Loukkaantuisitteko jos ystävänne tai tuttavanne ei huomioisi suruanne?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävä sanoi että ei voi huomioida suruani koska ei tiedä mitä käyn läpi koska ei ole käynyt samaa läpi.

Muuten ei haittaisi, mutta kun se lopputulos oli tosiaan se että itkin isäni kuolemaa, tämä pyöritteli silmiään ja käänsi puheen johonkin mieheen kenen kanssa sillä hetkellä sutinaa. Ei olla ystäviä enää. Ei oltu kyllä silloinkaan, en vaan tajunnut sitä silloin.

Mitä hänen olisi pitänyt tehdä?

 

Onpa tyhmä kysymys. Osoittaa myötätuntoa tietenkin, kuunnella.

 

Sääli ja myötätunto voivat olla kamalia lääkkeitä nieltäväksi

Ei haittaisi, en saanut kukkia kun isä kuoli, en juuri kyllä "kylillä" huudellut, kun se ei muille kuulu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävä sanoi että ei voi huomioida suruani koska ei tiedä mitä käyn läpi koska ei ole käynyt samaa läpi.

Muuten ei haittaisi, mutta kun se lopputulos oli tosiaan se että itkin isäni kuolemaa, tämä pyöritteli silmiään ja käänsi puheen johonkin mieheen kenen kanssa sillä hetkellä sutinaa. Ei olla ystäviä enää. Ei oltu kyllä silloinkaan, en vaan tajunnut sitä silloin.

Mitä hänen olisi pitänyt tehdä?

 

Onpa tyhmä kysymys. Osoittaa myötätuntoa tietenkin, kuunnella.

 

Sääli ja myötätunto voivat olla kamalia lääkkeitä nieltäväksi

Toisen huomioon ottaminen AINA on suositeltavaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävä sanoi että ei voi huomioida suruani koska ei tiedä mitä käyn läpi koska ei ole käynyt samaa läpi.

Muuten ei haittaisi, mutta kun se lopputulos oli tosiaan se että itkin isäni kuolemaa, tämä pyöritteli silmiään ja käänsi puheen johonkin mieheen kenen kanssa sillä hetkellä sutinaa. Ei olla ystäviä enää. Ei oltu kyllä silloinkaan, en vaan tajunnut sitä silloin.

Mitä hänen olisi pitänyt tehdä?

Kuunnella, lohduttaa. Mun isä kuoli vaan kerran, se nai niitä laitapuolenkulkijoita joka viikko.

Kivastipa puhut ystävästäsi.

Vierailija kirjoitti:

Kuka nyt nykyaikana mitään kukkia odottaa? Riittää kun ottaa osaa. Tai jos asiasta on kerrottu jossain FB-postauksessa, niin surunaamareaktio riittää.

Kohdatessa on tietenkin huomaavaista ottaa toisen tunnetila huomioon, vaikkei osaisi siihen itse eläytyä.

Jotkut ovat lapsuudenperheestä oppineet mallin, että ikävistä asioista ei puhuta. Mutta kyllä aikuisena pitää ymmärtää, että tällainen on epätervettä. Jos ei osaa sanoa mitään, niin pitäköön sitten suunsa kiinni.

Kyllä minä ystävältä odotan enemmän, ja ystävänä teen myös enemmän. En edes jaa mitään suruilmoituksia somessa. 

Vierailija kirjoitti:

Ystävä sanoi että ei voi huomioida suruani koska ei tiedä mitä käyn läpi koska ei ole käynyt samaa läpi.

Muuten ei haittaisi, mutta kun se lopputulos oli tosiaan se että itkin isäni kuolemaa, tämä pyöritteli silmiään ja käänsi puheen johonkin mieheen kenen kanssa sillä hetkellä sutinaa. Ei olla ystäviä enää. Ei oltu kyllä silloinkaan, en vaan tajunnut sitä silloin.

Eli puheenaiheet saa olla vain sinusta ja sinun asioista?

En loukkaannu. Ymmärrän myös sen että minunkin suruni saattaa työntää ihmisiä pois ja toisaalta se on hyvä asia koska käsittelen yksinäni asiat. Osaan pyytää apua, neuvoja tai tukea kuitenkin jos tulisi tarvetta. Osaan myös antaa muillekin tilaa omille tunteille kuten asioillekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sairastunut syöpään eikä sisko ole viitsinyt edes soitella. 

Taas yksi syöpäakka! Mistä saatanasta te kaikki tänne av:lle löydätte?

Vauvapalsta aiheuttaa solumuutoksia. Toisille tulee syöpä toisille aivovaurio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka nyt nykyaikana mitään kukkia odottaa? Riittää kun ottaa osaa. Tai jos asiasta on kerrottu jossain FB-postauksessa, niin surunaamareaktio riittää.

Kohdatessa on tietenkin huomaavaista ottaa toisen tunnetila huomioon, vaikkei osaisi siihen itse eläytyä.

Jotkut ovat lapsuudenperheestä oppineet mallin, että ikävistä asioista ei puhuta. Mutta kyllä aikuisena pitää ymmärtää, että tällainen on epätervettä. Jos ei osaa sanoa mitään, niin pitäköön sitten suunsa kiinni.

