Lue keskustelun säännöt.
Miksi elämän pitää olla valmis ennenkuin aletaan tekemään lapsia?
18.09.2024 |
Sitten on ne urat ja isot asuntolainat niskassa, ja niiden takia töihin pitää palata kun lapsi on 9kk. Miksi ei voisi tyytyä vähän pienempiin tuloihin ja vaatimattomaan elintasoon? Ei ne lapset nyt alle kouluikäisinä mitään mahdotonta määrää rahaa kuluta. Kunhan on vaatteet, ruokaa ja kattoo pään päällä, ja ennenkaikkea rauhallista koti-elämää vanhemman kanssa, ehkä jotain kerhojakin. Uraa ehtii tehdä ja talon ostaa sittenkin, kun lapset ovat isompia.
Kommentit (310)
"Kyse onkin siitä mikä on se huono tilanne. Onko se huono tilanne jos ei ihan vielä ole saatu niitä parhaita työpaikkoja ja omistusasuntoa mitta niiden saaminen näyttää kuitenkin melko todennäköiseltä tulevaisuudessa? Nythän monen mielestä lapsia ei voi tehdä jos kaikkea ei ole jo valmiiksi savutettu eikä mitään voisi laskea sen varaan että ne saadaan vaikka viiden vuoden aikajänteellä."
Mutta kun yhä harvemmalla on mitään takeita siitä, että se elämäntilanne kohenisi jatkossakaan. Ei se monella ole millään tavalla todennäköistä, että tulevaisuudessakaan tilanne muuttuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielenterveyteni ei kestä enää yhtään stressitekijää tai huolenaihetta. Kaikki energia menee selviämiseen ja siihen, että yritän keventää kuormitusta sieltä mistä vain suinkin mahdollista.
Joo, ei todellakaan lapsia tähän.
Monesti mielenterveysongelmat johtuvat siitä, että elämässä ei ole järkevää sisältöä ja tarkoitusta. Lapsen tekeminen auttaa saamaan näitä molempia.
No ei todellakaan auta läheskään kaikilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen puolisoista voi käydä töissä ja toinen hoitaa lapset.
Ai yhden palkalla koko perheen pitäisi elää? Onko sinulla muita yhtä hyviä ideoita?
Ai, minä ainakin olen yksinhuoltajana elättänyt kolme lastani sillä yhden palkalla, josta jää käteen 2000e kuussa. Lisäksi olen saanut lapsilisät ja elatusmaksuja 240e/lapsi. Siinä se. Ei ole leveästi eletty, ja näitä kommentteja kun lukee niin kai se elämä on juuri sitä kamalaa ollut, mitä täällä parjataan. Mutta lapset vaikuttavat olevan ihan täysipäisiä, osa jo jatko-opinnoissa, ja löytävät oman polkunsa.
Asuntona on vanha omakotitalo, suuren kaupungin taajamassa. Auto minulla on myös, täällä on hyvä joukkoliikenne, mutta työhöni ei bussilla pääse.
Lapsilla on ollut yhteiset huoneet.
Ehkä
En ole vanhemmilleni katkera. En vaan halua kokea samaa mitä he joutuivat kokemaan.
Mä sain edikoisen liian nuoreba. Lukiosta löytyi puoliso, sitten yliopistoon ja tulin nopeasti raskaaksi. 6 vuoteen syntyi 3 lasta, valmistuin puolisoa vuoden myöhemmin vaikka kävi myös armeijan. Saatiin töitä, ostettiin koti, yllätysraskaus.
Vasta, kun esikoinen meni kouluun, ei enää riittänyt mll n lahjoitukset, kesää vietettiin aina vaan takapihalla, upea piha kerrostalossa. Uran alussa ymmärsin pitää pukeutua, hakea lapset tarhasta kiireellä, kaikki extra. 2 aikuista tienaa hyvin, mutta 4 lapsen menot ovat liikaa. Ilman appivanhempia ei oltais pärjätty.
Koti jäi nopeasti liian pieneksi, perhekoon vuoksi ei ole autoonkaan varaa jne.
