En saa kavereilta tukea

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi niin, niin helppoa, kun vaan sanoisi, mitä on mielessä ja mitä toiselta tarvitsee. Itse en ainakaan ymmärtäisi, että vihaisena pörisevä kaverini kaipaisi oikeasti halausta ja lohdutusta. Jos kaveri kertoisi, että vaikka hän vaikuttaa vihaiselta niin hän kaipaa lohdutusta, osaisin ihan satavarmasti sitä varmasti sitä antaa. Ajatuksia en pysty lukemaan ja kieltämättä toisen ihmisen aggressiivisuus aiheuttaa itsessäni aika tehokkaan sulkeutumisen, jos en tietäisi, että hänellä on tunnemaailman ongelmia. 

Miksi ärtymys on tunnemaailman ongelma mutta hillitön itkeminen ei?

No ei hillitön itkeminenkään ole miellyttävää. Mutta se että on ärtyisä siitä mistä muut itkisivät, kertoo nimenomaan siitä, että tunnetaidoissa on ongelma. Suru on se

Paitsi, ettei se ole. Minullekin hoki mt-hoitaja sellainen lasten tunneympyrä kädessä, että se on suru mitä tunnen, enkä uskonut siihen yhtään. Näin vuosikymmen myöhemmin ja tunnetaidot itse aikuisena opetelleena paikkaansa se pitää, surua se on. Viha, raivo, ärtymys, aggressio ja pelkokin ovat surun sekundääritunteita. Tottakai siitä on surullinen, jos joku töissä kohtelee sinua huonosti. Haluat vain jostain syystä uskoa, että olet ärtynyt, koska suru on haavoittava tunne ja viha on jopa voimaannuttava tunne, siispä vihaisuus on helpompi tuntea, ja se suru jää tuntematta, mikä aiheuttaa kaikenlaista oireilua elämässä ja mielenterveydessä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi niin, niin helppoa, kun vaan sanoisi, mitä on mielessä ja mitä toiselta tarvitsee. Itse en ainakaan ymmärtäisi, että vihaisena pörisevä kaverini kaipaisi oikeasti halausta ja lohdutusta. Jos kaveri kertoisi, että vaikka hän vaikuttaa vihaiselta niin hän kaipaa lohdutusta, osaisin ihan satavarmasti sitä varmasti sitä antaa. Ajatuksia en pysty lukemaan ja kieltämättä toisen ihmisen aggressiivisuus aiheuttaa itsessäni aika tehokkaan sulkeutumisen, jos en tietäisi, että hänellä on tunnemaailman ongelmia. 

Miksi ärtymys on tunnemaailman ongelma mutta hillitön itkeminen ei?

Muut ei välttämättä tiedä mitä tehdä vihaisen ihmisen kanssa ja se voi olla myös vähän pelottavaa. Vihaisena ihmisen aivot eivät toimi normaalisti vaan tietyt osat on yliaktiivisina ja toiset esim ongelmanratkaisukykyyn lii

Mutta olisiko yksikään epäkohta tässä maailmassa korjaantunut, jos agression ja taistelun sijasta olisi vaan heittäydytty suremaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi niin, niin helppoa, kun vaan sanoisi, mitä on mielessä ja mitä toiselta tarvitsee. Itse en ainakaan ymmärtäisi, että vihaisena pörisevä kaverini kaipaisi oikeasti halausta ja lohdutusta. Jos kaveri kertoisi, että vaikka hän vaikuttaa vihaiselta niin hän kaipaa lohdutusta, osaisin ihan satavarmasti sitä varmasti sitä antaa. Ajatuksia en pysty lukemaan ja kieltämättä toisen ihmisen aggressiivisuus aiheuttaa itsessäni aika tehokkaan sulkeutumisen, jos en tietäisi, että hänellä on tunnemaailman ongelmia. 

Miksi ärtymys on tunnemaailman ongelma mutta hillitön itkeminen ei?

No ei hillitön itkeminenkään ole miellyttävää. Mutta se että on ärtyisä siitä mistä muut itkisivät, kertoo nimenomaan

No kerron vaikka että ärsyynnyn/stressaannun, koska x tekee sitä ja tätä ja käyttäytyy k-päisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi niin, niin helppoa, kun vaan sanoisi, mitä on mielessä ja mitä toiselta tarvitsee. Itse en ainakaan ymmärtäisi, että vihaisena pörisevä kaverini kaipaisi oikeasti halausta ja lohdutusta. Jos kaveri kertoisi, että vaikka hän vaikuttaa vihaiselta niin hän kaipaa lohdutusta, osaisin ihan satavarmasti sitä varmasti sitä antaa. Ajatuksia en pysty lukemaan ja kieltämättä toisen ihmisen aggressiivisuus aiheuttaa itsessäni aika tehokkaan sulkeutumisen, jos en tietäisi, että hänellä on tunnemaailman ongelmia. 

