Lue keskustelun säännöt.
Puoliso työnarkomaani, miten järjestää yhteistä aikaa?
21.09.2024 |
En nyt keksinyt parempaakaan sanaa kuin työnarkomaani, niin käytetään sitä. Onko täällä muita, joiden puolison elämän tärkein sisältö on työ? Sen jälkeen kun mieheni ura lähti viitisen vuotta sitten kunnolla käyntiin, emme ole saaneet tehtyä perheenä yhdess juuri mitään, mikä vaatisi suunnittelua. Viikonloppuisin voidaan kyllä käydä puistossa lasten kanssa yms., mutta esim. lomamatkoja emme tee ollenkaan. Mies lähes suuttuu jos yritän ehdottaa että edes jonkun pitkän viikonlopun ottaisi vaikka ihan maan rajojen sisäpuolella. Kun koskaan ei voi etukäteen tietää milloin on hyvä hetki töiden kannalta.
Tämä asia oikeasti suututtaa minua enemmän ja enemmän. Arvostan hänen työmotivaatiotaan ja sitä, että hän mahdollistaa meille kohtuulliset tulot, vaikka itse olen pienituloinen. Mutta jokin tasapaino olisi oltava. Lasten lapsuuteen ei tule jäämään ainuttakaan muistoa mm. etelänmatkoista. Yksin en heidän kanssaan tahtoisi lähteä. On hullunkurista, että vaikka varaa olisi lähteä edes pienelle matkalle, niin miehen mielestä se on aina täysi mahdottomuus. Kun asiasta puhutaan vakavasti, hän ymmärtää ajatukseni, mutta siltikään sitä hyvää hetkeä useamman päivän perheajalle ei koskaan löydy. Kesälomilla on niin väsynyt että ollaan vain kotona, ja se tuntuukin olevan hänelle suurinta luksusta. Ymmärrän senkin, mutta me muut perheenjäsenet pyörimme kotinurkissa siis sekä arkena että lomalla.
Ei tässä nyt ole kyse pelkästään jostain lomamatkoista, mutta se on nyt helpoin keino selittää ongelmaa. Miten teillä muilla on? Miten saisin miehen tajuamaan, että vaikka työ on hänelle tärkeää, ei se saa estää sitä "oikeaa elämää" tällä tavalla?
Kommentit (227)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsilla pitäisi olla muistoja etelänmatkoista?
Kuten totesin, se oli ESIMERKKI. Mies ei ole juuri kotona, ja jos on, hän on hyvin väsynyt. Elelemme siis lasten kanssa käytännössä ilman häntä. Olisi kiva että lapset muistaisivat lapsuuden isän kanssa. Ja kyllä haluaisin välillä tehdä jotain erikoistakin, sen sijaan että lomatkin kökitään kotona.
Ap
Mikä teitä pakottaa keksimään kotona lomalla vaikka ette etelään lähtisikään?
Mies ei jaksa mitään. Ja minua masentaa että sellaiset asiat, joita ihmiset normaalisti rahoillaan tekevät (=elävät) eivät meiltä onnistu. Voisin itsekin maksaa ja lähteä, mutta se tuntuisi luovuttamiselta kokonaisen perheen suhteen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Käännetään asia toisinkin päin: en minä suostunut sellaiseen diiliin että kasvatan lapseni yksin, samalla itsekin kokopäivätyötä tehden. Mitä siihen sanot?
Ap"
Vaihtoehtoja?
Palstalaisten jotenkin pitäisi saada SINUN miehesi osallistumaan enemmän lasten elämään?
Ala elää lasten kanssa sellaista elämää kuin haluat. Mies sitten tulee mukaan niihin juttuihin jos tulee. Älä tee oletuksia miehen puolesta. Jos häntä ei kiinnosta viettää aikaa teidän kanssaan, se on hänen valintansa. Ehkä hän katuu sitä joku päivä, ehkä ei. Nyt vain katkeroitat itsesi ja parisuhteesi odottamalla häneltä asioita joihin hänellä ei ole kiinnostusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsilla pitäisi olla muistoja etelänmatkoista?