Ollaan harrastettu asuntojen vaihtoja, mutta ei sekään ole vaivatonta, kun toinen osapuoli jättää kodin sotkuiseksi, kastelee juomavedellä nurmikkoa jne
Se on kieltämättä hassu ajatus siinä valossa, että elämä ei tule koskaan valmiiksi. Kaikenlainen pyrkiminen siihen johtaa vain psyykkiseen kärsimykseen. Monet upporikkaat julkkikset ovat todella onnettomia. Ainoa tapa elää on luopua statuksen ja mammonan tavoittelusta ja antaa mennä miettimättä mitä muut ajattelevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voitaisiin miettiä miksi lapsia ei enää haluta saada jos ei ole sitä työtä ja elämä mallillaan ja taloudellinen turva. Päättäjät itkee että suomalaiset kuolee sukupuuttoon, ja samaan aikaan poliitikoilta tulee viestiä että äidit töihin ja lapset hoitoon, kukin pärjätköön omillaan ja tukia nostavat ovat pelkkiä vätyksiä. Tämä on täysin heidän omaa syytään.
Kyllä minäkin tiedän, että minä todennäköisesti olisin jollakin tavalla selvinnyt opiskelijana tai pätkätyöläisenä lasten kanssa. Mutta kun minä en halunnut elämän olevan taistelua, stressiä ja selviämistä. Tunnen itseni sen verran hyvin, että olisin ollut äärimmäisen stressaantunut enkä hyvä vanhempi siinä elämäntilanteessa. Niinpä halusin, että elämäntilanne on riittävän vakaa. Olen itse kasvanut taloudellisesti niukoissa oloissa enkä ole siitä katkera millään tavalla, en vain itse ole halunnut omasta elämästäni samanlaista. Tiedän kyllä, että mitä vain voi aina tapahtua ja kaikki voi sortua huomenna. Sille ei voi mitään. Enkä väitä ettei köyhissä oloissa voi elää onnellista lapsuutta, tottakai voi. Mutta jokainen tuntee itsensä ja omat voimavaransa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juu, eiköhän vaan aleta kaikki pitkäaikaistyöttömät yksiöasukit synnytystalkoisiin! Saa yhteiskunta elättää meidän lisäksi lapsemmekin. 😊
Miksi otat niin tosissaan sen, mitä yhteiskunta sinusta ajattelee?
Vastaus viestin 140 kirjoittajalle: omalla kohdalla katkeruus vanhempia kohtaan on väärä sana. En kanna kaunaa, mutta ajattelen että heidän lähestymistapansa perhesuunnitteluun oli käsittämätön. Lapsia oli yksinkertaisesti resursseihin nähden liikaa. Myöhemmin kun olin vanhempi ja äiti meni töihin elintasomme parani ja pääsimme muuttamaan vihdoin isompaan kotiin. Elämä oli hyvin erilaista kun meillä oli kaikilla enemmän elintilaa ympärillä ja vanhempien ei tarvinnut laskea jokaista senttiä. Ulkomailla ei käyty silti tai oltu varakkaita, mutta pääsin tietystä painavasta häpeän tunteesta sillä asuimme nyt normaalissa kodissa ja ajoimme vähän uudemmalla autolla. Olen kyllä aikuisena ajanut ihan omasta valinnastani halvalla autolla joka sopi elämäntilanteeseeni, mutta lapsena se että kaikki oli halvempaa ja huonompaa kuin muilla kautta linjan oli häpeällistä ja minua kiusattiin elintasoeroista.
En silti tarkoita että lapselle on pakko tarjota Westend-tason elintaso tai elämä ei ole elämisen arvoista. Lapsen ei tarvitse pelata lätkää ja ajaa mopoautolla mutta onhan lapsettoman aikuisenkin elämä kaikinpuolin mukavampaa jos solahtaa sellaiseen tavalliseen keskiluokkaiseen muottiin jossa voi ajaa Fordilla, asua ihan siistissä kodissa, ostaa välistä uusia vaatteita ja joskus tehdä isompia ostoksia elektroniikasta matkusteluun, mikä nyt kiinnostakaan. Voi harrastaa sulkapalloa tai tanssia ja ostaa harrastukseen tarvittavat välineet ja ennenkaikkea jos hammasta särkee, pääset yksityiselle nopeasti hoitoon. Jos työpaikka lähtee alta, on tilillä puskuria jonka turvin selvitä kunnes uusi työ löytyy. Verrattuna tilanteeseen jossa lapset kauppareissulla riittääkö rahat, asut halvimmassa lähiössä, vaatteet pitää ostaa ja etsiä käytettynä kuten kaikki muukin. Terveyspalvelut haet julkisen kautta ja kärvistelet kivuissa. Jonkun mielestä nämä ovat varmaankin kermapersuksisen ihmisen juttuja ja oikeesti rima pitäisi asettaa siihen että on tyytyväinen siihen että on katto pään päällä ja jotain ruokaa. Minä pyrin kuitenkin henkilökohtaisesti hieman parempaan ja lisäksi tiedän kokemuksesta ettei köyhyys ole vain materian puutetta vaan stigmatisoivaa ja masentavaa. Jäät todellakin paitsi asioista ja kokemuksista köyhänä verrattuna johonkin tavalliseen keskiluokkaiseen jonka tekeminen ei rajoitu vain ilmaisiin vaihtoehtoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"No kun ei ole mitään takeita, että sellaiset paremmat tulot, tai oikein mitään tuloja, on tulossa sittenkään kun lapset on vähän isompia ja alkaa tarvita kalliimpia juttuja."
