Kaverisuhde jossa toinen ottaa opettajan roolin

Vierailija kirjoitti:

Kun joku alkaa puhumaan yhtäkkiä kuin olisit ihan juniori jossain asiassa niin sitten kuuluu stopata ja sanoa varmaan että hei itseasiassa tiedän kyllä, oon harrastanut tätä samaa siis jo 10 vuotta kuten sinäkin.

Kaikki ei valitettavasti ota siitäkään onkeensa.

ap

Jäin tässä vielä pohdiskelemaan aihetta ja totesin, että olin itse samantyyppinen nuorempana - sillä erotuksella, että paikkasin omaa huonoa itsetuntoa arvostelemalla toisia ainoastaan oman pääni sisällä. Kuten joku jo kommentoi joskus ikä onneksi tuo kypsyyttä. Siinä on selkeästi jotain perää, että aivot kehittyy ikävuosiin 25-28 asti.

ap

Ap:n kuvailun perusteella mutuilen, että kaveri pätee ja ohjeistaa aloittajaa siksi, että pääsisi tuntemaan itsensä fiksuksi. Luultavasti nuo seikat, joista kerroit, ovat enempi vähempi kipeitä kohtia hänelle eikä hän vaikuta olevan muutenkaan kovin sujut itsensä kanssa. Hän ei varmaankaan käyttäydy ilkeyttään tai tietoisesti sillä tavalla enkä myöskään usko hänen tiedostavan sitä, miksi toimii niin kuin toimii. Omasta mielestään hän lienee vain avulias ja tahtoo parastasi. Kun hän keskittyy sinun "sivistämiseesi", hän pystyy edes hetkeksi unohtamaan omat ahdistuksen aiheensa.

Hankalan tilanteesta tekee sen, että niin kauan, kun ihminen on sokea itselleen, ei hänen käytöksensä tule paranemaan. On harmillista, että tämä kyseinen henkilö vaikuttaa muuten kanssasi niin samanhenkiseltä. Hän on kuitenkin tällä hetkellä niin hukassa itsensä kanssa ettei hänestä ole vuorovaikutteiseen, tasavertaiseen ystävyyssuhteeseen. Sinun asiantuntemuksesi ja kokeneisuutesi saattaa jopa alitajuisesti ärsyttää häntä ja saada hänet tuntemaan olonsa entistä mitättömämmäksi, mikä lietsoo pätemistä vain lisää. Sinä et kuitenkaan ole siitä vastuussa eikä sinun tehtäväsi ole lähteä nöyristelemään ja pienentämään itseäsi siksi, että tämä selvästi hyvin huonoitsetuntoinen ja heikoilla oleva kaverisi voisi tuntea olevansa jotain. En tiedä, miten kaverisi kotimaassa suhtaudutaan psykoterapiaan ym. ammattiapuun mutta hänelle tekisi hyvää päästä purkamaan mielensä päällä olevia asioita jonkun ulkopuolisen kanssa. Kaverisuhteelta ei voida vaatia sellaista reflektointia ja omien toimintamallien syväanalyysiä kuin mitä kaverisi selvästi nyt tarvitsisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvoin tapaa samanhenkisiä ja muuten tosi fiksunoloisia ihmisiä aikuisiällä, joten harmittaa kun se ei toimi tällaisen takia.

ap

Mitä jos se onkin narsisti, joka vain teeskentelee olevansa samanhenkinen? Narsistit saa toisen koukkuun peilaamalla kohdettaan, kävi joskus itsellenikin se ns. bromanssissa (oltiin yhtäkkiä ihan paita & perse kaverit).

Nyt kyllä on sellainen sirpa-leenan kyökkipsykologiapläjäys että älä jaksa. 

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kuvailun perusteella mutuilen, että kaveri pätee ja ohjeistaa aloittajaa siksi, että pääsisi tuntemaan itsensä fiksuksi. Luultavasti nuo seikat, joista kerroit, ovat enempi vähempi kipeitä kohtia hänelle eikä hän vaikuta olevan muutenkaan kovin sujut itsensä kanssa. Hän ei varmaankaan käyttäydy ilkeyttään tai tietoisesti sillä tavalla enkä myöskään usko hänen tiedostavan sitä, miksi toimii niin kuin toimii. Omasta mielestään hän lienee vain avulias ja tahtoo parastasi. Kun hän keskittyy sinun "sivistämiseesi", hän pystyy edes hetkeksi unohtamaan omat ahdistuksen aiheensa.

Hankalan tilanteesta tekee sen, että niin kauan, kun ihminen on sokea itselleen, ei hänen käytöksensä tule paranemaan. On harmillista, että tämä kyseinen henkilö vaikuttaa muuten kanssasi niin samanhenkiseltä. Hän on kuitenkin tällä hetkellä niin hukassa itsensä kanssa ettei hänestä ole vuorovaikutteiseen, tasavertaiseen ystävyyssuhteeseen. Sinun asiant

Kiitos hyvästä ja selkeästä kommentista! Kun suhtaudun itse ihmisiin tasaveroisesti niin en tajunnut, että toinen voisi triggeröityä tavallaan pelkästään mun olemassaolosta. Siksi tuntui hetken, etten yhtään nyt tajua minkä takia fiksun oloinen ihminen käyttäytyy erikoisesti - etenkin kun selkästi molemmat oli kiinnostuneita samaan aikaan kuuntelemaan toista. Ihmismäistä ja inhimillistä, mutta harmillista tosiaan. Muutaman otteeseen kiitin häntä hänen näkökulmista, kysyin kysymyksiä ja kehuin äänen hänen asiantuntemustaan - mutta eihän se tosiaan välttämättä mihinkään toisen itsetuntohaasteita vie. Ilkeä hän tosiaankaan ei ollut ja oli muutenkin avulias ja avokätinen useammassakin asiassa. 

