Lue keskustelun säännöt.
"Tämä on sitten sinulle" - Ikääntyvät vanhemmat tuputtavat jo perinnöksi tavaraa
24.09.2024 |
Minulla ja miehellä on 1 lapsi sekä pieni rivitaloasunto. Emme tule muuttamaan isompaan kotiin. Kotonamme on riittävästi kaikkea, emme kaipaa mitään. Minä olen ainoa lapsi ja miehellä on 1 sisarus, josta ei ikääntyvien vanhempien asioiden hoitoon ole.
Ikääntyvät n.70 v vanhempamme ovat aloittaneet tavaroidensa periyttämisen meille. Toiset vanhemmat tekevät kuolinsiivousta tyhjentäen omia kaappejaan urakalla ja toiset tunkevat meille tavaraa kielloista huolimatta muuten vain. Aina kylässä käydessä ollaan tuputtamassa tavaraa ja mainitsemassa, miten "meidän kuoltua tämä ja tuo tavara jää sitten lapsenlapselle".
"Tämä pitää ehdottomasti säästää, tämä maljakko on edesmenneen mummisi" (ei mitään muistikuvaa ko. maljakosta mummolassa, maljakko ei ole kaunis eikä taloudellisesti arvokas)
"Tässä on teille meidän vanha ompelukone/teeastiasto/iso matto tms, kun ei me enää tarvita."
Olen ihan väsynyt tähän, että meille ollaan tunkemassa nyt perinnöksi kaikenlaista tavaraa, johon ei ole mitään tunnesidettä tai tarvetta. Tavarat eivät ole meidän tyylisiä ja usein nämä tavarat ovat myös aika arvottomia eli ei ole mistään kalliista perintökalleuksista kyse. Ollaan sanottu moneen kertaan, ettei haluta meille tavaraa, mutta vanhemmat eivät usko. Toiset isovanhemmista jopa tuovat salaa meille tavaraa. Viimeksi eilen huomasin, että ompelurasiaan oli ilmestynyt neuloja ja kaappiin 3 kynttilänjalkaa.
Onko muilla tällaista ja miten jaksatte?
Kommentit (116)
Meillä samaa. Eihän ton asian raskautta tajua, jos sitä ei itse koe. Ja kun jotkut kommentoi, että olisitte vaan iloisia kun saatte tavaraa. Olisitko itse iloinen, jos kotiisi tuotaisiin kaikkea sellaista, mitä et tarvitse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhkaatte vanhuksia poliisilla jos tyrkyttäminen ei muuten lopu.
Minulle tultiin vastaavassa tilanteessa sanomaan, että miksi ette myy tavaroita eteenpäin. Noh, anoppi olisi heti kyselemässä, että missä se Pertti-sedältä peritty taulu on. Ja siinä on iso työ, jos alkaa pikkulapsiaikana myymään tavaroita jossain torissa tai kirpparilla eteenpäin. Ja jos jostain vanhasta taulusta saa vitosen tai astiasetistä kympin, niin aika pieneksi jää tuntipalkka tavaroiden myymisestä.
No nythän se on hyvä sanoa jo, että et halua ompelukonetta ja teeastiastoa. Kyllä mä osaan sanoa ei sille tavaran tuputtamiselle.
Kiität kohteliaasti ja viet konttiin tai myyt netissä. Esineet ovat sinun siitä hetkestä lähtien. Näillä ei ole sinulle tunnearvoa niin miksi hilloisit vain sen hillomisen ilosta niitä seuraavalle polvelle. Jos kyse tulee jostain maljakosta tulevaisuudessa niin se on varastossa jossain pahvilaatikossa etkä muista missä. Pieni valkoinen valhe ei haittaa tässä. Jos kieltäydyt "lahjoista" niin ensi kerralla sama jankkaus edessä koska eivät muista/välitä että et välttämättä kaikkea halua itselle hamstrata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sinä teet niille väkisin tuputetuille asioille? Tarkkailevatko he käydessään ettet vain ole myynyt mitään eteenpäin tai antanut jollekin?
Mieheni äiti ja sinkkutäti ovat täsmälleen samanlaisia. Selitän heidän käytöksensä niin, etteivät he tarvitsevat jonkun mystisen ja syvälle menneen syynsä vuoksi jatkuvuuden tunteen esineiden kautta. En siksi raaski sanoa heille ei, vaan otan ne vastaan. Pakkaan pahvilaatikoihin ja vien kierrätyskeskukseen. Eivät he tule tarkistamaan olemmeko hillonneet heidän rojunsa. Ja jos kysyisivätkin sanoisimme, että ovat turvallisesti kaapissa ja nyt emme jaksa sitä kaappia avata. Eivät niin röyhkeitä ole, että tekisivät tarkistuksen kaappeihin asti.
En näe järkeä vääntää asiasta, vaan hymyillen kiitän. Heille tulee hyvä mieli ja se olkoot heidän oikeutensa.Kaikessa ei tarvitse olla niin umpirehellinen ja taistella oikeuksistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanokaa kunnolla silmiin katsoen, että meille ei tuoda rojua. Ei siis hiljaa mutista selän takana. Sano suoraa, että tavara on teille arvotonta.
Röyhkeyteen vastataan röyhkeydellä. Vie takaisin ja sanot, että teiltä jäi nämä.
