Voiko psykoterapia toimia jos terapeutti ei ole aivan sitä mitä toivoin?

Vaihtaisin terapeuttia. Omalla kohdallani ainakin on tärkeää, että pystyn kiintymään ja luottamaan turvalliseen terapeuttiin, jonka kanssa synkkaa oikealla tavalla. Jos terapiasta on tulossa pitkä, olet vielä kovin alkuvaiheessa.

Vaihda. On hyvin tärkeää, että terapeutin kanssa on samalla aaltopituudella.

Otat asian esille ja katsotte sen jälkeen. Hyvää on, että tiedostat tuon "epärealistisen odotuksen*. Harva ihminen on juuri sitä, mitä toivomme,mutta ellemme kommunikoi puheella, jäämme luulojemme varaan.

Eihän sinun ole tarkoituskaan kiintyä terapeuttiisi, saada hänestä roolimallia tai korjata hänen persoonansa kautta kiintymyssuhdeongelmiasi. Olet nyt liikkeellä hieman väärästä lähtökohdasta.

Terapeuttiin nimenomaan ei pitäisi kiintyä. Googleta transferenssi.

Ei ei ei, terapeutin ei ole tarkoitus olla äidin tai isän korvike. Tuolta pohjalta kun lähtee liikenteeseen niin tiedossa on vain ongelmia.

BetterHelpissä onnistuu terapeutin vaihtaminen

Sinun olisi pitänyt tavata viisi eri terapeuttia ennen kuin aloitit terapian ja valita niistä sopivin. Se henkilökemia on terapiassa niin tärkeä.

Mulla oli tuontyyppisiä ajatuksia ja paljon muitakin pelkoja ja epäluuloja terapeuttia kohtaan. Olin 3kk ihan huonona että olen valinnut väärän ihmisen varmaan, taustalla vielä siis todella pahasti uudelleentraumatisoiva psykoterapia jonka kävin nuorena. Mä suosittelisin että kerrot noista ajatuksista. Vaikka kirjoitat ja annat luettavaksi. Sehän voi olla että joudutkin vaihtamaan terapeuttia, mutta sitä päätöstä ei kannata tehdä ennen kuin käytte rauhassa asiaa läpi. VOIMIA

Mieti asiaa psykoterapiasuuntaukseen suhteuttaen. Jos kyseessä on psykodynaaminen psykoterapia, tuolla kokemuksellasi on merkitystä psykoterapeutin valinnan kannalta - luulisin, että jotain tällaista keskustelua olisi siinä tapauksessa käyty psykoterapeutin kanssa ja mietitty, pitäisikö valita joku muu henkilö. Jos kyseessä on vaikkapa kognitiivinen käyttäytymisterapia, psykoterapeutti ei pitäne tehtävänään olla äiti- tai isähahmo. Jos potilaalla on sellainen, julkilausumaton toive, ajaudutaan ongelmiin.

Alalla toimivana harmittaa kovasti, kun Kela-terapiaan ei ohjata systemaattisesti ja tarvelähtöisesti. Potilaat ovat kuin viidakossa etsiessään jotakuta jolle mahtuisi, eivätkä kaikki psykoterapeutit haastattele ja arvioi potilaita kunnolla ennen kuin tehdään psykoterapiasopimus.

Kun vertaa näitä palstan aiempia kertomuksia tähän tilanteeseen, voisiko olla mahdollista, että reippaampi ja järkevämpi ote asioihin on tarpeen. Olen noissa kertomuksissa ihmetellyt sitä, että kaivaudutaan jonnekin vuosia ja vuosikymmeniä sattuneisiin asioihin ja tilanteisiin, tavallaan jäädään sinne "hymistelemään, muistelemaan ja säälittelemään ja kauhistelemaan" ikäänkuin se parantaisi. Sehän saa vain ja ainoastaan avuttomaksi.

Olen aina käsittänyt terapian parantamisesksi, että mennään eteenpäin ja ylitetään ne kolaukset eikä jäädä lillumaan itsesääliin ja marttyyriuteen. Jospa tämä uusi terapeuttisi olisi enemmän ratkaisukeskeinen. Tällainenkin vaihtoehto voisi olla mahdollinen ja jopa paljon suositeltavampi kuin "rämpiä ikuisesti suossa". Sinun on tärkeää löytää ne toimintatavat, joilla pääset eteenpäin ja ylös siitä suosta, jossa olet ollut.