Perintö suoraan lapsenlapsille, miten jako?

Eri perheiden tilanteet vaihtelevat todella paljon. Jossain perheissä voidaan luottaa keskenään tehtyihin suullisiin sopimuksiin (en vaadi lakiosaa), toisissa taas ei. Testamentin tekijän odotettavissa oleva elinikä, lasten ja lastenlasten iät ja varallisuudet vaikuttavat asiaan. Lisäksi pitää huomioida se, jos joku rintaperillisistä.on edunvalvonnassa, niin edunvalvoja tulee vaatimaan lakosan. 

Ilman muuta jokaiselle lapsenlapselle sama määrä 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä isoäiti jakoi yli 3 miljoonan perintönsä kolmelle lapselleen tasan. Se oli tosi kätevää minulle, koska mä olen ainoa lapsi, joten mä sain miljoonan. Se on oikeudenmukaista sikäli, että jokainen vanhempi valitsee, montako lasta hankkii. 

Mutta lastenlapsille epäoikeuden mukaista, eiväthän he ole päättäneet sitä, miten monta lasta heidän vanhempansa hankkivat.  

Miten voi olla epäoikeudenmukaista saada käytännössä ilmaista rahaa? Onko se epäoikeudenmukaista, että sitä saa vähemmän kuin joku toinen? Kuulostaa ahneudelta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä vaihtoehtoja on tasan kaksi.

1) rahat jaetaan lapsille kolmeen osaan ja nämä sitten harkintansa mukana kieltäytyvät perinnöstä ja siirtävät perinnön lapsilleen.

2) 50% jaetaan lapsille tasan ja 50% lapsenlapsille tasan. 

Miksi lapsille pitäisi jakaa mitään vasten heidän omaa tahtoaan?

Koska heidän todellinen tahtonsa tiedetään vasta kuoleman jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä isoäiti jakoi yli 3 miljoonan perintönsä kolmelle lapselleen tasan. Se oli tosi kätevää minulle, koska mä olen ainoa lapsi, joten mä sain miljoonan. Se on oikeudenmukaista sikäli, että jokainen vanhempi valitsee, montako lasta hankkii. 

Mutta lastenlapsille epäoikeuden mukaista, eiväthän he ole päättäneet sitä, miten monta lasta heidän vanhempansa hankkivat.  

Miten voi olla epäoikeudenmukaista saada käytännössä ilmaista rahaa? Onko se epäoikeudenmukaista, että sitä saa vähemmän kuin joku toinen? Kuulostaa ahneudelta

Anna toiselle lapsellesi satanen ja toiselle euro ja mieti uudestaan pitääkö vähemmän saanut ihan aiheellisesti jakoa epäreiluna. 

Sinun logiikallasi euron saaneen pitäisi olla vain iloinen että sai edes euron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä isoäiti jakoi yli 3 miljoonan perintönsä kolmelle lapselleen tasan. Se oli tosi kätevää minulle, koska mä olen ainoa lapsi, joten mä sain miljoonan. Se on oikeudenmukaista sikäli, että jokainen vanhempi valitsee, montako lasta hankkii. 

Mutta lastenlapsille epäoikeuden mukaista, eiväthän he ole päättäneet sitä, miten monta lasta heidän vanhempansa hankkivat.  

Miten voi olla epäoikeudenmukaista saada käytännössä ilmaista rahaa? Onko se epäoikeudenmukaista, että sitä saa vähemmän kuin joku toinen? Kuulostaa ahneudelta

Eikö sinusta olisi oikeudenmukaisempaa olla samassa asemassa kuin serkkusi?

Aika usein monilapsisessa perheessä on vähemmän rahaa käytettävissä varsinkin yksihuoltajalla kuin yhden lapsen perheessä. Jos sinä olisit yksi niistä yksinhuoltajaäidin kolmesta lapsesta ja saisit isovanhempasi perintönä vain kolmasosan (esim. 10 000€)  siitä mitä varakkaampi serkkuisi (30 000€), eikö se olisi sinusta pikkuisen epäoikeudenmukaista?

Eihän aloittaja edes voi päättää sitä, kun lapsilla on aina oikeus lakiosaan. Lapsenlapsille ei jää yhtään mitään, jos AP ei tee testamenttia eivätkä AP:n lapset kieltäydy perinnöstä. Testamentillakin voi määrätä vain puolet omaisuudestaan lapsenlapsille. Tai voi sillä määrätä koko omaisuudenkin, mutta lapsilla on aina oikeus lakiosaan, jos he sitä vaativat.

Kysymyshän on pohjimmiltaan siitä, ovatko lapsenlapset sinulle arvokkaita omana itsenään vai tyttäriesi jatkeina. Jos suhtaudut heihin yksilöinä nyt, suhtaudu myös perinnönjaossa ja anna kaikille yhtä suuri osuus.

