Kuinka moni täällä on löytänyt elämänkumppanin vahingossa?

Vierailija kirjoitti:

Löysin sairaalasta. 7v sitten umpisuoli leikkauksessa ja tuleva mies oli myös oli samassa operaatiossa. Oltiin samassa huoneessa vuodepotilaina. Vierekkäiset sängyt. Hän nauratti minua jutuillaan ja tarinoillaan. Olen sanonut hänelle ja ystävilleni monesti, että saisinpa palata sinne sairalaan kerran vielä nauramaan niille jutuille mitä kertoi. Vaikka saan nauraa edelleen terveenä. Mutta se, kun tapaa jonkun, joka on niin erilainen ja ottaa huumorilla lähes kaiken. Kysyin häneltä sairaalassa onko perhettä ja oletko naimisissa. Hän vastasi ettei kukaan jaksa kattoo tällasta urpoa. Olen sinkku. Pyysin treffeille. JA on parasta mitä minulle on tapahtunut. On tuo paras mies ikinä. Tosin ovat hifkin peliä kattomassa tyttären kanssa.

Olipa söpö tarina!

Löysin eksäni samasta fuksiryhmästä ensimmäisellä viikolla yliopistolla.

Jääkiekko-ottelusta lähti meidän suhde. En minä sinne miestä mennyt etsimään, mutta en pistänyt hanttiinkaan, kun vieruskaveri pyysi pelin jälkeen kuppilaan jatkamaan tutustumista. Tuosta on nyt noin 12v aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

vanhat sukulaiset löysivät toisensa entisaikaan ilman tindereitä ja facebookkeja

Onko teillä myös nuoremmat sukulaiset löytäneet toisistaan elämänkumppanit ilman moderneja viestimiä?

töissä. meni muutama vuosi, ennekuin juttu syveni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vanhat sukulaiset löysivät toisensa entisaikaan ilman tindereitä ja facebookkeja

Onko teillä myös nuoremmat sukulaiset löytäneet toisistaan elämänkumppanit ilman moderneja viestimiä?

Kaikki sukulaiset, joiden parisuhteen alkumetreistä jotain tiedän, ovat tavanneet ihan muualla kuin netin kautta. Myös 17v siskonpoikani tapasi tyttöystävänsä ihan irl. 

t. eri

Vaihdoin töissä osastoa ja opastajakseni tuli 8v nuorempi hauska kiharatukkainen nuorukainen. Olin samoin tein myyty, opastajani syttyi vähän hitaammin mutta ensimmäiselle vapaa-ajan kahville lähdettiin kk tutustumisestani ja nykyään yhteinen lapsi on alakouluikäinen.

Olen vahingossa löytänyt vahinkomiehen, lasketaanko tämä? 

Ei VAHINGOSSA vaan SATTUMALTA. Niin ennen puolisot löydettiin. Oikeasti lähdettiin ulos eikä istuttu koneen ääressä. Mentiin bailaamaan diskoon tai jonkun kotibileisiin, joskus oli jotain musiikkitapahtumia niinkuin joku kitarasession jollain pienellä lavalla, joskus piknikit jossain puistossa kaukanakin, joskus vain pyöräiltiin jonnekin ja syötiin jäätelöt. Joskus oli partiolaisten kesätapahtuma, joskus seurakunnan nuorisoleiri. 

Kiitos tarinoista, ihanaa että tällaistakin tapahtuu :)

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin sairaalasta. 7v sitten umpisuoli leikkauksessa ja tuleva mies oli myös oli samassa operaatiossa. Oltiin samassa huoneessa vuodepotilaina. Vierekkäiset sängyt. Hän nauratti minua jutuillaan ja tarinoillaan. Olen sanonut hänelle ja ystävilleni monesti, että saisinpa palata sinne sairalaan kerran vielä nauramaan niille jutuille mitä kertoi. Vaikka saan nauraa edelleen terveenä. Mutta se, kun tapaa jonkun, joka on niin erilainen ja ottaa huumorilla lähes kaiken. Kysyin häneltä sairaalassa onko perhettä ja oletko naimisissa. Hän vastasi ettei kukaan jaksa kattoo tällasta urpoa. Olen sinkku. Pyysin treffeille. JA on parasta mitä minulle on tapahtunut. On tuo paras mies ikinä. Tosin ovat hifkin peliä kattomassa tyttären kanssa.

Olipa söpö tarina!

Pitkästä aikaa positiivinen ja hieno tarina

Olin lomamatkalla Englannissa ja sieltä tarttui mukaan mies. Ei ihan pystymetsästä revitty random tyyppi, vaan Lontoossa asuvien kavereiden tuttu. Puutarhajuhlissa tavattiin. Mitenkäs muutenkaan? Ollaan molemmat ylempää keskiluokkaa ja akateemisesti koulutettuja. Kumpikaan ei viihdy baareissa mutta viihdymme hyvin puutarhassa, kirjastossa, teatterissa, museossa ja myös näissä rennoissa illanvietoissa tuttavapiirin kesken.

Hauska juttu jäi mieleen illanvietoista. Pelattiin jotain lautapeliä (sanapeli) ja minä voitin, vaikka en puhu englantia äidinkielenä. Olenko ylpeä? Kyllä. Oliko vastustajat humalassa? Ei. Antoivatko he minulle tasoitusta (handicsp) koska en ole syntyperäinen englannin puhuja? Toivottavasti ei? Jos antoivat niin ei olisi tarvinnut. Minä halusin reilun matsin: armoa ei anneta kenellekään. 😅

Jäi sellainen tunne että monilla syntyperäisillä briteillä on kielitaito vähän ruosteessa, koska sanojen kirjoitusasu ei vastaa ääntämistä. Jengi tekee paljon virheitä sähköposteissa, tekstiviesteissä, yms. Minua nuo ärsyttävät, koska olen tarkka kieliopista ja tavaamisesta. Osaan englantia hyvin (lukion arvosana laudatur) ja moni syntyperäinen britti luulee, että minäkin olen kasvanut Englannissa. Hämmästyivät kun kuulivat, että olen asunut Suomessa koko ikäni. Matkustelen toki paljon ja englanti on minulle työkieli. Yliopistolla myös tehtiin monet kurssit englanninkielisillä oppimateriaaleilla. 

Brexit sotki kuviot. Mutta hauskaa oli (hurmaavien brittimiesten seurassa) niin kauan kun rajat olivat auki. 

Kahvilan terassilta löytyi. Oli ruuhkaa ja kysyi voiko istua samaan pöytään. 

Nimenomaan vahingossa ne sekä löytyy että häviää, ei väkisin vänkäämällä pakkomielteen ajamana. Elämä on sillä tavoin jännää, että sen suunnitteleminen on pahuksen vaikeaa ja yleensä mikään ei suju niinkuin luuli.

Vaimo (nykyään ex) löysi baarista toisen miehen kumppanikseen

Sattumalta ne löytyy elämässä liikkuessa....en ole mitään löytänyt liittymällä esim. netin sinkkuryhmään Edellinen suhdekin,tavattiin baarissa

En ole eläissäni käynyt missään deittipalveluissa. Nuorena elämäntoveri löytyi tanssipaikan läheisyydestä, jossa hän ajeli. Keski-iässä, erottuamme, uusi kumppani löytyi työpaikan pihalta.

Hauskinta on se että erään naistuttavan kaveri löysi miehensä kaatopaikalta!

Muhahhah...