Kuten totesin, se oli ESIMERKKI. Mies ei ole juuri kotona, ja jos on, hän on hyvin väsynyt. Elelemme siis lasten kanssa käytännössä ilman häntä. Olisi kiva että lapset muistaisivat lapsuuden isän kanssa. Ja kyllä haluaisin välillä tehdä jotain erikoistakin, sen sijaan että lomatkin kökitään kotona.
Ap
Mikä teitä pakottaa keksimään kotona lomalla vaikka ette etelään lähtisikään?
Ei varmasti mikään, mutta jotta voi uhriutua tehokkaasti pitää vähän höystää asioita. Ollaan kato ikäänkuin vankeina kotona kun paha ja ilkeä mies ei päästä etelänmatkoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsilla pitäisi olla muistoja etelänmatkoista?
Kuten totesin, se oli ESIMERKKI. Mies ei ole juuri kotona, ja jos on, hän on hyvin väsynyt. Elelemme siis lasten kanssa käytännössä ilman häntä. Olisi kiva että lapset muistaisivat lapsuuden isän kanssa. Ja kyllä haluaisin välillä tehdä jotain erikoistakin, sen sijaan että lomatkin kökitään kotona.
Ap
Mikä teitä pakottaa keksimään kotona lomalla vaikka ette etelään lähtisikään?
Mies ei jaksa mitään. Ja minua masentaa että sellaiset asiat, joita ihmiset normaalisti rahoillaan tekevät (=elävät) eivät meiltä onnistu. Voisin itsekin maksaa ja lähteä, mutta se tuntuisi luovuttamiselta kokonaisen perheen suhteen.
Ap
Eikö miehesi sitten ole jo luovuttanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Käännetään asia toisinkin päin: en minä suostunut sellaiseen diiliin että kasvatan lapseni yksin, samalla itsekin kokopäivätyötä tehden. Mitä siihen sanot?
Ap"
Vaihtoehtoja?
Palstalaisten jotenkin pitäisi saada SINUN miehesi osallistumaan enemmän lasten elämään?
Siis, joo, tulin tänne kysymään miten muut vastaavissa tilanteissa asiat hoitavat :D Vastausten perusteella sellaisia ei juuri ole, koska vastaajat eivät edes ilmeisesti lukeneet mitä kirjoitin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Käännetään asia toisinkin päin: en minä suostunut sellaiseen diiliin että kasvatan lapseni yksin, samalla itsekin kokopäivätyötä tehden. Mitä siihen sanot?
Ap"
Vaihtoehtoja?
Palstalaisten jotenkin pitäisi saada SINUN miehesi osallistumaan enemmän lasten elämään?
Siis, joo, tulin tänne kysymään miten muut vastaavissa tilanteissa asiat hoitavat :D Vastausten perusteella sellaisia ei juuri ole, koska vastaajat eivät edes ilmeisesti lukeneet mitä kirjoitin.
Ap
No kyllähän tosta nyt yleensä keskustellaan sen puolison kanssa ei av:llä ja jos se ei auta niin eletään sitä omaa elämää vähän niin kun puolisosta välittämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Käännetään asia toisinkin päin: en minä suostunut sellaiseen diiliin että kasvatan lapseni yksin, samalla itsekin kokopäivätyötä tehden. Mitä siihen sanot?
Ap"
Vaihtoehtoja?
Palstalaisten jotenkin pitäisi saada SINUN miehesi osallistumaan enemmän lasten elämään?
Siis, joo, tulin tänne kysymään miten muut vastaavissa tilanteissa asiat hoitavat :D Vastausten perusteella sellaisia ei juuri ole, koska vastaajat eivät edes ilmeisesti lukeneet mitä kirjoitin.
Ap
Eikö mennytkään tää sun uhriutumisjuttu ihan niinkuin kaavailit? 😂
Vierailija kirjoitti:
Typeriä vastauksia. Minut on kasvattanut mummi, koska äitini keskittyi työhönsä. Arvatkaapa kenen kanssa olen läheinen ja kenen kanssa en?
