Voiko ihmistä oikeasti ns. "lukea"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi. Itse olen opetellut tämän selviytystaidoksi lapsuudessa, kun piti aina päätellä millä tuulella vanhemmat on. Olen hyödyntänyt sitten aikuisena sitä, että tosi pienistä eleistä / äänenpainoista pystyn lukemaan ihmisiä. Tottakai joskus menee vikaan, mutta harvoin. Hassu "taito" kyllä

Tämä myös. Osaan tulkita mikroilmeitä, eleitä, kehon kieltä (kireys/rentous), mielentila. Aina sai olla varpaillaan ja toimintavalmiudessa. Sellainen jättää jälkensä.

Eikö tuo ole rasittavaa? Näkee aina jotain jossa ei ole mitään takana.

Ei aina. Silloin kun nähtävää on. Monet kuitenkin tunnistaa teeskentelijöiksi tai selkään puukottajiksi heti kättelyssä. 

Tuleeko usein huteja, siis virhetulkintoja?

Huomaatko nämä itse?

Jos on kotoisin yrittäjäperheestä, nähnyt asiakkaita ympäri maailman sekä palvellutkin heitä, osaa lukea ihmisiä.

Näin jo lapsena kaukaa kenen tahansa ihmisen kansallisuudenkin hetkessä.

Ihan normaalia, ei mitään mystistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi. Itse olen opetellut tämän selviytystaidoksi lapsuudessa, kun piti aina päätellä millä tuulella vanhemmat on. Olen hyödyntänyt sitten aikuisena sitä, että tosi pienistä eleistä / äänenpainoista pystyn lukemaan ihmisiä. Tottakai joskus menee vikaan, mutta harvoin. Hassu "taito" kyllä

Tämä myös. Osaan tulkita mikroilmeitä, eleitä, kehon kieltä (kireys/rentous), mielentila. Aina sai olla varpaillaan ja toimintavalmiudessa. Sellainen jättää jälkensä.

Ne jäljet usein vääristävät sitä totuutta elämässä muista, valitan.

Nämä tulkitsijat rajoittavat itse omaa elämäänsä. Ovat omien luulojensa vankeja. Rasittavia ihmisinä.

Aika harvoin tulee huteja. Välillä olen kuitenkin jopa positiivisesti yllättynyt. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi. Itse olen opetellut tämän selviytystaidoksi lapsuudessa, kun piti aina päätellä millä tuulella vanhemmat on. Olen hyödyntänyt sitten aikuisena sitä, että tosi pienistä eleistä / äänenpainoista pystyn lukemaan ihmisiä. Tottakai joskus menee vikaan, mutta harvoin. Hassu "taito" kyllä

Normaali taito ihan kaikille. Muistathan että kaikki ihmiset eivät ole lähimainkaan samanlaisia ja todellakin tulkinta tehdään aina itse joten oma vastuu on myös kaikesta tulkinnastakin itsellämme.

Läheskään kaikilta ei luonnistu toisten ihmisten lukeminen tai tulkitseminen. On sitä niin kaikenlaista yksinkertaista pässiä tullut nähtyä. Ja siis epäilisin vahvasti taitoani, jos minusta kaikki ihmiset olisivat menneet samaan muottiin, kiitos vaan "neuvosta":D

Ei kaikilta luonnistukaan, suuri turvallisuusuhka myöskin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi. Itse olen opetellut tämän selviytystaidoksi lapsuudessa, kun piti aina päätellä millä tuulella vanhemmat on. Olen hyödyntänyt sitten aikuisena sitä, että tosi pienistä eleistä / äänenpainoista pystyn lukemaan ihmisiä. Tottakai joskus menee vikaan, mutta harvoin. Hassu "taito" kyllä

Tämä myös. Osaan tulkita mikroilmeitä, eleitä, kehon kieltä (kireys/rentous), mielentila. Aina sai olla varpaillaan ja toimintavalmiudessa. Sellainen jättää jälkensä.

Eikö tuo ole rasittavaa? Näkee aina jotain jossa ei ole mitään takana.

Ei aina. Silloin kun nähtävää on. Monet kuitenkin tunnistaa teeskentelijöiksi tai selkään puukottajiksi heti kättelyssä. 

Tuota luentaa voi tehdä reaaliaikaisesti tai tapahtuman jälkeen. Reaaliaikaluenta on kuluttavaa, sitä ei jaksa pitkään. Tapahtuman jälkeen luenta vaatii pienemmän työpanoksen. Kaikkia ei pysty lukemaan reaaliajassa kun piilottavat reaktiot. Semmosta joutuu lukemaan sitten tapahtuman jälkeen asiayhteyksiä yms. yhdistelemällä.

Kunhan ensin oppisitte lukemaan itseänne, sekin on teiltä junteilta liikaa vaadittu.

