MAALIsMAANANTAITIA

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=9575145&p=2&tmode=1&smode…

Aikaseen olen minäkin täällä, mutta se johtuu siitä, että pian tieni vie Kelaan hoitamaan heidän väärin tekemäänsä ä-raha päätöstä (olivat tehneet vuoden 2005 verotuksen mukaan, vaikka hain 6kk:den tulojen perusteella, mitkä olivat ' huomattavasti' paremmat kuin vuoden 2005 tulot. Ollaan muutettu takaisin Suomeen syksyllä 2005 )



Tukisukkis: Oot sinä aika tyttö, jos edelleen käyt jupissa, bodyssa ja stepissäkin, itse olen onnellinen, jos kävelylle menen, jumpata en jaksaisi. On sitä mullekin kertynyt ' rasvaa' peppuun ja reisiin, mutta ei onneksi niin hirmusti etteikö siitä pääsisi hyvällä itsekurilla eroon.



(.) Kaikki hyvin, ei valittamista. Ruoka maistuu, mutta iltaisin tulee välillä sellainen oksettava olo aivan kuin alkuraskaudessakin tuli, mutta oksentanut en ole. Masu on iso, ja tiellä, mutta onhan se ihanakin .. Neiti taitaa nukkua nykyään yöt, ei edes aina herää vessa reissuihin, mutta aamulla, kun vekkari soi niin johan pomppaa hereille :-))



G: Leanna kyseli viime viikolla v.vuodosta, itselläni on raskauden alusta saakka ollut ' runsasta' v.vuotoa ja välillä oikein suututtaa, mutta kait sekin kohta loppuu ..



Hyvää maanantaita kaikille t. emmi rv-34+1

Kyllä varmaan joudun hakeutumaan lääkäriin minäkin.Niin jomottaa päätä ja poskia että sen kyllä taas tietää...=/

Yöllä en saanut yskän vuoksi unta ja olinkin jo hereillä ennen viittä.Mieli olis tehnyt koneelle mutta kun on makuuhuoneessa,en raaskinut miestä herättää.Joka yskäsy supistaa!!!

Hrrrr,paleltaa...



Emmille tsemiä kelan tätien kanssa,on se sellainen laitos että!!



Pää tyhjä tahi täynnä räkää,jokatapauksessa, ajatus ei juokse kirkkaana,ehei!



Palaamisiin!Kenties!



Räkäpää kera viiden lapsen ja rv 34+

Nyt se on sitten tapahtunut! Ei, en mä siis synnyttänyt ole, mutta mun maha on pudonnut! Mies eilen katsoi ja sanoi, varovasti ¿Kulta.. Sun masu roikkuu.¿ Onneks tajusin heti mitä tarkotti, ettei tarvinnut antaa temperamentin laulaa. :D Siinä oli sitten kaikki lapsetkin katsomassa hetken päästä ja hokivat, että juu, roikkuu se eikä ollut vielä edellispäivänä sen näkönen. On kyllä sellasia kipuja ollut tuolla alavatsassa, että en ihmettele yhtään. Mut se on vaan merkki sitten siitä, että synnytys lähenee. Hih, jippii! 



Kamalaa tuo kaupassakäynti on itse kullakin tosiaan, mutta kun miepä en saakaan mennä kaupasta ostamaan mitään yksinäni niin ei ole tuota tarvinnut kokea. Paitsi ennen joulua kävin ja se oli sitten vika niitti ja mies saa raivarin, jos käyn kaupasta hakemassa kassillisen tavaraa ilman sitä. :D



Täällä hujahtaa aika kans ihan silmissä. Vajaa viisi viikkoa laskettuun aikaan ja voi hurja, että meillä ei enää kukaan pysy laskuissa mukana. Onneks se on niinkö yhden käden sormet niin oli helppo taas viikonloppuna luntata siitä, kun vieraat kyselivät kuinka pitkälti on vielä. ;)



Synttärit siis meni tosi hyvin ja kivaa oli. Kaikki lapsivieraat oli aivan ihastuneita, kun oli vähän pullonpyöritystä ja ongintaa. Tytär kutsui yhden ainoan pojan eskarista ja tämä onneksi pääsi tulemaan. Aikamoinen vilpertti tosiaan on.. Tämän isäkin ihmetteli, että miksi aina leikkii vaan tyttöjen kanssa niin mieluusti. Tytöt kyllä siitä nautti selvästi. 



Itse olin aivan katki kaksien synttäreiden jälkeen ja lauantai-iltana nousi lämpökin sitten eli se siitä illasta sitten. Eilen oli parempi olo, mutta kuitenkin iso väsy ja nenu tukossa. Kuten tänäänkin.. 



Yö meni aivan loistavasti. Nukuin 10h ja vaan kaks pissitaukoa. (Tuli sitten tavaraa sen mukaisesti, hyvä kun vessaan asti sai ajoissa juostua kaikilta naksahduksilta ja kolotuksilta!) Nyt sitten aamupalat puputettu ja pitäis pesulle lähtä ja pukea, että sais vietyä junnun eskariin.



Eilen tuli hurjan haikea mieli. Neiti kun täytti iltasella vasta 7v. niin sitä sitten kyseltiin, että onko hänellä jotenkin erilainen olo, kun on nyt ollut peräti kolme miinuttia vuoden vanhempi..? Ei kuulemma tunnu missään. :) Siinä lasta katselin ja ajattelin, että mitähän sitä tämän uuden tulokkaan kanssa enää osaakaan tehdä..



Nyt on meinaan tuntunut ihan helpolta ajatus kaikesta, siitä hoitamisesta ja siitä, että on kiinni 24/7 siinä lapsessa. Ja mä hymyilen, kun ajattelen tätä enkä malta odottaa millään! Oonko vähän outo? Ei siis pienintäkään sellasta stressiä ole. Sellainen oli kuitenkin aikoinaan..



