Lue keskustelun säännöt.
Miksi hoikat kuvittelevat, että "ei tee mieli " on yhtä kuin itsehillintä?
23.09.2024 |
Lihavuuskeskusteluissa aina otetaan esiin itsehillintä keinona pysyä normaalipainossa. Käsi sydämellä, kuinka moni normaalipainoisista oikeasti käy kamppailua itsensä kanssa jättääkseen liiat ruoat ja herkut syömättä? Oikeastihan kyse on vain siitä, ettei ole mielitekoa syömiseen. Helppoa!
Kommentit (287)
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuota samaa, tykkään todellakin hyvästä ruuasta ja olen kuulemma hyvä kokki.
Aina kun syön niin tulee stoppi automaattisesti eikä enää tartte/tee mieli syödä, en koskaan syö mahaa ns. täyteen ( joo, tein sen joskus buffetissa ja oli pari päivää paha olo).
Herkkuja menee vähän, vaikka ois pöytä täynnä,ei vaan tee mieli enempää.
Olen aina ihmetellyt eikö muilla herkutellessakin jotain ala ällöttään jos syö kerralla paljon.
Ota huomioon, että suomalaisessa kulttuurissa osoitetaan kokille arvostusta syömällä hänen tekemiään ruokia enemmän kuin sielu sietää. Suomalaiset ovat huonoja kehumaan ja kiittämään toista ihmistä. Siksi ollaan mieluummin naama kiinni lautasessa ja toivotaan kokin tai juhlien järjestäjän ymmärtävän, että arvostetaan suuresti vieraanvaraisuutta ja hyvää syötävää ja juotavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavuutta voi aiheuttaa sekin, että miettii joka suupalaa ja miettii vain mitä voi tai saa syödä. Ruoka on mielessä jatkuvasti. Hoikat eivät mieti joten ruoka ei ole pakkomielle.
Jos kylläisyyshormonien tasapaino on pielessä, on koko ajan nälkä. Silloin joko lihoo tai joutuu koko ajan miettimään ruokaa - koska on jatkuvasti nälkä. Jos taas tasapaino on kunnossa, on helppo pysyä hoikkana. Sellaisten ihmisten ei tarvitse ajatella ruokaa, koska heillä on kylläinen olo.
Kyse ei siis ole mistään mielenterveyden häiriöstä, vaan hormoneista.
No missä nuo kylläisyyshormonit oli ennen sitte? kun ei ollu tätä ongelmaa .
Miten nuo hormoonit yhtäkkiä menee pieleen puolella kansasta? Mikä sen aiheuttaa? Siis jokin mitä ei ole
Minun äitini isoäiti oli sota-aikana lyhyt ja leveä täti. Hänessä ei todellakaan näkynyt millään tavalla häiden ohessa otetussa valokuvassa sota-ajan elintarvikesäännöstelyn vaikutukset. Millään suhteilla ei evakko myöskään saanut mustasta pörssistä läskiä tai voita kun ei ollut sitä rahaa. Olosuhteet olivat sellaiset, ettei hän päässyt tekemään karjalanpiirakoita tai karjalanpaistia edes häihin.
Höpö höpö. Eläisin berliininmunkeilla, pitsalla, sipseillä ja suklaalla, jos ruoka ei vaikuttaisi terveyteen ja kehon koostumukseen mitenkään ja todellakin vetäisin kaksin käsin. Kyllästyin olemaan l#ski 20 vuotta sitten ja valitsin syödä toisin. Edelleen nuo "herkut" maistuvat parhaimmalta. Elämä on valintoja.
nimin ennen 95 kg rasvapallo, nyt 76 kg timmi setämies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en käy minkäänlaista kamppailua. Syön mitä haluan ja milloin haluan. Syön joka päivä herkkuja enkä liho.
Vau! Tuo olisikin hienoa. Minkä ikäinen olet?
44v.
Tästä eteenpäin voikin olla vaikeampaa. Tosin on pienehkö joukko ihmisiä, jotka pysyvät hoikkina vanhoinakin.
Tuskinpa on vaikeampaa. Mulla paino putoaa tosi äkkiä jos syön vähemmän tai jätän herkut syömättä. Toivon että saisin kiloja lisää että en näyttäisi pojalta.
