Lue keskustelun säännöt.
Puoliso työnarkomaani, miten järjestää yhteistä aikaa?
21.09.2024 |
En nyt keksinyt parempaakaan sanaa kuin työnarkomaani, niin käytetään sitä. Onko täällä muita, joiden puolison elämän tärkein sisältö on työ? Sen jälkeen kun mieheni ura lähti viitisen vuotta sitten kunnolla käyntiin, emme ole saaneet tehtyä perheenä yhdess juuri mitään, mikä vaatisi suunnittelua. Viikonloppuisin voidaan kyllä käydä puistossa lasten kanssa yms., mutta esim. lomamatkoja emme tee ollenkaan. Mies lähes suuttuu jos yritän ehdottaa että edes jonkun pitkän viikonlopun ottaisi vaikka ihan maan rajojen sisäpuolella. Kun koskaan ei voi etukäteen tietää milloin on hyvä hetki töiden kannalta.
Tämä asia oikeasti suututtaa minua enemmän ja enemmän. Arvostan hänen työmotivaatiotaan ja sitä, että hän mahdollistaa meille kohtuulliset tulot, vaikka itse olen pienituloinen. Mutta jokin tasapaino olisi oltava. Lasten lapsuuteen ei tule jäämään ainuttakaan muistoa mm. etelänmatkoista. Yksin en heidän kanssaan tahtoisi lähteä. On hullunkurista, että vaikka varaa olisi lähteä edes pienelle matkalle, niin miehen mielestä se on aina täysi mahdottomuus. Kun asiasta puhutaan vakavasti, hän ymmärtää ajatukseni, mutta siltikään sitä hyvää hetkeä useamman päivän perheajalle ei koskaan löydy. Kesälomilla on niin väsynyt että ollaan vain kotona, ja se tuntuukin olevan hänelle suurinta luksusta. Ymmärrän senkin, mutta me muut perheenjäsenet pyörimme kotinurkissa siis sekä arkena että lomalla.
Ei tässä nyt ole kyse pelkästään jostain lomamatkoista, mutta se on nyt helpoin keino selittää ongelmaa. Miten teillä muilla on? Miten saisin miehen tajuamaan, että vaikka työ on hänelle tärkeää, ei se saa estää sitä "oikeaa elämää" tällä tavalla?
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsilla pitäisi olla muistoja etelänmatkoista?
Lapset olisi hyvä sosiaalistaa. Ne pikku penteleet tarvitsevat rakentavia kokemuksia erilaisista tilanteista, ja olisi hirveän hyvä jos kokemuksiin rakentuisi myös malli aikuisten välisestä yhteistyöstä.
Ulkomailla käynti ei ole välttämätön, mutta jos lapsille on mahdollista tarjota kokemuksia lentämisestä, vieraskielisestä maasta jne. niin totta kai mahdollisuus kannattaa käyttää hyväksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mielenkiintoinen näkemys, että vertaistukea ja vinkkejä ei saisi kysyä. Puolison kanssa on keskusteltu, kuten aloitukseni kertoo. Mitä tulee tuohon loppupäätelmääsi, niin en ole kiinnostunut elämään elämääni puolisosta välittämättä. En harkitse eroa nyt, mutta kai tämä siihenkin voi joskus mennä. Rahallisesti en ole miehestä riippuvainen. Haluaisin tehdä asioille jotain jo nyt, ja siksi kysyn neuvoja ja ajatuksia, vaikka se sinusta ihan tyhmää olisikin.
Ap"
Miten se vertaistuki tässä kohtaa attaisi kun sulle ei tunnu kelpaavan vastaukseksi kuin se että juuri sinun miehesi pitäisi osallistua enemmän?
Vastaukseksi ei ole kelvannut se vertaistuki että lähde yksin. Ei se että eroa. Minkälaista vertaistukea odotat? Mitä ilmeisemmin juuri sitä uhrautumista mistä ketjussa on puhuttu.
Siis minähän olen jo saanut pari hyvää ideaa täällä. Eikö sitä paitsi juurikin se "nyt minä otan eron!!" olisi sitä uhriutumista. Mieluummin mietin arkeen sopivia keinoja tasapainottaa elämää.
Ap
Miksi ero olisi uhrautumista ja jos niin millätavalla?
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni oli yrittäjä, ja kaikki elämässä pyöri 24/7/365 hänen työnsä ehdoilla. Hän ei ollut yrittäjä kun aloimme seurustella, joten en tiennyt, että valitsin puolisokseni työnarkomaanin.
Vuosien kuluessa tilanne muuttui siltä kantilta, että oma asenteeni muuttui. Pikkuhiljaa en enää edes kysellyt tai odottanut yhteisen ajan järjestämisestä (esim matka, mikä pitää suunnitella ennakkoon). Aloin tehdä asioita itsekseni ja muiden kuin mieheni kanssa (esim konsertissa käyminen oli hänelle mahdoton luvata koska "jos juuri silloin onkin asiakkaita").
