Kaverisuhde jossa toinen ottaa opettajan roolin

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan. Suhtaudun itseeni ironisesti ja minulla on sinänsä mukava ystävä, joka on opettaja, mutta ei ymmärrä sarkasmia. 

Hän totesi minulle että "ei kannata esittää kuinka tyhmä on" ja kertoo asioista joita minun kannattaa tehdä. Olen aivan mainiosti pärjännyt alallani, eipä silti. 

Tuollainen toisten yläpuolelle asettuminen on rasittavaa.

Ei hemmetti :D Kuulostaa niin tutulta. Mullekin on eräs ihminen sanonut useasti, että mitä mun kannattaa tehdä ja mitä ei kannata kertoa ihmisille jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut ihmiset eivät tunnista sellaista itseironista (tai siis sellaista että nauraa itselleen ja huumoria repiäkseen vähän liioittelee omia hölmöilyjään) huumoria vaan luulevat, että sellaista viljelevä ihminen oikeasti pitää itseään tyhmänä ja tarvitsee ohjausta. Itse parikymppisenä päädyin ensimmäistä kertaa sellaiseen porukkaan, jossa tuollainen oli suosittua ja ensimmäiset viikot tosiaan luulin olevani toistaitoisten ressukoiden keskellä. 

Minulla on tapana repiä itsestäni ja virheistäni huumoria. Hämmästyn aina, kun useimmat ihmiset ottavat tämän tosissaan ja alkavat joko lohduttaa tai neuvoa. Herttaista, mutta tarpeetonta. 

Itseironia tosiaan ymmärretään usein väärin. Sen vuoksi olen vähentänyt sen käyttöä ja heittelen itseironisia kommentteja ainoastaan seurassa, jossa muut ymmärtävät, mistä on kysymys. Yleensä harrastavat itseironiaa itsekin.

Nuorilla ihmisillä tuollainen pyytämättä neuvominen ja muiden elämänvalintojen kommentointi johtuu monesti ihan vain kypsymättömyydestä sekä tarpeesta näyttää fiksulta ja osaavalta. Harva on niin tietoinen siinä vaiheessa, että tajuaisi, ettei neuvo toista auttamisenhalusta vaan pönkittääkseen itsetuntoaan. Tähän yhdistyy tyypillisesti vielä epärealistinen mielikuva, jolloin neuvova ja ohjaileva päällepäsmäri on mielestään vain lämmin, auttavainen ja empaattinen. Suoraa palautetta kannattaa kokeilla senkin uhalla, että henkilö loukkaantuu siitä. Loukkaantuminen johtuu juuri siitä epärealistisesta minäkuvasta mutta jossain vaiheessa kenen tahansa ikävästi käyttäytyvän on hyvä oppia se, ettei hän välttämättä näyttäydy muiden silmissä ollenkaan sellaisena kuin kuvittelee. Hyvät aikeet eivät myöskään pyhitä tekoja ja vaikka ihminen itse olisi pohjimmiltaan vilpitön ja hyväntahtoinen, se ei aina näy käytöksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvoin tapaa samanhenkisiä ja muuten tosi fiksunoloisia ihmisiä aikuisiällä, joten harmittaa kun se ei toimi tällaisen takia.

ap

Ei tuo ihan hirveä fiksulta vaikuta ja sosiaaliset taidot ainakin on olemattomat.

Kiitos kaikille kommentoineille! Oli jotenkin totaalisen hämmentävää tulla kohdelluksi yli kolmikymppisenä kuin lapsi. Olen juuri tässä kyseissä yhteisössä uusi, joten tämä ilmeisesti sai tämän ihmisen ajattelemaan etten tiedä aiheesta mitään - ja että minut pitää pelastaa tältä tietämättömyydeltä ettei se pilaa elämääni. Olen ollut kyseisen aiheen parissa häntä pitempään, mutta toisessa maassa ja yhteisössä..

Hänellä oli paljon intoa ja tietoa, jota harvalla ihmisellä vaikuttaa olevan, siinä koin meidän olevan samanhenkisiä. On tosiaankin kuitenkin aivan eri asia kertoa omista kokemuksistaan kuin opettaa omia kokemuksiaan toiselle ainoana totuutena ja samalla katsoa toista yläpuolelta.

Näiden kommenttien ansiosta sain jäsenneltyä kokemusta, joten kiitokset vielä uudestaan!

ap

Vierailija kirjoitti:

Huono Provo😅

Ei valitettavasti ole provo. En yleistä, että kaikki opettajat olisivat tällaisia - eivät tietenkään ole. Mutta koin, että ainakin tämän henkilön kohdalla ammatilla vaikuttaisi mahdollisesti olevan vaikutusta asiaan.

