkin vammaisia.



Loppuraskaudessa samainen ystäväni kertoi kuulleensa juuri tapauksesta, jossa vauva oli kuollut kohtuun vikoilla viikoilla. Kyllähän minäkin vastaavia tapauksia tiedän, mutta ei ole kiva sanoa sellaista raskaana olevalle.

Vierailija:

Mies katsoi ja naurahti. Minä siihen, että emakoltako näytin, johon mies, että ei, rubensin maalaukset tuli mieleen.

Ihana mies. Tuollainen kyllä pelastaa huonommankin päivän, varsinkin jos ei ole ihan jokapäiväistä runoilua.

neuvoi veljeni vaimo kun kärsin harvinaisen voimakaasta pahoinvoinnista ja väsymyksestä.

Hereillä en pahimmillaan jaksanut olla kuin n. 4 tuntia vuorokaudessa enkä edes nähnyt kunnolla kun silmät haritti väsymyksen takia.



Ei oikein jaksanut lenkille lähteä :p

Aivan käsittämättömiä kommentteja olet saanu! :o :o



Mulle pahin varmaan se kun 150-kiloinen appiukkoni ilmotti noin rv 25 mulle että kyllä sun lantio ainakin on levinnyt!



Harmittaa vieläkin etten tajunnut sanoa takas että niin sunkin, tästä jo 2v aikaa.

" Näytät ihan minulta, ennen kuin aloin syödä herbalifea" , että näin ihanasti ja mulla oli kaunis " poikamaha" edessä, ei takaa edes näkynyt että olin raskaana..