Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei saa lähetettä ADHD-tutkimuksiin ennen kuin perheen arkirutiinit on katsottu kuntoon
19.09.2024 |
Ihan oikea uusi linjaus. Liian usein tehdään tuo diagnoosi heppoisin perustein, hajonta hyvinvointialueiden välillä suurta, mikä indikoi epäselviä kriteereitä.
Univajeessa ja roskaruokaa syövä oleva lapsi varmasti oireilee itsessään.
Kommentit (204)
Mutta on se ihan totta, että tutkimukset on syytä tehdä asiallisesti. Lääke on muille kuin ADHD ihmisille väärinkäyttöön sopiva.
Toivottavasti tytöt ei kuitenkaan kärsi tästä, koska heidän oireensa poikkeavat poikien vastaavista ja jos diagnoosin rajoja kiristetään, niin siitä voi koitua paljon inhimillistä kärsimystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti "arkirutiinit katsoo" joku valveutunut toimintaterapeutti, joka osaa laittaa eteenpäin päin tiedon myös vanhempien ADHD-tutkimustarpeesta, sillä ADHD on voimakkaasti periytyvää ja esiintyy yleensä useammalla saman perheen jäsenellä.
T: keskiluokkainen työssäkäyvä äiti joka ei saanut arkirutiineitaan kuntoon
Ei se ole periytyvää vaan johtuu Persoonallisuusasioita nyt lähinnä. On kyllä kummallista että odotetaan lapsen voivan huonosti ennen kuin puututaan vanhempiin.
Kyllä on periytyvää.
Ei se nyt ole mutta piirteiden kauttahan se helposti tulee + elämäntyyli kuten koko elämä. Oireilu on myös todellakin tarpeellista, kaikki oireilu ei ole vain huonoa asia vaikka usein näin mielletäänkin nykyisin.
Meillä koulu katsoi lapsen luokan opettajan ja työrauhan kuntoon, ja kas, neuroepätyypilliseksi arvelemani muksu muuttuikin täysin. Herkkä on edelleen, mutta hermot pitää kun ei ole enää puhkiväsynyt.
Koulu voi yhtä lailla olla rasite, jos ei siellä hommat toimi ja lasten päivät menee hälyssä ja ylirasittuneen opettajan oikkuja varoessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti "arkirutiinit katsoo" joku valveutunut toimintaterapeutti, joka osaa laittaa eteenpäin päin tiedon myös vanhempien ADHD-tutkimustarpeesta, sillä ADHD on voimakkaasti periytyvää ja esiintyy yleensä useammalla saman perheen jäsenellä.
T: keskiluokkainen työssäkäyvä äiti joka ei saanut arkirutiineitaan kuntoon
Ei se ole periytyvää vaan johtuu Persoonallisuusasioita nyt lähinnä. On kyllä kummallista että odotetaan lapsen voivan huonosti ennen kuin puututaan vanhempiin.
Kyllä on periytyvää.
Ei se nyt ole mutta piirteiden kauttahan se helposti tulee + elämäntyyli kuten koko elämä. Oireilu on myös todellakin tarpeellista, kaikki oireilu ei ole vain huonoa asia vaikka usein näin mielletäänkin nykyisin.
Miten niin muka ADHD EI OLE perinnöllistä? Kaikki neuroepätyypillisyys on geeniperäistä. Ympäristö vaikuttaa myös yksilöön ja siihen miten käyttäytyminen kehittyy ja voimistuvatko piirteet diagnoosiin asti.
Vierailija kirjoitti:
Vielä kun riittäisi sitä ammattiosaamista perehtymään jokaiseen perheeseen. Tiedän yhden perheen missä lapsella on lääkitys ja heillä arki sujuu hienosti. Lapsi on myös todella huomaavainen yksilö eli selvästi hänen hoitonsa on asianmukainen. Toisessa perheessä lääkitystä vältellään viimeiseen asti, lapsella on kyllä rutiinit mutta ei mitään "kuria", potkii, huutaa, haukkuu niin vanhemmat kuin opettajatkin. Vanhempien mielestä vika on aina muissa, toistuva väkivalta on "vahinko" tai "säikähdys". Ensin mainitussa perheessä lasta kannustetaan omatoimisuuteen ja myös sisaruksen harrastusta ja mielenkiinnon kohteita tuetaan.
Lääkettä on kyllä minun mielestäni ihan turha pelätä. Itse sain diagnoosin pian 17 vuotta sitten ja sen jälkeen olen syönyt lääkettä pl raskaus-, ja imetysaika.
