HS: Koulupudokas ei kuntoutunut laitoksessa, olisiko pitänyt olla huoostaanottamatta?
https://www.hs.fi/feature/art-2000010626494.html
Mikael lopetti koulunkäynnin, koska koulussa kiusattiin. Kiusaamisesta Mikael ei puhunut edes äidilleen, joten koulu ei siihen myöskään tiennyt puuttua. Mikael hakkasi minecraftiä kotona kuukaudesta toiseen, kouluun ei ollut edes yritystä eikä äiti kyennyt lastaan kouluun saamaan. Lopulta Mikael huostaanotettiin. Sijoitus ei toiminut, ilmeisesti äiti sabotoi sitä parhaansa mukaan.
Mitä näille pitäisi tehdä? Jättää sinne peräkammariin homehtumaan?
Kommentit (228)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen autistisen ja lievästi aspergertyyppisen vanhempien lapsi, nyt aikuinen. Ei liene yllätys, ettei minun ongelmiani lapsena hoidettu. Nuo nepsypiirteet periytyvät eikä se omasta tilastaan tietämätön nepsy-vanhempi osaa hakea itselleen apua, saati lapselleen. Onneksi tilanne alkaa muuttua nykyään.
Eiköhän tässä ollut enemmänkin syynä se että oli yksi vanhempi ainoastaan. Se on tuo yyhoon kasvatus yhtä tyhjän kanssa.
Hitler oli ydinperheestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä että joutui kotoa pois, koulua täytyy käydä. Olisin erittäin yhteistyöhaluinen jos olisi itsellä ongelma tapaus.
Mutta eihän tässäkään tapauksessa koulunkäynti onnistunut sijoituksessakaan.Kyse ei ole siitä, etteikö perheet ottaisi apua vastaan, vaan siitä, että tarjottu apu on vääränlaista.
Tässä nyt tapahtui se virhe että sijoitus lopetettiin kesken kaiken kun kuviteltiin että se on tulokseton. Olisi pitänyt vain jatkaa ja eristää poika yyhoo äidistään jotta koulunkäynti olisi alkanut taas sujumaan.
Lasten ja nuorten sijoitustoiminta on rahakasta hommaa. Siinä sadat eurot liikkuu yhden lapsen osalta helposti sijoituksissa.
Olisipa kouluissa nykyistä pienemmät ryhmäkoot, niin lapsia ja nuoria ehdittäisiin auttaa nykyistä paremmin. Tällä hetkellä apua tarvitsevia on niin paljon, ettei yksi opettaja pysty vastaamaan kaikkiin tarpeisiin. Mutta raha...
Sitten kannattaa pitää huolta että on se vakuutus. Tai olla hankkimatta lapsia. Tai kasvattaa ne niin että pysyvät koulussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelit pois ja kouluun, eikä asiasta edes kysytä tältä tyypiltä. Näin se elämä vaan menee, eikä saa valita.
Mutta vanhemmat ei uskalla kasvattaa, vaan silitellään päätä.
Pakotus on ainakin autismin kirjolla oleville se vähiten toimiva strategia.
Hyvin se toimii. Jos ei ole pelejä niin ei ole millä pelata. Piste.
Vierailija kirjoitti:
Myös huoltaja voi tehdä kuvakortit kotiin seinälle. Ei vaadi paljoa. Ei siihen hommaan mitään valmentajaa tarvita. Kuvakortit voi myös tulostaa netistä esim. kirjastossa.
Niinpä. Todennäköisesti kyseinen äiti oli ne tehnytkin. Mutta jos koulussa kiusataan, ja nepsylapsi on sen vuoksi koulusta pois ja sitten kun jää tarpeeksi jälkeen ei kehtaa sen vuoksikaan mennä kouluun, niin ei siinä mitkään kuvakortit auta. Tuossa olisi nimenomaan auttanut avustaja, joka olisi katsonut että sinne kouluun mennään ja ettei siellä kiusata. Auttanut vuorovaikutuksessa ja oppimisessa. Puoli vuotta sellaista tukea ja meillä olisi tällä hetkellä jatkokoulutuksessa opiskeleva nuori. Olisi taatusti tullut huomattavasti halvemmaksi kuin usean vuoden huostaanotto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halvempi olisi henkilökohtainen nepsyvalmentaja kriittiseksi viikoiksi/kuukausiksi. Hakisi kouluun, saattaisi kotiin. Tunneilla auttaisi koulunkäynti avustajana tavoin ja välkillä vaikka pelaisi ja juttelisi nuorten kanssa. Lapsi hyötyisi, luokka hyötyisi, ope hyötyisi, koulu hyötyisi, yhteiskunta hyötyisi. Perhe hyötyisi.
Henkilökohtainen valmentaja tai avustaja on todella kallis keino auttaa. Helposti menee siihen että pitäisi olla avustaja vuosien ajan. Jos kolmasosalla koululaisista on ongelmaa niin resurssit ei riitä mitenkään. Olisi paras kerätä heikoin ja räyhäävin aines omiin luokkiinsa (tarkkailuluokkiin tai apukouluihin) ja antaa muiden opiskella rauhassa.