Miksi ärtymys on tunnemaailman ongelma mutta hillitön itkeminen ei?

Kaikki eivät osaa hidastaa ja ns. kääntyä sisäänpäin vaan purkavat kaikki toisten niskaaan.

Sisäänpäin kääntyminenkin on ongelma. On vihanhallintaongelma olla liian vihainen mutta yhtä lailla myös olla viilipytty. Gaussin käyrän keskellä menee terveen alue. 

Minuakaan ei auteta eikä tueta. Olen niin traumatisoitunut, että pystyn puhumaan ongelmistani kuin päivän kauppalistasta. Kukaan ei tartu siihen (paitsi hoitotahot) enkä sitten edes pääse asiassani niin pitkälle, että tulisi ymmärrystä. Olen vakavasti sairaana ikuisuuden pitkällä sairaslomalla. Kukaan ei kysy, miten voin tai tarjoa apuaan. Ihan yksinäni olen kaiken tämän keskellä. Tuntuu, että ympärillä oletetaan, että olen yhtä hyvissä voimissa kuin terveenä ja että jotenkin pystyisin pitämään huolen itsestäni ja asioistani. Olen niin masentunut ja uupunut, etten jaksa edes itkeä, en edes pysty itkemään enää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi niin, niin helppoa, kun vaan sanoisi, mitä on mielessä ja mitä toiselta tarvitsee. Itse en ainakaan ymmärtäisi, että vihaisena pörisevä kaverini kaipaisi oikeasti halausta ja lohdutusta. Jos kaveri kertoisi, että vaikka hän vaikuttaa vihaiselta niin hän kaipaa lohdutusta, osaisin ihan satavarmasti sitä varmasti sitä antaa. Ajatuksia en pysty lukemaan ja kieltämättä toisen ihmisen aggressiivisuus aiheuttaa itsessäni aika tehokkaan sulkeutumisen, jos en tietäisi, että hänellä on tunnemaailman ongelmia. 

Miksi ärtymys on tunnemaailman ongelma mutta hillitön itkeminen ei?

No ei hillitön itkeminenkään ole miellyttävää. Mutta se että on ärtyis

Joko kaverisi ovat vähän vajukkeja tai sitten jätät jotain kertomatta.

"Mutta olisiko yksikään epäkohta tässä maailmassa korjaantunut, jos agression ja taistelun sijasta olisi vaan heittäydytty suremaan?"

Nyt ei ollut kyse siitä vaan nyt puhuttiin kavereiden kanssa puhumisesta. Vihaisuus ei ole huono asia itsessään koska se nimenomaan on itsesuojeluvaiston aktivaatio, mutta terveellä ihmisellä on oltava kykyä syvällisempään ja laajempaan tunnekirjoon ja köytösmalleihin. Silloin osaa myös päättää milloin se aggressio on oikea reaktio ja miten käyttää sitä terveellä ja hyödyllisellä tavalla, ja ymmärtää myös että sen koko funktio on työntää jokin pois luotasi. Jos huudat kavereillesi niin sitten työnnät niitä kavereita pois. Muut käytösmallit on parempia yhteisöllisyyden ja sosiaalisten suhteiden luomiseen ja ylläpitämiseen.

Väitän, että Suomessakin on moni asia pielessä siksi, että esim. epäoikeudemukaisuuteen kiukulla reagoiminen patologisoidaan. Kukaan ei voi puolustaa oikeuksiaan, koska on muka hankala/häiriintynyt tyyppi.

Toisen posken kääntäminen on otettu liian vakavasti, ja se vammauttaa yhteiskunnan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi niin, niin helppoa, kun vaan sanoisi, mitä on mielessä ja mitä toiselta tarvitsee. Itse en ainakaan ymmärtäisi, että vihaisena pörisevä kaverini kaipaisi oikeasti halausta ja lohdutusta. Jos kaveri kertoisi, että vaikka hän vaikuttaa vihaiselta niin hän kaipaa lohdutusta, osaisin ihan satavarmasti sitä varmasti sitä antaa. Ajatuksia en pysty lukemaan ja kieltämättä toisen ihmisen aggressiivisuus aiheuttaa itsessäni aika tehokkaan sulkeutumisen, jos en tietäisi, että hänellä on tunnemaailman ongelmia. 