20v yrittämisen jälkeen mies myi firmansa. Hän sai elämänsä takaisin, minä mieheni.
Ihanaa että pääsitte takaisin tasapainoon :) Uskon vapaasti, että perhe on elämässä tärkeintä. Työ saa myös olla tärkeää, mutta perhettä ei ylitä mikään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
AP en välittäisi näistä uhriutumis ulinoista. Olen ollut samassa tilanteessa. Ymmärrän hyvin, että toivoisit perhe-elämänne olevan enemmän koko perheen elämää, ei lapset ja sinä + mies sivussa. Miestä et voi kuitenkaan muuttaa, voit kertoa toiveesi ja mielipiteesi, mutta miehen on itse haluttava muutos. Siitä olen muutaman edellisen kanssa samaa mieltä, että missään nimessä ei kannata jättää asioita tekemättä koska ette niitä teekään koko perheen voimin niin kuin olit toivonut.
Itselle vieras ajatus, että perheestä huolehtiminen tai perheen eteen raataminen tarkoittaisi ainoastaan sitä että tuo mahdollisimman paljon rahaa pöytään. Ja ulisijoille tiedoksi, tienaan itse keskimääräistä paremmin.
meillä työnarkomaani muutti omasta tahdosta tapansa lasten ollessa teini-iässä. Nyt sitten ihmettelee miksi tuntee olonsa ulkopuoliseksi, eikä ole kovin läheinen teinien kanssa.
Kiitos tästä kertomuksesta. Tämä keskustelu saa minut nyt kyseenalaistamaan päätöksiäni pysyä aina vaan kotona. Tämä on otettava nyt korvan taakse.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ero olisi uhrautumista ja jos niin millätavalla?
Voi, en tarkoittanut sitä niin että ero olisi aina jotenkin draamanhakuinen ratkaisu! Mutta me vaan emme ole vielä siinä pisteessä, ja tässä keskustelussa se olisi ehkä sitä uhriutumista, jos meuhkaisin siitä että ero tulee.
Ap
Nainen valitsee itselleen menestyvän ja hyvätuloisen miehen.
Nainen valittaa että se sika tekee töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsilla pitäisi olla muistoja etelänmatkoista?
Lapset olisi hyvä sosiaalistaa. Ne pikku penteleet tarvitsevat rakentavia kokemuksia erilaisista tilanteista, ja olisi hirveän hyvä jos kokemuksiin rakentuisi myös malli aikuisten välisestä yhteistyöstä.
Ulkomailla käynti ei ole välttämätön, mutta jos lapsille on mahdollista tarjota kokemuksia lentämisestä, vieraskielisestä maasta jne. niin totta kai mahdollisuus kannattaa käyttää hyväksi!
Hei, tämä oli hienosti sanoitettu! En itse ole osannut muotoilla asiaa näin hyvin.
Ap
Säästä omista rahoistasi ja lähde lasten kanssa pitkälle viikonlopulle tai ulkomaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nainen valitsee itselleen menestyvän ja hyvätuloisen miehen.
Nainen valittaa että se sika tekee töitä.
Hienosti ymmärsit jutun pointin ja elämän mustavalkoisuuden, tapu tapu!
Anna kun arvaan, miehestä tuli menestyvä "työnarkomaani" vasta kun olit porsinut? Sitä ennen se oli perhekeskeisesti puhuva ihana romantikko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1. Kesäloma on vähintään kaksi viikkoa putkeen, lomailkaa silloin
2. pitkät viikonloput ei ole ihmisoikeus, ei niitä linjalla seisova tehdastyöläinenkään saa miten sattuu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsilla pitäisi olla muistoja etelänmatkoista?
Lapset olisi hyvä sosiaalistaa. Ne pikku penteleet tarvitsevat rakentavia kokemuksia erilaisista tilanteista, ja olisi hirveän hyvä jos kokemuksiin rakentuisi myös malli aikuisten välisestä yhteistyöstä.
Ulkomailla käynti ei ole välttämätön, mutta jos lapsille on mahdollista tarjota kokemuksia lentämisestä, vieraskielisestä maasta jne. niin totta kai mahdollisuus kannattaa käyttää hyväksi!
Mihin tuossa tarvitaan miestä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni oli yrittäjä, ja kaikki elämässä pyöri 24/7/365 hänen työnsä ehdoilla. Hän ei ollut yrittäjä kun aloimme seurustella, joten en tiennyt, että valitsin puolisokseni työnarkomaanin.
Vuosien kuluessa tilanne muuttui siltä kantilta, että oma asenteeni muuttui. Pikkuhiljaa en enää edes kysellyt tai odottanut yhteisen ajan järjestämisestä (esim matka, mikä pitää suunnitella ennakkoon). Aloin tehdä asioita itsekseni ja muiden kuin mieheni kanssa (esim konsertissa käyminen oli hänelle mahdoton luvata koska "jos juuri silloin onkin asiakkaita").
20v yrittämisen jälkeen mies myi firmansa. Hän sai elämänsä takaisin, minä mieheni.
