Iäkkäät vanhempani ovat jo vuosia yrittäneet saada minua ostamaan taloaan

Vierailija kirjoitti:

Oletko ainoa perillinen?

Outoa, että olisivat myymässä sinulle huonokuntoista taloa.

Jos olisivat järkeviä, antaisivat sinulle 10000 eurolla osuutta joka 3. vuosi verottomana kahdelta lahjaksi. 

Sinulta pienenisi perintövero ja kun joutuvat palvelutaloon, ei sinun perintösi menisi hoitokuluihin.

Tai jos haluat, heidän päädyttyä palvelutaloon, tämä omaisuus myytäisiin palvelumaksuja varten. Siten huonokuntoisen talon myynti ei jäisi sinun riskiksi. 

No kun en ole. Minulla on kaksi sisarusta, joista vanhempani pitävät.

Ap

Itse olen ostamassa vanhusten taloa noin kolmasosahintaan. Purkukuntoinen se on, mutta kelpaa käyttötarkoitukseeni ja tulee taloudellisesti mielekkääksi. Meitä olisi kolme lasta perimässä, onneksi tästä eivät sisarukset kadehdi.

Tässä sattuu vaan olemaan mulla sopiva elämäntilanne, muutoin olisi saanut jäädä.

Ei toisten toiveiden pidä antaa hallita elämäänsä...

Vierailija kirjoitti:

Okt on paras.

 

Järjetöntä ostaa hki joku 300 000...500 000 e kerrostaloluukku. Ahdas koppi ja vuokratontti.

 

Samalla kun saa komean uudehkon ison talon.

 

Ja lisäksi halpoja taloja saa ihan 30 000...90 000 e ihan etelä suomestakin.

Ostimme tuollaisen ammattilaisten tekemänä peruskorjatun, tilavan unelmien talon, isolla ihanalla puutarhalla. Isolla hinnallakin kun hyvä piti olla. Kuntotarkastettu ja kaikki kunnossa. Todellisuus sitten olikin homepommi ja kaiken menetys. Onnea vaan vanhojen talojen talokaupoille.

 

Vierailija kirjoitti:

Kun aloimme seurustella, appivanhemmat puhuivat ihan jatkuvasti, että miksi emme osta heidän taloaan. Kun menimme naimisiin, puhe vaan kiihtyi ja kun tulin raskaaksi, niin se oli kohta painostamista . Olisivat itse halunneet muutama kerrostaloon. Talo oli rakennettu 1971 ja kunnollista remonttia ei ole sen jälkeen tehty. Olen itse astmaatikko ja saan oireita talossa. Olivat todella pettyneitä, kun ostimme tontin ja rakennutimme talon

Päättivät asua vielä talossa toistaiseksi "varmuuden vuoksi", että jos miehen vanhemmat sisarukset päättäisivätkin muuttaa takaisin kotikaupunkiinsa (kummallakin työpaikat ja elämä muualla). 

Ovat nyt jo yli kasikymppisiä ja kunto alkaa olla huono. Asuvat edelleen talossa ja puhuvat siitä, että eihän taloa kannata myydä jos joku meidän lapsistamme (noin 20 v lapsistamme) haluaa muuttaa taloon. Eli painostus on siirtynyt jo lapsenlapsiin. 

Täällä kanssa appiukko puhunut miten meidän pitäisi ostaa heidän maalla oleva talonsa KUN ovat valmiita muuttamaan kaupunkiin noin kymmenen vuoden päästä. Eli meidän pitäisi vain odotella sitä että he ovat valmiita ja sitten ostaa heidän talonsa hinnalla, jolla itse saavat kaupunkiasunnon. Sanomattakin selvää, että mitään remontteja ei ole tehty, piha ja autotalli ovat yhtä kaatopaikkaa ja toinen vessa ollut kissojen vessana vuosikaudet joten pinttyneitä hajuja ei varmasti saa ilman isoa remonttia pois. Ei kovin houkutteleva tarjous.

Vierailija kirjoitti:

Jättäköön perinnöksi jos haluavat sen sinulle vaikka väkisin.

Perintöäkään ei ole pakko ottaa vastaan. 

