Iäkkäät vanhempani ovat jo vuosia yrittäneet saada minua ostamaan taloaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentää ettet ole suoraan sanonut, ettet halua taloa ostaa. 

Olen kyllä sanonut. Kai se pitäisi sitten vähintään kerran vuodessa toistaa.

Ap

Pyydä seuraavalla kerralla talon kuntotarkastusraportti nähtäväksi, saattaa painostus helpottaa.

"En ole ikinä jaksanut kovin suoraan sanoa."

Tässähän tuo sinun haasteesi on pähkinänkuoressa. Kerro suoraan ja selvästi, että et tule kotitaloa ostamaan. Nyt vanhempasi ovat epätietoisia siitä, että haluatko oikeasti talon joskus vai et koskaan, vai ei vaan nyt. Eihän se ole manipulointia, että kertoo jonkun olevan talosta kiinnostunut?  Yrittävät vaan selvittää sinun toiveitasi taloa kohtaan.  

Omat vanhempani painostivat poikani ostamaan kesämökkinsä "koska vieraalle ei voi myydä" (tunnearvo). Jättivät itselleen hallintaoikeuden ja saattoivat pölähtää paikalle koska vaan omilla avaimillaan. Mitään ei olisi saanut tontilta hävittää, vaikka joka paikka oli täynnä kaikenlaista romua. Ja tietenkin tuli arvostelua, kun poikani ja miniäni eivät pitkän välimatkan vuoksi ehtineet mökkiä hoitaa, kuten vanhusten mielestä olisi pitänyt. Pistivät vielä paljunkin rantaa rumentamaan.

No, sattumalta lattian alta löytyi sitten kosteusvaurio, ihan diy-menetelmällä aikanaan alulle pantu. Kaupanpurku, välirikko luultavasti loppuiäksi. Syyhän oli pojassani, ei missään tapauksessa "teidän lasten takiahan me on kaikki laitettu" -vanhemmissani.

Nämä vanhemmat kuvittelevat lastensa olevan heidän jatkeitaan, joilla ei kuulu olla omia mielipiteitä eikä elämää. 

Auta vanhempiasi myymään talo. Seuraavaksi kun ottavat asian puheeksi ehdota, että siltä seisomalta soitatte ja kiinteistövälittäjälle ja tehkää niin. Sitten menet mukaan kuuntelemaan hinta-arviota ja kannustat tekemään myyntisopimuksen. 

Meillä muuten sama mutta vanhemmat painostaa ostamaan mökkiä. Enkä todellakaan osta sellaista joka muutenkin jää minulle. 

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmilla on iso maatalo. Aina ollut saman suvun omistuksessa. Sijaitsee hyvin syrjässä. Jos tuonne muuttaisi lähin kaupunki/työpaikkka löytyisi luultavasti 45 minuutin ajomatkan päästä.

 

Vanhempien mukaan Missään tapauksessa taloa ei saa pistää myynttin. Eikä vuokralle. Lapsia on heillä neljä, mutta kukaan meistä ei halua taloa, vaikka ilmaiseksi saisi. Vihaan koko paikkaa ja muutenkin syrjäiselle maaseudulle muuttaminen/asuminen olisi kuin painajainen. Lapsenahan tuolla asuttiin ja elettiin ja varsinkin teini-ikään mennessä aloiin inhota koko paikkaa. Keskellä ei mitään. Anteeksi. 

Meillä ollut sama homma. Taitaa olla yleistä. Isä eläessä asiasta oli monta riitaa. Hän halusi, että muuttavat kaupunkiin, mutta minun olisi pitänyt ostaa talo, että he saavat rahat. Ulkopuoliselle ei voi myydä. 

Isä kuoli, niin äiti hokee, että jonkun meistä pitää lunastaa talo, eikä saa myydä ulkopuolisille. 

Asun itse 150 km päässä, joten en osta. Työmatkaa tulisi 170km suuntaansa. Muut sisarukset ovat jo eläkkeellä ja asuvat 500km päässä. Tuskin heitäkään kiinnostaa vanha talo huitsin nevadassa

Tuttua on. Ei painostusta, mutta ehdotettiin, että ostetaan vanhempien talo. joka oli pohjaltaan täysin sopimaton meidän perheelle, jossa oli silloin kaksi pientä lasta. Ja paikkakunnalla, jossa mulla eikä miehellä ollut töitä. Eli ei viitsitty yhtään miettiä asiaa meidän kannalta. Mutta tämä oli tuttu kuvio muutenkin äidilleni, joka ostamista ehdotti. 