Niin? Eiköhän tuon faktan jokainen järkevä ihminen tajua. Työorientoituneet ihmiset ovat kiinnostuneita työstään, eivät ihmisistä. Tuloksena saattaa olla etäiset suhteet lapsiin, mutta minkäs teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sinulla on täysi oikeus vaatia mieheltä panostusta perheeseen. Pelkkä raha ei sitä ole. En käsitä mitä porukka täällä meuhkaa uhriutuvista naisista. Jos nainen mahdollistaa miehelle 100% töihin keskittymisen ja hoitaa perheen, niin kyllä sekin vaan on väärin. Perinteisesti mies on sentään elättänyt naisen kotielämän, mutta nykyään nämä naiset ovat itsekin töissä! Ja mies ei muka voi edes lomilla viettää hauskaa aikaa perheensä kanssa, kun väsyttää ja työpuhelin voi soida? Ei, ei, ei. Ei tule toimimaan. Jos haluaa tehdä vain ja ainoastaan töitä, on tajuttava jättää perhe perustamatta.
Itse ratkaisin tilanteen niin, että lähdin lasten kanssa reissuun ilman miestä. Ei mennyt kauaa kun tajusi, että jää kokonaan paitsi lasten hehkuttamista asioista.
Sain miehen myös puhumalla ymmärtämään, että minulla on myös asioita joita haluan tehdä. Hänellä kun on aikaa vievä ja poissaoloja vaativa työ, sekä samanmoinen harrastus.
Kun sitten muutaman kerran vuodessa olin noissa omissa jutuissani, hän oli lasten kanssa ja alkoi haluta reissuihin myös meidän kanssa. Etelään emme hingu, mutta lyhyempiä kaupunkilomia on tehty nyt ihan kaksinkin kun lapset isoja.
Nyt asiat on mielestäni hyvin balanssissa, molemmat saa toteuttaa itseään, mutta molemmat myös pitää huolen siitä että yhteiselle asioille löytyy aikansa. Sanoisin, että meillä toimi se, että mies huomasi jäävänsä jostain paitsi jos menee vain omat asiat edellä. Ymmärsi myös, että olen puoliso enkä kodin/lastenhoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Käännetään asia toisinkin päin: en minä suostunut sellaiseen diiliin että kasvatan lapseni yksin, samalla itsekin kokopäivätyötä tehden. Mitä siihen sanot?
Ap"
Vaihtoehtoja?
Palstalaisten jotenkin pitäisi saada SINUN miehesi osallistumaan enemmän lasten elämään?
Siis, joo, tulin tänne kysymään miten muut vastaavissa tilanteissa asiat hoitavat :D Vastausten perusteella sellaisia ei juuri ole, koska vastaajat eivät edes ilmeisesti lukeneet mitä kirjoitin.
Ap
No kyllähän tosta nyt yleensä keskustellaan sen puolison kanssa ei av:llä ja jos se ei auta niin eletään sitä omaa elämää vähän niin kun puolisosta välittämättä.
Mielenkiintoinen näkemys, että vertaistukea ja vinkkejä ei saisi kysyä. Puolison kanssa on keskusteltu, kuten aloitukseni kertoo. Mitä tulee tuohon loppupäätelmääsi, niin en ole kiinnostunut elämään elämääni puolisosta välittämättä. En harkitse eroa nyt, mutta kai tämä siihenkin voi joskus mennä. Rahallisesti en ole miehestä riippuvainen. Haluaisin tehdä asioille jotain jo nyt, ja siksi kysyn neuvoja ja ajatuksia, vaikka se sinusta ihan tyhmää olisikin.
Ap
Varaat miehen kalenteriin yhden illan/ pari tuntia kerran viikossa ja yhden viikonloppupäivän kuukaudesta perhetapaaminen Ja sitten teette jotain yhdessä tai pariskuntana (sinä varaat lastenvahdin ja mies maksaa sen)
Töitä on aina enemmän kuin aikaa; ihmisen itse toimii omien prioritettiensa mukaan. Mies priorisoi nyt työnsä ja egonsa korkeammalle kuin yhteisen ajan perheen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma valinta. Jos et ottanut selvää että tyyppi on työnarkki ja silti menit naimisiin, niin oma vika.
