Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tasoryhmätmatematiikan opetuksessa
18.09.2024 |
Tasoryhmät matematiikan opetuksessa suomalaisissa kouluissa kiellettiin vuonna 1985, koska niitä pidettiin epätasa-arvoisina.
Mitä tehdä, kun opetukseen ja sen laatuun ei voida/haluta satsata? Vastaus: kiellon harjoittaminen uudelleen nimettynä, inkluusion nimissä.
Noin 30 vuotta myöhemmin ko. kiellon jälkeen tasoryhmiä nimittäin ryhdyttiin toteuttamaan nimellä joustava ryhmittely. Ideana kai oli, että kielto itsessään aiheutti epätasa-arvoisuutta, kun osa oppilaista oppimisvaikeuden, vamman tai sairauden vuoksi eroteltiin niistä oppilaista, joilla ei oppimisen esteitä ole. Ratkaisuna oli inkluusio, joka paradoksaalisesti lisäsi erottelua: yhtäkkiä KAIKKI oppilaat olivat luokittelun alaisia.
Muutoksen jälkeen (joka on ollut voimassa jo kymmenen vuotta) oppilaiden osaamisen ja kiinnostuksen erot matematiikassa olivat, ilmeisesti inkluusioon vedoten (?), niin sietämättömiä, että jokainen oppilas oli kerta kaikkiaan määrättävä osaamistaan vastaavaan tasoryhmään. Luokittelu siis tehtiin nyt sisäisesti, koko luokassa ja kaikkien oppilaiden suhteen, kun se ennen koski vain erityistapauksia.
Inkluusion tasa-arvoisuutta vesittää se tosiasia, että samassa yhteydessä toteutetun tasoryhmityksen mukaisesti oppilas ei SAA enempää opetusta, kuin mihin hänen "osaamisensa taso" riittää. Taso määritellään siten, että mitä enemmän tehtäviä tekee tehtävälistalta sitä korkeampi taso. Myöhemmin avun pyytäminen opettajalta laskutehtävissä laskee oppilaan tasoa ja hän saattaa joutua ryhmään, jossa "ei enää tarvitse kysyä, koska tavoitteena on alhaisempi numero kokeista" - toisin sanoen, oppilas on menettänyt oikeuttaan saada opetusta.
Menettely on muka oppilaiden omaksi parhaaksi, heidän saadessaan "tasonsa mukaista opetusta". Oikeasti oppilas ei enää uskalla pyytää apua tehtävissä koska opettaja sanoo, että avun pyytäminen laskee numeroa. Esimerkiksi, jos oppilas on tasoryhmässä jonka "tavoitteena on seiska kokeissa", opettaja ei suostu antamaan opetusta, jolla voisi saada kasin. Keskiössä ei ole enää oppilas, ihminen, vaan tason mukaisessa suorittamisessa pidättäytyminen. Minusta se on ideologisesti pelottavaa.
On oppilaita, jotka ovat sanoneet voivansa saada matematiikasta helposti paremman numeron, mutta he eivät halua toiseen tasoon sen opettajan vuoksi. Se saa miettimään, käytetäänkö luokittelustrategiaa oppilaiden karkottamiseen alempaan/korkeampaan tasoon. Sehän tapahtuisi aidon kiinnostuksen ja itsenäisyyden kustannuksella, eli olisi oppilaan kehitykselle kokonaisuudessaan haitallista. Olen sitä mieltä, että jos opettaja ei osaa opettaa kiinnostavasti tai oppilas ei yksinkertaisesti ole matematiikassa erityisen hyvä, pakottaminen [vanhaa käytäntöä enemmän] ei pidemmän päälle palvele ketään. Ehkä jopa päinvastoin.
Eikö olekin älytöntä, että oppilaat joutuvat miettimään tällaisia sen sijaan, että saisivat kaikki saman opetuksen, apua oppitunnilla pyydettäessä, ja tarvittaessa tukiopetusta.
