ADHD-lasten määrä romahtamassa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten ihan mainio idea, mutta diagnoosin tekee edelleen vain lääkäri. Onko nyt sitten joku sossu miettimässä kuka pääsee lääkärille? Kuinka paljon venyttää lasten pääsyä lääkäriin? 

Sen sijaan, että purettaisiin se jono sinne lääkäriin, niin nyt tehdään se lääkäriin pääsy vaikeammaksi. 

Suurin osa aakkosdiagnooseista on kuvitteellisia. Käyttäytymishäiriöiden taustalla on useimmiten löperö tai olematon kotikasvatus.

Höpsö, toihan on just se tapa, millä näitä asioita on katsottu vuosikymmeniä, ja todettu virheelliseksi. Tää kortti on jo katsottu, tää ei toimi. 

Jos ADHD aiheuttaa sen, että avaimet ja vaatteet ja bussikortti hukkuu ja laskut myöhästyy, niin tästä syntyy lisäkuluja, mistä seuraa, että ruokaan ei ole tarpeeksi,mistä seuraa että ostetaan huonoa ruokaa ja stressaannutaan, mistä seuraa lisää sähläämistä jne 

Vierailija kirjoitti:

Miten ne resurssit sitten riittää siihen että saadaan autettua perheitä laittamaan arki ensin kuntoon? Ai niin, se ei ollut tarkoituskaan vaan se, että perhe luovuttaa avun hakemisessa.

Itsekin siis myönnät, että ongelma on perheen olosuhteissa eikä lapsessa?

Hyvä uudistus tämä. On järkyttävää, että lapset on lääkitty vaivattomiksi kestämään liian suuria ja epäsopivia koulutiloja ja suuria hälyisiä luokkia, puhumattakaan mahdollisista kotien ongelmista.

On hyvä, että arki rauhoitetaan, ei vaan kotona, vaan myös koulussa. Turhat diagnoosit ja lääkitykset on hyvä saada pois. Vanhemmille tukea ja apua kasvatustehtävään ja kouluille riittävät resurssit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ne resurssit sitten riittää siihen että saadaan autettua perheitä laittamaan arki ensin kuntoon? Ai niin, se ei ollut tarkoituskaan vaan se, että perhe luovuttaa avun hakemisessa.

Itsekin siis myönnät, että ongelma on perheen olosuhteissa eikä lapsessa?

Ei, kun jos vaatimus tutkimuksille on että arki pitää olla kunnossa niin kysyin että millä resursseilla perhe saatetaan sitten siihen pisteeseen. Etkö osaa lukea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten ihan mainio idea, mutta diagnoosin tekee edelleen vain lääkäri. Onko nyt sitten joku sossu miettimässä kuka pääsee lääkärille? Kuinka paljon venyttää lasten pääsyä lääkäriin? 

Sen sijaan, että purettaisiin se jono sinne lääkäriin, niin nyt tehdään se lääkäriin pääsy vaikeammaksi. 

Suurin osa aakkosdiagnooseista on kuvitteellisia. Käyttäytymishäiriöiden taustalla on useimmiten löperö tai olematon kotikasvatus.

Joo. Piiskaa vaan lisää. Piiskaamalla paranee.

Kun hallitus muutti kuntoutusrahan ehtoja, monelta vanhemmalta katosi motiivi hankkia lapselle ADHD-diagnoosi.

Keppi kuntoutti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut eihän sitä ADHD-arkea useinkaan voi saada järjestykseen. Koska se ADHD. 

Siinähän se juju onkin. Jos arjen muutoksilla oireet vähenee ja loppuu niin kyseessä on (vanhempien) itseaiheutettu olotila eikä oikea ADHD. Jos muutoksista huolimatta oireet jatkuu niin sitten tutkimuksiin.

Mutta jos niitä muutoksia ei pysty ADHDn takia toteuttamaan. Vaikka riittävä uni ja nukkumaanmenoaika - jos se lapsi vaan ei nukahda siihen aikaan, vaikka mitä tehtäisi. 

Sitten ei nukahda. Mutta paljon voi tehdä silti.

Meillä on karsittu pois lapselta kaikki rankka liikunta klo 19 jälkeen ja muutenkin tarkistettu harrastuksien määrä, yhteinen illallinen on joka ilta klo 20, sähkölaitteet sammuvat viimeistään klo 21, kännykässä on 45 minuutin päivittäinen ruutuaika, joka tosin on yleensä käytetty jo alkuillasta. 

Sen jälkeen se huonouninen 11-vuotias lapsi saa lukea olohuoneessa niin kauan kuin jaksaa. Joskus hän jää sinne lukemaan klo 23, kun me vanhemmat menemme nukkumaan. Seuraavana iltana sitten väsyttää aiemmin. 

 

Näillä eväillä koulutyö on sujunut melko hyvin, numeroin mitattuna jopa erinomaisesti. Toisenlaisessa arjessa olisi tällä lapsella taatusti lääkityksen tarve.