No eihän sellaisesta ole takeita silloinkaan jos odottelee tätä kaikkea ennen lastentekoa.
Ero on siinä että odotelemalla lapset saattavat jäädä sitten kokonaan tekemättä.
Itse olen täysin valmis siihen, että lapset jää täysin kokonaan tekemättä. Mieluummin se, kuin isolla riskillä väkisin vaan lapsia, vaikkei ole kovin todennäköistä että niitä pystyisi kunnolla elättämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"No kun ei ole mitään takeita, että sellaiset paremmat tulot, tai oikein mitään tuloja, on tulossa sittenkään kun lapset on vähän isompia ja alkaa tarvita kalliimpia juttuja."
No eihän sellaisesta ole takeita silloinkaan jos odottelee tätä kaikkea ennen lastentekoa.
Ero on siinä että odotelemalla lapset saattavat jäädä sitten kokonaan tekemättä.
Itse olen täysin valmis siihen, että lapset jää täysin kokonaan tekemättä. Mieluummin se, kuin isolla riskillä väkisin vaan lapsia, vaikkei ole kovin todennäköistä että niitä pystyisi kunnolla elättämään.
Juuri näin. Nykyään ihmiset eivät ajattele, että lapsia on tehtävä millä hinnalla hyvänsä ja missä tilanteessa tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En silti tarkoita että lapselle on pakko tarjota Westend-tason elintaso tai elämä ei ole elämisen arvoista. Lapsen ei tarvitse pelata lätkää ja ajaa mopoautolla mutta onhan lapsettoman aikuisenkin elämä kaikinpuolin mukavampaa jos solahtaa sellaiseen tavalliseen keskiluokkaiseen muottiin jossa voi ajaa Fordilla, asua ihan siistissä kodissa, ostaa välistä uusia vaatteita ja joskus tehdä isompia ostoksia elektroniikasta matkusteluun, mikä nyt kiinnostakaan. Voi harrastaa sulkapalloa tai tanssia ja ostaa harrastukseen tarvittavat välineet ja ennenkaikkea jos hammasta särkee, pääset yksityiselle nopeasti hoitoon. Jos työpaikka lähtee alta, on tilillä puskuria jonka turvin selvitä kunnes uusi työ löytyy. Verrattuna tilanteeseen jossa lapset kauppareissulla riittääkö rahat, asut halvimmassa lähiössä, vaatteet pitää ostaa ja etsiä käytettynä kuten kaikki muukin. Terveyspalvelut haet julkisen kautta ja kärvistelet kivuissa. Jonkun mielestä nämä ovat varmaankin kermapersuksisen ihmisen juttuja ja oikeesti rima pitäisi asettaa siihen että on tyytyväinen siihen että on katto pään päällä ja jotain ruokaa. Minä pyrin kuitenkin henkilökohtaisesti hieman parempaan ja lisäksi tiedän kokemuksesta ettei köyhyys ole vain materian puutetta vaan stigmatisoivaa ja masentavaa. Jäät todellakin paitsi asioista ja kokemuksista köyhänä verrattuna johonkin tavalliseen keskiluokkaiseen jonka tekeminen ei rajoitu vain ilmaisiin vaihtoehtoihin.
Aika harva työtönkään asuu missään purkukuntoisessa mörskässä. Lähes kaikilla työttömillä on runsaasti viihde-elektroniikkaa, hyvin harva työtön kulkee reikäisissä vaatteissa koska vaatteita voi ostaa halvalla vaikka Prismasta tai H&M:stä, työttömät voivat harrastaa urheilua (koska välineet eivät lopulta maksa paljoa), julkiselle pääsee nopeasti hammashoitoon jos on särkyjä (pitkät odotusajat ovat vain kiireettömään hoitoon), kauppareissulla ei tarvitse laskea rahoja jos osaa suhteuttaa hankittavien asioiden hinnat omaan maksukykyynsä (esim. jättää kalleimmat einekset hyllyyn) ja pienemmillä paikkakunnilla halpoja asuntoja on myös keskustoissa.