Hieman hassua tällainen provoksi väittäminen. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvoin tapaa samanhenkisiä ja muuten tosi fiksunoloisia ihmisiä aikuisiällä, joten harmittaa kun se ei toimi tällaisen takia.

ap

Mitä jos se onkin narsisti, joka vain teeskentelee olevansa samanhenkinen? Narsistit saa toisen koukkuun peilaamalla kohdettaan, kävi joskus itsellenikin se ns. bromanssissa (oltiin yhtäkkiä ihan paita & perse kaverit).

Hyvinkin mahdollisesti voi olla jotain sellaisia taipumuksia, olet oikeassa. Mulla on myös kokemusta paita&peppu kaveruudesta - joka sitten yhtäkkiä jossain vaiheessa tietenkin kaatuu aika yllättäen. Vihdoin onneksi nyt hieman elämänkokemusta kyseisestä aiheesta saaneena osaan nyt tällä kertaa jättää tämän väliin. En kaipaa enää elämässä niin kipeästi ystäviä hinnalla millä hyvänsä, että ohittaisin tällaiset ns. red flagit. Mutta prosessointia asia vielä näköjään vaati.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ihmistyypin, ei minua ole koskaan haitannut tuo. Yleensä olen muutenkin tiennyt kyseisten ihmisten olevan fiksuja joten mielelläni olen kuunnellut heidän näkemyksiään. Tämä ei ehkä ole ihan sama asia mutta tiedän myös ihmisiä, jotka alkavat opettamaan muita omiin kiinnostuksen kohteisiinsa liittyen. Minusta he ovat yleensä sympaattisia.

Ymmärrän mitä ajat takaa. Fiksuus tietyllä alueella ei kuitenkaan tosiaan valitettavasti tarkoita esimerkiksi viisautta tai ihmissuhdetaitoja. Oli kiinnostava kuulla hänen kokemuksiaan ja näkemyksiään, mutta pitemmän päälle ei toimi, jos tulee kohdelluksi esikoululaisena vaikka on suorittanut korkeakoulututkinnon. Siitä ei kovin paljoa saa irti.

ap

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan tuon. Minua on tuosta kritisoitu. Kohdallani se juontaa ehkä parista asiasta. Olen luonteeltani pohdiskeleva, ja yritän ymmärtää asioiden perusteet. En oikein tyydy siihen, että asiat vaan ovat niin tai noin, jollen ymmärrä perusteita. Silloin tulee ehkä joskus ajateltua ääneen, ilman tarkoitusta olla ylimielinen.

Toisekseen kun ystävä kertoo vaikka itseään koskevasta arjen ongelmasta, niin alitajuisesti vahingossa tulee vastattua ratkaisukeskeisesti: "Oletko yrittänyt sitä, tai tuota..." miehethän herkästi ovat ratkaisukeskeisiä. Mutta se, että kuuntelee vain, eikä kommentoi mitään, tuntuu jotenkin typerältä ja toisen ongelmaa kohtaan välinpitämättömältä, vaikka juuri se hiljaa kuuntelu ja ettei sano yhtään mitään, olisi se oikea ja toivottu reaktio.

Tällaisessa tilanteessa voi aloittaa oman kommentin esim. näin: mä olen kokenut omalla kohdallani näin ja näin. Jne. Pitää se puhe omassa kokemuksessa. Erityisesti uuden ihmisen kohdalla on täysin mahdotonta tietää ensimmäisellä tai toisella kohtaamisella mikä on toisen tietotaito tai kokemusmaailma kyseisestä asiasta. Harva alkaa tuntemattomalle pitämään syvällistä luentoa kaikesta asiasta tietämästään.

Läheisen ihmisen kohdalla monesti tosiaan riittää myös se, että osoittaa ymmärtävänsä ja sanoo, että jos toinen tarvii apua niin sitä on saatavilla. Silloinkin autetaan toisen ehdoilla tai kysyvästi ehdotetaan voisikohan tämä ja tämä toimia toisen mielestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harvoin tapaa samanhenkisiä ja muuten tosi fiksunoloisia ihmisiä aikuisiällä, joten harmittaa kun se ei toimi tällaisen takia.

ap

Mitä jos se onkin narsisti, joka vain teeskentelee olevansa samanhenkinen? Narsistit saa toisen koukkuun peilaamalla kohdettaan, kävi joskus itsellenikin se ns. bromanssissa (oltiin yhtäkkiä ihan paita & perse kaverit).

Myös mulle tuli naisnais kaverisuhteessa "niin omanlainen" ja oltiin kuin paita ja perse, minä se perse, joka palvelin tätä henkisesti yläpuolelle asettunutta. Narsisti se oli. He aina tietävät. He ovat keskuksia, muut satelliitteja.

Ap, jos joku häiritsee, move on.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ärsyttävimpiä ovat ihmiset, jotka rupeavat ratkomaan ongelmia, joita sinulla ei edes ole. 

