Lue keskustelun säännöt.
HS: Miksi korkeakouluihin valikoituu silti lähinnä keskiluokkaisten, koulutettujen perheiden lapsia?
16.09.2024 |
https://www.hs.fi/suomi/art-2000010670441.html
Myös suhde ensikertalaiskiintiöihin on sidoksissa yhteiskuntaluokkiin. Keskiluokan nuoria ne eivät kiinnosta eivätkä painosta.
Eliittilukiolaisille ajatus korkeakoulupaikasta oli itsestäänselvä ja odotettu askel. Näin oli ylipäätään monilla nuorilla, joiden vanhemmat olivat vähintään keskiluokkaa.
Omiin mahdollisuuksiin uskottiin, olivathan usein vanhemmat ja sisaruksetkin opiskelleet korkeakoulussa. Lisäksi näitä nuoria kannustettiin, kotona ja koulussa.
Kun osa opiskelijoista saattoi nähdä itsensä jo kulkemassa yliopiston käytävillä kuin kalat vedessä, osalle omat mahdollisuudet päästä korkeakouluun näyttäytyvät hyvin epävarmoina.
Kommentit (428)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En toisaalta ymmärrä tätä ajatusmaailmaa, että korkeakoulutus on ensisijaisesti se, mihin ihmisen pitäisi pyrkiä ja duunarityöt ovat vain heille, joiden rahkeet eivät riitä pidemmälle. Onko ihan mahdoton ajatus, että joku voi ihan aidosti haluta duunariammattiin ja pitää siinä työskentelystä? Ihmiset ovat myös muutenkin luonteiltaan ja taipumuksiltaan erilaisia, toisille sopii paremmin käytännönläheinen työ.
Minä taas ajattelisin, että aika harvinainen on se ihminen, joka on jo 18-vuotiaana valmis tekemään jopa 50 vuoden työuran samaa, suorittavaa työtä, kaipaamatta koskaan toisen tyyppistä sisältöä suurimpaan osaan hereilläoloajastaan.
Duunarinkaan elämä ei ole enää tuota. Ja uudelleen kouluttautuminenkin nykyään hyvin helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En toisaalta ymmärrä tätä ajatusmaailmaa, että korkeakoulutus on ensisijaisesti se, mihin ihmisen pitäisi pyrkiä ja duunarityöt ovat vain heille, joiden rahkeet eivät riitä pidemmälle. Onko ihan mahdoton ajatus, että joku voi ihan aidosti haluta duunariammattiin ja pitää siinä työskentelystä? Ihmiset ovat myös muutenkin luonteiltaan ja taipumuksiltaan erilaisia, toisille sopii paremmin käytännönläheinen työ.
Minä taas ajattelisin, että aika harvinainen on se ihminen, joka on jo 18-vuotiaana valmis tekemään jopa 50 vuoden työuran samaa, suorittavaa työtä, kaipaamatta koskaan toisen tyyppistä sisältöä suurimpaan osaan hereilläoloajastaan.
Duunarinkaan elämä ei ole enää tuota. Ja uudelleen kouluttautuminenkin nykyään hyvin helppoa.
Onko uudelleen kouluttautuminen tosiaankin hyvin helppoa? Me olemme tässä keskustelemassa artikkelista, joka käsittelee koulutukseen pääsyn ongelmia. Ja taloudellinen mahdollisuus kouluttautumiseen on vielä oma lukunsa, siihenhän hallitus on juuri puuhaamassa isoja rajoituksia.
Uudelleen koulutus voi olla mitä tahansa. Lyhyttä kurssia, palkallista oppisopimusta tai yliopistoa esimerkiksi avoimen kautta.
Pointtina se, ettei kenenkään kannata nykypäivänä ajatella tekevänsä samaa työtä 50 vuotta. Vähintään nyt tekoäly muuttaa kaikkien työnkuvan tulevaisuudessa. Eikä kenenkään pitäisi jäädä ikävään työhön vain siksi, että on sattunut sen teininä valitsemaan. Elämä on pitkä aika.
Vierailija kirjoitti:
Uudelleen koulutus voi olla mitä tahansa. Lyhyttä kurssia, palkallista oppisopimusta tai yliopistoa esimerkiksi avoimen kautta.
Pointtina se, ettei kenenkään kannata nykypäivänä ajatella tekevänsä samaa työtä 50 vuotta. Vähintään nyt tekoäly muuttaa kaikkien työnkuvan tulevaisuudessa. Eikä kenenkään pitäisi jäädä ikävään työhön vain siksi, että on sattunut sen teininä valitsemaan. Elämä on pitkä aika.