Sanot niille, ettei sinun tarvitse ostaa sitä vaan odotat heidän kuolemaansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan kannattaa kasvattaa selkäranka ja sanoa suoraan, että et ole ostamassa, niin heidän ei tarvitse miettiä ja epäröidä. Ehkä luulevat että haluatkin sen ostaa eivätkä siksi halua myydä muualle.

 

Olen kyllä jo vuosia sitten sanonut suoraan.

Ap

Sano ens kerralla ettet huoli sitä taloa edes perintönä, että myykööt äkkiä pois kuleksimasta. Kysy vielä tarvitsevatko saman kirjallisena vai menikö perille .

Vierailija kirjoitti:

Ei suoranaisesti, mutta ostin isovanhempieni talon. Ihan itse halusin sen ostaa, koska kuvittelin ns. itselle rakennetun talon olevan kunnolla tehty. Kovasti sitä kehuivat.

 

Todellisuus oli sitten ihan muuta. Pappa oli remontoinut kaikenlaista mm. ilmiselvän vesivahingon piiloon paneloinnilla jne. Kylpyhuoneen sähköt oli vedellyt ihan itse ja päin ihme, ettei talo ollut palanut. Sähköasentajaksi tutki työn jälkeä nenänpää valkoisena. Jopa minä ymmärsin, että homma oli mennyt vähän pieleen ja siksi sulakkeet paukkui.

 

Miten niistä sitten valitat? Lopulta talo purettiin ja rakennutimme tilalle uuden. Edelleen vuosien jälkeen saan sukulaisilta kuulla, miten minä en osannut talossa asua ja pilasin hyvän talon jne. Enpä ole kehdannut kertoa, miten läpimätä pska tuo papan itse rakentama talo oli. Jos olisin vieraalta ostanut, niin kauppa olisi mennyt purkuun. 

 

Oma vikasi,  jos et kehtaa totuutta kertoa.

Mä en kehtaisi olla kertomatta.

Ja tässäkin ketjussa oli joku, jonka mielestä ap:n pitäisi ostaa se talo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun aloimme seurustella, appivanhemmat puhuivat ihan jatkuvasti, että miksi emme osta heidän taloaan. Kun menimme naimisiin, puhe vaan kiihtyi ja kun tulin raskaaksi, niin se oli kohta painostamista . Olisivat itse halunneet muutama kerrostaloon. Talo oli rakennettu 1971 ja kunnollista remonttia ei ole sen jälkeen tehty. Olen itse astmaatikko ja saan oireita talossa. Olivat todella pettyneitä, kun ostimme tontin ja rakennutimme talon

Päättivät asua vielä talossa toistaiseksi "varmuuden vuoksi", että jos miehen vanhemmat sisarukset päättäisivätkin muuttaa takaisin kotikaupunkiinsa (kummallakin työpaikat ja elämä muualla). 

Ovat nyt jo yli kasikymppisiä ja kunto alkaa olla huono. Asuvat edelleen talossa ja puhuvat siitä, että eihän taloa kannata myydä jos joku meidän lapsistamme (noin 20 v lapsistamme) haluaa muuttaa taloon. Eli painostus on siirtynyt jo lapsenlapsiin. 

 Tämä syyllistäminen on koettu.

Vielä senkin jälkeen, kun toinen vanhuksista kuoli, eivätkä olleet päässeet yhdessä muuttamaan sinne kaupunkiasuntoon. Oli niin surullista, kun yksin joutui leski muuttamaan ja yksinään sopeutumaan uusiin ympyröihin.

Meidän olisi pitänyt se talo ostaa paikasta, josta pienehköön lähikauppaan oli 20 km ja muihin palveluihin vielä enemmän. Vaikka meillä oli oma talo ja elämä aivan muualla. Eipä houkutellut muutto keskelle maaseutuidylliä, kun asumme mukavasti luontoympäristössä ja itse istutetun puutarhan keskellä, mutta työpaikat ja palvelut ovat lähellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei suoranaisesti, mutta ostin isovanhempieni talon. Ihan itse halusin sen ostaa, koska kuvittelin ns. itselle rakennetun talon olevan kunnolla tehty. Kovasti sitä kehuivat.