 

Vierailija kirjoitti:

Miten ne resurssit sitten riittää siihen että saadaan autettua perheitä laittamaan arki ensin kuntoon? Ai niin, se ei ollut tarkoituskaan vaan se, että perhe luovuttaa avun hakemisessa.

Tämä selittää monta asiaa suomalaisessa järjestelmässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niillä vanhemmillakin on luultavasti adhd vaikuttamassa arkeen, pyykit unohtuvat koneeseen ja sormikkaita hukassa ties kuinka monet. Äkkiseltään kuulostaa säästökeinolta.

Ai, täytyypä hakea se diagnoosi jos näillä spekseillä saa.

Miksi hakisit diagnoosin huvin vuoksi? Ei, sillä ei saa lisätukia. Ja ei, adhd-lääke ei anna kiksejä. 

Sinänsä hämmästelen uutista, koska olen kuvitellut, että totta kai tuollaiset kartoitetaan ennen tutkimuksia. Ainakin näin meillä sekä minun että lapsen tutkimuksissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ne resurssit sitten riittää siihen että saadaan autettua perheitä laittamaan arki ensin kuntoon? Ai niin, se ei ollut tarkoituskaan vaan se, että perhe luovuttaa avun hakemisessa.

Itsekin siis myönnät, että ongelma on perheen olosuhteissa eikä lapsessa?

Ei, kun jos vaatimus tutkimuksille on että arki pitää olla kunnossa niin kysyin että millä resursseilla perhe saatetaan sitten siihen pisteeseen. Etkö osaa lukea?

Mikäli vanhemmat tarvivat tukea ja ohjausta, apua löytyy sosiaalipuolella, perhetyöstä. Tulevat kotiin ohjaamaan ja neuvomaan. 

Lapsen edun mukaista on, että kotona ja koulussa kaikki on kunnossa. Ei ongelmia voida kaataa lapsen niskaan diagnoosilla ja lääkityksellä, jos syyt ovat muualla. Tuollaista halpahintaista ratkaisua ei varmaan kukaan toivo lapselleen.

Vierailija kirjoitti:

Koulu tekee ongelmalapset.

Lapseni on rauhallinen ja kiltti lapsi. Aloitti koulun erinomaiseti stipendilla. sitten vaihtui opettaja ja lapsi muuttui adhd potilaaksi, joka ei oppinut mitaan. Vein laakarille asti, kun meni niin pahaksi. Raskasta katsoa vieresta pitelematonta ja onnetonta lasta.

Teimme korjaavan liikkeen. Aloitimme onnistuneesti yksitystunnit ja teimme paljon kotona. Lapsen itsetunto palautui ja uuden kouluvuoden aloitus on sujunut hyvin.

Edelleen pitkan, uuvuttavan ( sosiaalisesti ja meluisan) koulupaivan jalkeen lapsi saattaa valilla oireilla, mutta palautuu oikeille raiteille.

Jos asiaan ei olisi puututtu nakisin, etta lapsi olisi luisunut lopullisesti adhd yms. Kirjoille. 

Mita yritan sanoa, etta ymparisto vaikuttaa lapseen ja vaikka ope olisi kuinka mahtava ja luokkakaverit rakkaita pienilla asioilla voi olla suureton vaikutus kaytokseen. Ja se kuinka Vanhempi hoitaa asian vaikuttaa tulevaisuuteen. Uskon, etta

Voihan se lapsi silti olla kirjolla, vaikka olette auttaneet ympäristön keinoilla eikä terapialla ja lääkkeillä. Miksi se diagnoosi on peikko?

Eli palsta on sitä mieltä, että kaikille vilkkaille lapsille vaan päihteeksi luokiteltavia lääkkeitä, vaikka aivokemioissa ei olisi mitään vikaa vaan kotioloissa. Koska eihän sitä tiedä jos sattuisi oikeasti olemaan ADHD.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten ihan mainio idea, mutta diagnoosin tekee edelleen vain lääkäri. Onko nyt sitten joku sossu miettimässä kuka pääsee lääkärille? Kuinka paljon venyttää lasten pääsyä lääkäriin? 

Sen sijaan, että purettaisiin se jono sinne lääkäriin, niin nyt tehdään se lääkäriin pääsy vaikeammaksi. 

Suurin osa aakkosdiagnooseista on kuvitteellisia. Käyttäytymishäiriöiden taustalla on useimmiten löperö tai olematon kotikasvatus.

Joo. Piiskaa vaan lisää. Piiskaamalla paranee.

Kun hallitus muutti kuntoutusrahan ehtoja, monelta vanhemmalta katosi motiivi hankkia lapselle ADHD-diagnoosi.

Keppi kuntoutti.

Lähde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten ne resurssit sitten riittää siihen että saadaan autettua perheitä laittamaan arki ensin kuntoon? Ai niin, se ei ollut tarkoituskaan vaan se, että perhe luovuttaa avun hakemisessa.

Itsekin siis myönnät, että ongelma on perheen olosuhteissa eikä lapsessa?