Sellaista sattuu aika paljon, että ahneus iskee vasta perittävän kuoleman jälkeen, eikä sanalliset sopimukset enää merkitsekään mitään. Siksi suosittelisin, että ap jakaa lakiosan jo suoraan tasan lapsilleen, ja he sitten voivat halutessaan luopua siitä omien lastensa hyväksi. (Joskin edullisinta on pitää perintö ja jakaa sitä lapsille lahjoituksina alle verotettavan määrän.) Toinen puolikas omaisuudesta tasan kaikille lapsenlapsille heidän perhesuhteistaan riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä isoäiti jakoi yli 3 miljoonan perintönsä kolmelle lapselleen tasan. Se oli tosi kätevää minulle, koska mä olen ainoa lapsi, joten mä sain miljoonan. Se on oikeudenmukaista sikäli, että jokainen vanhempi valitsee, montako lasta hankkii. 

Mutta lastenlapsille epäoikeuden mukaista, eiväthän he ole päättäneet sitä, miten monta lasta heidän vanhempansa hankkivat.  

Miten voi olla epäoikeudenmukaista saada käytännössä ilmaista rahaa? Onko se epäoikeudenmukaista, että sitä saa vähemmän kuin joku toinen? Kuulostaa ahneudelta

Anna toiselle lapsellesi satanen ja toiselle euro ja mieti uudestaan pitääkö vähemmän saanut ihan aiheellisesti jakoa epäreiluna. 

Sinun logiikallasi euron saaneen pitäis

Niin? Jos kyseessä aikuiset lapset niin en näe mitään ongelmaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä isoäiti jakoi yli 3 miljoonan perintönsä kolmelle lapselleen tasan. Se oli tosi kätevää minulle, koska mä olen ainoa lapsi, joten mä sain miljoonan. Se on oikeudenmukaista sikäli, että jokainen vanhempi valitsee, montako lasta hankkii. 

Mutta lastenlapsille epäoikeuden mukaista, eiväthän he ole päättäneet sitä, miten monta lasta heidän vanhempansa hankkivat.  

Miten voi olla epäoikeudenmukaista saada käytännössä ilmaista rahaa? Onko se epäoikeudenmukaista, että sitä saa vähemmän kuin joku toinen? Kuulostaa ahneudelta

Eikö sinusta olisi oikeudenmukaisempaa olla samassa asemassa kuin serkkusi?

Aika usein monilapsisessa perheessä on vähemmän rahaa käytettävissä varsinkin yksihuoltajalla kuin

Ei tietenkään. Ei minulla ole mitään taivaallista oikeutta tuohon rahaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä vaihtoehtoja on tasan kaksi.

1) rahat jaetaan lapsille kolmeen osaan ja nämä sitten harkintansa mukana kieltäytyvät perinnöstä ja siirtävät perinnön lapsilleen.

2) 50% jaetaan lapsille tasan ja 50% lapsenlapsille tasan. 

Miksi lapsille pitäisi jakaa mitään vasten heidän omaa tahtoaan?

1) Et voi tietää mitä lapsesi oikeasti tahtovat nyt ja vielä vähemmän kuolemasi jälkeen jolloin heidän tilanteensa voi olla toinen. Ei kukaan tule sanomaan kuolevalle vanhukselle mitä haluavat häneltä perinnöksi. Silti jotenkin oudosti sopuisatkin perheet riitaantuvat hautajaisten jälkeen kun tulee perukirjan kirjoittamisen tai perinnön jakamisen aika. Tunteet ja vanhat sisarkateudet nousevat pintaan. 

Jos et jaa lapsillesi mitään, aika todennäköisesti joku vaatii 1/6 osan lakiosaansa ja asiat turhaan mutkistuvat.

2) Et voi tietää mikä lastesi tai lastenlastesi elämäntilanne on kuolemasi jälkeen. Elämä voi yllättää. 

3) Jos lapsesi  haluavat siirtää oman perintöosuutensa omille lapsilleen he voivat sen oman harkintansa tehdä vain kieltäytymällä perinnöstään. Lapsenlapsesi saavat ennemmin tai myöhemmin perintösi tavalla tai toisella.  

On myös lapsenlapsille parempi että heidän vanhempiensa välit pysyvät hyvinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyviä vaihtoehtoja on tasan kaksi.

1) rahat jaetaan lapsille kolmeen osaan ja nämä sitten harkintansa mukana kieltäytyvät perinnöstä ja siirtävät perinnön lapsilleen.

2) 50% jaetaan lapsille tasan ja 50% lapsenlapsille tasan. 