Ainoa mikä mun mielestä on riski, että ylisuorittaa "normaalin" ihmisen elämää. Tarvitsen paljon aikaa palautumiseen ja rutiinien ylläpito on vaikeaa.
On meillä silti tarkat ajat nukkumaanmenossa (kukaan ei jaksa häsläystä, jota väsy lapsille aiheuttaa).
Syömme säännöllisesti, mutta ei niin terveellisesti kuin haluaisin.
Sotkua on ja tarvitsen 15-30 minuuttia siivoamiseen, ennen vieraiden saapumista.
Lapset harrastavat muutaman kerran viikossa ja välillä ollaan myöhässä tai kaikki tavarat ei ole mukana.
Aika tavallista arkea, kaaoksen rajamailla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Lääkitys ei ole mikään ihmeitä tekevä ongelmanratkaisija. Voin kertoa jo ettei tuo ongelma ratkea lääkityksellä vaan toimintaterapialla."
En minä itsekään ole niin kauhean innokas tai edes toiveikas niiden lääkkeiden suhteen. Onpahan vain yksi asia mitä voisi myös kokeilla. Lapsen serkulla on ADHD ja hän sai paljonkin apua lääkkeistä. Toimintaterapia kuulostaa ihan hyvältä vaihtoehdolta ja tietyllä tavalla maallikkojen ymmärryksen rajoissa olemme niitä toimintatapoja hioneetkin hänen kanssaan.
Kyllä me joka tapauksessa pärjäämme, vaikkemme mitään diagnoosia tai hoitoja saisikaan, vaikka hän saikin "huippupisteet" sekä meiltä että opettajaltaan siinä ADHD-kyselyssä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti "arkirutiinit katsoo" joku valveutunut toimintaterapeutti, joka osaa laittaa eteenpäin päin tiedon myös vanhempien ADHD-tutkimustarpeesta, sillä ADHD on voimakkaasti periytyvää ja esiintyy yleensä useammalla saman perheen jäsenellä.
T: keskiluokkainen työssäkäyvä äiti joka ei saanut arkirutiineitaan kuntoon
Silti väitän, että valtaosa tuota diagnoosia lapselleen toivova vanhempi ei vaan pärjää sen lapsen kanssa ja haluaa lääkitä lapsen hiljaiseksi. Vaikka asia korjaantuisi laittamalla ne arkirutiinit kuntoon.
Mekin olemme tytöllemme hommaamassa diagnoosia. Rutiinit ovat ihan kunnossa ja kiltin tytön kanssa pärjääkin ihan helposti. Hänen on vain hyvin vaikea keskittyä "tylsiin" asioihin, kuten opiskeluun koulussa ja kotite
ADD on nimenomaan yksi ADHD:n muoto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voikos tämän diagnoosin hakea myös yksityiseltä? Aika monella lapsiperheellä on vakuutus.
Myös kurinpito pitäisi katsoa kuntoon. Kurinpito ei voi olla pelkän sanoituksen varassa niin, että jos sanoitus ei toimi niin seuraava askel on sitten diagnoosin hommaaminen.
Myös 2020-luvun lapsi tarvitsee komentamista, pakottamista ja rangaistuksia. Ja näitä kaikkia johdonmukaisella tavalla niin, että säännöt ja niiden rikkomisen seuraukset pysyvät samoina eivätkä muutu koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä taas mutuilijat levittää omia luulojaan totena.
Neuropsykiatriset häiriöt (ADHD, autisminkirjo, Tourette, tick- ja muut pakko-oireet) OVAT VOIMAKKAASTI periytyviä. Tästä löytyy tutkimusnäyttöä hyvin helposti, tästä ei tarvitse kiistellä.
Niihin vaikuttaa myös epigeneesi, eli nepsy-geenit voivat syttyä/sammua ympäristön vaikutuksesta. Tämä tarkoittaa sitä, että se neuropiirteiden vanhempi luo lapselleen olosuhteet, jotka voimistavat nepsypiirteitä ja saavat ne nousemaan esiin.
Juuri tästä syystä kodin olosuhteiden kartoitus on tärkeää. Lapsen lääkitys ei auta, jos vanhemmat eivät saa apua rutiineihin, tunnekasvatukseen ja turvallisen arjen luomiseen.