Niin, huostaanotto kolmeksi vuodeksi laitokseen on toki halvempaa. Tai sitten ei. Varsinkin jos lopputulos on tuo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halvempi olisi henkilökohtainen nepsyvalmentaja kriittiseksi viikoiksi/kuukausiksi. Hakisi kouluun, saattaisi kotiin. Tunneilla auttaisi koulunkäynti avustajana tavoin ja välkillä vaikka pelaisi ja juttelisi nuorten kanssa. Lapsi hyötyisi, luokka hyötyisi, ope hyötyisi, koulu hyötyisi, yhteiskunta hyötyisi. Perhe hyötyisi.
Henkilökohtainen valmentaja tai avustaja on todella kallis keino auttaa. Helposti menee siihen että pitäisi olla avustaja vuosien ajan. Jos kolmasosalla koululaisista on ongelmaa niin resurssit ei riitä mitenkään. Olisi paras kerätä heikoin ja räyhäävin aines omiin luokkiinsa (tarkkailuluokkiin tai apukouluihin) ja antaa muiden opiskella rauhassa.
Niin, huostaanotto kolmeksi vuodeksi laitokseen on toki halvempaa. Tai sitten ei. Varsinkin jos lopputulos on tuo.
Kyllä se on selvästi halvempaa ja tehokkaampaa, kun se kädetön vanhempi ei ole siellä sabotoimassa tekemisiä. Vaikka kyllähän tuo Mikaelin äitikin kaikkensa teki sabotoidakseen. Siellä yritettiin pojan vääntynyttä vuorokausirytmiä kääntää, että osuisi ruoka-aikoihin hereille, niin johan äiti siihenkin puuttui.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljelleni kävi hieman samoin. Ei ole mikään nepsy tms.
En voi mennä mitenlkään kaikkiin yksityiskohtiin koska veljeni siitä tuskin pitäisi mutta jotain sentään voin sanoa.
Koulussa kiusattiin pahasti, kertoi kyllä opettajalle sekä vanhemmillemme. Opettajat eivät uskoneet että koulussa kiusataan koska kiva koulu.
Huostaanoton sijaan veli joutui psygiatriseen laitokseen. Sossusta tuli että pakko valita laitos vai huostaanotto koska jotain vikaa veljessäni heidän mielestään oli ihan pakko olla koska ei mene kouluun.Se laitos vaan pahensi asioita, veljen muutama ainut kaveri kaikkosi koska ei saanut pitää kunnolla yhteyttä, tämä oli aikaa kun laitoksessa ei saanut vapaasti olla kännykkää vaan piti erikseen pyytää että saa soittaa. Nykyisin kai kännykkää saa pitää ihan aina? Ja siis ei ollut suljetulla vaan ihan av
yleensä yhteishuolto, itse oli n tiukka että koulusta ei olla turhan takia pois, arvostin koulua, innostin, kannustin ja palkitsin rahalla. Tulosta tuli.
Vierailija kirjoitti:
Mikael haaveilee lentäjän urasta. Miksei näille rehellisesti sanota ettei ole juurikaan saumoja edes työelämään. Jos ei oikein puhua osaa, niin lentäjäksi.
Onhan se hyvä, että pojalla on unelma jota kohti pyrkiä. Se voi vaikka motivoida siitä peruskoulusta läpi ja opettelemaan niitä sosiaalisia taitoja. Mikael on vielä aika nuori, vasta täysi-ikäistynyt. On hänellä vielä aikaa ottaa muut kiinni, vaikka pääsisi vähän myöhemmin työelämään kiinni. Ja jos se lentäjän ammatti ei onnistukaan, niin ehkä siinä matkalla kuitenkin voi oppia niitä taitoja ja päästä sitten jonnekin muualle. Pahintahan on, jos menettää täysin kaiken toivonsa heti alkuunsa.
Kyllä se on selvästi halvempaa ja tehokkaampaa, kun se kädetön vanhempi ei ole siellä sabotoimassa tekemisiä. Vaikka kyllähän tuo Mikaelin äitikin kaikkensa teki sabotoidakseen. Siellä yritettiin pojan vääntynyttä vuorokausirytmiä kääntää, että osuisi ruoka-aikoihin hereille, niin johan äiti siihenkin puuttui.
Mitähän sä nyt selität? Trollaat ilmeisesti, häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään huudetaan yhteiskunnan palveluita kotiin kouluikäisille. Ei ole mahdollista suuressa mittakaavassa. Rahat (verotulot) eivät yksinkertaisesti riitä.
Omalla kustannuksella kotiin voi toki tilata terapeuttia, opettajaa ja psyykkaajaa.
Kuitenkin rahat riittävät 24 h sijoitukseen? Josta aiheutuu lisähaittaa?
Sijoituksessa nuorella on todennäköisesti koulullinen yksikkö. Lastenkodissa on useita ohjaajia ja aamuisin herättely on helppoa. Samalla saadaan useampi hoidettua. Koulu on samalla pihalla, joten nuoren voi vaikka taluttaa sinne ja vahtia, että siellä pysytään. Koulu ja yksikkö ovat läheisessä yhteistyössä ja koulua voidaan räätälöidä hyvinkin laajasti. Lastenkodeissa on myös tarkka, strukturoitu arki. Päivän ja viikon tapahtumat tiedetään etukäteen ja ne toistuvat
Kun ei siellä voida pakottaa eikä pakoteta lapsia kouluun eikä juuri muuhunkaan.