Nyt lähtee tämä mamma, mutta palailen taas. :)



Papu ja Hermanni 35+jotain

Arvatkaa kuka EI mene tänään töihin? Eikä huomenna, eikä ylihuomenna, eikä yliylihuomenna, eikä... ;-D. Nyt loppu ja alkoi vihdoinkin kauan kaivattu loma. Kyllä mä olinkin väsynyt ihan viime metreille saakka eli oli jo aikakin päästä kotiin! Esikko lähti vielä tänään hoitoon ja menee huomennakin eli mulla on pari ihan aitoa vapaapäivää, mitä nyt joutuu kotona hommia tekemään. Vaan ei haitta, intoa riitää nyt (muistuttakaa tästä fiiliksestä, kun olen ihan lahona enkä jaksa tehdä mitään ;-D).



Mä saan vielä öisin nukuttua, mutta on uni paljon kevyempää ja katkonaisempaa. Viime yönä kramppas pari kertaa, toisella kertaa pohkeesta ja toisella jostain kohdun kiinnikkeistä. Se tekee sitten äärettömän kipeetä! Kääntyminen on hankalaa, yllättäen, ja olen parina viimeisenä yönä löytänyt selälään nukkumisen lahjan...



viikonloppuna haettiin vauvan sänky ja hoitopöytä + pari vaatelaatikkoa taloon. Tuli aika liikuttava olo niistä järjettömän pienistä sukista ja muista vaatteista. Lähinnä kartoitin kestovaippavarastoja, kun jotain esikoiselle ostin vaikka niitä ei sitten käytettykään. Alkuun oli olo, että tälle vauvalle pitää hankkia vielä vaikka mitä, sitten tuli olo että kaikkihan meillä jo on, mutta todellisuudessa yhtä sun toista pientä pitää hankkia... Mutta eiköhän tässä ehdi.



Onko joku laskenut, kuinka monta maalista on jo poksahtanut? Olisi ihan mukava tietää :-)



Jatketaanpa taas.

telma ja masuvaavi 33+5

Mä olin jo viime yönä varma että nyt tuli lähtö siis alkoi supistella hyvin tasaisesti, makoilin sängyssä mutta en mitään supistusten väliä kellottanut koska niistä supistuksista puuttui selkeesti se terävin/tuskaisin huippu ja jäin vähän odottelemaan että kun aikansa näin supistelee niin kohta ne muuttuvat ja pari tulikin oikein kunnolla mutta sitten...olin nukahatanut, heräsin jonkun ajan kuluttua eikä niitä enää tullut. Niitä ehti tulla varmasti tunnin ajan tai musta tuntui että " koko yön" mutta ei varmasti kuitenkaan tuntia kauempaa.

Mulla pyöri päässäni silloin yöllä, että voi ei mun pitää nousta äkkiä laittamaan vauvan vaatteet kasaan, kun ne on vasta pesty eikä katsottuna valmiiksi että minkä nipun sitten mukaan nappaa mies kun tulee meidät hakemaan..no ehkä hän osaa katsoa itsekkin jos ne jää multa laittamatta ;) ..ei ei ne jää koska tänään ne laitan :)



Papu: Mä kans nyt odotan tätä vauvaa jotenkin rauhallisin mielin ja todella odotan että saan sen pienen tähän hoidettavaksi.. Aiemmin en niin ole välittänyt siitä aivan vauva ajasta (voiko noin sanoa), kokenut sen jotenkin rasittavaksi mutta nyt on aivan eri mieli vaikka tiedän että työläshän se pieni vauva on ja hyvin äidissä kiinni ja se on todella 24/7 hommaa.. Mutta todella jotenkin nyt tunne että ihanaa, tulisi jo :)



(.) Liitoskivut sen kun pahenee, oiskohan masukki laskeutunut jo tuonne alas..en tiedä, maha on mun mielestä aivan kuin ennenkin että ei roiku erityisemmin sen enempää kuin on koko ajan ollut alhaalla. Enkä mä muista sen koskaan aiemminkaan laskeutuneen selkeesti, esikoinen laskeutui vasta synnärillä..



Sinna 36+

Tuli tossa aamutuimaan mieleen sekin, että neuvolasta sanoivat sillon ihan alussa, että näin 7v. edellisestä raskaudesta ja synnytyksestä kroppa on palautunut niin, että muistikin on nollilla. Eli tavallaan niinkö vartalo voi kokea tän koko puuhan niinkö eka kertaa raskaana ja tavallaan kuitenkin saattaa muistaa osan. Että niinkö se on siinä ja siinä.

Jäinkin sitten pohtimaan, että senkös takia tämä koko aika onkin ollut vähän sellai erilainen..? :) Nyt siis PUNKELIN mielipide ois aika pop. Sullahan ainakin on mennyt kans vuoskaudet tässä välissä..? Onko eroa ekaan raskauteen ja onko tästä aiheesta sulle puhuttu?



Papu

Viikonloppu meni tuolla maailmalla, voi olla, etten taida enään lähteä minnekkään samaa tahtia, mitä nyt viikon päästä pitää käydä ne vaunut hakemassa sieltä kaupasta joka on tuolla 80 km:n päässä. Tällä viikolla ajattelin jakaa nuo vauvan " viimeiset" ostokset siten, että marketissa käydessä ostetaan kaikki mitä sieltä saa ja sitten loput perjantaina kun uskaltaudun äiteen kanssa kaupunkiin asti shoppailemaan. Sitten taidan vetäyyä suosiolla syrjään näistä hommista ja jäädä kotiin lepäilemään. Jos sitä vaikka sitten jaksais käydä kirjastossa lukemassa lehtiä jne.