Niin makaa kuin petaa. Lopeta itku ja avaa viinipullo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Käännetään asia toisinkin päin: en minä suostunut sellaiseen diiliin että kasvatan lapseni yksin, samalla itsekin kokopäivätyötä tehden. Mitä siihen sanot?
Ap"
Vaihtoehtoja?
Palstalaisten jotenkin pitäisi saada SINUN miehesi osallistumaan enemmän lasten elämään?
Siis, joo, tulin tänne kysymään miten muut vastaavissa tilanteissa asiat hoitavat :D Vastausten perusteella sellaisia ei juuri ole, koska vastaajat eivät edes ilmeisesti lukeneet mitä kirjoitin.
Ap
Eikö mennytkään tää sun uhriutumisjuttu ihan niinkuin kaavailit? 😂
No kuten totesin jo tuolla aiemmin, niin olen aloituksessa antanut täyden arvon miehen tekemälle työlle. Haluaisin että meillä olisi myös perhe-elämä. Tarkentaisitko, mikä toiveessani on niin kauhean väärin? Uhriutuminen on sanana vähän sellainen, että sen voi heittää argumentiksi joka väliin, niin ei tarvitse sen kummemmin vastata kysymyksiin. Eli minua oikeasti kiinnostaa kuulla, onko se sinusta tosiaan uhriutumista ja kohtuuttomuutta, että toivoisin miehen tekevän muutakin kuin töitä 24/7, kun on kerran mennyt vaimon ja kaksi lasta hankkimaan?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oma valinta. Jos et ottanut selvää että tyyppi on työnarkki ja silti menit naimisiin, niin oma vika.
Niin makaa kuin petaa. Lopeta itku ja avaa viinipullo.
Ei hän sitä silloin ollut. Sitten tuli hieno työtilaisuus ja ylennys, ja siitä se sitten lähti. Ylpeä olen asiasta, mutta myös surullinen menetetystä perhe-elämästä.
Ap
32 ja 34, ajatuksenne ovat todella hyviä, kiitos näistä näkökulmista!
Ap
"Mielenkiintoinen näkemys, että vertaistukea ja vinkkejä ei saisi kysyä. Puolison kanssa on keskusteltu, kuten aloitukseni kertoo. Mitä tulee tuohon loppupäätelmääsi, niin en ole kiinnostunut elämään elämääni puolisosta välittämättä. En harkitse eroa nyt, mutta kai tämä siihenkin voi joskus mennä. Rahallisesti en ole miehestä riippuvainen. Haluaisin tehdä asioille jotain jo nyt, ja siksi kysyn neuvoja ja ajatuksia, vaikka se sinusta ihan tyhmää olisikin.
Ap"
Miten se vertaistuki tässä kohtaa attaisi kun sulle ei tunnu kelpaavan vastaukseksi kuin se että juuri sinun miehesi pitäisi osallistua enemmän?
Vastaukseksi ei ole kelvannut se vertaistuki että lähde yksin. Ei se että eroa. Minkälaista vertaistukea odotat? Mitä ilmeisemmin juuri sitä uhrautumista mistä ketjussa on puhuttu.
Minun mieheni oli yrittäjä, ja kaikki elämässä pyöri 24/7/365 hänen työnsä ehdoilla. Hän ei ollut yrittäjä kun aloimme seurustella, joten en tiennyt, että valitsin puolisokseni työnarkomaanin.
Vuosien kuluessa tilanne muuttui siltä kantilta, että oma asenteeni muuttui. Pikkuhiljaa en enää edes kysellyt tai odottanut yhteisen ajan järjestämisestä (esim matka, mikä pitää suunnitella ennakkoon). Aloin tehdä asioita itsekseni ja muiden kuin mieheni kanssa (esim konsertissa käyminen oli hänelle mahdoton luvata koska "jos juuri silloin onkin asiakkaita").
20v yrittämisen jälkeen mies myi firmansa. Hän sai elämänsä takaisin, minä mieheni.
Toivon että mies tajuaa ottaa eron.