Vierailija kirjoitti:

Nämä tulkitsijat rajoittavat itse omaa elämäänsä. Ovat omien luulojensa vankeja. Rasittavia ihmisinä.

Totta

Tietenkin. Ihmisestä heti näkee AINA vaikka joskus ei halua nähdä niitä negatiivisia juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Nämä tulkitsijat rajoittavat itse omaa elämäänsä. Ovat omien luulojensa vankeja. Rasittavia ihmisinä.

Normaali ihminen ei ylianalysoi eikä koko ajan keskity tekemään havaintoja toisista eikä koe tarvetta koko ajan kytätä toisia ihmisiä. Normaali ihminen on luonnollisempi.

Olen myös väkivaltaisesta perheestä ja osaan lukea ihmisistä kaunaa, kateutta, kostonhalua, valehtelua yms koska se auttoi minua pysymään hengissä.

Kaikkea pikkumaisuutta en jaksaisi nähdä ihmisissä. Usein vältän katsomasta ihmisiä kasvoihin sen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi. Itse olen opetellut tämän selviytystaidoksi lapsuudessa, kun piti aina päätellä millä tuulella vanhemmat on. Olen hyödyntänyt sitten aikuisena sitä, että tosi pienistä eleistä / äänenpainoista pystyn lukemaan ihmisiä. Tottakai joskus menee vikaan, mutta harvoin. Hassu "taito" kyllä

Tämä myös. Osaan tulkita mikroilmeitä, eleitä, kehon kieltä (kireys/rentous), mielentila. Aina sai olla varpaillaan ja toimintavalmiudessa. Sellainen jättää jälkensä.

Eikö tuo ole rasittavaa? Näkee aina jotain jossa ei ole mitään takana.

Ei aina. Silloin kun nähtävää on. Monet kuitenkin tunnistaa teeskentelijöiksi tai selkään puukottajiksi heti kättelyssä. 

Hieman erikoisesti kirjoitettu, muistakaa että lukija on tärkeässä roolissa. Kaikki tekeminenkäään ei sovi kaikille.

Junteimpia tyyppejä,joita tiedän ovat nämä: olen hyvä ihmistuntija. Totuus täysin päinvastainen, palsta varmasti täynnä näitä.

Nämä jotka lapsena oppineet "lukemaan" toisia ovat usein sellaisia "tutkaajia" ja kuvittelevat omiaan ihan normaaleista ilmeistä, eleistä, sanomisista ja muusta käyttäytymisestä. Se on rasittavaa ja siitä pääsisi eroon psykiatrilla jossa voisi käsitellä ne lapsuuden traumat.

Ollut työkaverina pari tälläistä ja hirveän työläitä ihmisiä. Ei tartte kuin vilkaista väärään suuntaan niin tulkitsevat omiaan. Kuvittelevat että kaikki pienet ilmeet, kommentit ja vaikkapa vain naurahdukset koskevat heitä tai ihmiset ovat heitä vastaan. 

Ihminen ei pysty, ainakaan ensinäkemältä. Mutta koira pystyy, se lukee ihmistä kuin avointa kirjaa, eikä koskaan erehdy.

Voimme lukea toisiamme. Joskus vaan luemme toisiamme väärin... tai joskus luetaan toisiamme oikein.

Taas tämä sama kysely.

Vain koska joku luulee omaavansa yliluonnollisen kyvyn "lukea" ihmisiä.

Kukaan ei osaa arvioida luonnetta ulkonäön perusteella, mutta moni sairas voi kuvitella niin.

Vierailija kirjoitti:

Junteimpia tyyppejä,joita tiedän ovat nämä: olen hyvä ihmistuntija. Totuus täysin päinvastainen, palsta varmasti täynnä näitä.

Älä nyt yleistä, osataan mekin sanoa samaa ja oikeastikin ollaan hyviä ihmistuntijoita. 

Vierailija kirjoitti:

Nämä jotka lapsena oppineet "lukemaan" toisia ovat usein sellaisia "tutkaajia" ja kuvittelevat omiaan ihan normaaleista ilmeistä, eleistä, sanomisista ja muusta käyttäytymisestä. Se on rasittavaa ja siitä pääsisi eroon psykiatrilla jossa voisi käsitellä ne lapsuuden traumat.

Ollut työkaverina pari tälläistä ja hirveän työläitä ihmisiä. Ei tartte kuin vilkaista väärään suuntaan niin tulkitsevat omiaan. Kuvittelevat että kaikki pienet ilmeet, kommentit ja vaikkapa vain naurahdukset koskevat heitä tai ihmiset ovat heitä vastaan. 

Kyllä! Näitä on muuten nykyisin helvetin paljon. Ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Mieli käy koko ajan ja monesti ilmeilevätkin vielä. Onneksi ihan kaikkeen ei sen enempää tarvitse puuttua tai keskittyä.