Kuinka moni täällä on löytänyt elämänkumppanin vahingossa?

Vierailija kirjoitti:

Löysin sairaalasta. 7v sitten umpisuoli leikkauksessa ja tuleva mies oli myös oli samassa operaatiossa. Oltiin samassa huoneessa vuodepotilaina. Vierekkäiset sängyt. Hän nauratti minua jutuillaan ja tarinoillaan. Olen sanonut hänelle ja ystävilleni monesti, että saisinpa palata sinne sairalaan kerran vielä nauramaan niille jutuille mitä kertoi. Vaikka saan nauraa edelleen terveenä. Mutta se, kun tapaa jonkun, joka on niin erilainen ja ottaa huumorilla lähes kaiken. Kysyin häneltä sairaalassa onko perhettä ja oletko naimisissa. Hän vastasi ettei kukaan jaksa kattoo tällasta urpoa. Olen sinkku. Pyysin treffeille. JA on parasta mitä minulle on tapahtunut. On tuo paras mies ikinä. Tosin ovat hifkin peliä kattomassa tyttären kanssa.

Olipa söpö tarina!

Löysin eksäni samasta fuksiryhmästä ensimmäisellä viikolla yliopistolla.

Jääkiekko-ottelusta lähti meidän suhde. En minä sinne miestä mennyt etsimään, mutta en pistänyt hanttiinkaan, kun vieruskaveri pyysi pelin jälkeen kuppilaan jatkamaan tutustumista. Tuosta on nyt noin 12v aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

vanhat sukulaiset löysivät toisensa entisaikaan ilman tindereitä ja facebookkeja

Onko teillä myös nuoremmat sukulaiset löytäneet toisistaan elämänkumppanit ilman moderneja viestimiä?

töissä. meni muutama vuosi, ennekuin juttu syveni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

vanhat sukulaiset löysivät toisensa entisaikaan ilman tindereitä ja facebookkeja

Onko teillä myös nuoremmat sukulaiset löytäneet toisistaan elämänkumppanit ilman moderneja viestimiä?

Kaikki sukulaiset, joiden parisuhteen alkumetreistä jotain tiedän, ovat tavanneet ihan muualla kuin netin kautta. Myös 17v siskonpoikani tapasi tyttöystävänsä ihan irl. 

t. eri

Vaihdoin töissä osastoa ja opastajakseni tuli 8v nuorempi hauska kiharatukkainen nuorukainen. Olin samoin tein myyty, opastajani syttyi vähän hitaammin mutta ensimmäiselle vapaa-ajan kahville lähdettiin kk tutustumisestani ja nykyään yhteinen lapsi on alakouluikäinen.

Olen vahingossa löytänyt vahinkomiehen, lasketaanko tämä? 

Ei VAHINGOSSA vaan SATTUMALTA. Niin ennen puolisot löydettiin. Oikeasti lähdettiin ulos eikä istuttu koneen ääressä. Mentiin bailaamaan diskoon tai jonkun kotibileisiin, joskus oli jotain musiikkitapahtumia niinkuin joku kitarasession jollain pienellä lavalla, joskus piknikit jossain puistossa kaukanakin, joskus vain pyöräiltiin jonnekin ja syötiin jäätelöt. Joskus oli partiolaisten kesätapahtuma, joskus seurakunnan nuorisoleiri. 

Kiitos tarinoista, ihanaa että tällaistakin tapahtuu :)

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löysin sairaalasta. 7v sitten umpisuoli leikkauksessa ja tuleva mies oli myös oli samassa operaatiossa. Oltiin samassa huoneessa vuodepotilaina. Vierekkäiset sängyt. Hän nauratti minua jutuillaan ja tarinoillaan. Olen sanonut hänelle ja ystävilleni monesti, että saisinpa palata sinne sairalaan kerran vielä nauramaan niille jutuille mitä kertoi. Vaikka saan nauraa edelleen terveenä. Mutta se, kun tapaa jonkun, joka on niin erilainen ja ottaa huumorilla lähes kaiken. Kysyin häneltä sairaalassa onko perhettä ja oletko naimisissa. Hän vastasi ettei kukaan jaksa kattoo tällasta urpoa. Olen sinkku. Pyysin treffeille. JA on parasta mitä minulle on tapahtunut. On tuo paras mies ikinä. Tosin ovat hifkin peliä kattomassa tyttären kanssa.

Olipa söpö tarina!

Pitkästä aikaa positiivinen ja hieno tarina