Juuri edellä mainituista syistä minä kehottaisin omia nuoriani menemään lukioon. Sitä reittiä korkeakoulujen ovet avautuvat todennäköisemmin, jos myöhemmin sellainen alkaa kiinnostaa, ja ylipäätään yleissivistys ja kielitaito auttavat kaikenlaisen opin vastaanottamisessa. Ja tietenkin muutama lisävuosi tuossa iässä tuo rutkasti lisää itsetuntemusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uudelleen koulutus voi olla mitä tahansa. Lyhyttä kurssia, palkallista oppisopimusta tai yliopistoa esimerkiksi avoimen kautta.
Pointtina se, ettei kenenkään kannata nykypäivänä ajatella tekevänsä samaa työtä 50 vuotta. Vähintään nyt tekoäly muuttaa kaikkien työnkuvan tulevaisuudessa. Eikä kenenkään pitäisi jäädä ikävään työhön vain siksi, että on sattunut sen teininä valitsemaan. Elämä on pitkä aika.Juuri edellä mainituista syistä minä kehottaisin omia nuoriani menemään lukioon. Sitä reittiä korkeakoulujen ovet avautuvat todennäköisemmin, jos myöhemmin sellainen alkaa kiinnostaa, ja ylipäätään yleissivistys ja kielitaito auttavat kaikenlaisen opin vastaanottamisessa. Ja tietenkin muutama lisävuosi tuossa iässä tuo rutkasti lisää itsetuntemusta.
Samoin. Mutta kaikki ei ole samasta puusta veistettyjä. Turha sinnekään on mennä ottamaan huonoja arvosanoja ellei heikko peruskoulun menestys ole sitten kypsymättömyyttä jonka ehtii vielä hyvin korjata.
Ei niissä korkeakouluissakaan ole kaikille tilaa. Ennemmin hyvä amislinja kuin tradenomi saati medianomi maakuntien AMK:sta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, kuka haluaa hukata ainoan elämänsä tekemällä töitä jossain sielua murskaavassa investointipankissa selkään puukottavien pinnallisten m*lkkujen kanssa? Ei siinä paljon hyvät rahat lämmitä.
Se oli vain yksi esimerkki. Vaihtoehtoja koville palkoille on muitakin. Sähköasentaja ei tienaa erityisen paljoa, jos verrataan hyvätuloisiin ammatteihin joihin vaaditaan yliopiston käyminen. Ja vaikka valmistuisi kahdeksan vuotta aikaisemmin, jää silti uran aikana tuloissa kauas taakse.
Kannattaa toisaalta ottaa huomioon, että amiskoulutettuja on paljon myös yrittäjinä. Korkeakoulutetut puolestaan työskentelevät enimmäkseen toisen palveluksessa. Osaava ja ammattitaitoinen yrittäjä kyllä tienaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, kuka haluaa hukata ainoan elämänsä tekemällä töitä jossain sielua murskaavassa investointipankissa selkään puukottavien pinnallisten m*lkkujen kanssa? Ei siinä paljon hyvät rahat lämmitä.
Se oli vain yksi esimerkki. Vaihtoehtoja koville palkoille on muitakin. Sähköasentaja ei tienaa erityisen paljoa, jos verrataan hyvätuloisiin ammatteihin joihin vaaditaan yliopiston käyminen. Ja vaikka valmistuisi kahdeksan vuotta aikaisemmin, jää silti uran aikana tuloissa kauas taakse.Kannattaa toisaalta ottaa huomioon, että amiskoulutettuja on paljon myös yrittäjinä. Korkeakoulutetut puolestaan työskentelevät enimmäkseen toisen palveluksessa. Osaava ja ammattitaitoinen yrittäjä kyllä tienaa.
Yhtä lailla on yliopiston ja AMK:n käyneitä yrittäjiä ja varsinkin partnereita. Amisfirmat ovat myös useammin pienempiä eivätkä välttämättä työllistä ketään muuta. Syy miksi duunariyrittäjiä on ehkä(?) enemmän on tietenkin huonompi palkkataso ja vähemmän vapaa elämä palkoillisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on luokkayhteiskunta.
Kokoomus oli ensin kansakoulua vastaan koska heistä työläisten piti pysyä lestissään ja samasta syystä vastustivat myöhemmin peruskoulua. Aina ovat amiksestakin leikanneet koska sen käyminen nostaa koulutustasoa eikä se sovi porvareille.
Samasta syystä monet kokoomuslaiset ovat somessa halunneet piikayhteiskuntaa takaisin.
Outo itseprojektio vailla järjen hiventä.
Miks ois kokoomuksen etu, ettei kukaan saa ammattikoulututkintoaan?
Halvempi työvoima
Mulla on erilainen tausta kuin lähes kaikilla yliopistotovereillani (ainakaan samalla alalla). Vanhempani eivät olleet korkeasti koulutettuja, heillä oli korkeintaan opistotason tutkinto. Mutta silti vanhempani olivat ihan hyväpalkkaisissa töissä.