Mietin tässä, että jokos sitä viitsis ostaa jonku pienen vaippapaketin kotiin odottelemaan, vai laittaisko miehen asialle sitten laitokselta. Tosin ne newborn paketit on aika pieniä, joten eiköhän ne tule käytettyä kuitenkin. Ajattelin tosin, että mun tarvii nauttia tästä miehestä kun edellisen kanssa olin ihan yksin koko vauvaiän, niin nyt mulla on niinku " kotona hoitaja" ja voin ihan rauhassa ulkoilla/käydä kaupoissa heti vauvan synnyttyä oman jaksamisen mukaan.



Viikonloppuna oli puhuttu elokuvista ja mekin käytiin tuossa joku aika sitten elokuvissa. Täytyy tosin myöntää, että OUlun uudessa paikassa on ihan luxuspenkit, melkein kuin istuis nojatuolilla, ei ollut ahdasta, ja ihme kyllä ei täytynyt käydä veskissäkään, tosin en uskaltanut ottaa mitään juomistakaan mukaan :P



Koirista oli myös puhuttu, metsästyslinjainen labbis on meille tulossa sitten joskus, varmaankin menee ensikevääseen, kun ei oikein talvipentua viitsi ottaa ja kesällä kun on tuo " iso" poika kotosalla niin ei tarvi pennunkaan yksinään kotona olla.



Oma olo ei ole isommin muuttunut, mutta ajattelin, että kun nyt saan nuo ompelut, mitkä on kesken tuosta ommeltua niin keskityn pelkästään tuohon omaan oloon, eli ulkoiluun jaksamisen mukaan, sekä kirjojen lueskeluun jne. Ja voihan sitä jotain pientä leipoa aina välillä.... kun leivinuunikin pitää kuiten lämmittää välillä.



Masussa vauva tekee välillä katoamistemppuja ja painuu tuonne jonnekkin selkärangan viereen kerälle. Eilen kun oli " hieman" töyssyinen tie tuolla sivukylillä, niin piti oikein etsimällä etsiä, että miten se vauva voi tuolla masussa nuin " piiloon" mennä. Ei tuntunut vauvasta yhtään mtn. Aamuisin tosin tuntuu siitäkin edestä, välillä on peppu pystyssä ja välillä jalka, ihan tuossa navan yläpuolella. Yöt olen edelleenkin nukkunut ihan hyin vessakäyntejä lukuunottamatta. Tällä viikolla ois neuvolaa ja labraa ohjelmassa, sekä miehen etelänreissu työmatka(ei onneksi yön yli kestävä), sekä mun shoppailut, joten saa nähdä meinaako tämä uusi tulokas sekoittaa kalenterin ihan täysin. Ens viikon sunnuntaina pitäs kaiken olla valmiina. Saatiin muuten 1-vuotissynttärikutsu, just päivää ennen mun laskettua aikaa,... saa nähdä ehtiikö mennä " juhlimaan" :)



t. Punkeli rv tasan 36 ! 28 päivää jäljellä !!!

tukisukkis: Olen sinä tosiaan melkoinen jos vielä jumppailet :) Tuosta muutosta. Me muutettiin muutama vuosi sitten kun olin viimeisilläni viikolla 39 ja esikoinen 1v9kk. Oli jännät paikat miten käy muuton. Hyvin se sitten kumminkin meni. Minä pakkailin kotona laatikoita ja mies siirteli ne töistä tullessaan pinoihin. Nehän jäi painon vuoksi sinne mihin niitä pakkailin :) Muutto tehtiin ja vauva oli viisas eikä syntynyt kaaoksen keskelle vaan meni 5 päivää yli lasketun. Kuka sitä nyt muuton keskelle viitsii syntyä ;)



Papu: Nyt olet sitten sinäkin tiputtanut mahasi. Minulla tämä pötsi tipahti kaksi viikkoa sitten ja helpotti ihan älyttömästi närästykseen. Tunnen jopa käsin oman rintalastan!! Jee! Maha on tosi alhaalla. No, siitä seurasi tietysti liitoskipujen koveneminen. Särky on tuskaista, liikkuminen vaikeaa ja koko ajan sattuu.. valivali.



sin-na: Sulla kun on tuolla tavoin supistellut niin olisikohan aika pakata ne vauvan vaatteet? Ihan vaan jos joutuu lähtemään nopeasti. Minä lisäsin vaatekassiin yhden vanupuvun jos nämä pakkaset vaikka jatkuu vielä maaliskuun alussa. Tosin minulle menee kumminkin yli...



Pitää mennä katsomaan Elämä käsissä. Koukussa olen, tunnustan.



Z 36+2

Hengissä ollaan, vaikkei siltä tunnukaan. Hengittäminen on työlästä ja väsyttää ihan kamalasti. Viime yönä pelotti mennä nukkumaan, tulee väkisin pelko, ettei enää herää jos nukahtaa. Nukuinkin sitten valot päällä, ihme miten sekin rauhoittaa. Astmapiippuja onkin tullut imettyä oikein urakalla, ei enää toista tollasta kohtausta, kiitos.



Toivottavasti sulla LEANNA ei oo tätä poskiontelotulehdusta.



Mäkin olin esikoista odottaessa to treenaamassa, kun poika syntyi la-aamuna. Se oli sillon melkein 8 vuotta sitten. 5 kertaa viikossa vähintään kävin kevyesti treenaamassa koko raskausajan. Aih ja voih, nyt hädintuskin rappuja pystyy kävelemään.



Mä meinaan kyllä ostaa niitä Pampersin " nyyboorneja" paketin odottamaan. Ne on hyväks havaittu ja imee maitokakan tosta vaan, ei oo kummallakaan öisin tarvinnut vaippaa vaihtaa, niin hyvin meillä on toiminut (ja lasten ihot tietty olleet norm.).



Nyt on mentävä taas punkan pohjalle lepäämään.



