Jostain syystä olen alkanut ajatella, että parisuhteessa olijat on heikkoja ja noloja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.Molemmat kokeneena ja leskeksi jääneenä vaaka kallistuu lopulta kuitenkin leskeyden(yksinolon) puolelle.On vain yksi elämä ja se kannattaa käyttää hyvin.Ei kompromisseihin toisen takia koska kuolinvuoteella se tuntuu kuin olisi elänyt toisen elämää ja toisen kautta,ei omaansa ja on nyt saanut tehdä omia  päätöksiä ja ennenkaikkea toiveita ja unelmia mitkä pystyi toteuttamaan vasta yksin olessa kun ei ollut puolisoa torpeedoimassa niitä tai vaikuttamassa niihin.Kyllä elämä tuntui hyvältä puolison kanssa kun ei uskaltanut katsoa toiselle puolelle.Eikä silloin olisi ikinä uskonut pärjäävänsä yksin.Siksi sanon kaikille, että ei se toinen puoli niin huono ole miksi sen kuvittelee,se voi olla jopa parempi.

Miksi parisuhteessa ei saisi tehdä omia päätöksiä? Vaikuttaa että ny

Et sanonut, minä sanoin.

Olen ollut yksin ja se on mukaa toki, mutta syvää yhteyttä toiseen ihmiseen sinkkuna ei pysty muodostamaan. 

Olen taas viikonlopun kuunnellut yläkerran pariskunnan jatkuvaa nahistelua. Vaikuttavat molemmat syrjäytyneiltä reppanoita, käyvätköhän töissäkään kun yömyöhään mekastavat. Ovia paiskotaan, tömistellään, huudetaan, ölistään rappukäytävässä. Kai ne korvaukset on onneksi pian juotu ja meno rauhoittunee tod.näk. parin päivän sisään. Ei käy kateeksi tuollaista parisuhdetta. Muutan onneksi pian pois nykyisestä asunnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos onkin parisuhteessa, jossa ei kinastella mistään jauhelihasta? Terveessä suhteessa.

Ei sekään houkuttele. Jo se riippuvuus toisesta on kauheaa. 

Ap

Minä riippuvuus? 

Tai no, joskus en saa purkkia auki ja joudun pyytämään mieheltäni apua. No onhan se säälittävää:)

Meillä on hyvä lähes 30v parisuhde, kumppanuutta, arvostusta, rakkautta ja olemme toistemme parhaat ystävät. Suomessa etätöissä/kotona 24/7 yhdessä mutta toisaalta 5kk eri maissa. Hyvin selvitään molemmista! 

Vierailija kirjoitti:

Mua huvittaa 38-48- vuotiaat pikkulapsilauman kans, he myöhäisheränneet perheenperustamiseen.

Muka raskasta kun kakarat märyää ja juoksee.

Eivät vielä tiedäkään, mitä on 12-17-vuotiaiden temput ovat sitten kivassa vaivaisessa 50-60iäss.

Olin 60v kun kuopus täytti 18v. 

Ihan samoilla mentiin kuin muidenkin lasten kanssa, ilman ongelmia. 

Tämä vanhus kelpaa edelleenkin seuraksi kuopukselle. Parhaillaan vieteään aikaa etelä-Euroopan kodissa kaksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos onkin parisuhteessa, jossa ei kinastella mistään jauhelihasta? Terveessä suhteessa.

Ei sekään houkuttele. Jo se riippuvuus toisesta on kauheaa. 

Ap

Minä riippuvuus? 

Tai no, joskus en saa purkkia auki ja joudun pyytämään mieheltäni apua. No onhan se säälittävää:)

Meillä on hyvä lähes 30v parisuhde, kumppanuutta, arvostusta, rakkautta ja olemme toistemme parhaat ystävät. Suomessa etätöissä/kotona 24/7 yhdessä mutta toisaalta 5kk eri maissa. Hyvin selvitään molemmista! 

On se vähän säälittävää. Itse saan ihan omin käsin purkkini auki.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Millainen parisuhde vanhemmillasi on ollut?

Pitkä ja huonosti toimiva liitto.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä lapset ja perhe-elämä? Eikö sekään yhtään kiinnosta? Kyllä se ylpeys siitä karisee, kun ikää tulee lisää.

Kammottava ajatuskin. Pelkkä sana 'perhe' saa jo aikaan epämiellyttäviä mielikuvia. Itkua, huutoa, räkää, maitoa, nakkikastiketta ja kinastelua.

Ap

Tuollaset aapeet ovat kammottavia ihmisiä.

Kaikille ei sovi sama kuin toisille. Ei se silti nosta meitä toisten yläpuolelle tai alenna meitä toisten alapuolelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä lapset ja perhe-elämä? Eikö sekään yhtään kiinnosta? Kyllä se ylpeys siitä karisee, kun ikää tulee lisää.

Kammottava ajatuskin. Pelkkä sana 'perhe' saa jo aikaan epämiellyttäviä mielikuvia. Itkua, huutoa, räkää, maitoa, nakkikastiketta ja kinastelua.

Ap

Tuollaset aapeet ovat kammottavia ihmisiä.

Mitä kammottavaa siinä on, jos joku ei pidä pikkulapsista tai lapsiperhe-elämästä? Tuollaistahan se juurikin pitää sisällään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä lapset ja perhe-elämä? Eikö sekään yhtään kiinnosta? Kyllä se ylpeys siitä karisee, kun ikää tulee lisää.