Naisilla alkaa lihasmassa häviämään jo 30-vuotiaana. Se selittää menopaussiajan pyöristymisen jos ei hanki gyneltä hormonikorvaushoitoa, joka parantaa kahdessa viikossa unen- ja elämänlaatua. Lihasmassa kuluttaa energiaa seitsemän kertaa enemmän kuin rasvakudos.
Ei minua lihavassa tunnesyövässä ihmisessä häiritse pelkästään kehonsa (jos ajattelen eroottisena/parisuhdekumppanina, muussa roolissa saa ihminen olla ihan sen muotoinen kun sattuu olemaan) vaan myös se piirre persoonassa, että keino ratkoa ongelmia ja vaikeuksia on lähinnä syöminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Höpö höpö. Eläisin berliininmunkeilla, pitsalla, sipseillä ja suklaalla, jos ruoka ei vaikuttaisi terveyteen ja kehon koostumukseen mitenkään ja todellakin vetäisin kaksin käsin. Kyllästyin olemaan l#ski 20 vuotta sitten ja valitsin syödä toisin. Edelleen nuo "herkut" maistuvat parhaimmalta. Elämä on valintoja.
nimin ennen 95 kg rasvapallo, nyt 76 kg timmi setämies.
Et olisi hengissä kirjoittamassa kommenttiasi jos olisi jatkanut tuolla tavalla. Onnitteluni onnistuneesta elämänmuutoksesta ja hyvää loppuelämää siinä samassa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en käy minkäänlaista kamppailua. Syön mitä haluan ja milloin haluan. Syön joka päivä herkkuja enkä liho.
Vau! Tuo olisikin hienoa. Minkä ikäinen olet?
44v.
Tästä eteenpäin voikin olla vaikeampaa. Tosin on pienehkö joukko ihmisiä, jotka pysyvät hoikkina vanhoinakin.
Tuskinpa on vaikeampaa. Mulla paino putoaa tosi äkkiä jos syön vähemmän tai jätän herkut syömättä. Toivon että saisin kiloja lisää että en näyttäisi pojalta.
Näin ei tosiaan kaikille käy. Jutun pointti: ihmiset ovat ihan oikeasti erilaisia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Shipsit onkin pahoja, onneksi ei oo koukkua tullut niihin. Myös kokis ja muu limukka on pahaa, sitäkään ei tee mieleni. Ainoa ongelma on sokolaadi.
Ap:n sielunmaisema: Mulla ei ole kykyä ja/tai halua itsehillintään. Johtopäätös: Ei muillakaan oikeasti voi olla. No, mene sitten sillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä emäntä alkoi laihtua 40-kymppisenä.
Kuunnelkaa Filttiketjua! T. Vaasa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut on luonnostaan hoikkia ja heillä niitä mielitekoja ei tosiaan niin tule, tai jos tulee niin sen verta harvoin että pysyy hoikkana vaikka herkuttelisi.
Toiset taas pysyy hoikkana vain sen itsehillinnän avulla, kieltäytymällä niistä mieliteoista.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut hoikka ikävuosina 14-40v, sen jälkeen jojoillut.
En juuri koskaan syönyt samaa ruokaa kuin muu perhe. Jauhelihakastikkeen kanssa söin kaalia, karkkipäivän karkit eivät koskeneet minua, aamiainen oli omena, vaikka ajoin pyörällä 9km töihin. Ja kävin jumpissa.
Ei siitä laihuudesta itselleni mitään hyötyä ollut.
Nyt ei enää huvita. Nyt syödään miehen kanssa ulkona ja kävellään maha pystyssä teatteriin. Elämä on alkanut.
Ja loppuu ennenaikaisesti kun on viskeraalirasvaa reilusti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuota samaa, tykkään todellakin hyvästä ruuasta ja olen kuulemma hyvä kokki.
Aina kun syön niin tulee stoppi automaattisesti eikä enää tartte/tee mieli syödä, en koskaan syö mahaa ns. täyteen ( joo, tein sen joskus buffetissa ja oli pari päivää paha olo).
Herkkuja menee vähän, vaikka ois pöytä täynnä,ei vaan tee mieli enempää.
Olen aina ihmetellyt eikö muilla herkutellessakin jotain ala ällöttään jos syö kerralla paljon.