 

Joo, ei tässä valitettavasti paljoa kaverina/ uutena tuttavuutena voi tehdä. Saattaisi olla aivan liian triggeröivää jos edes ystävällisesti asian yrittäisin tuoda esille. Hän kommentoi selkäkipuuni, että on varmasti kyse noidannuolesta (jonka olen kokenut). Vastasin, että ei onneksi ole kun kipu on koko alaselän leveydellä. Mutta että hyvinkin olisi voinut olla noidannuoli kun on tosi kipeä. Hän meni tästä hyvin hämilleen ja hiljaiseksi - tämän jälkeen annoin monenkin hänen tulkintansa mennä vain toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos sen enempää korjaamatta tai kommentoimatta.

 

ap

On se ärsyttävää jos neuvotaan kun ei ole edes kysytty, tai överisti kannustetaan kuin life coach, kun itse tietää että kaikki tulee menemään ihan hyvin eikä kaipaa mitään (muka jotenkin ylemmän tahon) tsemppiä.

Todella raskasta, kun joku alkaa opettamaan "kaltaisekseen" puhu ja ole niin kuin sanon.

Vierailija kirjoitti:

Minä taaa en jaksa ihmisiä jotka vain kuuntelee. Tulee tyhmä olo jos kertoo vaikeasta asiasta ja toinen vain ynisee. Kuin puhuisi seinälle. Itse ilahdun jos joku yrittää kanssani miettiä ratkaisuehdotuksia ja pohti asiaa eri näkökulmista joita en itse ehkä ole huomannut. Kuuntelu itsessään ei auta. Sitten vielä moni tekee sitä että ynisee ja kääntää puheen äkkiä takaisin itseen. Enemmäna arvostan jotka paneutuu toisen ongelmaan kunnolla eikä vain hiljaa kuunnellen mieti mitä sanoisi seuraavaksi oma asioita.

Kyllä, mutta yhdessä pohtiminen on eri juttu kuin opemainen määräilyneuvominen.

Vierailija kirjoitti:

On se ärsyttävää jos neuvotaan kun ei ole edes kysytty, tai överisti kannustetaan kuin life coach, kun itse tietää että kaikki tulee menemään ihan hyvin eikä kaipaa mitään (muka jotenkin ylemmän tahon) tsemppiä.

On se kummallista, miten joitakin ärsyttää niin paljon tällainen :O Jos näen että toinen tarkoittaa hyvää, niin todellakaan en sellaisesta ärsyynny. Jos näen, et toinen yrittää vain päteä, niin olen huvittunut.

Mut ärtyä, nääh, aivan liian mukavuudenhaluinen ja onnellinen sellaiseen.

Ihmiselle taitaa olla aika yleistä olettaa liikaa asioita. Erityisesti jos ei ole paljoa opiskellut tai asunut vain omassa kotimaassaan. En missään nimessä sano, että kumpikaan tekisi ihmisestä parempaa tai viisaampaa, mutta on ollut aika kylmä suihku monessa asiassa, kun joutunut toteamaan ettei oman (suomalaisen) kulttuurin tapa tehdä jokin asia olekaan aina se paras tapa maailmassa. Ihminen on hyvin sokea omalla kulttuurilleen, on se sitten mikä tahansa. Silloin ajattelee itse tietävänsä parhaiten ja kokee toisen tavat vääriksi, vaikka ne olisivat vain erilaisia. Luulin olevani itse tällaista fiksumpi, mutta nöyräksi laittoi kun huomasin etten olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se ärsyttävää jos neuvotaan kun ei ole edes kysytty, tai överisti kannustetaan kuin life coach, kun itse tietää että kaikki tulee menemään ihan hyvin eikä kaipaa mitään (muka jotenkin ylemmän tahon) tsemppiä.

 

On se kummallista, miten joitakin ärsyttää niin paljon tällainen :O Jos näen että toinen tarkoittaa hyvää, niin todellakaan en sellaisesta ärsyynny. Jos näen, et toinen yrittää vain päteä, niin olen huvittunut.

Mut ärtyä, nääh, aivan liian mukavuudenhaluinen ja onnellinen sellaiseen.

Miksihän se häiritsee sinua niin paljon? Jonakin päivänä ärsyttää, toisena ehkä ei. Ei se silti tee siitä käytöksestä yhtään sivistyneempää. Sivistyneet ihmiset ei ala couchaamaan toisia. Joku voi hyvinkin ottaa sen tungetteluna, koska sitä se on. Jokin asia voi myös häiritä ilman, että se ärsyttää tai siitä ärtyy.