Kammottava ajatuskin. Pelkkä sana 'perhe' saa jo aikaan epämiellyttäviä mielikuvia. Itkua, huutoa, räkää, maitoa, nakkikastiketta ja kinastelua.

Ap

Tuollaset aapeet ovat kammottavia ihmisiä.

Mitä kammottavaa siinä on, jos joku ei pidä pikkulapsista tai lapsiperhe-elämästä? Tuollaistahan se juurikin pitää sisällään.

Ap

Paha mieli tulee tuolle kommentoijalle, kun et tykkää hänen räkäisistä pershedelmistään.

Ei ihminen tajua miltä se oikea vapaus tuntuu, ennen kuin sen kokee. Minäkin luulin olevani vapaa 17 vuoden suhteessani, koska miestä ei näkynyt oikestaan ollenkaan. Todellisuushan oli totuttua pas###, eli itse selvitin joka liikkeeni miehelle, mutta myyntiedustajana oleva mieheni ei kertonut oikeastaan yhtään mitään. Yllätys, Yllätys, hänelle ero oli kova paikka eikä ymmärtänyt. Olihan se helppo käydä kotona kääntymässä ja lähteä taas, kun minä elin yksin valheellisessa kulissi  elämässäni, että kaikki olisi muka ok. Aivan kuin minun olisi pitänyt uhrata elämäni miehen odotteluun, jolla oli ties vaikka perhe toisaalla. Kaikkeen sitä suostuu, kun kuvittelee, että näin sitä pitää tehdä.....

Vierailija kirjoitti:

Huvittavimpia on ne, jotka kehuskelevat pitkällä liitollaan ja kuvittelevat ilmeisesti muiden kadehtivan tätä :D

Mä kadehdin. Jos jotain haluaisin itselleni, niin pitkän ja kaikki elämänvaiheet kestävän suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entäs jos onkin parisuhteessa, jossa ei kinastella mistään jauhelihasta? Terveessä suhteessa.

Ei sekään houkuttele. Jo se riippuvuus toisesta on kauheaa. 

Ap

Minä riippuvuus? 

Tai no, joskus en saa purkkia auki ja joudun pyytämään mieheltäni apua. No onhan se säälittävää:)

Meillä on hyvä lähes 30v parisuhde, kumppanuutta, arvostusta, rakkautta ja olemme toistemme parhaat ystävät. Suomessa etätöissä/kotona 24/7 yhdessä mutta toisaalta 5kk eri maissa. Hyvin selvitään molemmista! 

On se vähän säälittävää. Itse saan ihan omin käsin purkkini auki.

Ap

Olen yli 60v ja mulla on nivelvaivoja sormissa. Onneksi on tuo rakas auttamassa<3

Mitä vikaa on parisuhteessa jossa kumpikin tekee omia juttujaan. Jokainen pariskunta määrittelee itse raamit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä lapset ja perhe-elämä? Eikö sekään yhtään kiinnosta? Kyllä se ylpeys siitä karisee, kun ikää tulee lisää.

Kammottava ajatuskin. Pelkkä sana 'perhe' saa jo aikaan epämiellyttäviä mielikuvia. Itkua, huutoa, räkää, maitoa, nakkikastiketta ja kinastelua.

Ap

Ai sinun lapset eivät kasvaisi yli 5-vuotiaisiksi ja kasvattaisit heidät huonosti?

Vierailija kirjoitti:

Entä lapset ja perhe-elämä? Eikö sekään yhtään kiinnosta? Kyllä se ylpeys siitä karisee, kun ikää tulee lisää.

Ei kun se aika meni jo!

Nuorena sitä halusi kaikkea tyhmää kuten kumppanin. Piti ottaa vaan joku jota kiinnosti, vaikkei itseä edes olisi kiinnostanut. Vanhemmat oli iskostanut päähän kuinka elämän kulku menee. Kaikki oli kuin painajaista, koska en halunnut koko miestä, joka osaoittautui vielä elämäntapatyöttömäksi. Ei mennyt tosiaan niinkuin Stömsöössä, koska minulla olikin siten lopulta oma tahto. Toiseen suhteeseen jo lähdin sillä mielellä, että ei tästä nyt varmaan mitään kummempaa tule, ja ei tullutkaan. Kaikki on mennyt toisin kuin oppikirjoissa. Tämä tuntuu vaan oikealta. Eli olen sinkku ja sellaista prinssiä en usko tulevan, että tämä muuksi muuttuu. 

Perhe elämä hyi v...u. Halveksin kavereitani, niiden muijat, rumat sellaiset, alistaa ukkojaan. Ylpeästi, aina vapaa m62. Ps ostan seksiä.

No kyl sä sit oot kova tyyppi. Tossa mitali, ole hyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä lapset ja perhe-elämä? Eikö sekään yhtään kiinnosta? Kyllä se ylpeys siitä karisee, kun ikää tulee lisää.

Kammottava ajatuskin. Pelkkä sana 'perhe' saa jo aikaan epämiellyttäviä mielikuvia. Itkua, huutoa, räkää, maitoa, nakkikastiketta ja kinastelua.

Ap

Ai sinun lapset eivät kasvaisi yli 5-vuotiaisiksi ja kasvattaisit heidät huonosti?

Ai yli 5-vuotiaat eivät itke, huuda, eritä räkää, juo maitoa tai syö nakkikastiketta ja vanhemmat eivät kinastele enää kasvatuksesta? Enpä usko.

Ap