Vierailija kirjoitti:
Juttu oli maksumuurin takana joten sitä ei voinut kokonaan lukea .. joka tapauksessa pelkkä koulun käymättömyys ei ole huostaanoton syyperuste, vaan jotain muita syitä noin järeälle tukitoimelle on oltava.
Mikael ei mennyt kouluun ja mitkään tukitoimet mitä kokeiltiin ei auttaneet. Mikael ei missään vaiheessa kertonut kiusaamisesta ja peloistaan, joten niihin ei voitu puuttua. Lopulta ehdotettiin huostaanottoa, mihin Mikael ja äiti kumpikin suostuivat. Homma vaan sitten meni niin sanotusti reisille, kun tuli korona ja Mikaelia vielä pompoteltiin paikasta toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen autistisen ja lievästi aspergertyyppisen vanhempien lapsi, nyt aikuinen. Ei liene yllätys, ettei minun ongelmiani lapsena hoidettu. Nuo nepsypiirteet periytyvät eikä se omasta tilastaan tietämätön nepsy-vanhempi osaa hakea itselleen apua, saati lapselleen. Onneksi tilanne alkaa muuttua nykyään.
Eiköhän tässä ollut enemmänkin syynä se että oli yksi vanhempi ainoastaan. Se on tuo yyhoon kasvatus yhtä tyhjän kanssa.
Mitenkä ajattelit, että lapsia pitäisi kasvattaa jos toinen vanhempi syystä tai toisesta puuttuu? Otetaanko huostaan heti kun vanhemmat eroaa tai vaikka toinen kuolee? Ei tuossa viitattu sanallakaan siihen, että Mikaelin ongelmien takana olisi ollut yksinhuoltaja äiti. Tuskinpa mikään määrä vanhempia estää muita penikoita kiusaamasta koulussa tai ehkäisee lapsen syntymistä autistina.
Halvimmaksi olisi tullut, kun äiti olisi hävittäyt tietokoneen. Ei olisi ollut mitään, millä pelata yökaudet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa tapauksessa ollut oikein muuta vaihtoehtoa kuin ottaa huostaan.
On surullista, että todellakin - lastensuojelulla ei ole keinovalikoimassa kotiintuotavia palveluita, jotka olisivat halvempia ja monessa tapauksessa tehokkaampia kuin laitokset.
Eipä niitä ole psykiatrisella puolellakaan (tässä HS:n tapauksessa neuropsykologinen/psykiatrinen hoito/kuntoutus olisi myös voinut auttaa). Psykiatrisella joko 1 kerta/viikko avohoidon tapaaminen tai sitten osastohoito. Välimalleja on liian vähän
On lastensuojelulla keinovalikoimassa perhetyö. Se tulee kotiin pari kertaa viikossa, jos se on tehostettua. Käytännössä nämä kotiinjumittaj
No ei pelaamista tarvitse kieltää kokonaan, mutta rajoittaa niin ettei koko elämä mene päin helvettiä.
Toki jos on kyse esim. kiusaamisesta, niin sille pitäisi tehdä jotain. Mutta ei lasten pitäisi pelikoneilla ja älylaitteilla 24/7 notkua.
Vierailija kirjoitti:
No tätä just tarkoitin :)
Tehostettu perhetyö 2kertaa viikko on intensiivisin palvelu mitä voitte tarjota. Onhan se nyt aika tyhjän kanssa, jos pitäisi aidosti olla arjessa apuna. Eikö nyt oikeasti kannattaisi sen ja sijoituksen välille kehittää jotain.
Voidaan myös kysyä, että jos se vanhempi ei selviä edes sillä lapsensa kanssa, että siellä käy kaksi ohjaajaa kahdesti viikossa tekemässä muutaman tunnin töitä, niin sitten ei ehkä mikään apu sinne kotiin järjestettynä muutenkaan kanna. Ei meillä myöskään yhteiskuntana ole varaa laittaa ihmisten kotiin, jotain palkattua vanhempaa 24/7 tukemaan heikkoa vanhempaa kasvatus- ja lapsenhoitotyössään,
Veronmaksajat ei vielä tiedäkään lasun saastaisista puuhista kun myyvät lapsia lypsylehmiksi. Tulee aika että tietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa tapauksessa ollut oikein muuta vaihtoehtoa kuin ottaa huostaan.
Lapsi voi opiskella koulunsa myös kotona. Näin meillä tehtiin. Koulusta saatiin tehtäviä jotka nuori teki. Ei ole pakko olla läsnä koulussa. Oppivelvollisuus, ei koulupakko
Miten kokeet suoritettiin?
Eiköhän tässä ollut enemmänkin syynä se että oli yksi vanhempi ainoastaan. Se on tuo yyhoon kasvatus yhtä tyhjän kanssa.