Miksi ärtymys on tunnemaailman ongelma mutta hillitön itkeminen ei?

No ei hillitön itkeminenkään ole miellyttävää. Mutta se että on ärtyisä siitä mistä muut itkisivät, kertoo nimenomaan

Paitsi, ettei se ole. Minullekin hoki mt-hoitaja sellainen lasten tunneympyrä kädessä, että se on suru mitä tunnen, enkä uskonut siihen yhtään. Näin vuosikymmen myöhemmin ja tunnetaidot itse aikuisena opetelleena paikkaansa se pitää, surua se on. Viha, raivo, ärtymys, aggressio ja pelkokin ovat surun sekundääritunteita. Tottakai siitä on surullinen, jos joku töissä kohtelee sinua huonosti. Haluat vain jostain syystä uskoa, että olet ärtynyt, koska suru on haavoittava tunne ja viha on jopa voimaannuttava tunne, siispä vihaisuus on helpompi tuntea, ja se suru jää tuntematta, mikä aiheuttaa kaikenlaista oireilua elämässä ja mielenterveydessä. 

Ja jos se suru on ihan liian vaarallinen koettavaksi, se on niin haudattuna, ettei pysty ilmaisemaan eikä tuntemaan edes vihaa, raivoa, ärtymystä, aggressioa tai pelkoa. 

Vierailija kirjoitti:

"Mutta olisiko yksikään epäkohta tässä maailmassa korjaantunut, jos agression ja taistelun sijasta olisi vaan heittäydytty suremaan?"

Nyt ei ollut kyse siitä vaan nyt puhuttiin kavereiden kanssa puhumisesta. Vihaisuus ei ole huono asia itsessään koska se nimenomaan on itsesuojeluvaiston aktivaatio, mutta terveellä ihmisellä on oltava kykyä syvällisempään ja laajempaan tunnekirjoon ja köytösmalleihin. Silloin osaa myös päättää milloin se aggressio on oikea reaktio ja miten käyttää sitä terveellä ja hyödyllisellä tavalla, ja ymmärtää myös että sen koko funktio on työntää jokin pois luotasi. Jos huudat kavereillesi niin sitten työnnät niitä kavereita pois. Muut käytösmallit on parempia yhteisöllisyyden ja sosiaalisten suhteiden luomiseen ja ylläpitämiseen.

Edelleenkään en huuda kavereilleni, vaan saatan kertoa ärtyneeseen sävyyn jonkun muun toiminnasta. Agressio ei kohdistu mitenkään heihin.

Yleisemmin aggressiivinen (AP:n tapauksessa ärtymys) käyttäytyminen johtuu siitä, että oma vastuu omasta tilanteesta kuin sysätään muiden niskaan. Ollaan aggressiivisa muita kohtaan, kun he omasta mielestä käyttäytyvät väärin sen sijaan, että kohdistettaisi se syytös omaa itseäänsä kohtaan. 

Tässäkin tilanteessa AP ärtyy muita kohtaan, koska he eivät kykene lukemaan hänen ajatuksiaan ja lohduttamaan sillä tavalla ja silloin kun se hänelle sopii ja hän sitä odottaa, sen sijaan että AP olisi itse pyrkinyt teoillaansa ja tavoillaan tilanteeseen, ettei hän palaisi loppuun. Tai vastaavasti kertonut ennen ärtymistä ja loppuun palamista läheisille, että on palamassa loppuun ja tarvitsee jonkinlaista apua (mikä AP:n tulisi selittää että mitä, eikä vain odottaa jälleen, että ystävät lukevat ajatukset).

On ihan normaalia ihmisten reagoida aggressiiviseen ihmiseen ottamalla etäisyyttä ja sulkeutumalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta olisiko yksikään epäkohta tässä maailmassa korjaantunut, jos agression ja taistelun sijasta olisi vaan heittäydytty suremaan?"

Nyt ei ollut kyse siitä vaan nyt puhuttiin kavereiden kanssa puhumisesta. Vihaisuus ei ole huono asia itsessään koska se nimenomaan on itsesuojeluvaiston aktivaatio, mutta terveellä ihmisellä on oltava kykyä syvällisempään ja laajempaan tunnekirjoon ja köytösmalleihin. Silloin osaa myös päättää milloin se aggressio on oikea reaktio ja miten käyttää sitä terveellä ja hyödyllisellä tavalla, ja ymmärtää myös että sen koko funktio on työntää jokin pois luotasi. Jos huudat kavereillesi niin sitten työnnät niitä kavereita pois. Muut käytösmallit on parempia yhteisöllisyyden ja sosiaalisten suhteiden luomiseen ja ylläpitämiseen.