Mulla on asperger, kun taas lähes kaikki opiskelijatoverini vaikuttavat neurotyypillisiltä. Mä kävin koko peruskoulun pienluokalla, mutta lukion kävin normaalisti. Silti mä oon yliopistossa päässyt mukaan yhteen opiskelijaporukkaan (en kuitenkaan saanut siellä mitään superläheisiä ihmissuhteita) ja oppinut monia sosiaalisia taitoja vuosien saatossa.
Mun peruskoulun luokkatovereista suurin osa oli köyhemmistä perheistä ja ehkä he olivat kateellisia mulle, kun mä asuin silloin isohkossa omakotitalossa ja pääsin välillä etelänmatkalle. Useimmilla peruskoulun luokkatovereillani oli laaja-alaisia oppimisvaikeuksia ja selvästi huonommat arvosanat kuin minulla. Olin harvoja pienluokkalaisia jotka jatkoivat lukioon. Ehkä ne luki-/oppimisvaikeudet periytyvät voimakkaasti ja yleensäkin niitä potevat päätyvät matalammin koulutetuiksi. Ja sitä kautta matalapalkkaisiin töihin tai työttömiksi.
Tosin minäkin olen ollut ison osan opiskelujen jälkeisestä ajasta työtön, mutta olen ollut välillä määräaikaisissa töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksiköhän?, sellaisissa perheissä varmaan panostetaan lasten koulunkäyntiin esim. vaatimalla, että läksyt pitää tehdä ja koulussa käydä.
Ei se ole pelkästään siitä kiinni, vaan korkeasti koulutetut vanhemmat ovat keskimäärin älykkäämpiä, joten niiden lapset myös, koska älykkyys on 80% perinnöllistä.
Ei älykkyys korreloi korkean koulutuksen kanssa.
Miksi ihmeessä joku suoltaa tällaista hömppää? Tietenkin korkealla koulutuksella ja korkealla älykkyydellä on positiivinen korrelaatio. Tämä on lukuisissa tutkimuksissa havaittu.
Miksi sitten yliopistoista valmistuu niin tyhmiä ihmisiä?
Tuskin kukaan on kiistänyt sitä, etteikö sekä duunareita että korkeakoulutettuja tarvittaisi. Kyse on siitä, että sukutausta määrittää hyvin voimakkaasti sen, mille koulutustasolle ihminen päätyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein luokkahypyn ja se vei mehut moneksi vuodeksi. Pääsin eliittilukioon, ja tuntui että jo siellä oli paljon kirjoittamattomia sääntöjä ja asioita, jotka kaikki mukamas tiesivät eikä niitä kerrottu. Enkä ymmärtänyt kysyäkään. Siksi kaikessa kesti niin pitkään. Huomasin että monelle kohtalotoverilla vain loppuivat resurssit ja jaksaminen, kun piti painaa monta välivuotta putkeen. Viimeistään kanditason jälkeen moni luovutti, yllättävän monihan jättää gradun kesken.
Mitä nämä kirjoittamattomat säännöt esim. lukiossa ovat? Ei vaikka akateemisen perheen esikoiselle lukioasiat ole sen tutumpia kuin muille, sillä hänen vanhempansa ovat käyneet lukiossa puolivuosisataa sitten eli käytännössä eri koulun.
Jos jo koululaisena/lukiolaisena pääsee sukulaisten tai perheystävien tohtoripromootioihin, osaa toki käyttäytyä viimeistään lukion lopussa kuin parhaissa piireissä. On sitä kokemuspohjaa ja luultavasti myös sivistyneiden sukulaisten ja tuttavien verkosto antamassa mallia käytöksestä ja koulutusvalikkoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein luokkahypyn ja se vei mehut moneksi vuodeksi. Pääsin eliittilukioon, ja tuntui että jo siellä oli paljon kirjoittamattomia sääntöjä ja asioita, jotka kaikki mukamas tiesivät eikä niitä kerrottu. Enkä ymmärtänyt kysyäkään. Siksi kaikessa kesti niin pitkään. Huomasin että monelle kohtalotoverilla vain loppuivat resurssit ja jaksaminen, kun piti painaa monta välivuotta putkeen. Viimeistään kanditason jälkeen moni luovutti, yllättävän monihan jättää gradun kesken.
Mitä nämä kirjoittamattomat säännöt esim. lukiossa ovat? Ei vaikka akateemisen perheen esikoiselle lukioasiat ole sen tutumpia kuin muille, sillä hänen vanhempansa ovat käyneet lukiossa puolivuosisataa sitten eli käytännössä eri koulun.