Ei, kun jos vaatimus tutkimuksille on että arki pitää olla kunnossa niin kysyin että millä resursseilla perhe saatetaan sitten siihen pisteeseen. Etkö osaa lukea?

Mikäli vanhemmat tarvivat tukea ja ohjausta, apua löytyy sosiaalipuolella, perhetyöstä. Tulevat kotiin ohjaamaan ja neuvomaan. 

Lapsen edun mukaista on, että kotona ja koulussa kaikki on kunnossa. Ei ongelmia voida kaataa lapsen niskaan diagnoosilla ja lääkityksellä, jos syyt ovat muualla. Tuollaista hal

ADHD:saa ei ole yleensä kyse siitä, että ei tietäisi miten pitää tehdä, vaan että ei pysty. Epäilen, että sossulla, jolla on joku yksi kurssi sivunnut koulussa ADHD:ta osaisi sohvalla neuvoen korjata jonkun arjen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut eihän sitä ADHD-arkea useinkaan voi saada järjestykseen. Koska se ADHD. 

Siinähän se juju onkin. Jos arjen muutoksilla oireet vähenee ja loppuu niin kyseessä on (vanhempien) itseaiheutettu olotila eikä oikea ADHD. Jos muutoksista huolimatta oireet jatkuu niin sitten tutkimuksiin.

Mutta kun se adhd on yleensä ainakin jommallakummalla vanhemmallakin.

Vai onko?

Jos perheessä on ylisukupolvisesti tehty kiivastuksissaan sellaisia tekoja, jotka ovat vieneet vankilaan, juotu taloja tai pelattu maatiloja, ostan ajatuksen siitä että adhd-geeni tosiaankin kulkee suvussa.

Mutta jos pakka on pysynyt oivallisesti kasassa esimerkiksi vanhempien lapsuudessa siihen aikaan kun harrastukset ovat olleet hiihtolenkki ja ruutuaika tarkoittanut puoli yhdeksän uutisia, niin silloin kyllä näkisin, että downshiftaamisella arki on saatavissa hallittavaksi nykypäivänäkin.

Eniten tuossa sinänsä hyvässä uudistuksessa ihmetyttää, ettei koulun osuutta tarkastella ollenkaan. Koulut ovat levottomia, kiusaaminen yleistä, opettajat osin uupuneita. Nämä asiat myös pitää korjata.

Jaahas. Nyt ei sitten pirivanhemmat saa enää lastensa lääkeamfertamiinijohdannaisia.

Vierailija kirjoitti:

Niillä vanhemmillakin on luultavasti adhd vaikuttamassa arkeen, pyykit unohtuvat koneeseen ja sormikkaita hukassa ties kuinka monet. Äkkiseltään kuulostaa säästökeinolta.

Mutta hyvä säästökohde. Kyllä adhd ihminenkin oppii ja ei ne lääkkeetkään mitään ihmelääkkeitä ole. Kyllä se on hyvä ensin katsoa kuntoon ne kotiasiat ja vasta sitten diagnoosi ja lääkkeet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuten ihan mainio idea, mutta diagnoosin tekee edelleen vain lääkäri. Onko nyt sitten joku sossu miettimässä kuka pääsee lääkärille? Kuinka paljon venyttää lasten pääsyä lääkäriin? 

Sen sijaan, että purettaisiin se jono sinne lääkäriin, niin nyt tehdään se lääkäriin pääsy vaikeammaksi. 

Suurin osa aakkosdiagnooseista on kuvitteellisia. Käyttäytymishäiriöiden taustalla on useimmiten löperö tai olematon kotikasvatus.

Joo. Piiskaa vaan lisää. Piiskaamalla paranee.

Kun hallitus muutti kuntoutusrahan ehtoja, monelta vanhemmalta katosi motiivi hankkia lapselle ADHD-diagnoosi.

Keppi kuntoutti.

 

Lähde?

https://yle.fi/a/74-20084246

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mut eihän sitä ADHD-arkea useinkaan voi saada järjestykseen. Koska se ADHD. 

Siinähän se juju onkin. Jos arjen muutoksilla oireet vähenee ja loppuu niin kyseessä on (vanhempien) itseaiheutettu olotila eikä oikea ADHD. Jos muutoksista huolimatta oireet jatkuu niin sitten tutkimuksiin.

Mutta kun se adhd on yleensä ainakin jommallakummalla vanhemmallakin.

Vai onko?

Jos perheessä on ylisukupolvisesti tehty kiivastuksissaan sellaisia tekoja, jotka ovat vieneet vankilaan, juotu taloja tai pelattu maatiloja, ostan ajatuksen siitä että adhd-geeni tosiaankin kulkee suvussa.

Mutta jos pakka on pysynyt oivallisesti kasassa esimerkiksi vanhempien lapsuudessa siihen aikaan kun harrastukset ovat olleet hiihtolenkki ja ruutuaika tarko

Myös älykäs ja ulospäin rauhallisempi ihminen voi vakavasti alisuoriutua elämässä neurokirjolla olemisen takia.