Vähävaraisen ei ole mitään syytä stigmatisoitua tai masentua vaan hän elää ihan tavallista elämää.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on huonoa, jos lapsia ei haluta tehdä epävakaisiin olosuhteisiin? Sehän on pelkästään fiksua, vastuuntuntoista ja lapsen etua ajattelevaa, että arvioidaan kriittisesti milloin se lisääntyminen on järkevää.
Lapsia syntyy liian vähän, että kansakunta voisi jatkaa olemassaoloaan. Kyse on ihan perustavaa laatua olevasta ongelmasta. Jos perheellistymisen kynnys on korkea, ei ole enää mitään tulevia sukupolvia. Ne vähät syntyvät lapset saavat kohtuuttoman eläkkeenmaksu- ja hoivataakan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En olisi ikinä lähtenyt tähän lapsirumbaan nuorempana. Kyllä se lapsi vähän muutakin tarvitsee, kuin pari paitaa kirpparilta ja nykyään saa vaatteet välillä halvempana uutena, kuin käytettynä. Tietysti jos haluat kaiken vapaa-aikasi käyttää kokkaamiseen, kakkapyykillä ja kirpputoreja kierrellen, niin mikäs siinä. Itselleni se ei olisi mukavaa elämää ja säästöjen turvin pystyin itse olemaan pidempään kotona lasten kanssa. Sen asuntolainan kun saa koroille AP.
153 juuri kiteytti mitä sanoin: kauppareissulla vaihtoehdot ovat aina rajalliset, harrastukset rajattava niihin joiden välineet ei maksa paljoa, asuntovaihtoehdot ovat paljon rajallisemmat. Vaatteet uutena max. Prismasta. Elän nytkin melko säästeliästä ja simppeliä elämää ostelematta turhaa krääsää, mutta kun ostan jotain, voin ostaa laatua sillä minun keskiluokkaisessa taloudessani on eri tavalla marginaalia ostaa luomua ja lähitilalla tuotettua ruokaa, voin ostaa vaatteita jotka luonnonmateriaalia ja jotka miellyttävät silmääni, minun ei tarvitse istua lähikaupungissa sijaitsevassa hammaspäivystyksessä vaan menen rahalla lähimpään valitsemaani paikkaan. Minulla on tietysti budjetti ja rahallisia rajoitteita, mutta se ei ole pääasiallinen kulutusvalintojani määrittävä kriteeri. Ihan suoranainen köyhyys ei ole kivaa tai tavoiteltavaa.
Vierailija kirjoitti:
En olisi ikinä lähtenyt tähän lapsirumbaan nuorempana. Kyllä se lapsi vähän muutakin tarvitsee, kuin pari paitaa kirpparilta ja nykyään saa vaatteet välillä halvempana uutena, kuin käytettynä. Tietysti jos haluat kaiken vapaa-aikasi käyttää kokkaamiseen, kakkapyykillä ja kirpputoreja kierrellen, niin mikäs siinä. Itselleni se ei olisi mukavaa elämää ja säästöjen turvin pystyin itse olemaan pidempään kotona lasten kanssa. Sen asuntolainan kun saa koroille AP.
Työssäkäyvä ostaa esim. 6 euroa maksavan valmissalaattirasian kaupasta, eikä siitä rasiasta edes tule maha täyteen. Työtön ei tee näin, ja siksi työttömän elämä on vallan hirveää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi ikinä lähtenyt tähän lapsirumbaan nuorempana. Kyllä se lapsi vähän muutakin tarvitsee, kuin pari paitaa kirpparilta ja nykyään saa vaatteet välillä halvempana uutena, kuin käytettynä. Tietysti jos haluat kaiken vapaa-aikasi käyttää kokkaamiseen, kakkapyykillä ja kirpputoreja kierrellen, niin mikäs siinä. Itselleni se ei olisi mukavaa elämää ja säästöjen turvin pystyin itse olemaan pidempään kotona lasten kanssa. Sen asuntolainan kun saa koroille AP.