Edelleenkään en huuda kavereilleni, vaan saatan kertoa ärtyneeseen sävyyn jonkun muun toiminnasta

Ärtyneellä äänellä puhuminen kaverille on aggressiivisen käyttäytymisen suuntautumista siihen kaveriin. 

Aggressiivinen käyttäytyminen ei aina tarkoita sitä, ettäkö huutaisit ja heiluttelisit nyrkkiäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta olisiko yksikään epäkohta tässä maailmassa korjaantunut, jos agression ja taistelun sijasta olisi vaan heittäydytty suremaan?"

Nyt ei ollut kyse siitä vaan nyt puhuttiin kavereiden kanssa puhumisesta. Vihaisuus ei ole huono asia itsessään koska se nimenomaan on itsesuojeluvaiston aktivaatio, mutta terveellä ihmisellä on oltava kykyä syvällisempään ja laajempaan tunnekirjoon ja köytösmalleihin. Silloin osaa myös päättää milloin se aggressio on oikea reaktio ja miten käyttää sitä terveellä ja hyödyllisellä tavalla, ja ymmärtää myös että sen koko funktio on työntää jokin pois luotasi. Jos huudat kavereillesi niin sitten työnnät niitä kavereita pois. Muut käytösmallit on parempia yhteisöllisyyden ja sosiaalisten suhteiden luomiseen ja ylläpitämiseen.

Edelleenkään en huuda kavereilleni, vaan saatan kertoa ärtyneeseen sävyyn jonkun muun toiminnasta

Ymmärrän, mutta se ei silti poista sitä faktaa että kaverisi saattavat kokea sen samalla tavalla kuin huutaisit heille. Varsinkin jos se on asia jolle he eivät edes voi tehdä mitään. Mitä toivoisit heiltä?

Vierailija kirjoitti:

Yleisemmin aggressiivinen (AP:n tapauksessa ärtymys) käyttäytyminen johtuu siitä, että oma vastuu omasta tilanteesta kuin sysätään muiden niskaan. Ollaan aggressiivisa muita kohtaan, kun he omasta mielestä käyttäytyvät väärin sen sijaan, että kohdistettaisi se syytös omaa itseäänsä kohtaan. 

Tässäkin tilanteessa AP ärtyy muita kohtaan, koska he eivät kykene lukemaan hänen ajatuksiaan ja lohduttamaan sillä tavalla ja silloin kun se hänelle sopii ja hän sitä odottaa, sen sijaan että AP olisi itse pyrkinyt teoillaansa ja tavoillaan tilanteeseen, ettei hän palaisi loppuun. Tai vastaavasti kertonut ennen ärtymistä ja loppuun palamista läheisille, että on palamassa loppuun ja tarvitsee jonkinlaista apua (mikä AP:n tulisi selittää että mitä, eikä vain odottaa jälleen, että ystävät lukevat ajatukset).

On ihan normaalia ihmisten reagoida aggressiiviseen ihmiseen ottamalla etäisyyttä ja sulkeutumalla. 

On ihan normaalia ja inhimillistä, että on asiota, joista ei selviä yksin ja ilman apua. Ideaalitilanteessa kaikki menisi ideaalisti, mutta kun se on vain ideaali.

Ap tarvitsisi apua, mutta on niin poikki ja väsynyt, ettei jaksa kuin ärtyä asiasta (masennuskyselyssä tämä vaihe tulee ensin ja sen jälkeen apatia, että sinänsä hyvä, että ap on edelleen taistele/pakene tilassa eikä vielä freezessä, jolloin on paljon vakavammin sairas), Se ei poista sitä, että hän tarvitsisi apua eikä hänellä ole parempia resursseja käytössä sen etsimiseen.

Vierailija kirjoitti:

Yleisemmin aggressiivinen (AP:n tapauksessa ärtymys) käyttäytyminen johtuu siitä, että oma vastuu omasta tilanteesta kuin sysätään muiden niskaan. Ollaan aggressiivisa muita kohtaan, kun he omasta mielestä käyttäytyvät väärin sen sijaan, että kohdistettaisi se syytös omaa itseäänsä kohtaan. 

