En saa kavereilta tukea

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liity Perussuomalasiin niin saat kavereita

Miten tämä liittyy mihinkään?

Liittyy vahvasti av-mamman psykooseihin.

Ap, mene terapeutille, sieltä saat sen validaation. En minäkään saa sitä muualta kuin lääkäriltä ja terapeuteilta. Ihmiset eivät tajua, kun eivät tajua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleisemmin aggressiivinen (AP:n tapauksessa ärtymys) käyttäytyminen johtuu siitä, että oma vastuu omasta tilanteesta kuin sysätään muiden niskaan. Ollaan aggressiivisa muita kohtaan, kun he omasta mielestä käyttäytyvät väärin sen sijaan, että kohdistettaisi se syytös omaa itseäänsä kohtaan. 

Tässäkin tilanteessa AP ärtyy muita kohtaan, koska he eivät kykene lukemaan hänen ajatuksiaan ja lohduttamaan sillä tavalla ja silloin kun se hänelle sopii ja hän sitä odottaa, sen sijaan että AP olisi itse pyrkinyt teoillaansa ja tavoillaan tilanteeseen, ettei hän palaisi loppuun. Tai vastaavasti kertonut ennen ärtymistä ja loppuun palamista läheisille, että on palamassa loppuun ja tarvitsee jonkinlaista apua (mikä AP:n tulisi selittää että mitä, eikä vain odottaa jälleen, että ystävät lukevat ajatukset).

On ihan normaalia ihmisten reagoida aggressiiviseen ihmiseen ottamalla

Agressioni ei edelleenkään kohdistu kavereihini. Väitän myös, että saisin ärtymyksen sävyttämille viesteilleni enemmän empatiaa miehenä jopa naisilta, koska naiselle on loukatuksi tulleena korrektimpaa olla heikko ja avuton, kun taas mies saa olla vihainen rauhassa.

En tajua. Omien kavereitteni kanssa joku valittaa koko ajan työasioistaan ja muut komppaa. Ehkä valitat aina samasta asiasta, ja ovat turhautuneita, kun eivät pysty auttamaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi niin, niin helppoa, kun vaan sanoisi, mitä on mielessä ja mitä toiselta tarvitsee. Itse en ainakaan ymmärtäisi, että vihaisena pörisevä kaverini kaipaisi oikeasti halausta ja lohdutusta. Jos kaveri kertoisi, että vaikka hän vaikuttaa vihaiselta niin hän kaipaa lohdutusta, osaisin ihan satavarmasti sitä varmasti sitä antaa. Ajatuksia en pysty lukemaan ja kieltämättä toisen ihmisen aggressiivisuus aiheuttaa itsessäni aika tehokkaan sulkeutumisen, jos en tietäisi, että hänellä on tunnemaailman ongelmia. 

Miksi ärtymys on tunnemaailman ongelma mutta hillitön itkeminen ei?

No ei hillitön itkeminenkään ole miellyttävää. Mutta se että on ärtyisä siitä mistä muut itkisivät, kertoo nimenomaan siitä, että tunnetaidoissa on ongelma. Suru on se

Niin, kyllä aggressiota voi ja saa ja pitääkin käyttää, kun on sen aika. En syyllistä siitä, että joskus vituttaa, suututtaa ja ärsyttää, ne ovat ihan normaaleja tunteita myöskin.

Mutta jos on aggressiivinen sellaiseen pisteeseen asti, että on vihainen kavereilleenkin siitä että kaikki muut käyttäytyvät väärin, niin on melko selvää, että tässä on kyse siitä, että väärää tunnetta käytetään väärässä kohdassa. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä? Luuletko että asiat menee nykymaailmassa noin? "Olen palamassa loppuun"... Eihän asioihin reagoida ennen kuin tilanne tulee päälle. Mitä väliä sanoa "olen palamassa loppuun", yhtä hyödyllistä sanoa menevänsä paskalle. Kenelle ajattelit sanoa palavasti loppuun? Ystävälle? Soittaako hän pomollesi? Miten muka saisit sairaslomaa "olen palamassa loppuun", ellet ole joku valkokaulustyöntekijä ehkä. =Et mitenkään, kuten et mihinkään muuhunkaan. Joten mitä tossa voi tehdä? Antaa tilanteen vaan sitten mennä loppuun asti...

Elätkö jossain mielikuvitusmaailmassa?

"Tuntuu, että olen palamassa loppuun enkä jaksa näitä asioita enää. Pysyisitkö auttamaan minua muutaman viikon asiassa X, jotta saisin hieman hengitystilaa?"

Ei se niin vaikeaa ole. Näin kommunikoivat siis aikuiset. Ikävä kyllä Suomessa nuo tunnetaidot ja kommunikointitaidot on vähän nollassa, 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Agressioni ei edelleenkään kohdistu kavereihini. Väitän myös, että saisin ärtymyksen sävyttämille viesteilleni enemmän empatiaa miehenä jopa naisilta, koska naiselle on loukatuksi tulleena korrektimpaa olla heikko ja avuton, kun taas mies saa olla vihainen rauhassa.

Kun työnantaja puhuu ärtyneesti alaiselleensa työasiasta joka päivä, onko tuo sinun mielestäsi, ettei aggressio kohdistu tähän alaiseen?