Kommentit (136)
Täällä ap keskustelee lähinnä itsensä kanssa taas
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä pitäisi puhua paljonnnn enemmän! Mikään opetussuunnitelma EI edellytä eikä kehoita tekemään matematiikan opetusta tällaiseksi. Jos lapsenne koulussa tehdään tätä segregaatiota luokan sisällä, niin kehoiran ottamaan yhteyttä rehtoriin ja vaatimaan, miksi koulu tekee tällaista, vaikka opetussuunnitelmassa niin ei lua! OPS on velvoittava asiakirja joka ikisessä koulussä. Oppilaalla on oikeus saada aina opetusta aikuiselta eli opettajalta eikä sitä voida evätä koskaan eikä vaatia itseohjautuvasti opettamaan itseään videoiden ja tehtävien avulla. On p--apuhetta, ettei opetusta voida antaa kaikille tunnin alussa, kuten kymmeniä vuosia aikaisemminkin, jolloin matematiikan taidot olivat paljon paremmat!! t. koulutuksen ammattilainen 29 vuotta
Moni ei yhtään tiedä, mitä koulussa todellisuudessa tapahtuu.
Lainaamani viesti oli osoitettu oppilaiden vanhemmille, ja kommentoin heitä ajatellen.
Mitä tulee väitteeseesi, eikö se tarkoita, että oppilaiden luokittelu eritasoiseen opetukseen on aiheetonta? Miksi nähdään vaiva kohdella heitä eri-arvoisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain vasta eilen tietää tästä strategiasta suomalaisissa kouluissa. Onko ulkomailla samaa?
Ap
Ei sillä ole merkitystä. Merkitystä on sillä, ettei tuollainen opetusmetodi ole opetussuunnitelman mukaista. Se on tätä flipped learning hömpötystä, jota Pekka Peura ja Marika Toivola aikoinaan lanseerasi ja joka oli tarkoitettu lukion pitkän matematiikan kurssilaisille, EI peruskouluun!
"Käänteistä opetusta menestyksellisesti käyttäneet opettajat ovat raportoineet, että itse käänteisen opetuksen malli häviää ajan myötä. Se on heidän mukaan vain välivaihe erilaiseen, oppijoita voimaannuttavaan oppimiskulttuuriin." (Wikipedia)
En kestä...
Vierailija kirjoitti:
"Hyvin erikoista, että vasta lukion meneillään ollessa tehdään valinta matematiikan laajuudesta. Tuossahan on riskinä, että opiskelijan kurssit jäävät vajaiksi, tai sitten täytyy pikapikaa perustaa uusia kielten kursseja näille, joilta matematiikka ei sujukaan. Aika hallitsemattomalta touhulta kuulostaa."
Kyllä lukiossa kursseja riittää. Mä tein muistaakseni 95, kun vaadittiin 75. Tai jotain sinnepäin. Joka tapauksessa kaikki tulevat kurssit ei todellakaan ollut päätetty ekan vuoden syksyn alussa.
Aika kiire kyllä tulee alkaa aloittaa uutta lyhyttä kieltä sen jälkeen kun on yksi matematiikan kurssi takana. Yleensä kuitenkin ensin kysytään ainevalinnat ja sen jälkeen laaditaan ryhmäjaot, mahdollisimman kustannustehokkaaseen opetukseen pyrkien.
Kyllä myös omalla lapsella oli matikassa tasoryhmiä jo ainakin 3.luokalta ylöspäin. Oli myös ainakin kahden eritasoisia kokeita. Äidinkielessäkin oli jotain tasoryhmiä (tai ainakin tehtäväkirjoja saattoi olla erilaisia sisällöltään, vaikka päältä näyttivät äkkiseltään samanlaisilta). Kaikki olivat samalla tunnilla ellei ollut jotain yksittäisiä poikkeuksia, jotka tarvitsivat vielä enemmän apua.