Tässäkin tilanteessa AP ärtyy muita kohtaan, koska he eivät kykene lukemaan hänen ajatuksiaan ja lohduttamaan sillä tavalla ja silloin kun se hänelle sopii ja hän sitä odottaa, sen sijaan että AP olisi itse pyrkinyt teoillaansa ja tavoillaan tilanteeseen, ettei hän palaisi loppuun. Tai vastaavasti kertonut ennen ärtymistä ja loppuun palamista läheisille, että on palamassa loppuun ja tarvitsee jonkinlaista apua (mikä AP:n tulisi selittää että mitä, eikä vain odottaa jälleen, että ystävät lukevat ajatukset).

On ihan normaalia ihmisten reagoida aggressiiviseen ihmiseen ottamalla etäisyyttä ja sulkeutumalla. 

Agressioni ei edelleenkään kohdistu kavereihini. Väitän myös, että saisin ärtymyksen sävyttämille viesteilleni enemmän empatiaa miehenä jopa naisilta, koska naiselle on loukatuksi tulleena korrektimpaa olla heikko ja avuton, kun taas mies saa olla vihainen rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Väitän, että Suomessakin on moni asia pielessä siksi, että esim. epäoikeudemukaisuuteen kiukulla reagoiminen patologisoidaan. Kukaan ei voi puolustaa oikeuksiaan, koska on muka hankala/häiriintynyt tyyppi.

Toisen posken kääntäminen on otettu liian vakavasti, ja se vammauttaa yhteiskunnan.

Aikuisen ihmisen nyt vaan oletetaan pystyvän hillitsemään itsensä. Ristiriitatilanteessa pitäisi pystyä olemaan rauhallinen ja jämäkkä ja keskustelemaan asia auki. Se ei onnistu, jos itsellä menee liikaa tunteisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta olisiko yksikään epäkohta tässä maailmassa korjaantunut, jos agression ja taistelun sijasta olisi vaan heittäydytty suremaan?"

Nyt ei ollut kyse siitä vaan nyt puhuttiin kavereiden kanssa puhumisesta. Vihaisuus ei ole huono asia itsessään koska se nimenomaan on itsesuojeluvaiston aktivaatio, mutta terveellä ihmisellä on oltava kykyä syvällisempään ja laajempaan tunnekirjoon ja köytösmalleihin. Silloin osaa myös päättää milloin se aggressio on oikea reaktio ja miten käyttää sitä terveellä ja hyödyllisellä tavalla, ja ymmärtää myös että sen koko funktio on työntää jokin pois luotasi. Jos huudat kavereillesi niin sitten työnnät niitä kavereita pois. Muut käytösmallit on parempia yhteisöllisyyden ja sosiaalisten suhteiden luomiseen ja ylläpitämiseen.

Edelleenkään en huuda kavereilleni, vaan saatan

Ai miten se suuntautuu kaveriin, jos sanon ärtyneesti, että vaikka x teki sitä ja tätä?

Vierailija kirjoitti:

Yleisemmin aggressiivinen (AP:n tapauksessa ärtymys) käyttäytyminen johtuu siitä, että oma vastuu omasta tilanteesta kuin sysätään muiden niskaan. Ollaan aggressiivisa muita kohtaan, kun he omasta mielestä käyttäytyvät väärin sen sijaan, että kohdistettaisi se syytös omaa itseäänsä kohtaan. 

Tässäkin tilanteessa AP ärtyy muita kohtaan, koska he eivät kykene lukemaan hänen ajatuksiaan ja lohduttamaan sillä tavalla ja silloin kun se hänelle sopii ja hän sitä odottaa, sen sijaan että AP olisi itse pyrkinyt teoillaansa ja tavoillaan tilanteeseen, ettei hän palaisi loppuun. Tai vastaavasti kertonut ennen ärtymistä ja loppuun palamista läheisille, että on palamassa loppuun ja tarvitsee jonkinlaista apua (mikä AP:n tulisi selittää että mitä, eikä vain odottaa jälleen, että ystävät lukevat ajatukset).

On ihan normaalia ihmisten reagoida aggressiiviseen ihmiseen ottamalla etäisyyttä ja sulkeutumalla. 