En ole kokenut samaa. Mutta joskus niille tavaroille on jotain tehtävä. Viimeistään heidän kuoltuaan. Ja sekin tuntui pahalta, koska olisin halunnut säilyttää paljon sellaista, mitä ei voinut säilyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni äiti ja sinkkutäti ovat täsmälleen samanlaisia. Selitän heidän käytöksensä niin, etteivät he tarvitsevat jonkun mystisen ja syvälle menneen syynsä vuoksi jatkuvuuden tunteen esineiden kautta. En siksi raaski sanoa heille ei, vaan otan ne vastaan. Pakkaan pahvilaatikoihin ja vien kierrätyskeskukseen. Eivät he tule tarkistamaan olemmeko hillonneet heidän rojunsa. Ja jos kysyisivätkin sanoisimme, että ovat turvallisesti kaapissa ja nyt emme jaksa sitä kaappia avata. Eivät niin röyhkeitä ole, että tekisivät tarkistuksen kaappeihin asti.
En näe järkeä vääntää asiasta, vaan hymyillen kiitän. Heille tulee hyvä mieli ja se olkoot heidän oikeutensa.Kaikessa ei tarvitse olla niin umpirehellinen ja taistella oikeuksistaan.
Meillä anoppi saattaisi kaivella kaappeja, jos jäävät lapsenlapsen kanssa kaksin meille kotiin. Saattaisi siis etsiä kaapin perukoille laitettuja perintötavaroita.
Vierailija kirjoitti:
En ole kokenut samaa. Mutta joskus niille tavaroille on jotain tehtävä. Viimeistään heidän kuoltuaan. Ja sekin tuntui pahalta, koska olisin halunnut säilyttää paljon sellaista, mitä ei voinut säilyttää.
Vanhempani siis eivät jakaneet tavaroitaan eläessään, joten tuo homma piti tehdä heidän kuoltuaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Neuloja... en olisi tietääksenikään.
Onko vaikeata ottaa roina vastaan ja heivata samantien roskikseen? WinWin-tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiität kohteliaasti ja viet konttiin tai myyt netissä. Esineet ovat sinun siitä hetkestä lähtien. Näillä ei ole sinulle tunnearvoa niin miksi hilloisit vain sen hillomisen ilosta niitä seuraavalle polvelle. Jos kyse tulee jostain maljakosta tulevaisuudessa niin se on varastossa jossain pahvilaatikossa etkä muista missä. Pieni valkoinen valhe ei haittaa tässä. Jos kieltäydyt "lahjoista" niin ensi kerralla sama jankkaus edessä koska eivät muista/välitä että et välttämättä kaikkea halua itselle hamstrata.
Miksi aloittajan pitäisi joutua tahtomattaan moiseen rumbaan? Vanhukset myykööt itse tavaransa tai viekööt konttiin.
Mä otan aina ja sanon että vien hyväntekeväisyys kirppikselle kaiken turhan
Vierailija kirjoitti:
Mieheni äiti ja sinkkutäti ovat täsmälleen samanlaisia. Selitän heidän käytöksensä niin, etteivät he tarvitsevat jonkun mystisen ja syvälle menneen syynsä vuoksi jatkuvuuden tunteen esineiden kautta. En siksi raaski sanoa heille ei, vaan otan ne vastaan. Pakkaan pahvilaatikoihin ja vien kierrätyskeskukseen. Eivät he tule tarkistamaan olemmeko hillonneet heidän rojunsa. Ja jos kysyisivätkin sanoisimme, että ovat turvallisesti kaapissa ja nyt emme jaksa sitä kaappia avata. Eivät niin röyhkeitä ole, että tekisivät tarkistuksen kaappeihin asti.
En näe järkeä vääntää asiasta, vaan hymyillen kiitän. Heille tulee hyvä mieli ja se olkoot heidän oikeutensa.Kaikessa ei tarvitse olla niin umpirehellinen ja taistella oikeuksistaan.
Mistä tuollainen oikeus tulee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiität kohteliaasti ja viet konttiin tai myyt netissä. Esineet ovat sinun siitä hetkestä lähtien. Näillä ei ole sinulle tunnearvoa niin miksi hilloisit vain sen hillomisen ilosta niitä seuraavalle polvelle. Jos kyse tulee jostain maljakosta tulevaisuudessa niin se on varastossa jossain pahvilaatikossa etkä muista missä. Pieni valkoinen valhe ei haittaa tässä. Jos kieltäydyt "lahjoista" niin ensi kerralla sama jankkaus edessä koska eivät muista/välitä että et välttämättä kaikkea halua itselle hamstrata.
Miksi aloittajan pitäisi joutua tahtomattaan moiseen rumbaan? Vanhukset myykööt itse tavaransa tai viekööt konttiin.
Siksi, että se on kohteliasta ja korrektia, kyseessä omat vanhemmat ja iäkkäät ihmiset. Joskus pitää kyetä valitsemaan se ns.pienempi paha kahdesta pahasta.
-14-
Meillä ONNEKSI äiti vain kysyy, tarvitaanko jotain ja jos ei, vievät tavarat kierrätyskeskukseen. Heilläkin kun on kahden aikuisen ihmisen tavarat laitettu yhteen ja saatu vielä puolison äidin tavaroita perintönä, niin sitä tavaraa oikeasti riittää.
Mulla oli äitini kanssa sama, ei ymmärtänyt miksi ihmeessä halusin nuorena tehdä omannäköisen kodin. Kai se oli tapa osoittaa rakkautta ja välittämistä, oli itse köyhistä oloista eikä saanut mitään kotoaan. Oton osan, toki ihan arvokastakin, ja osasta kieltäydyin. Helppoa kuin heinänteko.
Sinä torppaat omat vanhempasi, mies omansa.