Mutta millään rutiineilla nepsy ei "parane". Siitä ei voi kasvattaa pois terveellisellä ruualla tai ruutuajan rajoituksilla. Neuroerityisyys on kehityksellinen tila, jossa aivojen toiminta on synnynnäisesti erilaista. Uusimmat tutkimukset ovat onneksi löytämässä markkereita (esim. silmien liikettä tutkittaessa), jotka tekevät nepsyaivojen erilaisen toiminnan näkyväksi. Sen myötä toivottavasti loppuu tämä kuritta kasvaneista puhuminen.
Nepsyvalmentaja
Hyvinpä toimii tää lainaustoiminto taas tänään. Kommenttini siitä, että ADD on eräs ADHD:n muodoista, oli suunnattu henkilölle, joka esitti että kyse ei ehkä ole ADHD:sta vaan ADD:sta.
Itselläni siis on ADHD(i) eli tarkkaamattomuusmuotoinen ADHD, johon ei liity ylivilkkautta. Tätä nimitettiin ennen ADD:ksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä koulu katsoi lapsen luokan opettajan ja työrauhan kuntoon, ja kas, neuroepätyypilliseksi arvelemani muksu muuttuikin täysin. Herkkä on edelleen, mutta hermot pitää kun ei ole enää puhkiväsynyt.
Koulu voi yhtä lailla olla rasite, jos ei siellä hommat toimi ja lasten päivät menee hälyssä ja ylirasittuneen opettajan oikkuja varoessa.
Monet pärjää kyllä jos ympäristöä muokataan, siitä hyötyvät myös neurotyypilliset. Erittäin hyvä juttu. Jos on herkempi vaikka melulle, niin päivät koulussa ja jo päiväkodissa on tosi raskaita.
Meillä lapsi sinnittelee kunnes romahtaa, on nepsy, mutta tsemppaa ja haluaa olla kuin muut.
Romahdus näkyi niin, että yhtäkkiä aamuista tuli mahdottomia. Lapsi itki ja melkein oksensi, tärisi. Oli paniikissa. Oli hirveä viedä paniikissa oleva lapsi hoitoon ja joskus sieltä soitettiin, että pitää tulla hakemaan lohduton lapsi kotiin.
Sitten keksittiin kuulosuojaimet. Hän käyttää niitä melkein koko ajan päiväkodissa, toki toimintaan osallistuu. Hauskaa on, että kuulosuojaimia näkyy nyt muillakin.
Nyt aamut onnistuu ja lapsi menee päiväkotiin ilman itkuja. Päiväkodissa tekivät lapsen päivistä erityisen mukavia jonkin aikaa jne.
On muuten kamalaa kun 5-vuotias on oman jaksamisen rajoilla 😓
Iso syy nepsyilyn yleistymisen takana on tunnekasvatuksen yleistyminen. Vielä 10 vuotta sitten juuri kukaan ei tunnekasvattanut lapsiaan, ja samoin diagnooseja oli siihen aikaan vain muutamalla prosentilla lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnalla ei ole resursseja maksaa/teettää tutkimuksianne. Näin on Meri-Lapissa ainakin. Nuoret huumeiden käyttäjät tutkitaan, koska korvaushoitolääke ei ole este. Näin sanoi päihde- asiamies Hesasta. Eli nuoret pääsee helpommin.
Tämä..
This.
-Kylmät kädet Ry
Olen se sama, joka ekalla sivulla kyseli lasten diagnosoinnin eroista verrattuna aikuisten diagnosointiin. Kyselisin vielä lisää jos sopii!
Moni sanoo, että lapset vain lääkitään hiljaisiksi. Onko tosiaan niin, että monet lapset eivät saa neuropsykologista valmennusta, vaan lääkitys on ainoa hoito, jota heille annetaan?
Itse arvostan lääkitystäni ihan valtavasti, se on muuttanut elämäni täysin jo ensimmäisen lääkitysvuoden aikana. Silti pidän valmennusta tosi tärkeänä. Itse toki aikuisena teen aika paljon itsenäistä valmentautumista lääkärin suosittelemien verkkokurssien avulla. Se auttaa paitsi oireiden hallintaan, myös oireilun hyväksymiseen ja itsensä hyväksymiseen.
Tiedän kaverin muksun käyvän viikoittain valmennuksessa, joka järjestetään koulun tiloissa. Valmennus on ollut selvästi hyödyllistä. Lapsi on oppinut jo nyt hallitsemaan niitä vaikeita tunteita, joita pärjäämättömyydestä syntyy. Onko tosiaan niin, että kaikilla hyvinvointialueilla ei saa MITÄÄN valmennusta? Varmasti kustannuskysymys, mutta kauhea ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Voikos tämän diagnoosin hakea myös yksityiseltä? Aika monella lapsiperheellä on vakuutus.
