Miten tuette kotoa muuttanutta opiskelijaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin sääli miten nuorilta jää tämä mielikuvituksellisin vaihe elämästä kokematta. Siinä joutuu oikeasti käyttämään sitä omaa mielikuvitustaan miten pärjää, kun joku ei ole koko aikaa turvaamassa sitä selustaa. No, vähän joka sarallahan se pöytä katetaan valmiiksi ja koko lapsuus persustuu valheeseen ja se todellisuus onkin märkä turbaani vasten kasvoja ja kolmekymmpisenä voikin laittaa sen eläkehakemuksen menemään.

Jostain syystä tästä rahat on aina loppu -porukasta tulevat ne luuserit, ei niistä, joille opetetaan lapsesta asti, että luota toisiin ja ole luottamuksen arvoinen, silloin pärjäät. Palsta opettaa rahattoman myymään itseään, vanhempien taloudellista apua saavat eivät joudu moista tekemään.

Olen itse juuri valmistunut ja en

Oma kokemus on se, että ne joilla vanhemmat maksoi kaiken, oli opintojen aikana mahdollisuus tehdä oman alan töitä vaikka kehnolla palkallakin. CV:n kannalta on eri asia olla 10 e/h töissä arkkitehtitoimistossa kuin kaupan kassalla.

 

Tämä! Itse tein parin kuukauden palkattoman harjoittelun, jota kautta sain sitten ensimmäisen vakituisen työpaikan ja sen jälkeen uraputki oli auki. En ollut päivääkään mäkkärissä tai vanhainkodissa eikä oma ura ole siitä kärsinyt.

Vierailija kirjoitti:

Nämä on aina silmiä avaavia siitä, miten heitteillä itse olin opiskelijana. Vanhemmat eivät koskaan edes kysyneet tarvitsenko mitään. Opintolainalla maksoin vuokratakuut, yo-jäsenmaksut, kirjat. Jos ei ollut rahaa, en käynyt vanhempien paikkakunnalla, eivätkä koskaan kyselleet perään saatikka tarjoutuneet maksamaan junalippua. En saanut ruokaa, ei maksettu laskuja, ei kyselty miten opinnot edistyy tai ihmetelty miten jaksan tehdä töitä kaikki illat ja viikonloput ja lomat (en olisi jaksanut mutta oli pakko). Toivottavasti lapsenne ymmärtävät kuinka onnekkaita ovat kun joku huolehtii noin. 

Sama kokemus oli minulla. Ei välitetty. Itse aion auttaa omia lapsiani niin paljon kuin vain voin. 

Maksan opiskelija-asunnon vuokran ja laitan kuukausittain tietyn rahasumman tilille. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan auton kulut (opiskelee paikassa, jonne ei pääse julkisilla), kumpikin vanhempi annetaan rahaa tilille se 4 999 € / 3 v, tarvikkeita asumiseen on annettu, vaatteet, puhelimet ym. ostetaan, työllistetään nuorta meidän omassa yrityksessä, jotta palkkatulojakin on.

 

Oikea äidin ja isän lellikki. Miltäköhän aikuisesta ihmisestä tuntuu kun ei pärjää omillaan vaan vanhemmat elättävät ja töitäkin löytyy vain äidin ja isin yrityksestä. 

Miten niin vain? Noin varallisuus kertyy suvussa ja perheyritys pysyy perheessä. Elämästä ei tarvitse tehdä väkisin vaikeampaa kuin mitä se on. 

Molemmat lähtivät aikoinaan opiskelemaan yliopistoihin ulkomaille. Autoimme heitä kun tarve oli. Nykyisin he ovat siellä töissä eivätkä aio palata suomeen

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin sääli miten nuorilta jää tämä mielikuvituksellisin vaihe elämästä kokematta. Siinä joutuu oikeasti käyttämään sitä omaa mielikuvitustaan miten pärjää, kun joku ei ole koko aikaa turvaamassa sitä selustaa. No, vähän joka sarallahan se pöytä katetaan valmiiksi ja koko lapsuus persustuu valheeseen ja se todellisuus onkin märkä turbaani vasten kasvoja ja kolmekymmpisenä voikin laittaa sen eläkehakemuksen menemään.

Tutkimusten mukaan päinvastoin. Mitä enemmän joutuu selviytymään nuorena, sitä vähemmän on paukkuja jäljellä vanhempana. 