Ihanaa että pääsitte takaisin tasapainoon :) Uskon vapaasti, että perhe on elämässä tärkeintä. Työ saa myös olla tärkeää, mutta perhettä ei ylitä mikään.
Ap
Nainen joka porsii vieraalle miehelle: perhe on tärkein (kunhan muut hoitavat kulut)
Vierailija kirjoitti:
1. Kesäloma on vähintään kaksi viikkoa putkeen, lomailkaa silloin
2. pitkät viikonloput ei ole ihmisoikeus, ei niitä linjalla seisova tehdastyöläinenkään saa miten sattuu
1. Mies ei jaksa muuta kuin olla kotona, ja myös lomalla voi tulla työasioita...
2. Ei toki, mutta että viiteen vuoteen ei koskaan ole mahdollisuutta?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen valitsee itselleen menestyvän ja hyvätuloisen miehen.
Nainen valittaa että se sika tekee töitä.
Hienosti ymmärsit jutun pointin ja elämän mustavalkoisuuden, tapu tapu!
Teette itse siitä mustavalkoista valitsemalla parisuhteisiin vain menestyneimmät. Taviksilla ei olisi varaa sun viikonloppureissuihin ja ulkomaanmatkoihin joten mikään "pitkä viikonloppu WIenissä kylpylässä ja lauantaina konserttiin paikallisen vaatturin kautta" ei olisi edes listalla. Nyt nillität kun mies ei keskity sinuun.
Tämä ketju on oiva esimerkki miten vauva-palsta on muuttunut vuosien saatossa trollien ja tylsistyneiden provoilijoiden pesäksi eikä täällä kannata kysellä normaaleista perhe-elämän asioista, ei täällä ole enää normaalia keskustelua.
On oikeutettua ja järkevää olla jopa huolissaan puolisosta, joka ei pysty irrottautumaan työstä hetkeksikään. Yleensä tuo kostautuu jossain vaiheessa burnouttina. On tärkeää pitää myös palautumistaukoja töistä vaikka sitä rakastaisikin.
On myös lasten kannalta hyvin tärkeää, että isän kanssa voi viettää myös kiireetöntä aikaa ja isä lomailee välillä. Ihan naurettavaa puolustella miestä tai esittää, että tilanne on ok perheen tai edes miehen itsensä kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Kesäloma on vähintään kaksi viikkoa putkeen, lomailkaa silloin
2. pitkät viikonloput ei ole ihmisoikeus, ei niitä linjalla seisova tehdastyöläinenkään saa miten sattuu
1. Mies ei jaksa muuta kuin olla kotona, ja myös lomalla voi tulla työasioita...
2. Ei toki, mutta että viiteen vuoteen ei koskaan ole mahdollisuutta?
Ap
Sen lisäksi, ettei mies vietä aikaa perheen kanssa, olisin huolissani myös hänen terveydestään. Siis kun noin jaksamaton lomilla. Työterveyttä suosittelisin. Viisi vuotta jo menty miehen ehdoilla, aika kurjaa lapsillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Kesäloma on vähintään kaksi viikkoa putkeen, lomailkaa silloin
2. pitkät viikonloput ei ole ihmisoikeus, ei niitä linjalla seisova tehdastyöläinenkään saa miten sattuu
1. Mies ei jaksa muuta kuin olla kotona, ja myös lomalla voi tulla työasioita...
2. Ei toki, mutta että viiteen vuoteen ei koskaan ole mahdollisuutta?
Ap
Miksi lomalla ei saisi olla mitään työasioita?
Onko lapset läheisiä isän kanssa jos hän osallistuu heidän elämäänsä lomilla mutta ei muuten? Ihan ensimmäiseksi keskustelisi. siitä miten hän työmarkomaanina pystyy osallistumaan enemmän siihen lasten arkeen. Jos siis lapset on se pointi mikä takia yhteisiä lomia pitäisi olla.
AP en välittäisi näistä uhriutumis ulinoista. Olen ollut samassa tilanteessa. Ymmärrän hyvin, että toivoisit perhe-elämänne olevan enemmän koko perheen elämää, ei lapset ja sinä + mies sivussa. Miestä et voi kuitenkaan muuttaa, voit kertoa toiveesi ja mielipiteesi, mutta miehen on itse haluttava muutos. Siitä olen muutaman edellisen kanssa samaa mieltä, että missään nimessä ei kannata jättää asioita tekemättä koska ette niitä teekään koko perheen voimin niin kuin olit toivonut.
Itselle vieras ajatus, että perheestä huolehtiminen tai perheen eteen raataminen tarkoittaisi ainoastaan sitä että tuo mahdollisimman paljon rahaa pöytään. Ja ulisijoille tiedoksi, tienaan itse keskimääräistä paremmin.
meillä työnarkomaani muutti omasta tahdosta tapansa lasten ollessa teini-iässä. Nyt sitten ihmettelee miksi tuntee olonsa ulkopuoliseksi, eikä ole kovin läheinen teinien kanssa.