Loukkaantuisitteko jos ystävänne tai tuttavanne ei huomioisi suruanne?
Kommentit (100)
Olen sairastunut syöpään eikä sisko ole viitsinyt edes soitella.
Teet niin tai näin, nainen loukkaantuu aina.
Vierailija kirjoitti:
Olen sairastunut syöpään eikä sisko ole viitsinyt edes soitella.
Taas yksi syöpäakka! Mistä saatanasta te kaikki tänne av:lle löydätte?
Ystävä sanoi että ei voi huomioida suruani koska ei tiedä mitä käyn läpi koska ei ole käynyt samaa läpi.
Muuten ei haittaisi, mutta kun se lopputulos oli tosiaan se että itkin isäni kuolemaa, tämä pyöritteli silmiään ja käänsi puheen johonkin mieheen kenen kanssa sillä hetkellä sutinaa. Ei olla ystäviä enää. Ei oltu kyllä silloinkaan, en vaan tajunnut sitä silloin.
En todellakaan. Kun olen läheistä surrut, en ole suonut ajatustakaan muille ihmisille ja niiden tekemisille tai tekemättä jättämiselle. Mieluiten olen vaan ollut yksin käymässä suruani läpi, muut ihmiset on ollut vain häiriö.
Vierailija kirjoitti:
Ystävä sanoi että ei voi huomioida suruani koska ei tiedä mitä käyn läpi koska ei ole käynyt samaa läpi.
Muuten ei haittaisi, mutta kun se lopputulos oli tosiaan se että itkin isäni kuolemaa, tämä pyöritteli silmiään ja käänsi puheen johonkin mieheen kenen kanssa sillä hetkellä sutinaa. Ei olla ystäviä enää. Ei oltu kyllä silloinkaan, en vaan tajunnut sitä silloin.
Mitä hänen olisi pitänyt tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sairastunut syöpään eikä sisko ole viitsinyt edes soitella.
Taas yksi syöpäakka! Mistä saatanasta te kaikki tänne av:lle löydätte?
Olet aika kamala ihminen. Eikö yhtään hävetä?
Luultavasti olisin surussani niin kiinni, etten huomioisi mitenkään jotain kukkalähetyksiä. Ehkä yllättyisin siitä, jos _mitään_ yhteydenottoa ei tulisi.
Kuka nyt nykyaikana mitään kukkia odottaa? Riittää kun ottaa osaa. Tai jos asiasta on kerrottu jossain FB-postauksessa, niin surunaamareaktio riittää.
Kohdatessa on tietenkin huomaavaista ottaa toisen tunnetila huomioon, vaikkei osaisi siihen itse eläytyä.
Jotkut ovat lapsuudenperheestä oppineet mallin, että ikävistä asioista ei puhuta. Mutta kyllä aikuisena pitää ymmärtää, että tällainen on epätervettä. Jos ei osaa sanoa mitään, niin pitäköön sitten suunsa kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Ystävä sanoi että ei voi huomioida suruani koska ei tiedä mitä käyn läpi koska ei ole käynyt samaa läpi.
Muuten ei haittaisi, mutta kun se lopputulos oli tosiaan se että itkin isäni kuolemaa, tämä pyöritteli silmiään ja käänsi puheen johonkin mieheen kenen kanssa sillä hetkellä sutinaa. Ei olla ystäviä enää. Ei oltu kyllä silloinkaan, en vaan tajunnut sitä silloin.
Hyi mikä ystävä tuo muka on! Hyvä kun pääsit eroon, kamala kuspää.
Ehkä ehkä en. Riippuu asian haaroista
Vierailija kirjoitti:
Olen sairastunut syöpään eikä sisko ole viitsinyt edes soitella.
Viitsinyt? Kertonee sinusta enemmän tuo? Soita sä hälle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävä sanoi että ei voi huomioida suruani koska ei tiedä mitä käyn läpi koska ei ole käynyt samaa läpi.
Muuten ei haittaisi, mutta kun se lopputulos oli tosiaan se että itkin isäni kuolemaa, tämä pyöritteli silmiään ja käänsi puheen johonkin mieheen kenen kanssa sillä hetkellä sutinaa. Ei olla ystäviä enää. Ei oltu kyllä silloinkaan, en vaan tajunnut sitä silloin.
Mitä hänen olisi pitänyt tehdä?
Kuunnella, lohduttaa. Mun isä kuoli vaan kerran, se nai niitä laitapuolenkulkijoita joka viikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävä sanoi että ei voi huomioida suruani koska ei tiedä mitä käyn läpi koska ei ole käynyt samaa läpi.
Muuten ei haittaisi, mutta kun se lopputulos oli tosiaan se että itkin isäni kuolemaa, tämä pyöritteli silmiään ja käänsi puheen johonkin mieheen kenen kanssa sillä hetkellä sutinaa. Ei olla ystäviä enää. Ei oltu kyllä silloinkaan, en vaan tajunnut sitä silloin.
Mitä hänen olisi pitänyt tehdä?
Onpa tyhmä kysymys. Osoittaa myötätuntoa tietenkin, kuunnella.
En loukkaantuisi. Eivät kaikki edes tiedä tuosta perinteestä. Esim mun miehelle tuli ihan täytenä yllätyksenä kun hänen äitinsä kuoli, että tuollainen tapa on olemassa. Oli kuitenkin yli 30v kun tämä tapahtui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sairastunut syöpään eikä sisko ole viitsinyt edes soitella.
Taas yksi syöpäakka! Mistä saatanasta te kaikki tänne av:lle löydätte?
Olet aika kamala ihminen. Eikö yhtään hävetä?
Ei. Henkilökohtaisten asioiden kertominen tuntemattomille ilman kysymistä on erittäin epäkohteliasta ja epäkunnioittavaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sairastunut syöpään eikä sisko ole viitsinyt edes soitella.
Taas yksi syöpäakka! Mistä saatanasta te kaikki tänne av:lle löydätte?
Pitäskö sun lähteä vaikka ulos kävelylle? Aika pahasti menee nyt tämä palsta sulla ihon alle.
Kyllä. Yhdellä ystäväkseni luulemalla ei ollut viikkoihin aikaa puhua edes puhelimessa, kun vanhempani sairastui vakavasti ja taisteli hengestään. Se oli aika järkytys, varsinkin kun olin itse tukenut häntä aiemmin paljon. Sen sijaan oli yllättävää, että ihmiset jotka eivät olleet olleet elämässäni vuosiin, tarjoutuivat avuksi ja kuuntelijaksi.
Kyllä ne huomioi.