Työssäkäyvä ostaa esim. 6 euroa maksavan valmissalaattirasian kaupasta, eikä siitä rasiasta edes tule maha täyteen. Työtön ei tee näin, ja siksi työttömän elämä on vallan hirveää.
Ilmeisesti näin on, jos sitä pitää toitottaa ketjuun ja kommenttiin, joka ei ota työttömyyteen mitään kantaa.
Vierailija kirjoitti:
153 juuri kiteytti mitä sanoin: kauppareissulla vaihtoehdot ovat aina rajalliset, harrastukset rajattava niihin joiden välineet ei maksa paljoa, asuntovaihtoehdot ovat paljon rajallisemmat. Vaatteet uutena max. Prismasta. Elän nytkin melko säästeliästä ja simppeliä elämää ostelematta turhaa krääsää, mutta kun ostan jotain, voin ostaa laatua sillä minun keskiluokkaisessa taloudessani on eri tavalla marginaalia ostaa luomua ja lähitilalla tuotettua ruokaa, voin ostaa vaatteita jotka luonnonmateriaalia ja jotka miellyttävät silmääni, minun ei tarvitse istua lähikaupungissa sijaitsevassa hammaspäivystyksessä vaan menen rahalla lähimpään valitsemaani paikkaan. Minulla on tietysti budjetti ja rahallisia rajoitteita, mutta se ei ole pääasiallinen kulutusvalintojani määrittävä kriteeri. Ihan suoranainen köyhyys ei ole kivaa tai tavoiteltavaa.
Tämä ehkä kiteytti sen, mitä ihmettelen, olen tuo, mille taisit vastata, oliko se 147. Minä taas en välitä merkkivaatteista, luomusta ja luonnonmateriaaleista puhumattakaan. Mielelläni käytän kaiken loppuun ja koitan ostaa vain tarpeellista. Voin kyllä maksaa haluamastani paljonkin, mutta esimerkiksi vaatteet, meikki, kahvilat , kulttuuri ja festarit eivät kiinnosta minua. Tai se parempi ruoka.
Mielummin teen itse mikä on mahdollista tehdä itse. Viihdyn luonnossa, puuhailen pihalla, teen käsitöitä. Voin halutessani säästää ulkomaan lomaan,mutten oikein välitä matkustelusta.
Tässä kiteytyy hyvin se, että ihmiset ovat erilaisia, ja tavoittelevat elämässä erilaisia asioita. Minun alallani ei voi edetä tai luoda uraa. Toisaalta, riittää että menen töihin ja teen työni, sitä ei tarvitse vapaalla miettiä.
Jos ajattelen, ettei minulla olisi lapsiani, tuntuu, että elämäni olisi varmaan aika tyhjää. Ei työ ja harrastukset oikein riitä elämän sisällöksi, kun tietää, mitä muuta enemmän voi olla.
Ja tämä varmaan on se syy, miksi lapsellisen on vaikea ymmärtää, että joku ei tee lapsia. Siitä omasta perheestä vain muodostuu elämän tärkein asia.
Omille lapsilleni voin suositella, että tekevät lapset nuorina, elämä kyllä kantaa lopulta. Eikä mikään ole koskaan varmaa muutenkaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisi ikinä lähtenyt tähän lapsirumbaan nuorempana. Kyllä se lapsi vähän muutakin tarvitsee, kuin pari paitaa kirpparilta ja nykyään saa vaatteet välillä halvempana uutena, kuin käytettynä. Tietysti jos haluat kaiken vapaa-aikasi käyttää kokkaamiseen, kakkapyykillä ja kirpputoreja kierrellen, niin mikäs siinä. Itselleni se ei olisi mukavaa elämää ja säästöjen turvin pystyin itse olemaan pidempään kotona lasten kanssa. Sen asuntolainan kun saa koroille AP.
Työssäkäyvä ostaa esim. 6 euroa maksavan valmissalaattirasian kaupasta, eikä siitä rasiasta edes tule maha täyteen. Työtön ei tee näin, ja siksi työttömän elämä on vallan hirveää.
Ns. varakkailla on Suomessa liikaa rahaa, ja sitä rahaa päädytään käyttämään kaikkeen turhaan ylikuluttamiseen. Jos lapsi ei pääse osalliseksi tähän ylikuluttamiseen niin se on suunnilleen lasun paikka.
Kuitenkin suuri osa lähihoitajista on perheellisiä. Se palkka on ihan normaali, monella muulla alalla on samanlainen palkka, ja elättävät hekin perheensä.