Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaverisuhde jossa toinen ottaa opettajan roolin
22.09.2024 |
Tapasin uuden ihmisen ja nyt ollaan kahdesti vietetty aikaa yhdessä. Hän vaikuttaa oikein mukavalta, mutta suhtautuu minuun kuin johonkuhun joka ei ole ihan perillä asioista. En oikein tiedä mitä haen tällä aloituksella. Ehkä jäi lähinnä hämmentynyt olo, koska tämä uusi tuttavuus on lisäksi minua vuosia nuorempi, mutta vaikutti siltä, että hän koki olevansa vastuussa minun sivistämisestäni joissakin elämänvalinnoissani. Ja ollaan molemmat aikuisia, minä yli kolmekymppinen. Itse en kokenut sopivaksi kommentoida hänelle hänen valintojaan, vaikka en muutamastakaan asiasta ole samaa mieltä ja hänen valintansa aiheuttavat hänelle ilmiselvästi kärsimystä. Myöskään hänen kommenteistaan omaan elämääni liittyen en ole samaa mieltä. Näistä minulla ei kuitenkaan ollut mitään tarvetta lähteä taistelemaan. Hän esitti mielipiteensä totuuksina.
Ammatiltaan hän on opettaja. Harmi, kun ihmiset ei tunnu ymmärtävän mitä ystävyys on. Eihän tällaisesta saa ystävyyttä tekemälläkään - nuorempana tuli yritettyä. Onko muilla ajatuksia ja kokemuksia aiheeseen liittyen?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ärsyttävimpiä ovat ihmiset, jotka rupeavat ratkomaan ongelmia, joita sinulla ei edes ole.
Olet täysin tyytyväinen elämääsi, vaikka se ei täydellistä olekaan, ja joku hyvää tarkoittava lähimmäinen ahdistelee sinua loputtomilla neuvoilla, joita et tarvitse.
Joo, erityisesti silloin kun toisella aivan silminnähtävästi on ongelmia mitä itsellä ei ole. Esimerkkeinä vaikka pakonomainen stressaaminen ja tiettyjen asioiden pakonomainen hokeminen (laitoinko äsken nyt varmasti valot pois päältä x 5, liioittelematta) sekä vaikka ylipaino. Sitten kun tämä ihminen alkaa neuvomaan siinä kuinka elämään kannattaa suhtautua (ohjeena ei kannata stressata) ja miten hoitaa omaa terveyttä (tässä tapauksessa minun selkäkipua), niin tulee hieman hölmistynyt olo..
No itse en kyllä ainakaan ottaisi kovin hyvin vastaan laihdutusohjeita ylipainoiselta lääkäriltä, varsinkaan jos ne esitetään kovin kaikkitietävään sävyyn. Kysymys ei olekaan siitä, saako ylipainoinen niin tehdä, olkoon lääkäri tai ei, vaan uskottavuudesta. Aivan sama on stressaamisen kanssa. Jos ihminen ahdistuu ja stressaantuu asioista, joita taas itse ei edes pidä suurina hermostumisen aiheina, niin pitäisikö siis ruveta toisen mieliksi hermoilemaan, ettei hänen mielensä pahoitu? Anteeksi vain, mutta kyllä nyt meni red flag väärään osoitteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ihmistyypin, ei minua ole koskaan haitannut tuo. Yleensä olen muutenkin tiennyt kyseisten ihmisten olevan fiksuja joten mielelläni olen kuunnellut heidän näkemyksiään. Tämä ei ehkä ole ihan sama asia mutta tiedän myös ihmisiä, jotka alkavat opettamaan muita omiin kiinnostuksen kohteisiinsa liittyen. Minusta he ovat yleensä sympaattisia.
Ymmärrän mitä ajat takaa. Fiksuus tietyllä alueella ei kuitenkaan tosiaan valitettavasti tarkoita esimerkiksi viisautta tai ihmissuhdetaitoja. Oli kiinnostava kuulla hänen kokemuksiaan ja näkemyksiään, mutta pitemmän päälle ei toimi, jos tulee kohdelluksi esikoululaisena vaikka on suorittanut korkeakoulututkinnon. Siitä ei kovin paljoa saa irti.
ap
Entä jos on suorittanut vain amiksen, voiko silloin tulla kohdelluksi esikoululaisena?