Asuu meidän kakkosasunnossa ja annan rahaa satasen kuussa. Lisäksi maksan puhelinlaskun, auton vakuutuksen ja veron että pystyy käymään koulussa ja töissä. Onneksi valmistuu kohta ja pystyy elättämään itse itsensä.

Meillä on 2/3 lapsista muuttanut omilleen. Tuettu on hommaamalla omaan asuntoon huonekaluja, astioita, tietokone uusittu opintojen alkaessa ym. Molemmat on saaneet rinnakkaiskortin meidän vanhempien tilille, jota voivat käyttää tarpeen mukaan. Ulkomailla opiskelevan lukukausimaksu on maksettu. 

Kun mahdollisuus on, tietysti tuen nuoria. Sain itsekin rahaa, ruokakasseja ja matkalippuja kotiin yms. 

Valitsi soluasumisen ja sen vuoksi vuokra on pieni. Maksamme laskuja tarpeen mukaan ja saa avustusta vaikka ruokaan ja muuhun kauppaostoksiin. Opintolainan haluaa välttää ja koska meillä mahdollisuus antaa taloudellista apua niin teemme niin. Kuitenkin kun asui vielä kotona niin rahaa kului hänen tarpeisiinsa todella paljon enemmän. Työssä käy mutta vähillä tunneilla kovin monia euroja saa raavittua kasaan.

Omalle lapselle on säästössä parin tonnin itsenäistymisraha jonka voi käyttää ekaan vuokraan + huonekalut. Muuta ei tipu. 

Nuorelle on mennyt lapsilisä omalle tilille aina eli sillä potilla pärjää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien maksaman käteisen saisi kyllä aina huomioida tulona ja leikata saatavaa tukea vastaavalla suuruudella. Onhan se nyt väärin, että ne saavat tukia, jotka eivät oikeasti sitä tarvitse.

Onko tämä kateutta vai mitä? Minä en saanut niin ei muidenkaan pidä saada. 

Ei ole kateutta. Suomi on velkaantunut ja asialle pitäisi tehdä jotain. Onhan se nyt väärin, että tukia maksetaan niille, jotka saavat jo tuen muualta.

Eikö pitäisi pikemmin ajatella niin päin, että kaikkien vanhempien tulisi antaa käteistä opiskelevalle lapselle. Se, että viedään kaikki niiltä, jotka tekevät kaikkensa toimeentulonsa ja lastensa hyvinvoinnin eteen,  kannustaa kaikkia heittäytymään tuk

Näinhän se nytkin menee, paitsi että kaikki vanhemmat eivät maksa veroja ja siten tue kaikkia opiskelijoita. Meillä on luuserivanhempia, joille veronmaksu on kauhistus ja sitten niitä, jotka ensin maksavat luuserivanhempien lapsien opintotuet veroina ja lisäksi antavat omalle lapselle rahaa / maksavat laskuja tämän puolesta. Minusta ihanaa, mutta miksi ne luuserivanhemmat ovat kateellisia niille lapsille, joilla vanhemmat auttavat? Ja väittävät, että on huono juttu, jos vanhemmat välittävät lapsistaan ja siloittavat näiden tietä, kun ne samat vanhemmat maksavat luuserivanhemmankin lapsen elämisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maksetaan auton kulut (opiskelee paikassa, jonne ei pääse julkisilla), kumpikin vanhempi annetaan rahaa tilille se 4 999 € / 3 v, tarvikkeita asumiseen on annettu, vaatteet, puhelimet ym. ostetaan, työllistetään nuorta meidän omassa yrityksessä, jotta palkkatulojakin on.

 

Oikea äidin ja isän lellikki. Miltäköhän aikuisesta ihmisestä tuntuu kun ei pärjää omillaan vaan vanhemmat elättävät ja töitäkin löytyy vain äidin ja isin yrityksestä. 

Vanhempani maksoivat aikoinaan kaikki kuluni, ostivat käyttööni asunnon ja maksoivat laskuni, mitä ei pidetä verotettavana lahjana vaan verovapaana elatuslahjana. Lisäksi sain osakkeita ja niiden osingot käyttööni.