-m- ja Hippu rv 36+5

Tämä raskauasaika on muutenkin erilainen, kuin edellinen, joten on hieman vaikea verrata. Koko elämäntilanne on eri ja ikääkin on nyt sen verran, että jospa sitä ois jonkinlaista maalaisjärkeä hieman enemmän kuin eika kerralla. Tosin silloinkin pidin oman pääni monessa asiassa. Ikäeroahan näille lapsille tulee melkein 11v. Mutta silloin olin töissä äitiyslomaan saakka, eikä ollut sen puoleen mitään ongelmia(olin vielä päiväkodissa töissä!). Ainakin mitä olen lukenut lehtien palstoilta/netistä, niin niissä aika vaihtelevaa mielipidettä asiasta. Joissakin lukee, että viis vuotta on se väli ja joissakin lukee, että keho ei koskaan unohda synnytystä, mutta mistäpä tuota tietää. Itselläni eroja on mm. siinä että turvotuksia ei ole, painoa on tullut vähemmän, mutta ei neuvolassa ole mtn ihmeempiä erikseen puhuttu. Mietin tosin, että jos sitä nyt vielä lisää näitä lapsia tekee, niin ehkäpä ei näin isolla välillä.



Ois tietenkin tavattoman kiva, jos synnytys menis kuten ensimmäinenkin, koska kestoa oli vain se 2 tuntia 40 minuuttia! EI ehditty tosin puudutella isommin, kun se varsinainen ponnistus osuus alkoikin sitten vauhdilla, kun hoitajat ajattelivat ilmeisesti, ettei tuo tuosta ihan heti ala jakaantumaan, eivätkä pitäneet kiirettä. Olin muuten ainoa synnyttäjä siellä juuri sillähetkellä ja sain oikein luxus kohtelun osakseni! Sinänsä ihan hyvä, koska olin yksin. Nyt jännitän synnytystä lähinnä kaikkien muiden puolesta, pojan vuoksi, joka on ihan kauhea jännittäjä ja miehen joka on myös kova jännittämään, ja yrittää sitten piilotella sitä jännitystään viimeiseen asti. Mies myös huolehtii aina kaikesta hieman enemmän kuin minä ja olenkin tässä jo odotellut,että milloinkahan tuo alkaa öisin pyöriskelemään ;)



Mutta ehkäpä tämän toisen odotuksen huomaa myös siitä, että meillä ei oikeastaan ole tulevalle mitään muuta uutta, kuin rattaat, jotka miehen vanhemmat halusivat ostaa, meillä ei olis ollut vara uusiin, joten ihan kiva :) Onpahan sitten kunnolliset jos toinenkin hankitaan. Sänky ja osa vaatteista ja tavaroista on oman pojan vanhoja ja ne on olleet käytössä ihan koko tämän 10v! Kiertäneet suvussa, joten niillä alkaa olla muutenkin " tunnearvoa" . Muutamia vaatteita on kotonakin säilytyksessä, esim oma yli 30v vanha potkuhousut+paita setti :)



Että eipä tässä sen kummempia... onhan se kiva kun toi isompi on ISO, eikä tarvi varsinaisesti " hoitamista" niin odotusaika on sinällään helpompi, kuin se olisi jos tuo ikäero olisi pienempi. Äidin vauvojahan ne silti aina on ;)))



t. punkeli

Oon vielä ihan puol unessa...kahvi vaikuttaa tänään erityisen hitaasti *silmät ristissä*



EMMI;

Meillä terkkari sano ettei nykyään enää kovin usein käännetäkään jos vauva on pt:ssa, kuulema kun eivät kerran pysy käännettyinä niin harvemmin kääntävät - toivottavasti teilläpäin on sama juttu. En minäkä suostuis.

Oooh, teidän lappalaista voi pitää ihan vapaana ulkona?! Herttileeri, ei meillä vaan, siis ei edes maalla anoppilassa - lähteepi naapuriin ennenkun ehtii kissaa sanoa. Ja kesäaikaan kun lehmät ja hiehot on ulkona niin tuo mokoma niitä paimentaa, ja kun se ei osaa, niin tekee vaan vahinkoa..eikä sitä oikein opetettuakaan saa kun ei se suostu kuuntelemaan mitään kun innostuu. Uskomaton jäärä. Mut se onki musta vaalein merkein..jos se parkiks maalaaminen yhtään auttas..



HANAN;

Selällään makailusta kyselit, niin pitkään SAA maata selällään kun hyvältä tuntuu. Iso masu alkaa jossain välissä painaa sun nivusten isoja valtimoita/laskimoita/muita suonia (?) ja se tekee sulle itselles huonon olon - sillon täytyy viimeistään ainaki kääntyä pois! Vaaraa lapselle ei selinmakuusta ole jos käännyt viimeistään kun tuntuu pahalta, sanovat että lapsen hapensaanti voi vaarantua jos nuo isot suonet on pitkään " tukossa" , mutta sun oma verenpaine ilmottaa kyllä hyvissä ajoin - nukkuessakin. Mä ainakin lojun selällään telkkaria kattoessa, ja pitkiä aikoja sängyssä luen selällään ja väliin nukunkin - ilman mitään tuntemuksia..toiset voi nukkua selällään pidempään, toiset ei hetkeäkään...riippuu ihmisestä, ja varmaan vauvan asennosta ja siitäkin onko laskeutunut vai ei.



TUKISUKKIS;

Mä oon niin kade!! *vihertää* Millä energialla sä jaksat? Mitä sä syöt?? Mulle riittää parin km:n hissuttelukävely, ja siinäki on joskus kilsa liikaa!!



SIN-NA;

Mitä jos pakkaisit ne vauvan vaatteet valmiiks..ja omat sairaala-kamppeet kans!! Ettei sit vaan tuu kauhee kiire :)



( . ) mä repäsin eilen ja tallasin kera potkukelkan 4kilsaa!! Vau, vähänkö loppumatkasta särki tota mikä_lie_häpyluuta, mut ei se mitää, se loppu sitte kun pääs lojumaan hetkeks. Oli niin kiva ilma ja kaikkee :)

Sitte illaks lähettii tietty anoppilaa, ja siellä hurjana päätin mennä navetalle apen puolesta..kivaa oli taas pitkästä aikaa. Jos ne olis mun leipätyötä niin olisin varmaan selvinny ä-loman alkuun asti töissä..mutta kun vieraissa paikoissa piti kiertää ni eihän siitä mitään tullu. Oli kuitenki kiva käydä ammuja hoitamassa pitkästä aikaa - vielä kun kykeni.