Ota huomioon, että suomalaisessa kulttuurissa osoitetaan kokille arvostusta syömällä hänen tekemiään ruokia enemmän kuin sielu sietää. Suomalaiset ovat huonoja kehumaan ja kiittämään toista ihmistä. Siksi ollaan mieluummin naama kiinni lautasessa ja toivotaan kokin tai juhlien järjestäjän ymmärtävän, että arvostetaan suuresti vieraanvaraisuutta
Suurin osa arkisyömisistä kuitenkin tehdään tilanteessa missä ei kukaan odota kenenkään vetävän itseään ähkyyn arvostuksesta kokkia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
En käsitä, miten ihminen voi syödä itsensä lihavaksi. Kuulostaa kokoaikaiselta työltä. Miten on fyysisesti edes mahdollista. Hoikkana ihmisenä olen joskus itsekin käynyt kamppailua muutamasta kilosta, mutta kyse on vain hoikkuuden ja kiinteyden eri asteista. Aina olen kuitenkin hoikka pienestä kamppailusta huolimatta. Mutta että joku pystyy päästämään itsensä rupsahtamaan lihavaksi, ja usein vieläpä nuorena! Käsittämätöntä. Mikä on salaisuutenne?
Kieltämättä sitä on vaikea ymmärtää kun itsellä ei ole ollut koskaan minkäänlaisia vaikeuksia pysyä hoikkana. Syön mitä huvittaa ja herkkuja kyllä myös, enkä todellakaan koe olevani sen parempi ihminen hoikkuuden takia.
En ole oikeasti keksinyt muuta selitystä kuin sen, että ihmiset ihan oikeasti on vaan erilaisia, toiset lihoo herkemmin kuin toiset. Geenit, kasvatus, tottumukset, ne suolistomikrobit jne. kokonaisuutena. Itse olen saanut sellaiset lähtökohdat että tykkään liikunnasta ja kasviksista, kyllä myös karkista, sipsistä jne., mutta pienempikin määrä riittää. Kaikilla ei ole yhtä onnekkaat kortit sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä en käy minkäänlaista kamppailua. Syön mitä haluan ja milloin haluan. Syön joka päivä herkkuja enkä liho.
Vau! Tuo olisikin hienoa. Minkä ikäinen olet?
44v.
Tästä eteenpäin voikin olla vaikeampaa. Tosin on pienehkö joukko ihmisiä, jotka pysyvät hoikkina vanhoinakin.
Tuskinpa on vaikeampaa. Mulla paino putoaa tosi äkkiä jos syön vähemmän tai jätän herkut syömättä. Toivon että saisin kiloja lisää että en näyttäisi pojalta.
Näin ei tosiaan kaikille käy. Jutun pointti: ihmiset ovat ihan oikeasti erilaisia!
Sitähän mä yritän sanoakin että toiset pysyy hoikkina vaikka söisivät herkkuja joka päivä ja eivätkä edes harrasta liikuntaa.
Täällä yksi normaalipainoinen, yli keski-ikäinen. Painoni on aina ollut sama, eli 58 kg. Tavallista ruokaa syön kyllä reilusti, mutta makeat eivät ole maistuneet koskaan. Pienen suolaisen voin ottaa välipalaksi, mutta makeista minulle tulee huono olo.
Olenkin miettinyt, oisko itselläni tahdonvoimaa kieltäytyä sokerisista herkuista, jos niitä tekisi mieli. Ymmärrän hyvin näitä ihmisiä joille herkut maistuvat, kuten suklaa, kakut, viinerit, ym,ym. Ei varmasti ole painonhallinta helppoa, jos kaikesta itselle hyvästä joutuu luopumaan.
Tsemppiä kaikille kilojensa kanssa taisteleville.
Tiedän että on joitain ihmisiä jotka eivät välitä makeasta niinkään, tai todella harvoin. Heillä ei myöskään tule mielitekoja. Kadehdin näitä ihmisiä. :D Olen normaalipainoinen, mutta täytyy kyllä aika ajoin kamppailla asian kanssa että pysynkin siinä.
Mulla meni kauan ennen kuin pääsin siihen tilanteeseen, että ei tee mieli.
Siihen pääsee kyllä kun muuttaa elintapoja, syö riittävästi ja säännöllisesti terveellistä ruokaa. Salilla käynti auttoi myös paljon.
Stressin aiheuttama korkea kortisolitaso estää jokaiselta rasvanpolton. Ei tarvi edes ajatella ruokaa. Ihan laskujen maksuun riittävien rahojen miettiminen saa kortisolitasot korkealle.