Yläkoulussa tasoryhmät oli matikassa luokan sisällä (tehtävät oli jaoteltu kahteen "polkuun" eli helpompiin ja vaikeampiin). Jokainen sai itse päättää kumpaa "polkua" teki, vai tekikö molempia. Kaikki olivat kuitenkin samalla tunnilla.
Lisäksi ainakin 8- ja / tai 9-luokalla koko luokkataso jaettiin kokonaisuudessaan tasoryhmiin matikassa, kemiassa ja fysiikassa. Eli näillä tunneilla oppilaat muodostuivat eri luokkien oppilaista. Opettajat päättivät mm. 7-luokan kokeiden perusteella mihin ryhmään joutui / pääsi. Tasoryhmiä oli kolme (tai neljä?) per aine. Kaikissa ryhmissä sai opetusta ja neuvoa sai kysyä, mutta ylemmällä tasolla vaadittiin myös enemmän omaa yrittämistä ja pohdintaa tehtävien ratkomiseen.
Lapseni on syntynyt 2006 ja on nyt lukion kolmannella, joten ainakin meillä tasoryhmittely on ollut ihan normaalia toimintaa. Kyseessä kaksi aivan eri ala- ja yläkoulua (kummassakaan ei ole luma-painotusta).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sain vasta eilen tietää tästä strategiasta suomalaisissa kouluissa. Onko ulkomailla samaa?
Ap
Ei sillä ole merkitystä. Merkitystä on sillä, ettei tuollainen opetusmetodi ole opetussuunnitelman mukaista. Se on tätä flipped learning hömpötystä, jota Pekka Peura ja Marika Toivola aikoinaan lanseerasi ja joka oli tarkoitettu lukion pitkän matematiikan kurssilaisille, EI peruskouluun!
Käänteinen opetus (tai käänteinen luokkahuone, engl. flipped classroom t. flipped learning) on monimuoto-opetuksen muoto, jossa käytetään apuna internetissä olevia opetusmateriaaleja, jolloin varsinaisella oppitunnilla jää enemmän aikaa opettajan ja opiskelijoiden väliselle vuorovaikutukselle.
Nämä ovat näitä vääriä opetustyylejä, joilla heikoimmat lapset ja erityisesti pojat syrjäytyvät. Pitäisi alkaa keskustelemaan koulun vastuusta, ettei tällaista puhdasta skeidaa opetettaisi Suomen kouluissa. Opettajan tehtävä on opettaa, itseopiskelua voi jokainen tehdä harrastuksena koulun jälkeen, mutta se ei voi olla mikään koulun opetusmetodi. Maksamme kaikkia veroja, että koulut pyörivät Suomessa, mutta miksi, jos koulut ovat tällaisia? Yksityiskoulut alkavat yleistyä, jos näihin opetusmenetelmiin ei kiinnitetä huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin lapseni on tässä tyhmien ryhmässä
Ehkä hän ei ole tarpeeksi miellyttämishaluinen. Se on nykyään jopa tärkeämpää, kuin oppiaineen osaaminen. "Kiinnostus" ;)
Kyllä sen verran miellyttämishaluinen pitää olla, että ei estä toisia oppimasta. Entisaikaan tätä miellyttämishalua kutsuttiin peruskäytöstavoiksi, ja tärkeäähän se oli osata käyttäytyä.
Totta, mutta tiesitkö, että hyvän arvosanan (sikäli kun sitä arvostaa) edellytyksenä on nykyään "akttivinen kiinnostuksen osoittaminen" ja ettei se välttämättä tarkoita etevyyttä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut täällä palstalla ihan liikaa, kun vasta saatuani auki tämän keskustelun, tajusin, ettei tämä ole mikään tasoteoriaa lapsille matematiikantunneille -keskustelu.