Kyllä minä ystävältä odotan enemmän, ja ystävänä teen myös enemmän. En edes jaa mitään suruilmoituksia somessa. 

Mistä ne ystävät voi tietää mitä just sinä odotat? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka nyt nykyaikana mitään kukkia odottaa? Riittää kun ottaa osaa. Tai jos asiasta on kerrottu jossain FB-postauksessa, niin surunaamareaktio riittää.

Kohdatessa on tietenkin huomaavaista ottaa toisen tunnetila huomioon, vaikkei osaisi siihen itse eläytyä.

Jotkut ovat lapsuudenperheestä oppineet mallin, että ikävistä asioista ei puhuta. Mutta kyllä aikuisena pitää ymmärtää, että tällainen on epätervettä. Jos ei osaa sanoa mitään, niin pitäköön sitten suunsa kiinni.

Kyllä minä ystävältä odotan enemmän, ja ystävänä teen myös enemmän. En edes jaa mitään suruilmoituksia somessa. 

Mistä ne ystävät voi tietää mitä just sinä odotat? 

Yleensä ystäväksi valikoituu ihmisiä jotka ajattelevat jokseenkin samalla tavalla ja omaavat samanlaiset arvot. Hädässä ystävä tunnetaan, siinä sen sitten näkee ollaanko oikeasti samalla sivulla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävä sanoi että ei voi huomioida suruani koska ei tiedä mitä käyn läpi koska ei ole käynyt samaa läpi.

Muuten ei haittaisi, mutta kun se lopputulos oli tosiaan se että itkin isäni kuolemaa, tämä pyöritteli silmiään ja käänsi puheen johonkin mieheen kenen kanssa sillä hetkellä sutinaa. Ei olla ystäviä enää. Ei oltu kyllä silloinkaan, en vaan tajunnut sitä silloin.

Mitä hänen olisi pitänyt tehdä?

 

Onpa tyhmä kysymys. Osoittaa myötätuntoa tietenkin, kuunnella.

 

Sääli ja myötätunto voivat olla kamalia lääkkeitä nieltäväksi

Toisen huomioon ottaminen AINA on suositeltavaa

Kyllä. Se tarkoittaa sitä, että ymmärtää jokaisen olevan yksilö. Jos joku ei halua sääliä tai myötätuntoa niin on otettava huomioon myös se. On ihmisiä jotka eivät halua huomiota edes tällaisessa tapauksessa. Heille tulee vain kauheampi olo mikäli joku tulee säälimään tai tarjoamaan apua kysymättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka nyt nykyaikana mitään kukkia odottaa? Riittää kun ottaa osaa. Tai jos asiasta on kerrottu jossain FB-postauksessa, niin surunaamareaktio riittää.

Kohdatessa on tietenkin huomaavaista ottaa toisen tunnetila huomioon, vaikkei osaisi siihen itse eläytyä.

Jotkut ovat lapsuudenperheestä oppineet mallin, että ikävistä asioista ei puhuta. Mutta kyllä aikuisena pitää ymmärtää, että tällainen on epätervettä. Jos ei osaa sanoa mitään, niin pitäköön sitten suunsa kiinni.

Kyllä minä ystävältä odotan enemmän, ja ystävänä teen myös enemmän. En edes jaa mitään suruilmoituksia somessa. 

Mistä ne ystävät voi tietää mitä just sinä odotat? 

Yleensä ystäväksi valikoituu ihmisiä jotka ajattel

Eli jos joku ei lähetä niitä pakollisia kukkia surevat niin seuraa riita?

En ison menetyksen koettuani odottanut tai toivonut mitään muodollisempia osanoton ilmauksia (kukkia, adresseja yms.), mutta tuntui kuitenkin silti melkoisen kolkolta kun läheisenä pitämäni ystävä sivuutti koko asian täysin - ei reagoinut kuolinuutiseen millään lailla, ei tiedustellut kertaakaan vointiani vaan sen sijaan aloitti kuukausia kestäneen radiohiljaisuuden. Ymmärrän, että kaikki eivät osaa suhtautua luontevasti toisen suruun, mutta oli jokseenkin hämmentävä kokemus joutua ns. ghostatuksi, kun olin kuitenkin itse pyrkinyt aina parhaani mukaan tukemaan ja kuuntelemaan kaveriani rankoissa kriisitilanteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävä sanoi että ei voi huomioida suruani koska ei tiedä mitä käyn läpi koska ei ole käynyt samaa läpi.

Muuten ei haittaisi, mutta kun se lopputulos oli tosiaan se että itkin isäni kuolemaa, tämä pyöritteli silmiään ja käänsi puheen johonkin mieheen kenen kanssa sillä hetkellä sutinaa. Ei olla ystäviä enää. Ei oltu kyllä silloinkaan, en vaan tajunnut sitä silloin.

Mitä hänen olisi pitänyt tehdä?

 

Onpa tyhmä kysymys. Osoittaa myötätuntoa tietenkin, kuunnella.