Olet täysin tyytyväinen elämääsi, vaikka se ei täydellistä olekaan, ja joku hyvää tarkoittava lähimmäinen ahdistelee sinua loputtomilla neuvoilla, joita et tarvitse. 

 

Joo, erityisesti silloin kun toisella aivan silminnähtävästi on ongelmia mitä itsellä ei ole. Esimerkkeinä vaikka pakonomainen stressaaminen ja tiettyjen asioiden pakonomainen hokeminen (laitoinko äsken nyt varmasti valot pois päältä x 5, liioittelematta) sekä vaikka ylipaino. Sitten kun tämä ihminen alkaa neuvomaan siinä kuinka elämään kannattaa suhtautua (ohjeena ei kannata stressata) ja miten hoitaa omaa terveyttä (tässä tapauksessa minun selkäkipua), niin tulee hieman hölmistynyt olo.. 

 

ap

Kiitos rohkaisusta, näin mun on tehtävä. Ehdin vain hetkeksi innostua kun aluksi vaikutti tosi hyvältä! Lapsuudessa tottunut samantyyppisiin ihmisiin niin vieläkin meinaan näköjään hämmentyä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos rohkaisusta, näin mun on tehtävä. Ehdin vain hetkeksi innostua kun aluksi vaikutti tosi hyvältä! Lapsuudessa tottunut samantyyppisiin ihmisiin niin vieläkin meinaan näköjään hämmentyä.

ap

Tämä siis 28/30 kommentoineelle. Lainaus ei taas toimi

Vierailija kirjoitti:

Huono Provo😅

Lähinnä tuli mieleen, et taas yksi tapa päästä haukkumaan opettajia.. 

Jos vasta 2 kertaa olette tavanneet, niin teillähän on kaikki mahdollisuudet vielä rikkoa kaavaa. Ei sinun tarvitse taistelemaan lähteä, mutta ei kai kommunikoiminen sitä olekaan, tai ylipäänsä niin vastenmielistä? Ihan normaalia kertoa eriävästä näkemyksestä ystävälle/ kaverille, eikä hissuttelu muutenkaan kuulu mielestäni sellaiseen suhteeseen.

Eri mieltä pitää ja saa olla, ja se on mahdollista täysin ystävällisesti toimittuna. Tsemppiä, jos tosiaan muuten pidät tyypistä!

Opettajat ovat usein juuri tuollaisia, tietävät muka kaikesta kaiken ja opettavat sitten kaikkia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ihmistyypin, ei minua ole koskaan haitannut tuo. Yleensä olen muutenkin tiennyt kyseisten ihmisten olevan fiksuja joten mielelläni olen kuunnellut heidän näkemyksiään. Tämä ei ehkä ole ihan sama asia mutta tiedän myös ihmisiä, jotka alkavat opettamaan muita omiin kiinnostuksen kohteisiinsa liittyen. Minusta he ovat yleensä sympaattisia.

Ymmärrän mitä ajat takaa. Fiksuus tietyllä alueella ei kuitenkaan tosiaan valitettavasti tarkoita esimerkiksi viisautta tai ihmissuhdetaitoja. Oli kiinnostava kuulla hänen kokemuksiaan ja näkemyksiään, mutta pitemmän päälle ei toimi, jos tulee kohdelluksi esikoululaisena vaikka on suorittanut korkeakoulututkinnon. Siitä ei kovin paljoa saa irti.

ap

Entä jos on suorittanut vain amiksen, voiko silloin tulla kohdelluksi esikoululaisena?

Sorry, mutta nyt kyllä nostit itseäsi kummallisesti. 

maisteri joka ei kuvittele itsestään kummallista koulutuksensa perusteella

Et tunne häntä vielä kovin hyvin. Älä lyö leimoja liian nopeasti vaan keskustele. Itse salailit ajatuksiasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ärsyttävimpiä ovat ihmiset, jotka rupeavat ratkomaan ongelmia, joita sinulla ei edes ole. 

Olet täysin tyytyväinen elämääsi, vaikka se ei täydellistä olekaan, ja joku hyvää tarkoittava lähimmäinen ahdistelee sinua loputtomilla neuvoilla, joita et tarvitse. 

 

Joo, erityisesti silloin kun toisella aivan silminnähtävästi on ongelmia mitä itsellä ei ole. Esimerkkeinä vaikka pakonomainen stressaaminen ja tiettyjen asioiden pakonomainen hokeminen (laitoinko äsken nyt varmasti valot pois päältä x 5, liioittelematta) sekä vaikka ylipaino. Sitten kun tämä ihminen alkaa neuvomaan siinä kuinka elämään kannattaa suhtautua (ohjeena ei kannata stressata) ja miten hoitaa omaa terveyttä (tässä tapauksessa minun selkäkipua), niin tulee hieman hölmistynyt olo.. 