Vierailija kirjoitti:

Tuttua on. Ei painostusta, mutta ehdotettiin, että ostetaan vanhempien talo. joka oli pohjaltaan täysin sopimaton meidän perheelle, jossa oli silloin kaksi pientä lasta. Ja paikkakunnalla, jossa mulla eikä miehellä ollut töitä. Eli ei viitsitty yhtään miettiä asiaa meidän kannalta. Mutta tämä oli tuttu kuvio muutenkin äidilleni, joka ostamista ehdotti. 

Juuri tuo itseänikin on ihmetyttänyt, ettei yhtään mietitä sen aikuisen lapsen kannalta. Omaan elämääni ei ollenkaan sopisi vanhempieni talon osto, ja hämmentää, että he eivät ilmeisesti sitä tajua/se ei kiinnosta heitä.

Ap

Ap

Sano suoraan, että et aio ostaa heiltä taloa, ei kiinnosta. Ja ihan hyvä hankkiutua siitä eroon nyt, jos kunto alkaa rapistua. Vielä sanoisin vanhemmille, että ennen myyntiä olisi hyvä nyt tutkia talon kunto. Tehdä oikea kuntotutkimus rakenteita myöten ja homekartoitus. Säästyttäisiin oikeusjutulta (ja sinulle tulee tietoon mahdollisen tulevan perinnön kunto ja arvo). Ostajat, jos niitä edes on, kuitenkin tuijottavat katto, salaoja, putki- ja sähköremppoja ja aukovat seiniä, olisi aivan sama tehdä se jo nyt. 

Jos se jää sulle perinnöksi, se voi jäädä syliin laskuineen. Usko pois, mieheni on tässä tilanteessa, peri rintamamiestalon peräkorvesta. Oltiin talolla remppaa tekemässä viikonloppu ja rytkyt haisee maakellarille. Talo on rempattu viimeksi -80-luvulla, jolloin siihen tehtiin elintasosiipi ja vuonna 2006 uusi katto. Rännit ja salaojat puuttuu ja kellarin tuuletus on riittämätön. Ensi vuonna pitää ottaa seinät auki ja timanttipora käyttöön kellarissa luukkujen lisäämiseksi,  talo on meillä nyt mökkikäytössä eikä sitä kenellekään asunnoksi voi myydä. Talon myyntiarvo on jotain 15.000 euroa, ja rempat nielee luoja tietää mitä....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentää ettet ole suoraan sanonut, ettet halua taloa ostaa. 

Olen kyllä sanonut. Kai se pitäisi sitten vähintään kerran vuodessa toistaa.

Ap

Joka kerta, kun ottavat asian puheeksi, niin torppaat heti ja sanot, että minähän olen sanonut monta kertaa etten osta tätä taloa enkä aio edelleenkään ostaa ja voisitteko lopetta tästä aiheesta puhumisen nyt ja tulevaisuudessa. 

Äitini oli samanlainen, lopulta hänen oli pakko muuttaa kun näkö meni. Jotain puhuimme myynnistä niin hänelle tuli heti paniikkireaktio että eikö meistä lapsista kukaan ottaisi sitä eikä siihen tarvitsisi yhtään mitään remontoidakaan... Juu ei.

Täytyi odottaa että hänestä aika jättäisi ennen kuin sen rotiskon voi laittaa myyntiin (1950-luvun puolivälistä). Hyvä kun meni.

Äidillä oli tapana sanoa että "kyllä tää mulle on kelvannut".

Joo niinpä...

Tosiaan ei ole valvollisuutta...  Meillä tehtiin niin, että kun vanhemmat muuttivat senioritaloon jossa mm. ruokalapalvelut alakerrassa, niin minä muutin nimelliselle vuokralle heidän omakotitaloonsa. Sinkkuna asun isoa kaksikerroksista omakotitaloa, mutta sain unelmieni puutarhan. Vanhemmilleni tämä heidän omin käsin 1980-luvulla rakentama talo on tärkeä, ja he tykkäävät viikonloppuisin käydä täällä. Minä mielelläni haen 3 km päässä olevasta senioritalosta ja vien takaisin, tarjoan ruoat ja kahvit jne. Mulla täällä asumisen mahdollistaa 100% etätyö - työpaikkani on Helsingissä, ja vanhempien talo 170 km päässä, mutta mun ei tosiaan tarvi siellä konttorilla käydä joten onnistuu tämä. Mun tapauksessa koen itseni mielettömän onnekkaaksi, että saan asua tällaisessa talossa 200 euron kuukausivuokralla, ja pääsin eroon Helsingin ankeasta asokaksiosta, joka maksoi 900 e / kk.