 

Sääli ja myötätunto voivat olla kamalia lääkkeitä nieltäväksi

Toisen huomioon ottaminen

 

Oikea ystävä kyllä tietää mihin kategoriaan kuulut. Itse kaipasin surun aikaan ystäviltä keskustelullista tukea ja ihan vain aikaa, jolloin tehdään jotain kivaa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka nyt nykyaikana mitään kukkia odottaa? Riittää kun ottaa osaa. Tai jos asiasta on kerrottu jossain FB-postauksessa, niin surunaamareaktio riittää.

Kohdatessa on tietenkin huomaavaista ottaa toisen tunnetila huomioon, vaikkei osaisi siihen itse eläytyä.

Jotkut ovat lapsuudenperheestä oppineet mallin, että ikävistä asioista ei puhuta. Mutta kyllä aikuisena pitää ymmärtää, että tällainen on epätervettä. Jos ei osaa sanoa mitään, niin pitäköön sitten suunsa kiinni.

Kyllä minä ystävältä odotan enemmän, ja ystävänä teen myös enemmän. En edes jaa mitään suruilmoituksia somessa. 

No ystävän on varmaan helppo ilmaista ne osanottonsa, kun kerrot hänelle uutisen. Ei silloinkaan tarvita mitään kukkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka nyt nykyaikana mitään kukkia odottaa? Riittää kun ottaa osaa. Tai jos asiasta on kerrottu jossain FB-postauksessa, niin surunaamareaktio riittää.

Kohdatessa on tietenkin huomaavaista ottaa toisen tunnetila huomioon, vaikkei osaisi siihen itse eläytyä.

Jotkut ovat lapsuudenperheestä oppineet mallin, että ikävistä asioista ei puhuta. Mutta kyllä aikuisena pitää ymmärtää, että tällainen on epätervettä. Jos ei osaa sanoa mitään, niin pitäköön sitten suunsa kiinni.

Kyllä minä ystävältä odotan enemmän, ja ystävänä teen myös enemmän. En edes jaa mitään suruilmoituksia somessa. 

Mistä ne ystävät voi tietää mitä just sinä odotat? 

Yl

 

Jos ei millään tavalla tue ystävää surussa, niin se ystävyys jää taka-alalle ja kuihtuu hiljalleen pois. Ei siinä mitään riitaa kannata vääntää, mutta on myös selvää ettei olla oikeasti ystäviä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävä sanoi että ei voi huomioida suruani koska ei tiedä mitä käyn läpi koska ei ole käynyt samaa läpi.

Muuten ei haittaisi, mutta kun se lopputulos oli tosiaan se että itkin isäni kuolemaa, tämä pyöritteli silmiään ja käänsi puheen johonkin mieheen kenen kanssa sillä hetkellä sutinaa. Ei olla ystäviä enää. Ei oltu kyllä silloinkaan, en vaan tajunnut sitä silloin.

Mitä hänen olisi pitänyt tehdä?

 

Onpa tyhmä kysymys. Osoittaa myötätuntoa tietenkin, kuunnella.

 

Sääli ja myötätunto voivat olla kamalia lääkkeitä nieltäväksi

Näin! Suru on henkilökohtainen asia. En haluaisi kenenkään, KENENKÄÄN yrittävän sotkeutua siihen. Otan osaa on ihmiselämän eniten väärin käytetty ilmaisu. Hiljaisuus on hyvä ja kunnioittava vastaus surevalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuka nyt nykyaikana mitään kukkia odottaa? Riittää kun ottaa osaa. Tai jos asiasta on kerrottu jossain FB-postauksessa, niin surunaamareaktio riittää.

Kohdatessa on tietenkin huomaavaista ottaa toisen tunnetila huomioon, vaikkei osaisi siihen itse eläytyä.

Jotkut ovat lapsuudenperheestä oppineet mallin, että ikävistä asioista ei puhuta. Mutta kyllä aikuisena pitää ymmärtää, että tällainen on epätervettä. Jos ei osaa sanoa mitään, niin pitäköön sitten suunsa kiinni.

Kyllä minä ystävältä odotan enemmän, ja ystävänä teen myös enemmän. En edes jaa mitään suruilmoituksia somessa. 

No ystävän on varmaan helppo ilmaista ne osanottonsa, kun kerrot hänelle uutisen. Ei silloinkaan tarvita mitään kukkia.

En kolmentoinut kukkia, vaan sitä ettei mikään surunaama somessa kyllä minusta ainakaan riitä jos on oikea ystävä kyseessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sairastunut syöpään eikä sisko ole viitsinyt edes soitella. 

Taas yksi syöpäakka! Mistä saatanasta te kaikki tänne av:lle löydätte?

Hehe, johonkin syöpäakkaan osui ja upposi!😆

Joidenkin mielestä menee aina väärin. Ystäväni isä kuoli ja laitoin hänelle mielestäni ihan hyvän osanottoviestin. Myöhemmin sain kuulla että tämä ystävä oli loukkaantunut siitä että en lähettänyt heille surukukkia. Hänen perheensäkin oli kuulemma lähettänyt meille kun toinen vanhempani kuoli, siis noin 15 vuotta aiemmin, kun itse olin lapsi.