Tämä oli vain esimerkki. Koulutus ei takaa viisautta, mutta ikää olin jo aikaisemmin käyttänyt esimerkkinä. Joten ei ollut tarkoitus nostaa itseäni. Ja kyllähän koulutus, aiheesta riippuen, jotain kokemusta antaa. Esikoululaisella on hyvin erilaiset taidot vaikka sitten juuri korkeakoulututkinnon suorittaneeseen verrattuna.
Minä en nimenomaan suhtaudu häneen tai kenenkään muuhunkaan iän, koulutuksen tai tiettyjen elämänkokemusten perusteella lokeroivasti. Ammattikoulu ja korkeakoulu on toisiaan paljon lähempänä kuin esikoulu ja ammattikoulu. Ei siis yhtään väheksyntää ammattikoulun suorittaneita kohtaan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ärsyttävimpiä ovat ihmiset, jotka rupeavat ratkomaan ongelmia, joita sinulla ei edes ole.
Olet täysin tyytyväinen elämääsi, vaikka se ei täydellistä olekaan, ja joku hyvää tarkoittava lähimmäinen ahdistelee sinua loputtomilla neuvoilla, joita et tarvitse.
Joo, erityisesti silloin kun toisella aivan silminnähtävästi on ongelmia mitä itsellä ei ole. Esimerkkeinä vaikka pakonomainen stressaaminen ja tiettyjen asioiden pakonomainen hokeminen (laitoinko äsken nyt varmasti valot pois päältä x 5, liioittelematta) sekä vaikka ylipaino. Sitten kun tämä ihminen alkaa neuvomaan siinä kuinka elämään kannattaa suhtautua (ohjeena ei kannata stressata) ja miten hoitaa omaa terveyttä (tässä tapauksessa minun selkäkipua), niin tulee hiem
Selkäkivut voivat toki johtua ylipainosta, mutta siitäkö siis oli kyse? Eli että tämä ylipainoinen neuvoo sinua, toista ylipainoista, jotta selkäsi ei olisi kipeä?
Opettajat ovat tuollaisia. Olen itsekin opettaja, mutta en neuvo, enkä besserwisseröi muiden töitä tai elämää. Olen ollut opettajana 25 vuotta ja minulla ei ole ainuttakaan opettajaa ystävänä. Työkavereita näen töissä ja se on enemmän kuin tarpeeksi. En siedä päsmäröintiä.
Vierailija kirjoitti:
Et tunne häntä vielä kovin hyvin. Älä lyö leimoja liian nopeasti vaan keskustele. Itse salailit ajatuksiasi.
En salaillut. Narsistit ei muutu sillä, että heidän toimintatavat tuo valoon. Ja tämä vain esimerkkinä. Ihminen tarvitsee elämänkokemusta muuttuakseen. Minulla ei tässä tapauksessa ole kiinnostusta alkaa ketään opettamaan. On aika perustietoa kohdella toista ihmistä tasa-arvoisesti, eikä vähempiarvoisena kuten moni on kommentoinut.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettajat ovat tuollaisia. Olen itsekin opettaja, mutta en neuvo, enkä besserwisseröi muiden töitä tai elämää. Olen ollut opettajana 25 vuotta ja minulla ei ole ainuttakaan opettajaa ystävänä. Työkavereita näen töissä ja se on enemmän kuin tarpeeksi. En siedä päsmäröintiä.
Vähän ristiriitaisia sun kaksi ekaa virkettä keskenään :D
Minulla on 3 hyvää opettajaystävää, ja onhan se aina vähän ikävää kun heidät tuomitaan ihan vain koulutuksensa ja ammattinsa perusteella. Ihania ihmisiä ovat. Kuten monet muutkin, oli ammatti mikä hyvänsä.
Samoin ikäviä löytyy niin opettajista kuin muistakin. En ikinä haukkuisi vaikka kaikkia maailman myyjiä muutaman tuntemani perusteella, ei ole kovin fiksua minusta. Ihmiset ihmisinä?
