Lue keskustelun säännöt.
Voinko jättää omaisuuteni testamentilla rakkaalleni (emme ole naimisissa), vai voivatko lapseni estää sen?
Kommentit (53)
Juridisesti tilanne on se, minkä moni täällä on jo todennutkin: lapset voivat vaatia lakiosana puolet siitä, mitä olisivat perineet, jos ap ei olisi tehnyt testamenttia, eli käytännössä puolikasta ap:n omaisuudesta. Pohdinta siitä, kenellä on moraalisesti parempi oikeus ap:n perintöön on näillä tiedoilla ihan turhaa. Emmehän me yhtään tiedä, mitä ap:n hänen rakkaansa ja hänen lastensa välillä on tapahtunut.
Laajemmasta näkökulmasta tarkasteltuna ap:n tilanteesta tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli luultavasti alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä sanutkaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti. Tämä voi olla hyvä opetus ap:lle ja kaikille perintöä odottaville.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juridisesti tilanne on se, minkä moni täällä on jo todennutkin: lapset voivat vaatia lakiosana puolet siitä, mitä olisivat perineet, jos ap ei olisi tehnyt testamenttia, eli käytännössä puolikasta ap:n omaisuudesta. Pohdinta siitä, kenellä on moraalisesti parempi oikeus ap:n perintöön on näillä tiedoilla ihan turhaa. Emmehän me yhtään tiedä, mitä ap:n hänen rakkaansa ja hänen lastensa välillä on tapahtunut.
Laajemmasta näkökulmasta tarkasteltuna ap:n tilanteesta tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon o
Näinhän se on. Kyllä mummu tiesi jo vuosikymmeniä sitten vastauksen ap:n ongelmaan. On suuri menetys, että hän on jo edesmennyt.
Lakiosaa koskeva kysymys on on täällä näköjään jo hyvin selvitettykin. Mutta ap:lta kysyisin ihan uteliaisuuttani: perivätkö lapsesi tuon pari vuotta sitten edesmenneen mummusi suoraan, vai olitko pääperijä sinä vai oliko se kenties äitisi?
Myyt €urolla kaiken hänelle ennakkoon.
Itse olen joutunut pohtimaan samaa asiaa eri näkökulmasta. Tulin joskus tehneeksi kaksi lasta joiden kanssa en ole ollut tekemisissä koskaan. (elarit tietenkin maksoin). Nyt olen joutunut pohtimaan tuota perintöasiaa koska en halua jättää omaisuuttani tuntemattomille ihmisille. Ainoa tapa jättää omaisuus rakastamalleni ihmiselle on siirtää kaikki omaisuus hänen nimiinsä hyvissä ajoin. Emme ole naimisissa joten käsittääkseni mitään tasausta ei suoriteta siinä tilanteessa. Täytyy vielä varmistaa asianajajalta että meneekö se näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapset ovat tarpeeksi rikkaita niin voit varmaan kysyä heidän mielipidettään. Mutta ihmettelenpä tosiaan....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tietysti saattavat tulla hautajaisten sijasta vasta virtsaamaan haudallesi.
He ovat omaisuutensa jo tienanneet itse. Nämä ovat minun rahojani.
Ap
Mitä rikkaampi sitä ahneempi vaikka pankkiholvi olisi jo kattoa myöten täysi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lakiosaa koskeva kysymys on on täällä näköjään jo hyvin selvitettykin. Mutta ap:lta kysyisin ihan uteliaisuuttani: perivätkö lapsesi tuon pari vuotta sitten edesmenneen mummusi suoraan, vai olitko pääperijä sinä vai oliko se kenties äitisi?
Mummulta ei jäänyt kuin lapsuuden naapurilta saatu vanha keittokattila, vähän vaatteita ja lumilapio. Mutta hänen henkinen perintönsä oli sitäkin mittavampi.
Vierailija kirjoitti:
En näkisi mitään syytä olla sellaisten vanhempien kanssa tekemisissä, jotka tuollaista miettivät. Mulkero saa kuka tahansa olla, mutta olkoon sitä jatkossa keskenään. Kenelläkään ei ole mitään velvollisuutta olla mulkeroiden kanssa tekemisissä. Ovat todennäköisesti jo aiemmin olleet niin mulkeroita, että lapset ovat tehneet päätöksensä jo ennen perintökaavailuja.
Täällä yksi, jonka isä testamenttasi omaisuutensa uudelle vaimolleen ja olimme ihan ok ratkaisun kanssa. Me lapset saimme lakiosan. Perinnöstä ei riidelty. Oletan että heillä oli omat syynsä, pääasiassa esim se että isällä oli vaikka mitä sairauksia ja vaimo tuki häntä niissä ja muutenkin vaikuttivat aika onnellisilta. Tekivät kivoja asioita, joihin isä ei ikinä olisi yksinään saanut lähdettyä. Isä olisi ollut varmaan haudassa paljon aiemmin ilman häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää vastatko porvoolaiselle mtn
Sisältö jatkuu mainoksen alla
50 jatkaa, siis tuo lapsi joka sai lakiosansa. Isä oli paljon prempituloinen ja myös vanhempi kuin vaimo ja varmaan tiesi kuolevansa ekana. Halusi varmaan turvata vaimon tulevaisuuden.
me lapset olimme myös tyytyväisiä että joku piti sairastelevasta isästä huolta ja katsoi perään.
Aloittaja lienee itse se "rakas", joka odottelee viimeistä potkaisua ja turvattua tulevaisuutta. Millainen hyypiö oikeasti jättäisi lapsensa perinnöttä.