Riippuu varmaan lukiosta näkyykö niitä. Mutta ainakin se, että tietää miten aineet ja kurssit kannattaa valita ja miten strategioida parhaat mahdolliset arvosanat. Omat vanhemmat eivät osanneet auttaa, itse osaan neuvoa lapsia, vaikka kokeet ovatkin muuttuneet.
Onko perheessä totuttu lukemaan ja keskustelemaan yhteiskunnasta. Miten hyvin osaa argumentoida, neuvotella, pitää puheita ja johtaa ryhmätöitä. Hakeutuuko johtokuntiin. Miten ottaa kontaktia opettajiin, osaako esiintyä edukseen. Kaikki sosiaalista pääomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksiköhän?, sellaisissa perheissä varmaan panostetaan lasten koulunkäyntiin esim. vaatimalla, että läksyt pitää tehdä ja koulussa käydä.
Ei se ole pelkästään siitä kiinni, vaan korkeasti koulutetut vanhemmat ovat keskimäärin älykkäämpiä, joten niiden lapset myös, koska älykkyys on 80% perinnöllistä.
Ei älykkyys korreloi korkean koulutuksen kanssa.
Miksi ihmeessä joku suoltaa tällaista hömppää? Tietenkin korkealla koulutuksella ja korkealla älykkyydellä on positiivinen korrelaatio. Tämä on lukuisissa tutkimuksissa havaittu.
Miksi sitten yliopistoista valmistuu niin tyhmiä ihmisiä?
Se, että ilmiöt x ja y kulkevat usein käsi kädessä ja ruokkivat toisiaan, ei tarkoita että jokainen x olisi y, tai ettei z voisi missään olosuhteissa olla y.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No miksiköhän?, sellaisissa perheissä varmaan panostetaan lasten koulunkäyntiin esim. vaatimalla, että läksyt pitää tehdä ja koulussa käydä.
Ei se ole pelkästään siitä kiinni, vaan korkeasti koulutetut vanhemmat ovat keskimäärin älykkäämpiä, joten niiden lapset myös, koska älykkyys on 80% perinnöllistä.
Ei älykkyys korreloi korkean koulutuksen kanssa.
Miksi ihmeessä joku suoltaa tällaista hömppää? Tietenkin korkealla koulutuksella ja korkealla älykkyydellä on positiivinen korrelaatio. Tämä on lukuisissa tutkimuksissa havaittu.
Miksi sitten yliopistoista valmistuu niin tyhmiä ihmisiä?
Tähän on kaksi mahdollista vastausta. Joko olet niin älykäs, että suurin osa muista ihmisistä näyttäytyy sinun silmissäsi ei-älykkäinä. Tai sitten sinun käsityksesi älykkyydestä tai sen puuttumisesta, jota tyhmyydeksi kutsut, poikkeaa merkittävästi siitä älykkyydestä, jota standardoidussa testeissä mitataan.
Voit valita näistä vaihtoehdoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä oli käynyt kiertokoulua 11 päivää, äiti kansalaiskoulun ja ammattikurssin. Minä menin yliopistoon, koska vanhemmat arvostivat koulutusta. Heillä itsellään ei ollut siihen mahdollisuutta.
Upeaa, että yli 90-vuotias jaksaa palstailla!
Kiertokoulut lakkautettiin ja kansakoulu tuli pakolliseksi 1921, jolloin takaperoisimmatkin lusivat edes sen.
Mun mieheni vanhemmat oli syntyneet 1920-luvulla ja hän on 52v..
Vierailija kirjoitti:
Tuskin kukaan on kiistänyt sitä, etteikö sekä duunareita että korkeakoulutettuja tarvittaisi. Kyse on siitä, että sukutausta määrittää hyvin voimakkaasti sen, mille koulutustasolle ihminen päätyy.
Sellaista se on. Lihavien lapset ovat useammin myös lihavia. Päihderiippuvaisten päihderiippuvaisia. Urheiluammattilaisten aivan ylivoimaisia seiväshyppääjä.
Onpa epistiä, yhteiskunnan tulisi nyt tehdä asialle jotain.
Btw, juuri oli Hesarissa juttu varakkaiden perheiden lasten psyykkisistä ongelmista. Miten yhteiskunta on aikonut auttaa näitä lapsia?
Yliopistojen pääsykokeiden tarkistajat eivät tiedä, minkälainen tausta hakijalla on ja lukion arvosanoista saa pisteitä huolimatta siitä, mistä lukiosta ne on saatu. Jostakin omasta kiinnostuksesta se yliopistoihin hakeutuminen lähtee eikä siitä, että tietystä taustasta olevat henkilöt otettaisiin sinne helpommin.
No ehdottomasti näin. Eikä sitä kukaan kiistä. Ongelma on, jos joku ei perhetaustansa vuoksi pääse muualle tai edes osaa ajatella muita töitä. Mikä oli lehtijutun pihvi.