Mua kanssa ärsyttää tuollainen ja siksi yritän aina välttää neuvomasta/korjaamasta ketään missään. Yhden kaverin kanssa meinaa tosin mennä hermo, kun hän luulee kovaan ääneen tietävänsä aina kaiken, mutta on tosi usein väärässä, mutta koska en halua olla "opettajaystävä", niin tyydyn silleen diplomaattisesti vaan sanomaan, että juu ei sitä tiiä, vaikka oikeasti tekisi mieli läväyttää googlehaulla faktat silmille. Voisiko siis olla, että sinulla on paljon mutu mielipiteitä jotka eivät pidäkään paikkaansa, eikä kaverisi malta olla huomauttamatta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vasta 2 kertaa olette tavanneet, niin teillähän on kaikki mahdollisuudet vielä rikkoa kaavaa. Ei sinun tarvitse taistelemaan lähteä, mutta ei kai kommunikoiminen sitä olekaan, tai ylipäänsä niin vastenmielistä? Ihan normaalia kertoa eriävästä näkemyksestä ystävälle/ kaverille, eikä hissuttelu muutenkaan kuulu mielestäni sellaiseen suhteeseen.
Eri mieltä pitää ja saa olla, ja se on mahdollista täysin ystävällisesti toimittuna. Tsemppiä, jos tosiaan muuten pidät tyypistä!
Taitaa olla turhaa tällaisten ihmisten kohdalla usein. Hän kun omasta mielestään oli selvästi asiantuntija ja minä en, joten minun kokemuksellani ei ole tässä tapauksessa arvoa - minun pitäisi olla kiitollinen siitä mitä hän opetti. Tällainen olo valitettavasti jäi. Hän näytti jo miten suhtautuu toisiin ihmisiin. Aiemmassa elämässä olen yrittänyt lähteä muuttamaan tämäntyyppis
Ihmisellä on vaistot kuten eläimilläkin. Ihminen on ainoa olento, joka vaimentaa vaistonsa järkeilyllään. Muut olennot toimivat. Onnittelut ap, että kuuntelet sisäistä ääntäsi etkä järkeile sitä hiljaiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono Provo😅
Lähinnä tuli mieleen, et taas yksi tapa päästä haukkumaan opettajia..
Ei ollut tosiaan siitä tässä kyse. Opettajat tekevät rankkaa ja arvokasta työtä. Myös tämä kyseinen ihminen.
En ehkä aloituksessa korostanut tarpeeksi sitä kuinka samanhenkisesti suhtaudutaan (intohimoisesti) ja ajatellaan kyseisestä aiheeseen, jonka parissa tavattiin ja siksi innostuin. Muutenhan tällainen kohtelu on helppoa ohittaa jos ihmisen kanssa ei synkkaa millään tasolla. Kuten todettua sitä ei joka päivä kohtaa ihmistä, jolla on syvällistä tietoa aiheesta, joka on omassa elämässä suurin intohimon kohde. Siinä on iso potentiaali molemminpuoleiseen oppimiseen - jos olosuhteet sitä muuten tulevat. Mutta kun toinen on päättän
Ahaa, sinulla siis ollut aina jotain ihmissuhde- dynamiikka-ongelmia. Tämähän on sitten hyvä paikka sinun opetella tervettä kommunikointia ihmissuhteessa, sitäkin siis pitää välillä ihan opetella :) Tuo omia mielipiteitäsi esiin, ja jos hän loukkaa niiden perusteella, niin rauhallisesti kerrot miltä se tuntuu, ja miksi olet eri mieltä.
Tästähän voi tulla teille molemmille hieno matka, erilaisten tietojen ja viisauden pallottelujen lomassa!
Juu ei. Jos ap on narsistien (vanhemmat tai toinen ja sen jälkeen muita) uhri ja opettaja narsisti niin ei tiedä yhtään hyvää muodostaa mitään suhdetta. Ap:n kannattaa sukeltaa hetkeksi self helpin maailmaan, hyvällä polulla on jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse en kyllä ainakaan ottaisi kovin hyvin vastaan laihdutusohjeita ylipainoiselta lääkäriltä, varsinkaan jos ne esitetään kovin kaikkitietävään sävyyn. Kysymys ei olekaan siitä, saako ylipainoinen niin tehdä, olkoon lääkäri tai ei, vaan uskottavuudesta. Aivan sama on stressaamisen kanssa. Jos ihminen ahdistuu ja stressaantuu asioista, joita taas itse ei edes pidä suurina hermostumisen aiheina, niin pitäisikö siis ruveta toisen mieliksi hermoilemaan, ettei hänen mielensä pahoitu? Anteeksi vain, mutta kyllä nyt meni red flag väärään osoitteeseen.
