Olen 50 luvulla syntunyt nainen, joka joutui jo nuorena syömään mielialalääkkeitä. Minun nuoruudessani sitä paheksuttiin.
Olin ns. Hullu. Tuntuu hassulta, että nykyisin tätä pidetään tavallisena asiana. Etenkin vanhempi ikäluokka muutti asennetta heti minuun, kun kuulivat, aivan, kuin olisin ollut jotenkin saastainen tai likainen.
Kommentit (8)
Ennen myös homoseksuaalisuus oli rikos, ja bipot steriloitiin. Tuo aivo-ongelmien demonisointi on onneksi loppunut.
Vierailija kirjoitti:
Asiat on muuttunnu. Sama suhtautuminen oli terapiassa käyntiin. Nykyisin se tuntuu olevan muotia.
Joo, mutta olit ihan kelvollinen jos kätkit ongelmat sisällesi ja jätit terapiat ja lääkkeet väliin :D
Ennen ei saannu olla pojalla punaista paitaa. Eikä tyttö "saanut" työskennellä raksalla.
Joo ja vanhemmat tuntuu olevan oikein ylpeitä, mitä useampi lapsista on joku helvetin nepsy niin sen hienompaa.
Ja ihan aikuisetkin naureskelee "noku mä oon tällanen adhd niin mä voin käyttäytyä ihan miten sattuu".
Kerro mitä lääkettä söit nuorena? En välttämättä usko sua. Kerro myös se oletko parantunut. Miten elät nykyään?
Vierailija kirjoitti:
Kerro mitä lääkettä söit nuorena? En välttämättä usko sua. Kerro myös se oletko parantunut. Miten elät nykyään?
Ihan uteliaisuudesta, mitä et usko? Lääkkeiden syöntiä vai paheksuntaa?
Ei ole "normalisoitunut" lainkaan. Ehkä niistä puhutaan enemmän, mutta ei se stigma mihinkään ole kadonnut.
Asiat on muuttunnu. Sama suhtautuminen oli terapiassa käyntiin. Nykyisin se tuntuu olevan muotia.