Nyt olen vähän yli 30v, minulla on työpaikka ja yli 7500 e/kk bruttotulot. Aloitan tänään äitiyslomani, joka on p

En ole se jolle vastasit, totean tähän vaan, että hienoa, että vanhempasi ovat pystyneet auttamaan. Itse ajattelen että on ihan kasvattavaa itse kullekin olla tilanteessa jossa raha on tiukilla, huomata, että kaikkea mitä haluaa tai luulee tarvitsevansa ei oikeasti tarvitse, ja loppujen lopuksi vähemmälläkin pärjää. Eri asia on sitten köyhyys jonka mukana jatkuvaa stressiä mikä sairastuttaa. Ja mikä ei ole aina ihmisen omaa syytä, eli luuseriutta. 

Autoin alussa kun minulla oli kohtuulliset tulot ja maksoin vuokravakuuden, ylioppilaskunta- ja YTHS -maksut, vakuutukset, puhelimen netteineen ja junaliput kun tuli kotiin käymään. Lisäksi yhdessä parin sukulaisen kanssa ostettiin/annettiin yksiön kalusteet, astiat, liinavaatteet jne. Eli opiskelija pääsi alkuun ilman velkaa. 

Sitten sairastuin vakavasti ja tuloni tippuivat hyvin pieniksi. Maksan enää junaliput ja puhelimen netteineen.  Kaikki ei mene aina niin kuin suunnittelee. Onneksi isovanhemmat antaa joskus opiskelijalle rahaa vaatteisiin niin ei tarvii velaksi ostaa.

Opiskelija oli itse säästänyt armeijan päivärahoista ja lakkiaislahjoista sen verran, ettei tarvinnut ekana vuonna loppujen lopuksi lainaa.

Itse ajattelen että on ihan kasvattavaa itse kullekin olla tilanteessa jossa raha on tiukilla, huomata, että kaikkea mitä haluaa tai luulee tarvitsevansa ei oikeasti tarvitse, ja loppujen lopuksi vähemmälläkin pärjää. Eri asia on sitten köyhyys jonka mukana jatkuvaa stressiä mikä sairastuttaa. 

Vuositulojen pitää olla miljoonissa ennen kuin voi ostaa kaiken mitä haluaa. Eli lähes kaikkien on mietittävä kuinka rahansa käyttää pakollisten kulujen jälkeen. Menot ja vaatimukset kasvavat yleensä tulojen mukana. 

Sain itse rahaa tarvittaessa, tämä oli 90-luvun lopussa. Juhliminen lohkaisi ison osan tuloista silloin 😂

Mutta hölmöilyä, mutta mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa varoa antamasta liikaa tukea. Yrittämisen halu katoaa. 

Minun nuoruuden ex-poikaystävä oli sitä mieltä, että minua ei kannata kehua, ihailla tai sanoa mitään positiivista, esim "näyttää kauniilta" tms koska saattaisin ylpistyä. Oli se sitten yllätys, kun tapasin myöhemmin miehen, jonka kanssa oli hyvä olla ja jonka kanssa koin itseni hyväksytyksi. Ei ole noussut pissi hattuun, enkä ole ylpistynyt.

Minä tuen lapsiani paljon, koska haluan, että heillä on mukavampaa mitä oma kurja ja köyhä nuoruuteni, joka jatkui kurjan poikaystävän kanssa, koska en muunlaista elämää osannut kuvitella. Ihminen usein kasvaa sellaiseksi millaista hänen elämänsä lapsena on.

Tiukilla olemisessa ei ole minusta mitään erityisen kasvattavaa. Pienituloisuus kasvattaa säästeliääksi, mutta niukkuus vain nitistää ja luo toivottomuutta. Tämä omasta kokemuksesta.

Omaa lastani tuen mahdollisimman paljon taloudellisestikin. Kesti vuosia ennen kuin saimme hänet icsillä. Emme tilanneet häntä tähän maailmaan siksi, että hänen pitäisi taistella toimeentulostaan. Turvaan hänen selustansa.

Vierailija kirjoitti:

Sain itse rahaa tarvittaessa, tämä oli 90-luvun lopussa. Juhliminen lohkaisi ison osan tuloista silloin 😂

Mutta hölmöilyä, mutta mukavaa.

Kasvatit ehkä sosiaalista pääomaa ja sait juhlimisen pois päiväjärjestyksestä. 

Vielä parempi, jos rahat olisivat menneet matkusteluun. Se vasta on plussaa työelämässä suoraan ja epäsuoraan. Nykyään tietenkin ansioluetteloon maininta, että matkat on tehty junalla.