Mutta jos ap ei halua kertakaikkiaan siellä asua, niin ei siinä mitään, ei ole pakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmilla on iso maatalo. Aina ollut saman suvun omistuksessa. Sijaitsee hyvin syrjässä. Jos tuonne muuttaisi lähin kaupunki/työpaikkka löytyisi luultavasti 45 minuutin ajomatkan päästä.

 

Vanhempien mukaan Missään tapauksessa taloa ei saa pistää myynttin. Eikä vuokralle. Lapsia on heillä neljä, mutta kukaan meistä ei halua taloa, vaikka ilmaiseksi saisi. Vihaan koko paikkaa ja muutenkin syrjäiselle maaseudulle muuttaminen/asuminen olisi kuin painajainen. Lapsenahan tuolla asuttiin ja elettiin ja varsinkin teini-ikään mennessä aloiin inhota koko paikkaa. Keskellä ei mitään. Anteeksi. 

Meillä ollut sama homma. Taitaa olla yleistä. Isä eläessä asiasta oli monta riitaa. Hän halusi, että muuttavat kaupunkiin, mutta minun olisi pitänyt ostaa talo, että he saavat rahat. Ulkopuoliselle ei voi myydä. 

Isä kuoli, niin äiti hokee, e

Ahneella on kakkainen loppu 😄

Siinäpähän elävät okt-helvetissään elämänsä loppuun asti. Kun eivät viitsineet tehdä mitään niin hyvin, että talon raaskisi myydä vieraalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmilla on iso maatalo. Aina ollut saman suvun omistuksessa. Sijaitsee hyvin syrjässä. Jos tuonne muuttaisi lähin kaupunki/työpaikkka löytyisi luultavasti 45 minuutin ajomatkan päästä.

 

Vanhempien mukaan Missään tapauksessa taloa ei saa pistää myynttin. Eikä vuokralle. Lapsia on heillä neljä, mutta kukaan meistä ei halua taloa, vaikka ilmaiseksi saisi. Vihaan koko paikkaa ja muutenkin syrjäiselle maaseudulle muuttaminen/asuminen olisi kuin painajainen. Lapsenahan tuolla asuttiin ja elettiin ja varsinkin teini-ikään mennessä aloiin inhota koko paikkaa. Keskellä ei mitään. Anteeksi. 

Meillä ollut sama homma. Taitaa olla yleistä. Isä eläessä asiasta oli monta riitaa. Hän halusi, että muuttavat kaupunkiin, mutta minun olisi pitänyt ostaa talo, että he saavat rahat. Ulkopuoliselle ei voi myydä. 

Isä kuoli, niin äiti hokee, e

Meillä isä kuvittelee, että saan yksin talolainan 😄 Talo on hyvällä paikalla, mutta työmatkani pitenisi satoihin kilometreihin, puolisoa ei ole ja saisin pankkilainaa alle puolet siitä, mikä talon arvo *ehkä* olisi. 

Ulkopuolisille eivät halua myydä, ei tietenkään. Mutta kun ei perilliselläkään ole varaa taloon kuin vasta perintönä. Tämä ei mene vanhuksilla jakeluun, ei millään. Heidän aikanaan kuka tahansa tomera tekijä sai talolainan ja hartiapankilla hoidettiin loput

Vierailija kirjoitti:

Sano suoraan, että et aio ostaa heiltä taloa, ei kiinnosta. Ja ihan hyvä hankkiutua siitä eroon nyt, jos kunto alkaa rapistua. Vielä sanoisin vanhemmille, että ennen myyntiä olisi hyvä nyt tutkia talon kunto. Tehdä oikea kuntotutkimus rakenteita myöten ja homekartoitus. Säästyttäisiin oikeusjutulta (ja sinulle tulee tietoon mahdollisen tulevan perinnön kunto ja arvo). Ostajat, jos niitä edes on, kuitenkin tuijottavat katto, salaoja, putki- ja sähköremppoja ja aukovat seiniä, olisi aivan sama tehdä se jo nyt. 

Jos se jää sulle perinnöksi, se voi jäädä syliin laskuineen. Usko pois, mieheni on tässä tilanteessa, peri rintamamiestalon peräkorvesta. Oltiin talolla remppaa tekemässä viikonloppu ja rytkyt haisee maakellarille. Talo on rempattu viimeksi -80-luvulla, jolloin siihen tehtiin elintasosiipi ja vuonna 2006 uusi katto. Rännit ja salaojat puuttuu ja kellarin tuuletus on riittämätön. Ensi vuonna pitää ottaa seinät auk

Tulitikku on ratkaisu ongelmaanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmilla on iso maatalo. Aina ollut saman suvun omistuksessa. Sijaitsee hyvin syrjässä. Jos tuonne muuttaisi lähin kaupunki/työpaikkka löytyisi luultavasti 45 minuutin ajomatkan päästä.