Ehkä se onkin. Nyt vasta tajusin, mistä sana on niin tuttu... Ehkä matematiikan opetuksesta on tehty NIMENOMAAN tasoteoriaa ja sen viesti voisi kuulua: "Tyydy palvelemaan karsinassasi!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen ollut täällä palstalla ihan liikaa, kun vasta saatuani auki tämän keskustelun, tajusin, ettei tämä ole mikään tasoteoriaa lapsille matematiikantunneille -keskustelu.
Ehkä se onkin. Nyt vasta tajusin, mistä sana on niin tuttu... Ehkä matematiikan opetuksesta on tehty NIMENOMAAN tasoteoriaa ja sen viesti voisi kuulua: "Tyydy palvelemaan karsinassasi!"
"Pandemian" (kausiluonteisen taudin) nimissäkin lapset ja nuoret karsinoitiin välituntisin. Emme tieneet, että karsinointia tapahtui monella tasolla, ihan oppitunnillakin... Jos pyydät apua, karsinasi vaihtuu, eikä se välttämättä ole kiva asia! Kamala ilmapiiri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin lapseni on tässä tyhmien ryhmässä
Ehkä hän ei ole tarpeeksi miellyttämishaluinen. Se on nykyään jopa tärkeämpää, kuin oppiaineen osaaminen. "Kiinnostus" ;)
Kyllä sen verran miellyttämishaluinen pitää olla, että ei estä toisia oppimasta. Entisaikaan tätä miellyttämishalua kutsuttiin peruskäytöstavoiksi, ja tärkeäähän se oli osata käyttäytyä.
Totta, mutta tiesitkö, että hyvän arvosanan (sikäli kun sitä arvostaa) edellytyksenä on nykyään "akttivinen kiinnostuksen osoittaminen" ja ettei se välttämättä tarkoita etevyyttä?
Totta kai tunnen nykyajan arvostelukriteerit. Arvosana hyvä on sama kuin numeroarvostelu 8, ja siihen riittää ihan että tekee työnsä ja osaa asiat. Kiitettävään sitten tarvitaan enemmän. Omat lapseni ovat sekä saaneet ylöspäin eriytettyä materiaalia, että auttaneet luokkakavereita matematiikan tehtävissä. Mielestäni nykysysteemi mittaa todellista osaamista paremmin kuin vain se yksi koe, jossa voi tehdä huolimattomuusvirheitä tai sattua huono päivä.
Ajattelin joskus, että opettajan työ olisi kivaa. Mutta sehän on todella vaativaa ideologisesti, ei siihen kuka tahansa pystyisi... moni rehellinen, rohkea ja lapsista/nuorista aidosti välittävä ammattilainen on varmasti lähtenyt alalta. Sama pätee tietysti moneen muuhun sosiaalisen alan ammattiin. Miten ihmiset edes lähtee opiskelemaan alaa, jossa hyväksikäyttö on niin olennaista? Tietysti sen puitteissa voisi edes vähän vaikuttaa, mutta onhan se aika hurjaa kuitenkin. Matematiikan opetuksessa käytetty erottelu on vain yksi esimerkki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin lapseni on tässä tyhmien ryhmässä
Ehkä hän ei ole tarpeeksi miellyttämishaluinen. Se on nykyään jopa tärkeämpää, kuin oppiaineen osaaminen. "Kiinnostus" ;)
Kyllä sen verran miellyttämishaluinen pitää olla, että ei estä toisia oppimasta. Entisaikaan tätä miellyttämishalua kutsuttiin peruskäytöstavoiksi, ja tärkeäähän se oli osata käyttäytyä.
Totta, mutta tiesitkö, että hyvän arvosanan (sikäli kun sitä arvostaa) edellytyksenä on nykyään "akttivinen kiinnostuksen osoittaminen" ja ettei se välttämättä tarkoita etevyyttä?