Sormet on turvoksissa - huomasin just - ja nyt sit puhelin keskeytti ja unohin kaiken.

ViimeyönäKIN - miks aina yöllä? - särki ihan hirveesti tonne ihan alas..mitä ihmettä se kakara siellä oikein tekee? Jos se laskeutua aikoo, niin miks se kuitenki aina aamusin tunkee peppua läpi tosta navan yläpuolelta..mihin se peppu sitte asettuu kun Puksu laskeutuu? Huomaako siinä eroa?



Nyt täytyy mennä kattoo mitä piskit huutaa ulkona..



Tappert ja Puksu 36+1

Mä kans tot oon pohtinut, että kyllä se ikä antaa lisää sit luottavaisuutta ja sellasta tiettyä aikuismaista ajattelutapaa näihinkin asioihin. Ja kuitenkin kun jokainen raskaus on erilainen (mukaan lukien synnytys) niin eihän niitä sinänsä voi vertailla. Ja elämäntilanne on varmasti se, mikä ratkaisee kaikista eniten sen oman asenteen ja jaksamisen kanssa. Onneks nyt on siis kaikki hyvin ja helppoa. :)



Kyllä täälläkin on toiveissa saada toinen lapsi tähän perään parin vuoden päästä ja miksei sitten vielä kolmaskin. Sit alkaa tällä mammalla jo ikä painaa niin, etten oo ihan varma jaksaako sitä enää. Nyt jo pelottaa vaan valmiiks se, että miten pärjää, kun on sitten se pieni tässä mitä nyt ei ole. Mut asioilla on tapan järjestyä, joten eiköhän ne sitten vaan järjesty. :) Optimismi kunniaan!!



Oon tossa kans sit synnytystä miettinyt. Eilenkin kun supisteli paljon niin mietin, että mitenköhän viime tipassa tajuan sairaalaan lähteä, jos vedet ei mene tai tule muuta selkeää merkkiä siitä, että nyt on kiire.

Kuopuksesta kun tuli eka kipeä supistus niin lapsi syntyi jo vajaan tunnin päästä. Eli jos mä täällä vaan odotan niitä oikeesti kipeitä niin ehtiiköhän sitä mihinään?

Viimeks vetelin about luomuna ja ei se nyt niin kamalaa ollut. Pahinta oli vissiin se pelko ja jännitys, kun oli yksin eikä ketään tuttua tukena. Että tässähän mä saatan miehen tukemana kotona jopa synnyttää, jos en ymmärrä lähteä mihinkään.



Tällä hetkellä nää mun supparit on siis sellasia, että alkaa pikkuhiljaa kivistää masua kovaksi ja sen vaan tuntee, kun kiristyy ja puristuu. Sit alkaa hengitys salpautua ja pitää keskittyä hengittämään, ettei vaan pidätä. Samalla vatsaa puristaa niin lujaa, että ristiselkää alkaa hiljaksiin pistelemään tai vihlomaan. Tällanen kestää noin puoli minuuttia (siis ilman kellotusta arvioin vaan) ja sit häviää pikkuhiljaa, kuten alkoikin. Jänskiä. :) Oon ihan innoissani aina, kun supistaa. Must on niin kiva tarkkailla omaa kehoa niillä hetkillä.



Hih, mies sanoi, että mun vatsa muuttuu ihan eriväriseksi supistuksen aikana. Jep, menee masunahka ihan sinipunasen kirjavaksi! :D



Asiasta kukkapurkkiin:



Äh, päiväkodissa on taas täitä. Syksyllä joskus oli viimeksi, mut ei meillä onneks näkynyt. Nyt sit taas oli lappua seinässä. Blaah!! En jaksais kyllä yhtään nyt taas sitä stressirumbaa. Tosin ei mua kyllä huvita stressata eli ehkä mä otan ihan iisisti tällä kertaa. ;)



Täällä on muuten alkanut taas hiukset rasvottumaan aivan käsittämätöntä vauhtia ja myös naama kukkimaan. Välillä oli jo vähän parempi. Höh. Joku taas nostanut niitä hormonitasoja..



Ens viikolla tulee äippärahan eka erä. Jee! Sitä tässä on ootettu, ko kuuta nousevaa. Siitä sitten ostetaan sitteri, vaippoja ja ne äipän omat suojat ylä-ja alapäähän. Imetysliivit vois kans katsoa ja vaaville parit pöksyt pitää kans ostaa. Muutoin on kaikki valmiina ja vaan vauvaa ootellaan enää.



Sanoinkin just kuopukselle eilen, että onneks sillä on loma niin saa lähteä äitin kanssa sitten kauppaan, makutuomaria tarvitaan. :) Hän on niin innoissaan mukana näissä pikkuveikan hankinnoissa ja se on hyvä se. Josko välttyis pahoilta mustasukkasuushepuleilta sitten..



Tuleepa taas tekstiä, ei tarvitse lukea, jos ei huvita! =D



Ja nyt katkes sit jo ajatuskin.. Mä palaan taas.



P

Mä kävin toissaviikolla vika ultrassa. Enää ei ole kuin tositoimiin meno sitten joskus 6 viikon päästä kun oikein yliajalle mennään. Voi miten nätti kasvokuva saatiin, ku noli sairaalassa uus ultra. Vauva näkyy siinä täysin kasvoiltaan. Nuppu.