Mitä? Luuletko että asiat menee nykymaailmassa noin? "Olen palamassa loppuun"... Eihän asioihin reagoida ennen kuin tilanne tulee päälle. Mitä väliä sanoa "olen palamassa loppuun", yhtä hyödyllistä sanoa menevänsä paskalle. Kenelle ajattelit sanoa palavasti loppuun? Ystävälle? Soittaako hän pomollesi? Miten muka saisit sairaslomaa "olen palamassa loppuun", ellet ole joku valkokaulustyöntekijä ehkä. =Et mitenkään, kuten et mihinkään muuhunkaan. Joten mitä tossa voi tehdä? Antaa tilanteen vaan sitten mennä loppuun asti...

Elätkö jossain mielikuvitusmaailmassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi niin, niin helppoa, kun vaan sanoisi, mitä on mielessä ja mitä toiselta tarvitsee. Itse en ainakaan ymmärtäisi, että vihaisena pörisevä kaverini kaipaisi oikeasti halausta ja lohdutusta. Jos kaveri kertoisi, että vaikka hän vaikuttaa vihaiselta niin hän kaipaa lohdutusta, osaisin ihan satavarmasti sitä varmasti sitä antaa. Ajatuksia en pysty lukemaan ja kieltämättä toisen ihmisen aggressiivisuus aiheuttaa itsessäni aika tehokkaan sulkeutumisen, jos en tietäisi, että hänellä on tunnemaailman ongelmia. 

Miksi ärtymys on tunnemaailman ongelma mutta hillitön itkeminen ei?

No ei hillitön itkeminenkään ole miellyttävää. Mutta se että on ärtyisä siitä mistä muut itkisivät, kertoo nimenomaan siitä, että tunnetaidoissa on ongelma. Suru on se oikea tunne, mutta sinä tunnet sen ärtymyksenä sy

Ei kerro. Ihan paskaa syyllistämistä. Monesti aggressio on terve reaktio epäterveeseen tilanteeseen. Sitä olen pari vuotta terapiassa opetellut. Pikemmin on epätervettä olla käyttämättä aggressioa silloin, kun sille on tarve. Aggressio kertoo, että ap ei ole vielä täysin lannistunut vaan yrittää löytää jotain ratkaisua (ja apua) tilanteeseensa, että hän pystyisi välttämään täydellisen romahtamisen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta olisiko yksikään epäkohta tässä maailmassa korjaantunut, jos agression ja taistelun sijasta olisi vaan heittäydytty suremaan?"

Nyt ei ollut kyse siitä vaan nyt puhuttiin kavereiden kanssa puhumisesta. Vihaisuus ei ole huono asia itsessään koska se nimenomaan on itsesuojeluvaiston aktivaatio, mutta terveellä ihmisellä on oltava kykyä syvällisempään ja laajempaan tunnekirjoon ja köytösmalleihin. Silloin osaa myös päättää milloin se aggressio on oikea reaktio ja miten käyttää sitä terveellä ja hyödyllisellä tavalla, ja ymmärtää myös että sen koko funktio on työntää jokin pois luotasi. Jos huudat kavereillesi niin sitten työnnät niitä kavereita pois. Muut käytösmallit on parempia yhteisöllisyyden ja sosiaalisten suhteiden luomiseen ja ylläpitämiseen.

Edelleenkään en huuda kavereilleni, vaan saatan

Vaikka ihan että "ymmärrän että sua ärsyttää" riittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Agressioni ei edelleenkään kohdistu kavereihini. Väitän myös, että saisin ärtymyksen sävyttämille viesteilleni enemmän empatiaa miehenä jopa naisilta, koska naiselle on loukatuksi tulleena korrektimpaa olla heikko ja avuton, kun taas mies saa olla vihainen rauhassa.

Kun työnantaja puhuu ärtyneesti alaiselleensa työasiasta joka päivä, onko tuo sinun mielestäsi, ettei aggressio kohdistu tähän alaiseen?

Se kylläkin kohdistuu, vaikka sinä et kuvittele että näin tapahtuu. Tiuskiminen toisille, vaikka se olisikin muista ihmisistä, on aggressiivista käytöstä. 

Ja mielestäni nämä kirjoituksesi vain korostavat sitä, miten et halua ottaa lainkaan vastuuta omasta käytöksestäsi, vaan jatkuvasti sysäät vastuuta muille. Keksit jotain tekosyitä, kuin tuo mies vs nainen asetelma, minkä takia sinun pitäisi antaa vain olla ärtynyt ja vihainen, ja muiden vaan pitäisi se hyväksyä. 

Sinulla on todella köyhät tunnetaidot. Nyt olisi hyvä lähteä niitä opettelemaan. Netti on pullolla ilmaista tietoa siitä millä tavalla.