 

Vanhempien mukaan Missään tapauksessa taloa ei saa pistää myynttin. Eikä vuokralle. Lapsia on heillä neljä, mutta kukaan meistä ei halua taloa, vaikka ilmaiseksi saisi. Vihaan koko paikkaa ja muutenkin syrjäiselle maaseudulle muuttaminen/asuminen olisi kuin painajainen. Lapsenahan tuolla asuttiin ja elettiin ja varsinkin teini-ikään mennessä aloiin inhota koko paikkaa. Keskellä ei mitään. Anteeksi. 

Ihan hirveetä, vallan 45 minsaa työmatkaa. Mutta jos kukaan teistä ei halua, niin kun vanhemmista aika jättää, myyntiin vaan. Epäilisin, että jos on vanha maatalo ja vain 45 minsaa kaupungista saattaa olla hyvinkin kysytty. Niin ainakin meillä oli kun myytiin

Miksi sitten möitte ulkopuoliselle tuon luksuskiinteistön ettekä pitäneet sitä itsellänne? Eihän teillä ollut kuin 45 minuutin työmatka.

Tosiasiat on jossain vaiheessa vanhempienkin tunnustettava. Jos talo ei ole tulevien energialakien mukaan rakennettu ja/ tai erittäin hyvällä paikalla lähellä kaupunkia, on hyvä myydä se millä hinnalla tahansa, jos vain joku huolii.

Ei ainakaan ole hyvä painostaa sen ostoon omaista.

Ymmärrän hyvin, että ihminen koko ikänsä asuttuaan tai kenties sukupolvien ajan rakkaassa talossaan ei haluaisi siitä luopua, mutta faktat on ymmärrettävä.

Vierailija kirjoitti:

Tuttua on. Ei painostusta, mutta ehdotettiin, että ostetaan vanhempien talo. joka oli pohjaltaan täysin sopimaton meidän perheelle, jossa oli silloin kaksi pientä lasta. Ja paikkakunnalla, jossa mulla eikä miehellä ollut töitä. Eli ei viitsitty yhtään miettiä asiaa meidän kannalta. Mutta tämä oli tuttu kuvio muutenkin äidilleni, joka ostamista ehdotti. 

No ehkä vaan halusi kysyä kiinnostaisiko teitä ettei tule mitään sanomista, jos suoraan myy vieraalle. Minä kysyin, että kiinnostaako ja jos ei kiinnostaako, niin ostajaehdokas on jo valmiina. 

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmilla on iso maatalo. Aina ollut saman suvun omistuksessa. Sijaitsee hyvin syrjässä. Jos tuonne muuttaisi lähin kaupunki/työpaikkka löytyisi luultavasti 45 minuutin ajomatkan päästä.

 

Vanhempien mukaan Missään tapauksessa taloa ei saa pistää myynttin. Eikä vuokralle. Lapsia on heillä neljä, mutta kukaan meistä ei halua taloa, vaikka ilmaiseksi saisi. Vihaan koko paikkaa ja muutenkin syrjäiselle maaseudulle muuttaminen/asuminen olisi kuin painajainen. Lapsenahan tuolla asuttiin ja elettiin ja varsinkin teini-ikään mennessä aloiin inhota koko paikkaa. Keskellä ei mitään. Anteeksi. 

Minun äidilläni oli juuri tällainen kivireki. Ensiksi ei saanut myydä, mutta jokaisen piti maksaa juoksevia kuluja. Pari vuosikymmentä meni ja meidän perhe asui siellä n puoli vuotta.

Laitettiin pintapuolisesti paikat kuntoon. Joku sisaruksista narisi, mutta kun kävi katsomassa, oli tyytyväinen. Niin tyytyväinen, että hänen miehensä otti yhteyttä ja pyysi minua tekemään saman hänen lapsuudenkodille.

Me asuttiin olmaiseksi, myin irtaimistoa fb ssä, torissa jne ja rahat sijoitettiin taloon.

Kuulemma ei nytkään tarvitsisi maksaa vuokraa. Silloin meillä oli putkiremontti, ei ole enää, kieltäydyin. 

Tyhjillään olevista kannattaa päästä eroon. Vaikka ilmaiseksi, jos ei muuta