Vastauksena tähän: Samaa mieltä. Hän koki minun stressaavan tietyistä asioista, joista jaoin kokemusta - asioista joista en tosiaan stressaa ja jotka ovat paljon isompia kuin valojen jättäminen päälle.
Tuo mun selkäkipuun kommentointi tuntui myös hassulta siksi, että minulla on terveysasiat ihan hanskassa ja venyttelin vain hetken hieman selkääni. Hän tuli huolestuneena kommentoimaan ja neuvomaan - ilman, että edes pyysin. Koin, että minulla olisi saattanut olla enemmän neuvoja hänelle terveysasioissa kuin hänellä minulle. Ei siis kovin vakava tilanne, nurinkurinen vain. Minun kokemuksia hän vähätteli muutenkin ja jos meidän kokemukset erosi toisistaan niin hänen kokemukset oli oikeita. Siitä huolimatta, että hänen elämä on kaaosta ja on hyvin stressaantunut ja minun elämäni on tasaista ja voin hyvin. Yleinen hyvinvointi siis liittyy aiheeseen minkä puitteissa tavattiin. Tämä ero ei olisi minua haitannut, mutta kun minusta tuli tässä tilanteessa hänelle (omasta mielestään asiantuntijalle) pelastettava niin totesin ettei hyvältä näytä. Olisi ollut mukava jakaa kokemuksia, mutta ei kun ei.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tunne häntä vielä kovin hyvin. Älä lyö leimoja liian nopeasti vaan keskustele. Itse salailit ajatuksiasi.
En salaillut. Narsistit ei muutu sillä, että heidän toimintatavat tuo valoon. Ja tämä vain esimerkkinä. Ihminen tarvitsee elämänkokemusta muuttuakseen. Minulla ei tässä tapauksessa ole kiinnostusta alkaa ketään opettamaan. On aika perustietoa kohdella toista ihmistä tasa-arvoisesti, eikä vähempiarvoisena kuten moni on kommentoinut.
ap
Hirmu vaikeaa ottaa tilanteessa kunnolla kantaa, kun ei tarkemmin tiedä, mitä käytännössä on tapahtunut tämän teidän spesifin harrastuksenne saralla. Minusta vinkkien antaminen selkäkipuihin on ihan perusihmisyyttä, en ottaisi pahalla.
Enkä ottaisi vähempiarvoisuutena, jos joku neuvoisi minua liikaa ammatillisessa mielessä. Ottaisin ehkä osoituksena toisen tyhmyytenä tai ymmärtämättömyytenä, mutta ei se arvoomme liity mielestäni mitenkään.
Arvo ei ole tiedoista ja taidoista kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ärsyttävimpiä ovat ihmiset, jotka rupeavat ratkomaan ongelmia, joita sinulla ei edes ole.
Olet täysin tyytyväinen elämääsi, vaikka se ei täydellistä olekaan, ja joku hyvää tarkoittava lähimmäinen ahdistelee sinua loputtomilla neuvoilla, joita et tarvitse.
Joo, erityisesti silloin kun toisella aivan silminnähtävästi on ongelmia mitä itsellä ei ole. Esimerkkeinä vaikka pakonomainen stressaaminen ja tiettyjen asioiden pakonomainen hokeminen (laitoinko äsken nyt varmasti valot pois päältä x 5, liioittelematta) sekä vaikka ylipaino. Sitten kun tämä ihminen alkaa neuvomaan siinä kuinka elämään kannattaa suhtautua (ohjeena ei kannata stressata) ja miten hoitaa omaa terveyttä (tä
Ei ole minulla ylipaino. Kiloakaan.
Ja tämähän ei tee minusta ihmisenä parempaa tai huonompaa. Mutta hän jotenkin ilmeisesti tulkitsi, että koska minulla on nyt tällä hetkellä hieman selkäkipua niin minun täytyy olla jotenkin avuton elämässäni. Nyt jälkikäteen tuntuu viattomalla tavalla hieman hassulta. Siinä hetkessä tuntui niin kummalliselta, että oli hieman vaikea käsittää. Vähän kuin olisit itse juomassa yhtä siideriä (en tosin juo) ja uusi tuttavuus tulisi neuvomaan täysin päissään kuinka parantua alkoholismista, josta itse edelleen kärsii. Ja kun ihminen on muuten vaikuttanut hyvin fiksulta, niin sitä yllättyy miten sokea toinen voi olla niin ilmiselvälle asialle itsessään. Vähän kuin olisi piilokamerassa.
ap
On myös niin, että kun ihmisten välillä käydään ns vapaata keskustelua, niin ei joka ikistä seikkaa voi vetää faktantarkistuksen läpi, vaan siihen kuuluu se, että asioista ollaan selvillä noin yleistiedon tasoisesti. Tietenkin jos kyse on aivan erityisestä asiantuntijatasoisesta detaljista, niin silloin ei riitä mututieto tai luuleminen.