En mä tiedä miten jaksan jumpata sen vähän minkä nyt jumppaan ( jos vrt normaaliin). Välistä syke nousee ylös ja hengästyttää mutta samoja piikkejä tapahtuu vaikka olisin istualtani. Viime viikolla pidin pitkästä aikaa sykemittaria ja syke oli siinä 150 max.



Suklaa ja kaikki imellys on niin hyvää. Mä voisin syödä vaikka kuinka paljon herkkuja. Taidanpa lähteä arnoldsille aamupalalle, bagelia ja munkkia. Joo , hauskaa päivää teille!



Ai niin napa on pullistunut ulospäin. Miksihän?Muissa raskauksissa napa on ollut nätti. Ihan normaali.



Liitoskipuisille ja si-kipuisille tsemiä ja pilatestyyppisiä liikkehiä suosittelen. Myös kannattaa kokeilla laittaa lätterö pallo ristiluun kohdalle ja köllähtää sen päälle. Hieroo kivasti ristiluun alueen lihaksia auki ja tasoittelee luuliitoksia. Niin ja iso terapiapallo istuimeksi!!!

Huh, mikä ilta takana - ja yö! Liekö niiden syytä, että sormet on taas sellaiset hk:n siniset, että eivät meinaa taipua näppäimistölle?! Kaikkihan alkoi siitä, että ystävänä oikein huomaavaisena laittoi miulle tekstaria, että hänen toisen kaverinsa toinen vauva (kaksoset) oli kuollut päivän ikäisenä. Minä, joka en tartte nykyisin kuin lauantai-illan Avaran luonnon hillittömän itkun ja surun alkuun, vollotin tietenkin kuin Niagara ja taputtelin vähän väliä omaa mahaa, jotta onko siellä kaikki kunnossa. Itkin ja tyrskin ja laskin matemaattisesti erittäin lahjakkaana humanistina kaksi plus kaksi, että meidänkin vauva kuolee sairaalassa, jos ei jo synnytyksessä. Luoja, että mies kirosi viestin lähettäjää!



Tästä selvittyäni meille tupsahti kylään kaksilapsinen perhe, jonka lapset on... hmm... ÄÄNEKKÄITÄ. Kaksi tuntia pää humisi, en kuullut oikein mitään, ajatus ei kerta kaikkiaan edennyt suuntaan tai toiseen enkä todennäköisesti saanut suustani mitään älyllistä, kun se kertakaikkinen huuto sekoitti entisestäänkin sekaisin olevan pään. Kun vieraat sitten vihdoin lähtivät, kaaduin samantien sohvalle ja annoin erittäin, erittäin vakuuttavalla äänellä ohjeet sekä miehelle että koirille: sillä, joka ei nyt pysy hiljaa, heitetään vesilintua. Tuntui, että pää räjähtää, kirjaimellisesti. Koirat luimistelikin sitten loppuillan omalla petillään rappusten alla ja mies silitti minun tukkaa.



Lopulta mies sitten melkein kantoi miut sänkyyn nukkumaan, ja kaikki menikin hyvin johonkin aamuyölle asti. Ei kivistellyt, ei tuntunut pahalta. Mutta herranjumala, mitä painajaista mie näin! Pitkä, valkotukkainen erityisopiskelijapoika, joka oli aina hiljaa, katsoi vain, alkoi ahdistella minnuu. Pääsin lopulta koulun veskiin karkuun, mutta kun sain kännykän käteen, jotta soitan poliisille, tämä erkkapoika katsoo minua veskikopin oven yläpuolelta ja hymyilee. ÄÄÄÄKKKKK!!!! Mie pelkäsin niin! Enkä tietenkään herättyäni uskaltanut laittaa silmiä kiinni, jotta uni ei vain jatku, ja istuskelin sängyssä varmaan puolisen tuntia silmäillen joka nurkkaa, että vaaniiko se jätkä jossain. Yhdessä vaiheessa ajattelin jo, että vieressä ei kuorsaakaan oma mies, vaan se häiskä, joka on nirhannut miehen ja koirat. Jestas, mikä mielikuvitus pitää ihmisellä olla!



Tulipas sepustukset... :) Mutta helpotti!



Mahaan kuuluu tavallista: kiltti, kaunis ja esimerkillinen vauvamme on poikkitilassa, tökkii varpaillaan toista lonkkaluuta ja kolistelee päällään toista. Supistelee välillä, mutta miulle tavallisella tavalla eli kivuttomasti. Oliskohan miunkin maha laskeutunut, kun ei ole viikkoon närästänyt? Siitäkö se johtuu? Tosin miulla on ollut maha aika alhaalla koko ajan, joten en ainakaan itse osaa sanoa. Hirvittäviä liitoskipuja ei ole ollut kertaakaan, mutta se varmaan johtuu tuon esimerkillisen lapsen asennosta; hän kun ei siis sitä päätään jyrää vasten kohdunkaulaa... Muuten siis loistava olo, mutta verenpainetta pukkaa ihan liikaa. Huomenna menen taas pissaamaan neuvolaan, ja toivon niin kovasti, että valkuaista ei edelleenkään löydy.



Jatketaan myöhemmin!



Raisa 35+1

TUKISUKKIS;

Mitä liikkeitä sä pilateksesta suosittelet? Mulla on pari opusta kotona, josko niistä löytys ohjeet..kun vaan joku kertos että minkälaisia liikkeitä kannattaa tehdä!

Ilmeisesti ainakin se jelppaa jossain asiassa kun menee ihan kyykkyyn jalkapohjat lattiassa - muistaakseni telkkarissa joku kertoili sen auttavan liitoskipuihin tjn.

Mä oon nököttäny jumppapallon päällä marraskuusta asti kun tietokone on matalalla tasolla ja ainoo sopiva " istuin" on tuo pallo..ei jätti vaan joku 65cm halk. Ainoo vaan etten löydä sitä saamarin pumppua ja pallosta litistyy mun alla ilmat pois hiljalleen..kohta se varmaan pamahtaa!