Voi ja kannattaa hakea. Julkisella voi mennä vuosia.
Joissain kaupungeissa voi olla niin hyvä tilanne, että koulussa on koululääkäri, joka voi lääkityksen aloittaa ja tehdä tarvittavat seurannat.
Mutta se taitaa olla lottovoittoon verrattavissa.
En tiedä missä saa diagnoosin jostain luukulta, ehkä sitten jossain.
Meillä tutkimukset olisivat olleet: 5 kertaa puheterapeutti (aikaa kului puoli vuotta) 5 toimintaterapeutti (aikaa kului puoli vuotta), 5 kertaa psykologi (puoli vuotta), jonka jälkeen joku arvioisi tulokset ja ehkä lähete lääkärille. Yhteensä siis 1,5 vuotta tutkimuksia ja sen jälkeen ei pääsyä neurologille, koska edellinen otti loparit. Tämä siis kunnallinen reitti diagnoosiin, kestäisi noin 2 vuotta.
Koska missään vaiheessa ei olisi neurologia nähty, joten mentiin yksityiselle ja maksoin 3 kertaa neurologi ja 5 kertaa neuropsykologi, kesto pari kk.
Jos jossain saa diagnoosin luukulta ja ei tarvitse tutkimuksia, niin kertokaa ihmeessä, että ihmiset voi välttyä odottamatta ensin jonossa vuoden pari ja tutkimuksissa sen 1,5 vuotta.
Tämä siis 2010-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Kunnalla ei ole resursseja maksaa/teettää tutkimuksianne. Näin on Meri-Lapissa ainakin. Nuoret huumeiden käyttäjät tutkitaan, koska korvaushoitolääke ei ole este. Näin sanoi päihde- asiamies Hesasta. Eli nuoret pääsee helpommin.
Tämä on kyllä hieman p**seestä kun hoitamaton adhd voi johtaa itselääkintään. Tuleeko se sitten halvemmaksi maksaa ne korvaushoitolääkkeet nuorelle kuin tehdä tutkimus lapselle.
Tutkimukset, diagnoosi ja lääkitys eivät ole mikään automaattinen tie onneen. Olipa adhd tai ei niin RAJAT ja rutiinit pitää olla kunnossa perheessä. Jo pelkästään nukkumaanmenoaikoja noudattamalla saataisiin tilannetta rauhoitettua esim. kouluissa.
Adhd on aika voimakkaasti periytyvä ominaisuus (sairaushan se ei ole) ja jos sitä ei ole vanhemmilla eikä suvussa lainkaan niin varmaan psykologeilla herää kysymys onko tämä kasvatuksellinen kysymys.
Tässäkin ketjussa asiaa kommentoi moni, joilla ei ole hajuakaan koko asiasta, kannattaisi olla hiljaa!!@
Lapsellani adhd, joka on diagnosoitu ihan aiheesta. Hän ei pe*seile koulussa, eikä muuallakaan, on kiitettävän tason oppilas ja harrastaa kilpaurheilua (liike on lääke). Hän käyttää keskittymislääkettä koulussa pystyäkseen keskittymään. Lääke ei saa hänen puolestaan kiitettäviä arvosanoja, vaan lääke auttaa häntä nimenomaan keskittymään, eikä lääke saa häntä käyttäytymään kauniisti, se on opetettu kotona. Adhd on niinkuin päässä olisi 10 radiokanavaa auki yhtäaikaa, lääke auttaa sulkemaan ne 9.
Vielä kun riittäisi sitä ammattiosaamista perehtymään jokaiseen perheeseen. Tiedän yhden perheen missä lapsella on lääkitys ja heillä arki sujuu hienosti. Lapsi on myös todella huomaavainen yksilö eli selvästi hänen hoitonsa on asianmukainen. Toisessa perheessä lääkitystä vältellään viimeiseen asti, lapsella on kyllä rutiinit mutta ei mitään "kuria", potkii, huutaa, haukkuu niin vanhemmat kuin opettajatkin. Vanhempien mielestä vika on aina muissa, toistuva väkivalta on "vahinko" tai "säikähdys". Ensin mainitussa perheessä lasta kannustetaan omatoimisuuteen ja myös sisaruksen harrastusta ja mielenkiinnon kohteita tuetaan.