Mutta jos kaikki pitää googlettaa, ennen kuin avaa suunsa, niin ei se kovin vapaata jutustelua enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisellä on vaistot kuten eläimilläkin. Ihminen on ainoa olento, joka vaimentaa vaistonsa järkeilyllään. Muut olennot toimivat. Onnittelut ap, että kuuntelet sisäistä ääntäsi etkä järkeile sitä hiljaiseksi.
Kiitos. Vuosikausia se vei opetella. Toistaiseksi kuitenkin aina se ensivaikutelma on pitänyt paikkansa vaikka olen halunnut antaa ihmisille mahdollisuuden. Hukkaan heitettyä aikaa se tavallaan on ollut, mutta nyt voi ainakin todeta, että omat vaistot vaikuttavat pitävän yleensä paikkaansa ihmisiin liittyen. Toki silloin saa vasta ison yleiskuvan ihmisestä, mutta se riittää siihen, että voi todeta olon tuntuvan mukavalta tai epämukavalta toisen lähellä. Ja tämähän ei tarkoita toisen ihmisen arvon määrittämistä - vain ja ainoastaan sen tunteeko oman olonsa luonnolliseksi toisen lähellä. Liian vähän olen aikaisemmin ihmissuhteilta odottanut, mutta pelännyt päinvastaista.
ap
Vierailija kirjoitti:
No itse en kyllä ainakaan ottaisi kovin hyvin vastaan laihdutusohjeita ylipainoiselta lääkäriltä, varsinkaan jos ne esitetään kovin kaikkitietävään sävyyn. Kysymys ei olekaan siitä, saako ylipainoinen niin tehdä, olkoon lääkäri tai ei, vaan uskottavuudesta. Aivan sama on stressaamisen kanssa. Jos ihminen ahdistuu ja stressaantuu asioista, joita taas itse ei edes pidä suurina hermostumisen aiheina, niin pitäisikö siis ruveta toisen mieliksi hermoilemaan, ettei hänen mielensä pahoitu? Anteeksi vain, mutta kyllä nyt meni red flag väärään osoitteeseen.
Vastauksena tähän: Samaa mieltä. Hän koki minun stressaavan tietyistä asioista, joista jaoin kokemusta - asioista joista en tosiaan stressaa ja jotka ovat paljon isompia kuin valojen jättäminen päälle.
Tuo mun selkäkipuun kommentointi tuntui myös hassulta siksi, että minulla on terveysasiat ihan hanskassa ja venyttelin vain hetken hieman selkääni. Hän tuli hu
Oletko tottunut, että sinun pitää selvitä itse kaikesta? Tämän perusteella tuntuu, että koit toisen empatian ilkeilynä tai tunkeiluna. Tarvitseeko sinusta oikeasti aina pyytää, että uskaltaa sanoa jotain tai neuvoa?
Suomessa on vahvana itsepärjäämisen kulttuuri, ja helposti koetaan heikkoutena ottaa apua vastaan. Tämä liittyy epäterveeseen lapsuuden perhedynamiikkaan, eli vanhemmat ovat olettaneet lapsilta liiallista reippautta ym. Jos on saanut kasvaa lämpimässä perheessä, neuvot koetaan rakkautena, ei loukkauksena.
Voisiko jostain tällaisesta reaktiossa olla kyse, ap?
Vierailija kirjoitti:
On myös niin, että kun ihmisten välillä käydään ns vapaata keskustelua, niin ei joka ikistä seikkaa voi vetää faktantarkistuksen läpi, vaan siihen kuuluu se, että asioista ollaan selvillä noin yleistiedon tasoisesti. Tietenkin jos kyse on aivan erityisestä asiantuntijatasoisesta detaljista, niin silloin ei riitä mututieto tai luuleminen.
Mutta jos kaikki pitää googlettaa, ennen kuin avaa suunsa, niin ei se kovin vapaata jutustelua enää ole.