Totta kai tunnen nykyajan arvostelukriteerit. Arvosana hyvä on sama kuin numeroarvostelu 8, ja siihen riit
Sepä se: nykyään ei enää riitä, että osaat hyvin. Sinun pitää tehdä diili ja pyrkiä johonkin "korkeampaan tasoon"... Vain miellyttämisestä palkitaan kympillä. Ennen ei ollut niin - riitti, kun osasi!
Vierailija kirjoitti:
Kyllä myös omalla lapsella oli matikassa tasoryhmiä jo ainakin 3.luokalta ylöspäin. Oli myös ainakin kahden eritasoisia kokeita. Äidinkielessäkin oli jotain tasoryhmiä (tai ainakin tehtäväkirjoja saattoi olla erilaisia sisällöltään, vaikka päältä näyttivät äkkiseltään samanlaisilta). Kaikki olivat samalla tunnilla ellei ollut jotain yksittäisiä poikkeuksia, jotka tarvitsivat vielä enemmän apua.
Yläkoulussa tasoryhmät oli matikassa luokan sisällä (tehtävät oli jaoteltu kahteen "polkuun" eli helpompiin ja vaikeampiin). Jokainen sai itse päättää kumpaa "polkua" teki, vai tekikö molempia. Kaikki olivat kuitenkin samalla tunnilla.
Lisäksi ainakin 8- ja / tai 9-luokalla koko luokkataso jaettiin kokonaisuudessaan tasoryhmiin matikassa, kemiassa ja fysiikassa. Eli näillä tunneilla oppilaat muodostuivat eri luokkien oppilaista. Opettajat päättivät mm. 7-luokan kokeiden perusteella mihin ryhmään joutui / pääsi. Tasoryhmiä
Pystyikö alemmasta ryhmästä nousemaan ylempään, oliko se edes mahdollista? Tuliko vanhemmille tieto, valitseeko lapsi vaikeamman vai helpomman polun? Huolestuttavaa, jos yläastelainen itse päättää tällaisen asian. Saiko kukaan alemmissa ryhmissä olevista kymppiä vai oliko arvosanatavoite 9, 8, 7 jne.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minunkin lapseni on tässä tyhmien ryhmässä
Ehkä hän ei ole tarpeeksi miellyttämishaluinen. Se on nykyään jopa tärkeämpää, kuin oppiaineen osaaminen. "Kiinnostus" ;)
Kyllä sen verran miellyttämishaluinen pitää olla, että ei estä toisia oppimasta. Entisaikaan tätä miellyttämishalua kutsuttiin peruskäytöstavoiksi, ja tärkeäähän se oli osata käyttäytyä.
Totta, mutta tiesitkö, että hyvän arvosanan (sikäli kun sitä arvostaa) edellytyksenä on nykyään "akttivinen kiinnostuksen osoittaminen" ja ettei se välttämättä tarkoita etevyyttä?
Totta kai tunnen nykyajan arvostelukriteerit. Arvosana
Tällä systeemillä siis luokitellaan ihmisiä miellyttäjiksi, tai "tyhmiksi". Kovin poliittista on, vaikka ainahan koulu on sitä ollut, mutta tämä erittelyyn ja miellyttämisen palkitsemiseen perustuva järjestelmä on jo hyvin kyseenalaista toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä jotain perää? Olenkin koko ajan ihmetellyt, miten asiat nykyisin tehdään, kun eihän ole mahdollista enää teinejä opettaa yhdessä, vaan menee säilömiseksi. Meidän koulussa ilmeisesti asia on hoidettu luokkiin jakamisella tason mukaan, ja näin kai se on ennenkin osittain ollut. Pojan kanssa samalle luokalle menivät ne päälle ysin oppilaat, eikä hän ole valittanut kertaakaan opetuksesta sen jälkeen. Joutuu jopa tekemään läksynsä.
Mikä siitä mahdotonta tekee? Opettaja voisi keskittyä opettamiseen ja antaa ihmisten hyötyä siitä, minkä pystyvät.
Eikä niin, että opettaa valikoidusti vedoten oppilaan tasoon..!