Keittiössä lehtiä lueskellessa mulla on persiin alla tollane lättänä ilmatyyny..sekin on tosi näppärä.



RAISA;

*järkyttynyt katse* sulla on ollu karmee päivä! Ja mä kun meinasin tulla voivottelemaan miehen siskon eilistä käytöstä..no, ehkä kerron siitä kuitenki, mutta voin vaan kuvitella millanen olo sulla oli eilen..varmasti hormonit teki oman loistavan osansa tuossakin ja tuplas tunteet..onneks sun mies ymmärs, ja koirat tietty.



Niih..sitähän mä tulin tilittämään kun vieläkin kiusii mielessä eilinen miehen siskon kanssa käyty lyhyt keskustelu. Hän siis myös raskaana ekaa kertaa ja viikkoja palttiarallaa jotain 25-26 tjn sinnepäin.

Noh, kun mä menin tyhmänä väläyttämään että ens vkon jälkeen kun on se rv37 täys niin voikin alkaa sitte ' siivoilla ja saunoa' ..josko se muksu sieltä innostus tulemaan ulos.

Siitähän tuo kaveri sitten sai hepulin kun eihän mulla ole VIELÄ laskettu aikakaan sillon eikä lapsikaan sais vielä sillon syntyä ??!!??

No joo, enhän mä nyt tarkottanu että teen kaikkeni saadakseni sen Puksutin heti_välittömästi_ulos, vaan tarkotin että voi alkaa huolettomammin tehdä " isompiakin" hommia, niin ettei tarvi joka supistusta varoa..vaan että jos synnytys lähtee käyntiin niin sitten se lähtee..mikäs siinä, täys aikanenhan se jo sillon on. Ja enpä usko että synnytys ees käynnistyis..suvussa kaikki on käynnistetty yliajalla.



Jotenkin mua jäi nyt närästämään tuo..hän kyllä tajusi etten tarkottanu että " yritän just käynnistää sen synnytyksen" vaan ettei tarvi olla enää niin varovainen ja painua heti vuodelepoon jos vähän supistaa (kyllä te kai tajuutte mitä ajan takaa?), ymmärtääköhän hän tuon asian vasta sitten kun on näillä viikoilla ja yhtä tympääntynyt koko valas_olotilaan? Ajattelinkohan mäkin noin sillon rv25..(ihan kun siitä olis kauheen pitkäkin aika). Tuntuu vaan jotenki oudolta, ihan kun mä nyt olisin taas tekemässä jotain kauheen pahasti väärin..ihan kun pitäs kuitenki vaan olla ja maata sängyssä sinne la:n asti ja alkaa vasta sitten toivoa synnytystä..onko mussa joku vika??



Taptap

Kyllä mä ajattelin ihan ryhtyä yrittämään sitä koko käynnistysprosessia noilla kolmella ässällä todenteolla, kunhan on tuo 36 viikkoa täynnä. Silloin kun on sitten jo aivan sama, että tapahtuuko mitään vaiko ei. Siihen saakka on saanut olla varovainen lähes alusta saakka.



Että tuskin sussa TAPPI mitään vikaa on. Ihmisillä vain on tosi erilaiset ajatukset asioista, sillehän ei voi mitään, mut elä sinä itseäs siellä syyttele mistään! :)



Kamala päivä on RAISAlla tosiaan ollut, huh. Mut onneks nyt kuitenkin on jo uus päivä.. :)



Mä unohdin sen kertoa, että me varattiin meille turvaistuin. Siis luultavasti unohdin kertoa..? Sitä pitkään ollaan jo miehen kanssa katseltu ja nyt tajusin vasta kysyä, että saako sitä vielä kesällä. Myyjätäti sanoi, että ei saa, kun ei heille enää tule niitä, mutta varata voi aina. Sitten kävi varastossa katsomassa ja yks ainoa kappale löytyi ja mä maksoin sen varausmaksun vähistä rahoistani heti, jottei kukaan vaan vie sitä istuinta! Saan kuulemma hakea sitten, kun haluan. Eli voin jättään huoletta sen sinne kesälle. Ei me sit autoon koitettu, kun opaskirjassa luki, että sopii mein automalliin sekä eteen, että taakse ja keskellekin. Sovin kyllä sitten ostaessa sen, että jos ei sovikaan niin vien takasin. Saa luvan sopia niille tai mä en osta sit laisinkaan. :)



Ja äiti toi mulle rintarepun. Siis vauvalle. Tai mulle. Tai kelle se nyt oikein onkaan, mut meille kuitenkin tänne. Tosi hieno ja kiva ja sellai hyvä. Halvalla löysi kirppikseltä, markkinoiden kallein taitaa olla. Mein piti sellai ostaa, mut aateltiin jättää se pois siitä tärkeiden tavaroiden listasta, kert on niin kamalan kallis. Nyt sit on sekin. :)



Papu

Tappi:



Ei sinussa ole mitään vikaa. Olet normaali. :) Mutta tosissaan puhuen, juu, ymmärrän loistavasti siun pointin. En minäkään kaikenmaaliman jeesustelijoita jaksa! Sitä tuntuu niin turhauttavalta, että omaa energiaa kuluu ihan turhaan tuommoisiin juttuihin. Kukaan täysjärkinen ihminen ei kuitenkaan halua omaa lastaan, jonka puolesta on huolehtinut ja pelännyt ja joka on ajatuksissa jokaikinen sekunti, millään tavoin vahingoittaa, joten miusta tuommoiset lässytykset on NIIN turhia turhan stressin ja pahanmielen aiheuttajia! Ja sitten kun siihen nakkisoppaan lisätään meikäläisten ja teikäläisten hormonitasot, niin voi jestas, mikä ala carte onkaan kasassa. Pitäis aina yrittää laskea köykäisesti pään lävitse tuommoiset jutut, niin kuin ne miun eilisetkin tapahtumat, mutta kun ei nämä aivot toimi enää entiseen malliin...



