Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni täällä on löytänyt elämänkumppanin vahingossa?
18.09.2024 |
Otsikossa kysymys. Please, sanokaa että nykymaailmassa voi löytää sielunkumppanin ilman deittiappeja tai baareissa ravaamista, voihan? Tai edes läheisen ystävän vastakkaisesta sukupuolesta noin niinkuin aikuisiällä? :D Mun elämästä puuttuu nimittäin sellainen.
N30+
Kommentit (31)
1998 olin juoppokuskina kaverille, ja juttelin tutun naisen kanssa parkkipaikalla, tämän naisen kaveri pyysi lämmittelemään autoon ja siitä alkoi yhteinen elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi löytää, mutta voi olla myös löytämättäkin. Vaikka löytäisit, rakkauden eteen tulee silti tehdä työtä pitkäjänteisesti, ja pitää huoli rakentavasta kommunikaatiosta. Mitään ihmeellistä onnellisuusautomaattia tuskin löytyy. M
Aikanaan löytyi yhteisten kavereiden kautta matkalta.
Eikös ihmisten tapaaminen ole aina sattumaa? Tietty jos ei missään käy ei ketään ikinä tapaa.
Kävin yhden opiskelijajärjestön uusien illassa, sieltä löytyi nykyinen mies 9v sitten
Kuinka moni? Luuletko todella, että se lukumäärä täällä selviää? Ja kerropa mitä sä sillä lukumäärällä teet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä löysin baarista. 20 vuotta jo yhdessä.
Miten niin vahingossa? Jos liikkuu ihmisten ilmoilla ja tapaa uusia ihmisiä, niin onko siitä syntynyt romanssi vahinko? Onko se vahinko, jos toinen osapuoli on tehnyt aloitteen? Voiko se olla vahinko, jos olen itse tehnyt aloitteen?
Voiko vahinko sattua baarissa? Entä junassa tai vaikka lentokoneessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä ole löytänyt, mutten myöskään tinderistä varta vasten etsimällä. Alan jo uskoa olevani kelvoton vastakkaisen sukupuolen silmissä.
Tähän lisäyksenä, että vielä viitisen vuotta sitten miehet tulivat esim kadulla kyselemään treffeille. Voin sanoa että näin jälkikäteen hieman kaduttaa kun tuli kieltäydyttyä.
Minä löysin bussista miehen. Vahingohan se oli mutta harvinainen vahingo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, kyllä.
Olin ollut useamman vuoden sinkkuna ja koskan viihdyin hyvin sinkkuna, minulla ei ollut haku päällä. Sen sijaan pohdin työpaikan vaihtoa ja löysin kaksi mieleenkiintoista paikkaa joihin oli hakuprosessi käynnissä yhtäaikaa. Osallistuin molempiin hakuihin ja tulin valituksi molempiin paikkoihin. Arvoin viikonlopun kumman työn otan vastaan ja kun olin tehnyt päätökseni, menin ja otin vahingossa sen vähemmän mieluisen työn vastaan. Jep, tuossa kohtaa piti sitten alkaa sählätä.
No, ensimmäisenä työpäivänäni esittäydyttiin aamukahvilla ja kiinnitin heti huomion noin ikäiseeni mieheen. Hänessä oli jotan tosi kiehtovaa. Työpisteeni sattui olemaan hänen työpisteensä vieressä ja huomasimme heti, että juttu luistaa. Ensimmäisen työpäivän päätteeksi jäimme neljäksi tunniksi juttelemaan toimistolle kaksistaan. Huomasimme, että mm. kuuntelemme samaa marginaalista bändiä, jota moni täällä ei tunne.
Kummallakaan meistä ei ollut mitään kiinnostusta pitää etätyöpäiviä, vaan tulimme toimistolle oikeasti vain toistemme takia. Juttu syveni nopeasti ja nyt olemme olleet yhdessä viisi vuotta.
Ikinä en ole etsinyt, eikä ole yksin tarvinnut olla. Päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi löytyä, mutta kyllä se riippuu omasta aktiivisuudesta myös. Jos olet sosiaalisesti aktiivinen ja sinulla on paljon ystäviä ja kavereita, tapaat paljon ihmisiä. Silloin mahdollisuudet ovat hyvät.
Jos taas et tapaa juurikaan ihmisiä, todennäköisyys tavata elämänkumppani on pieni.
Mun veli oli pyydetty muuttoavuksi kaverilleen, avaimia oli luovuttamassa edellinen vuokralainen (vuokranantajan sukulainen) ja siitä se sitten alkoi, ei ainakaan tarkoituksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En etsinyt ketään. Kaverilla oli pienet synttärijuhlat, sieltä hän minut bongasi. Luin kirjaa nurkassa
Miten mitataan vahinko? Kompastuin mieheen?
Itse menin kerran yhteen tapahtumaan ja sielä tapasin mieheni. Onko se vahinko?
Löysin sairaalasta. 7v sitten umpisuoli leikkauksessa ja tuleva mies oli myös oli samassa operaatiossa. Oltiin samassa huoneessa vuodepotilaina. Vierekkäiset sängyt. Hän nauratti minua jutuillaan ja tarinoillaan. Olen sanonut hänelle ja ystävilleni monesti, että saisinpa palata sinne sairalaan kerran vielä nauramaan niille jutuille mitä kertoi. Vaikka saan nauraa edelleen terveenä. Mutta se, kun tapaa jonkun, joka on niin erilainen ja ottaa huumorilla lähes kaiken. Kysyin häneltä sairaalassa onko perhettä ja oletko naimisissa. Hän vastasi ettei kukaan jaksa kattoo tällasta urpoa. Olen sinkku. Pyysin treffeille. JA on parasta mitä minulle on tapahtunut. On tuo paras mies ikinä. Tosin ovat hifkin peliä kattomassa tyttären kanssa.
Olen tavannut kaikki miesystäväni ilman appeja ja baareja. Baarissa olen käynyt viimeksi joskus 90-luvun puolella ollessani parikymppinen sinkku.
Baarista löyty vahingossa, kumpikaan ei etsinyt parisuhdetta. Tässä kohta 20 vuotta onnellista parisuhdetta takana.
vanhat sukulaiset löysivät toisensa entisaikaan ilman tindereitä ja facebookkeja
Enpä ole löytänyt, mutten myöskään tinderistä varta vasten etsimällä. Alan jo uskoa olevani kelvoton vastakkaisen sukupuolen silmissä.