Jos viittaisit minuun (olin se joka haluaisi korjata besserwisser kaverin käsityksiä mutta en halua olla "ope"), niin tämä kaveri siis alkaa kinata jotain sanomaani faktaa vastaan ja väittää asioita jotka ei pidä paikkaansa, ja volyymi vain kovenee jos yrittää sanoa ystävällisesti, että ei kyllä tämä nyt on näin. Ainoa tapa lopettaa se, on sanoa, että juu no ei sitä tiiä sitten miten asia on, voihan se olla noinkin TAI oikeasti näyttää kirjasta/Googlesta, että väärässä olet. Ja teen siis mielummin tuon myönnytyksen kuin alan googlettamaan, vaikka se onkin ärsyttävää teeskennellä toisen kasvojen menetystä välttääkseen, ettei muka tiedä jotain asiaa, jonka oikeasti tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et tunne häntä vielä kovin hyvin. Älä lyö leimoja liian nopeasti vaan keskustele. Itse salailit ajatuksiasi.
En salaillut. Narsistit ei muutu sillä, että heidän toimintatavat tuo valoon. Ja tämä vain esimerkkinä. Ihminen tarvitsee elämänkokemusta muuttuakseen. Minulla ei tässä tapauksessa ole kiinnostusta alkaa ketään opettamaan. On aika perustietoa kohdella toista ihmistä tasa-arvoisesti, eikä vähempiarvoisena kuten moni on kommentoinut.
ap
Hirmu vaikeaa ottaa tilanteessa kunnolla kantaa, kun ei tarkemmin tiedä, mitä käytännössä on tapahtunut tämän teidän spesifin harrastuksenne saralla. Minusta vinkkien antaminen selkäkipuihin on ihan perusihmisyyttä, en ottaisi pahalla.
Enkä ottaisi vähempiarvoisuutena, jos joku neuvoisi minua liikaa ammatillisessa miel
Joo, ei ole helppo ottaa yksityiskohtaisesti kantaa, mutta sitä en hakenutkaan. Sain onneksi tosiaan jäsenneltyä ajatuksia. Keskustelu ajoi siis asiansa.
Itse koen, että toisen väheksyminen ei ole arvostamista. Ei lastakaan väheksytä, vaikka hänellä on vähemmän tietoa. Ja en siis tosiaankaan loukkaantunut, ihmettelin ja jäsentelin kokemusta.
ap
Vierailija kirjoitti:
On myös niin, että kun ihmisten välillä käydään ns vapaata keskustelua, niin ei joka ikistä seikkaa voi vetää faktantarkistuksen läpi, vaan siihen kuuluu se, että asioista ollaan selvillä noin yleistiedon tasoisesti. Tietenkin jos kyse on aivan erityisestä asiantuntijatasoisesta detaljista, niin silloin ei riitä mututieto tai luuleminen.
Mutta jos kaikki pitää googlettaa, ennen kuin avaa suunsa, niin ei se kovin vapaata jutustelua enää ole.
Tämä oli juurikin oma kokemukseni. Kiitos sanoituksesta.
ap
Mulle tulee parista ap: viimeisestä kommentista tunne, että kokee olevansa tuota kaveriaan parempi ja siksi ärsyyntyy kommenteista/neuvoista. Eli ehkä ap:n kannattaisi työstää tuota omaa ylemmyydentunnettaan ja opetella kunnioittamaan kaveriaan enemmän, niin voisi olla helpompi ottaa neuvojakin vastaam sitten, kun kokee toisen vertaisenaan. Ja jos ei siihen kykene, vaan on aina jotenkin muiden yläpuolella, niin sitten on kyllä hankalaa löytää läheisiä ihmissuhteita. -sivusta
Alue: Aihe vapaa
Ahaa, sinulla siis ollut aina jotain ihmissuhde- dynamiikka-ongelmia. Tämähän on sitten hyvä paikka sinun opetella tervettä kommunikointia ihmissuhteessa, sitäkin siis pitää välillä ihan opetella :) Tuo omia mielipiteitäsi esiin, ja jos hän loukkaa niiden perusteella, niin rauhallisesti kerrot miltä se tuntuu, ja miksi olet eri mieltä.
Tästähän voi tulla teille molemmille hieno matka, erilaisten tietojen ja viisauden pallottelujen lomassa!