Siis tavallaan aika helppoa opettajille, jos heidän ei enää tarvitse opettaa koko ryhmää kuin sen verran, että esim. saa seiskan. Ei tarvitse edes yrittää enempää, koska se ei olisi oppilaiden tason mukainen tavoite. Näin he jäävät ehkä "tasoloukkuun". Joku aihe matematiikassa voi kiinnostaa enemmän kuin toinen, mutta sillä menestyksellä ei ehkä ole väliä, kun oppilas on jo leimattu alemman tasoiseksi eikä häntä tarvitse siis opettaa paremmin missään aiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Siis tavallaan aika helppoa opettajille, jos heidän ei enää tarvitse opettaa koko ryhmää kuin sen verran, että esim. saa seiskan. Ei tarvitse edes yrittää enempää, koska se ei olisi oppilaiden tason mukainen tavoite. Näin he jäävät ehkä "tasoloukkuun". Joku aihe matematiikassa voi kiinnostaa enemmän kuin toinen, mutta sillä menestyksellä ei ehkä ole väliä, kun oppilas on jo leimattu alemman tasoiseksi eikä häntä tarvitse siis opettaa paremmin missään aiheessa.
Tämä on siis ratkaisu inkluusioon? Vai oliko inkluusio ratkaisu tasoryhmien vuonna 1985 annettuun kieltoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä uusi salaliittoteoria tämä on? Ei todellakaan mene noin oikeassa elämässä.
Matematiikassa oppilaat eritellään 🤢
"Kun eriyttävän opetuksen avulla oppilas saa itselleen sopivan tasoisia tehtäviä, hän myös
keskittyy työskentelyyn paremmi"
Gradu 2020:
MATEMATIIKAN OPETUKSEN
ERIYTTÄMINEN ALAKOULUSSA
OPETTAJIEN NÄKÖKULMASTAhttps://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/23252/urn_nbn_fi_uef-20…
"Eriyttäminen ei ole yksittäinen opetusstrategia vaan lähestymistapa opetukseen, jossa huomioidaan oppilaiden yksilöllisyys ja erilaiset tarpeet (Roiha & Polso, 2018)." s. 13
Juu huomioidaan niin hyvin, että oppimisesta tulee hyvin rajattua. En tiedä, mitä tarpeilla tarkoitetaan. Tarpeita saada vain ja ainoastaan opetusta, joka ei vaadi opettajalta erikseen vaivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä uusi salaliittoteoria tämä on? Ei todellakaan mene noin oikeassa elämässä.
Matematiikassa oppilaat eritellään 🤢
"Kun eriyttävän opetuksen avulla oppilas saa itselleen sopivan tasoisia tehtäviä, hän myös
keskittyy työskentelyyn paremmi"
Gradu 2020:
MATEMATIIKAN OPETUKSEN
ERIYTTÄMINEN ALAKOULUSSA
OPETTAJIEN NÄKÖKULMASTAhttps://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/23252/urn_nbn_fi_uef-20…
"Eriyttäminen ei ole yksittäinen opetusstrategia vaan lähestymistapa opetukseen, jossa huomioidaan oppilaiden yksilöllisyys ja erilaiset tarpeet (Roiha & Polso, 2018)." s. 13
Juu huomioidaan niin hyvin, että oppimisesta tulee hyvin raja
Eikö koko luokka ole silloin eräänlainen erityisryhmien joukko, erityisluokka itsessään...
Alue: Aihe vapaa
Entisaikaan 90 prosenttia oppilaista oli sen verran miellyttämisenhaluisia, että osasivat istua hiljaa ja edes yrittää opiskella. Loput 10 prosenttia menivät tarkkikselle tai apukouluun. Siihen aikaan puhuttiin peruskäytöstavoista.
Nykyään peruskäytöstavat ovat muuttuneet noin harvinaisiksi, että niitä kutsutaan miellyttämisenhaluksi.