 

ap

Ehkä hän todella omakohtaisesti tietää mitä stressi on, ja toivoo, ettei sinun tarvitsisi olla siinä yhtä neuroottinen kuin hän? Voi olla empaattisuutta.

Siis eikö ylipainoinen saisi puhua terveysasioista koskaan mitään, koska on ylipainoinen? Nyt tuli kyllä susta red flag, huh mikä asenne... Entä ylipainoinen lääkäri, etkö ottaisi häneltäkään neuvoja selkäkipuusi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huono Provo😅

 

Lähinnä tuli mieleen, et taas yksi tapa päästä haukkumaan opettajia.. 

Ei ollut tosiaan siitä tässä kyse. Opettajat tekevät rankkaa ja arvokasta työtä. Myös tämä kyseinen ihminen.

En ehkä aloituksessa korostanut tarpeeksi sitä kuinka samanhenkisesti suhtaudutaan (intohimoisesti) ja ajatellaan kyseisestä aiheeseen, jonka parissa tavattiin ja siksi innostuin. Muutenhan tällainen kohtelu on helppoa ohittaa jos ihmisen kanssa ei synkkaa millään tasolla. Kuten todettua sitä ei joka päivä kohtaa ihmistä, jolla on syvällistä tietoa aiheesta, joka on omassa elämässä suurin intohimon kohde. Siinä on iso potentiaali molemminpuoleiseen oppimiseen - jos olosuhteet sitä muuten tulevat. Mutta kun toinen on päättänyt olevansa aiheessa huomattavasti kokeneempi, ei se potentiaali tietenkään realisoidu.

Koin siis isoa ristiriitaa siitä, että hänen kanssaan yhtä aikaa sekä synkkasi että hiersi ja pahasti. Se hämmensi myös, että omilla asiantuntevilla kommenteilla ei ollut enää väliä kun kävi ilmi, että en ole aikaisemmin ollut juuri tässä spesifissä yhteisössä vaan ikäänkuin sisaryhteisössä, mikä on tämän henkilön mielestä vähempiarvoinen. Ihmissuhteet ei ole aina ihan yksinkertaisia, ainakaan jos ei ole varhaislapsuudesta asti saanut edes pääosin hyviä kokemukia ihmissuhteista ja oppinut miltä terveet ihmissuhteet näyttää ja miten niissä käyttäydytään. On ollut opettavaista tajuta, että syväkään viisaus yhdellä elämänalueella ei välttämättä tarkoita viisautta toisella alueella. Muiden kohdalla tai omalla kohdalla.

ap

Vierailija kirjoitti:

Opettajat ovat usein juuri tuollaisia, tietävät muka kaikesta kaiken ja opettavat sitten kaikkia. 

Montako sataa tai tuhatta tuollaista opea tiedät? Jo kouluissa heitä on yli 20 tuhatta, plus muut, ammatilliset, yliopiston, taideopettajat. Mutta toki, tee vain lopullisia päätelmiä muutamista ikävistä tutuistasi.

Vierailija kirjoitti:

Jos vasta 2 kertaa olette tavanneet, niin teillähän on kaikki mahdollisuudet vielä rikkoa kaavaa. Ei sinun tarvitse taistelemaan lähteä, mutta ei kai kommunikoiminen sitä olekaan, tai ylipäänsä niin vastenmielistä? Ihan normaalia kertoa eriävästä näkemyksestä ystävälle/ kaverille, eikä hissuttelu muutenkaan kuulu mielestäni sellaiseen suhteeseen.

Eri mieltä pitää ja saa olla, ja se on mahdollista täysin ystävällisesti toimittuna. Tsemppiä, jos tosiaan muuten pidät tyypistä!

Taitaa olla turhaa tällaisten ihmisten kohdalla usein. Hän kun omasta mielestään oli selvästi asiantuntija ja minä en, joten minun kokemuksellani ei ole tässä tapauksessa arvoa - minun pitäisi olla kiitollinen siitä mitä hän opetti. Tällainen olo valitettavasti jäi. Hän näytti jo miten suhtautuu toisiin ihmisiin. Aiemmassa elämässä olen yrittänyt lähteä muuttamaan tämäntyyppisiä ihmisiä/meidän välistä vuorovaikutusta juuri kommunikoimalla, mutta ei se toimi eikä sen niin pidä mennä. 

En hissutellut, mutta en myöskään enää ala tuhlaamaan omaa aikaani. Vietettiin ensin suoraan pari tuntia yhdessä ja seuraavana päivänä koko päivä vapaaehtoistöissä, joten ei ole yhdestä tai kahdesta tunnista kyse. Kiitos kuitenkin kommentista!

ap