Miksi lapsille pitäisi jakaa mitään vasten heidän omaa tahtoaan?

1) Et voi tietää mitä lapsesi oikeasti tahtovat nyt ja vielä vähemmän kuolemasi jälkeen jolloin heidän tilanteensa voi olla toinen. Ei kukaan tule sanomaan kuolevalle vanhukselle mitä haluavat häneltä perinnöksi. Silti jotenkin oudosti sopuisatkin perheet riitaantuvat hautajaisten jälkeen kun tulee perukirjan kirjoittamisen tai perinnön jakamisen aika. Tunteet ja vanhat sisarkateudet nousevat pintaan. 

Jos et jaa lapsillesi mitään, aika todennäköisesti joku vaatii 1/6 o

Kyllä meillä ainakin on ihan avoimesti aina puhuttu, mitä kukin toivoo perinnöksi, ja vanhemmat sukulaiset myös kysyvät siitä. En tiennyt että se ei ole tapana kaikkialla. 

 

En näe mitään syytä suuttua sukulaisille siitä että he saavat rahaa, mahdollisesti enemmän kuin minä. Eikä minusta ole isovanhempieni velvollisuus haudankin takaa kannatella meitä jälkeläisiä, toki onhan se kiva jos ovat vaikkapa halunneet perustaa esimerkiksi rahastoja. Jos välit katkeavat tämmöisistä asioista, saavat katketakin. 

Vierailija kirjoitti:

Eihän aloittaja edes voi päättää sitä, kun lapsilla on aina oikeus lakiosaan. Lapsenlapsille ei jää yhtään mitään, jos AP ei tee testamenttia eivätkä AP:n lapset kieltäydy perinnöstä. Testamentillakin voi määrätä vain puolet omaisuudestaan lapsenlapsille. Tai voi sillä määrätä koko omaisuudenkin, mutta lapsilla on aina oikeus lakiosaan, jos he sitä vaativat.

Juuri näin.

Miten kenellekään voi tulla edes mieleen, että jokainen lapsenlapsi ei saisi samaa osuutta?

Vierailija kirjoitti:

Hyviä vaihtoehtoja on tasan kaksi.

1) rahat jaetaan lapsille kolmeen osaan ja nämä sitten harkintansa mukana kieltäytyvät perinnöstä ja siirtävät perinnön lapsilleen.

2) 50% jaetaan lapsille tasan ja 50% lapsenlapsille tasan. 

Samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa keski-ikäisillä ei tilastojen valossa ole lainkaan niin hyvin asiat kuin väität. Nyt 50v ikäiset on syntyneet 1984, eläneet niukan 90-luvun ja monella heistä tilanne on huomattavasti surkeampi kuin nuorilla, joille yhteiskunta syytää vastikkeetonta rahaa valtavasti. Eikä nuoret osaa käyttää rahaa oikein, tuhlaisivat kaiken samantien.

Hitto kun meni taas aika nopeeta. tuntuu kuin vuos sitten oisin täyttänyt 50 ja sain firmalla 50-vuotislahjankin. Olen syntynyt 1973... 

Vierailija kirjoitti:

Miten kenellekään voi tulla edes mieleen, että jokainen lapsenlapsi ei saisi samaa osuutta?

Siksi että lapsenlapsi ei lain mukaan normaalisti peri mitään jos lapset ovat hengissä. 

Periviä rintaperillisiä ovat lapset niin kauan kuin ovat hengissä.

Lapsenlapsille ei suoraan kuulu yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asiassa keski-ikäisillä ei tilastojen valossa ole lainkaan niin hyvin asiat kuin väität. Nyt 50v ikäiset on syntyneet 1984, eläneet niukan 90-luvun ja monella heistä tilanne on huomattavasti surkeampi kuin nuorilla, joille yhteiskunta syytää vastikkeetonta rahaa valtavasti. Eikä nuoret osaa käyttää rahaa oikein, tuhlaisivat kaiken samantien.

Hitto kun meni taas aika nopeeta. tuntuu kuin vuos sitten oisin täyttänyt 50 ja sain firmalla 50-vuotislahjankin. Olen syntynyt 1973... 

Joo, matikanopen ohimoita kiristää..

Vierailija kirjoitti:

Meitä on kolme lasta, joista vanhin kuollut. Hänellä 4 lasta. Ne4 lasta perivät veljeni osuuden. Ei niin, että perintö jaetaankin kuuteen osaan lapsenlapsen määrän mukaan. He perivät vain isänsä osuuden

Tässä nyt yks ja toinen tulee selittämään, miten perintökaaren mukaan menee. Sillä ei ole mitään väliä, kun Ap:n tilanteessa ollaan tekemässä testamenttia ja kysymys on, kumpi tapa olisi av-raadin mielestä parempi.