 

Todellisuus oli sitten ihan muuta. Pappa oli remontoinut kaikenlaista mm. ilmiselvän vesivahingon piiloon paneloinnilla jne. Kylpyhuoneen sähköt oli vedellyt ihan itse ja päin ihme, ettei talo ollut palanut. Sähköasentajaksi tutki työn jälkeä nenänpää valkoisena. Jopa minä ymmärsin, että homma oli mennyt vähän pieleen ja siksi sulakkeet paukkui.

 

Miten niistä sitten valitat? Lopulta talo purettiin ja rakennutimme tilalle uuden. Edelleen vuosien jälkeen saan sukulaisilta kuulla, miten minä en osannut talossa asua ja pilasin hyvän talon jne. Enpä ole kehdannut kertoa, miten läpimätä pska tuo papan itse rakentama talo oli. Jos olisin vieraalta ostanut, niin kauppa olisi mennyt purkuun. 

 

"Oma vikasi,  jos et kehtaa totuutta kertoa.

Mä en kehtaisi olla kertomatta."

Huonojen uutisten toimittamista varten on puolisot. Jouduin tämän ikävän uutisen sitten kertomaan, kun puoliso ei saanut sanaa suustaan ilmaistakseen tahtoaan vanhemmilleen. - Onpahan sitten suvun ulkopuolisen ihmisen vika, kun ei sinne hevonkuusen peräkylään muutettu. (Olen tämän aiemminkin johonkin vastaavaan ketjuun kirjoittanut.) Vähän suututtaa tällainen syntipukin rooli.

Nostan, jos löytyisi lisää vertaistukea.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Nostan, jos löytyisi lisää vertaistukea.

Ap

Et missään tapauksessa osta sitä taloa vain vanhempiesi mieliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla ei ole mitään velvollisuutta ostaa vanhempiesi taloa. Sinähän perit sen joka tapauksessa heidän kuolemansa jälkeen.

Vai ovatko vanhempasi muuttamassa senioritaloon/palvelutaloon/hoivakotiin? Siinä tapauksessa myykööt talonsa kenelle tahansa.

Tiedetään. :D Lähinnä alkaa kyllästyttää kuunnella samaa manipulointia vuodesta toiseen. 

Ap

Miksi kuuntelet? Sanot yksinkertaisesti lopeta ei tule kuuloonkaan.

Hämmentää ettet ole suoraan sanonut, ettet halua taloa ostaa. 

Joo tuttua. Vanhempani ovat yli 10 vuotta suostutelleet minua ostamaan talonsa. Se ei ole mikä tahansa talo, vaan valtava vanha kyläkoulu keskellä ei mitään. Paikkakunta on täysin kuoleva. Vaaditaan perusteita miksi ei kelpaa, ihan teitä lapsia varten ollaan säästelty.. ei kelpaa syyksi että en vain halua! Haluan tehdä omat valintani ja pystyn ostamaan sellaisen talon mistä itse pidän, sitten kun sen aika on. Miksi ostaisin yksin talon missä on toistakymmentä huonetta ja pelkkää remonttia tiedossa vuosiksi. Ei ole mulle mitään tunnearvoa, kyseessä ei edes ole lapsuudenkotini. 

Vierailija kirjoitti:

Nostan, jos löytyisi lisää vertaistukea.

Ap

Miks vi tus sa. Eikö tää puitu jo selväksi

Tiedän kyllä miksi haluavat kiusata syntipukkilastaan homepommia myymällä, mutta sitä en ymmärrä miksi syntipukkilapsi aikuisena enää altistaa itseään tuolle? Itse en ole enää tekemisissä vanhempieni kanssa, lähes 50v oli tarpeeksi likasankona olemista.

Vierailija kirjoitti:

Hämmentää ettet ole suoraan sanonut, ettet halua taloa ostaa. 

Olen kyllä sanonut. Kai se pitäisi sitten vähintään kerran vuodessa toistaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmentää ettet ole suoraan sanonut, ettet halua taloa ostaa. 

Olen kyllä sanonut. Kai se pitäisi sitten vähintään kerran vuodessa toistaa.

Ap

Joka kerran se pitää toistaa kun asia tulee puheeksi. En kyllä kovin suurena painostuksen pitäisi jos se tapahtuu vain kerran vuodessa. Kyllä sen verran voi vanhemmillekin vastaan sanoa.