Nyt pitää ruveta, ette ikinä arvaa, TYÖHAKEMUSTA rustaamaan! (ja tänään eka äitiyslomapäivä...) :)



Raisa

Täälläkin on jonkinasteinen flunssa jäytänyt jo monta päivää niin, että päivät on ok, mutta illalla kurkku kipeytyy ja öisin saa niistellä ja aamulla on aivan tukossa. Inhottavaa... ja nyt sitten se influenssa on iskemässä vielä joka paikkaan, toivottavasti ei meille eksy!!



TURPEET on sormet täälläkin, ihan nakit ja aamuisin liotan niitä jääkylmässä vedessä jotta saan ne taipumaan edes jotenkin.



TAPPI:ymmärrän hyvin mitä tarkoitit tuolla kommentilla, minäkin ajattelen juuri noin, että nyt en oikeasti vielä USKALLA tehdä oikein mitään, kun kuitenkaan vauva ei ihan valmis ole. Ei se nyt sitä tarkoita että sitä alkais ens viikolla riehuun ja savustaan vauvaa ulos, mutta just sitä, että aion tosiaan siivotakin tän pölypesän (=kotimme, HAH) enkä välitä enää vaikka tiedän että siitä alkaa supisteleen ja alaselkä on ihan tulessa imuroinnin jälkeen.... Nyt olen toden teolla jättänty hommat tekemättä, kun jos esim. imuroin koko kämpän, en pääse välttämättä käveleen koko iltana sen jälkeen.



JUMPALLAKIN joku oli vielä käynyt, herranjestas sentään mikä kunto ja kateeksi käy, todella!!! Eilen juuri melkein tippa linssissä raahustin kun tein pannukakkua, ja lähdin hakeen lähikaupasta kananmunia, niin ihan todella meinas noi liitoskivut mut jättää tien päälle, ja matkaa on arviolta 100METRIÄ!!!!!!!!! Kauppa näkyy meidän ikkunasta.... Järkyttävää.Ja esim. ruokaostokset tuo tuskaa, ZELDÀTTAREN tuskaisesta kauppareissusta luin, ja tuttua on... nyt jo ahistaa kun kohta lähden pojan kanssa Prismaan, kun tietää että ruokaostoksiin menee noin 1-1.5 tuntia kun raahustan hitaasti, ja supistelee ja vihloo. Sit pakkaan ne ruuat varmaan 10 eri pussiin että jaksan kantaa sisälle, hah hah.... :-D



APAATTINEN/MASENTUNUT fiilis vaivaa täälläkin, en edes tiedä miksi. On tää raskaus ollut niin erilainen kuin esikoissta odottaessa, kun olin aivan täynnä virtaa ihan loppuun asti, joka päivä ihan vimmassa tein kaikkea ja vointi oli parempi kuin ikinä. Nyt on sellainen olo, ettei mitään jaksaisi tehdä, eikä mikään edes HUVITA, ja vois maata kaiket päivät vaan sohvalla. Sit yhtäaikaa ahdistaa kun ei saa aikaiseksi ja pelkää että vauva syntyy ja kämppä kuin räjäys..... No, kaikki tarvikkeet täällä on paitsi turvakaukalo vielä anoppilassa, mutta se haetaan viikonloppuna. Ja toisaalta taas saattaa tulla sellainen kova kaipuu, että saispa jo vauvan syliin ja että mitä sen väliä vaikka joku lista puuttuis jostain tai remppa olis kesken, kun kuitenkin kaikki on muuuten hyvin... No, tulipas valitusta. Odotan tosi paljon jo kevättä ja kesää, valoisia aikoja, tää talvi oli jotenkin niin pimeä ja synkkä että kai sekin on vetänyt mielen apeaksi.



SELÄLLÄÄN NUKKUMISESTA olitte kanssa puhuneet. Mä en pysty olemaan hetkeäkään selälläni, ja sama oli esikoisesta. Jo rv 33 kun ultrattiin, niin parissa minuutissa mulla alkaa korvat humiseen, silmissä alkaa meneen mustaks ja tulee kylmä hiki, ja tietää että kohta pyörtyy ellei voi kääntyä kyljelleen. Eli todellakin sen kyllä tietää sitten kun sitä verisuonta painaa pahasti, itselle tulee niin järkky olo heti alkuun. Kyljellään on sitten sen jälkeen ultrattu etten siitä pediltä pyörry lattialle.



Sandi ja 36+1

on se hienoo että te siskosein ymmärrätte puolesta sanasta mitä mä ajan takaa..te ootte sitte niin fiksuja!! Mä oikeesti ajattelin jo että mussa on jotain vialla..aloin funtsia että onkohan tää nyt kuitenka ihan viisasta - että jos se vauva sitte kuitenkin kärsii tai jotain, yölläkin tota jo mietin itseksein. Mutta on se hyvä että viisaammat taas selkeytti munkin (hillomunkin..nammm) pään, ehkä mä en sitten niin kauhee ihminen olekaan.



Mitähän me keksitään tolle RAISALLE, ei toi ihan normaalia voi olla toikaan, että kun jää ekalle ä-lomapäivällä, niin alkaa rustata työhakemusta. Jossain on täytyny nyt kyllä pimahtaa - ei kai kukaan ajattele ekana päivänä töitä?! Eihän? Kyllähän mullakin vieläkin työt pyörii mielessä ja tulevaisuuden navetta-hanketta suunnitellaan jatkuvalla syötöllä, mutta että uutta työhakemusta..toi menee jo vähän liian pitkälle.

Mitä jos Raisa ottas nyt vaan ne koirat ja lähtis vähän ulos, jos se tuuli puhaltais tommoset työjutut puispuis..



Taptap, jonka pitäs lähtee koiran kanssa taas urheilemaan..jos vaikka 2km tänään kun on lauhaa..*yrittänyttä ei laiteta*