Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tyly reaktio ystävältä kun puhuin elämäni vaikeimmasta asiasta
21.09.2024 |
Puhuttiin asioista ja esille nousi se että olen menettänyt molemmat vanhempani lapsuudessa. Tämä on minulle vaikea aihe puhua, joten olen suoraan sanottuna pettynyt, kun ystävän reaktio oli että ai niin voi kurjaa. Sitten alkoi puhua siitä miten nyt olemme kuitenkin aikuisia ja meillä molemmilla omatkin perheet. Tekisi mieli sanoa suorat sanat hänen käytöksestä, mutta toisaalta mietin olenko itse liian herkillä tästä. Olisitteko pettyneitä jos teille sanottaisiin samoin?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Suurempi kysymys kuuluu, miksi sinulle vanhempiesi menetys lapsuudessa on vielä aikuisenakin noin arka asia?
Vanhempien menettäminen mullistaa lapsen elämän. Sitähän voi kivasti äitin ja isin kanssa eläneiden vaikea ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kuulostaa että hän yritti lohduttaa sinua. Että kurja juttu, mutta onneksi meillä on omat perheet ympärillä nyt. Vähän tökeröähän se ehkä on, mutta eleistä ja ilmeistä voi päätellä oliko hän tyly. Oliko tosiaan? Tuntuu että ei kannata sanoa mitään sureville koska kaikki saa heidät suuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Minusta kuulostaa että hän yritti lohduttaa sinua. Että kurja juttu, mutta onneksi meillä on omat perheet ympärillä nyt. Vähän tökeröähän se ehkä on, mutta eleistä ja ilmeistä voi päätellä oliko hän tyly. Oliko tosiaan? Tuntuu että ei kannata sanoa mitään sureville koska kaikki saa heidät suuttumaan.
Näinhän se menee. Ei kannata sanoa mitään, kun aina menee ilmeisesti väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suurempi kysymys kuuluu, miksi sinulle vanhempiesi menetys lapsuudessa on vielä aikuisenakin noin arka asia?
Vanhempien menettäminen mullistaa lapsen elämän. Sitähän voi kivasti äitin ja isin kanssa eläneiden vaikea ymmärtää.
Kenen mullistaa, kenen ei. Aikuisuutta kohti ja aikuisena tilanteen pitäisi kuitenkin olla sen verran tasaantunut, että asian kanssa pystyy elämään suht normaalia elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohoh, onpa kivikovaksi mennyt tämä maailma, kun ei osata mitään mukavaa sanoa missään tilanteessa vaain räiskitään päin naamaa että on sitä muillakin ollut vaikeaa..
Kuitenkin psykologisesti ainakin ennen pidettiin hyvänä, että ihmisellä olisi edes pisaran verran empatiakykyä.
Ei sitten vissiin enää nykypäivänä.
Alue: Aihe vapaa
No jos olette aikuisia ja omia lapsia, niin onhan tuo jo samaa sarjaa lapsuuden tuhkarokon kanssa. Sekin harmittaa enempi että veli sai enemmän jäätelöpaketista 1977.
Kyllä mä ihmettelisin jos nykyiset tutut alkais voivotella vaikkapa edesmenneen isäni skitsofreniaa joka vei elämästäni ison siivun ikävuosina 2-30.