Se kylläkin kohdistuu, vaikka sinä et kuvittele että näin tapahtuu. Tiuskiminen toisille, vaikka se olisikin muista ihmisistä, on aggressiivista käytöstä. 

Ja mielestäni nämä kirjoituksesi vain korostavat sitä, miten et halua ottaa lainkaan vastuuta omasta käytöksestäsi, vaan jatkuvasti sysäät vastuuta muille. Keksit jotain tekosyitä, kuin tuo mies vs nainen asetelma, minkä takia sinun pitäisi antaa vain olla ärtynyt ja vihainen, ja muiden vaan pi

Siinä vaiheessa, kun stressi / trauma/ suru tms. syö liikaa voimavaroja, itsesäätelyyn tarvittavat voimavarat ovat vähissä tai nolla. Jotta saisi lisää energiaa itsesäätelyakkuun, pitäisi saada henkistä tukea ja turvaa läheisiltä. Läheiset eivät ymmärrä vaan karttelevat ja syyttelevät, akku pysyy tyhjänä ja tilanne pahenee. Noidankehä valmis. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muilla samaa ongelmaa?

Ei ole, kun ei ole kavereitakaan. Sinuna miettisin uudemman kerran, että haluatko pitää tällaisia ihmisiä elämässäsi..

Pikemminkin kaverien kannattaisi miettiä haluavatko pitää AP:n elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun stressi / trauma/ suru tms. syö liikaa voimavaroja, itsesäätelyyn tarvittavat voimavarat ovat vähissä tai nolla. Jotta saisi lisää energiaa itsesäätelyakkuun, pitäisi saada henkistä tukea ja turvaa läheisiltä. Läheiset eivät ymmärrä vaan karttelevat ja syyttelevät, akku pysyy tyhjänä ja tilanne pahenee. Noidankehä valmis. 

Oletko koskaan kyennyt ajattelemaan itsesi ulkopuolelle, että ehkä niillä kavereillakin on akut vähissä? Ja sitten kaveri siinä vierellä tiuskii ja mököttää, odottaa että kavereiden pitäisi aina vaan jaksaa, kun hän käyttäytyy huonosti? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi niin, niin helppoa, kun vaan sanoisi, mitä on mielessä ja mitä toiselta tarvitsee. Itse en ainakaan ymmärtäisi, että vihaisena pörisevä kaverini kaipaisi oikeasti halausta ja lohdutusta. Jos kaveri kertoisi, että vaikka hän vaikuttaa vihaiselta niin hän kaipaa lohdutusta, osaisin ihan satavarmasti sitä varmasti sitä antaa. Ajatuksia en pysty lukemaan ja kieltämättä toisen ihmisen aggressiivisuus aiheuttaa itsessäni aika tehokkaan sulkeutumisen, jos en tietäisi, että hänellä on tunnemaailman ongelmia. 

Miksi ärtymys on tunnemaailman ongelma mutta hillitön itkeminen ei?

No ei hillitön itkeminenkään ole miellyttävää. Mutta se että on ärtyisä siitä mistä muut itkisivät, kertoo nimenomaan

Niin, kyllä aggressiota voi ja saa ja pitääkin käyttää, kun on sen aika. En syyllistä siitä, että joskus vituttaa, suututtaa ja ärsyttää, ne ovat ihan normaaleja tunteita myöskin.

Mutta jos on aggressiivinen sellaiseen pisteeseen asti, että on vihainen kavereilleenkin siitä että kaikki muut käyttäytyvät väärin, niin on melko selvää, että tässä on kyse siitä, että väärää tunnetta käytetään väärässä kohdassa. 

Mun mielestä ei ole. Olen hetkittäin (hiljaa mielessäni) pettynyt ja turhautunut ystäviäni kohtaan. En saa heiltä mitään tukea enkä ymmärrystä. Ihan inhimillinen reaktio kokea negatiivisia tunteita siinä tilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Agressioni ei edelleenkään kohdistu kavereihini. Väitän myös, että saisin ärtymyksen sävyttämille viesteilleni enemmän empatiaa miehenä jopa naisilta, koska naiselle on loukatuksi tulleena korrektimpaa olla heikko ja avuton, kun taas mies saa olla vihainen rauhassa.

Kun työnantaja puhuu ärtyneesti alaiselleensa työasiasta joka päivä, onko tuo sinun mielestäsi, ettei aggressio kohdistu tähän alaiseen?

Se kylläkin kohdistuu, vaikka sinä et kuvittele että näin tapahtuu. Tiuskiminen toisille, vaikka se olisikin muista ihmisistä, on aggressiivista käytöstä. 

Ja mielestäni nämä kirjoituksesi vain korostavat sitä, miten et halua ottaa lainkaan vastuuta omasta käytöksestäsi, vaan jatkuvasti sysäät vastuuta muille. Keksit jotain tekosyitä, kuin tuo mies vs nainen asetelma, minkä takia sinun pitäisi antaa vain olla ärtynyt ja vihainen, ja muiden vaan pi

Jätä nyt ystävällisesti tuo kyökkipsykologiasi jo syrjään. En tiuski kavereilleni, edelleenkään.

Väännän rautalangasta:

Töissä x teki jotain ikävää, joka vaikeutti elämää.

Reaktioni: "Se v:n x teki sitä ja tätä. Oon tosi ärtynyt." (viestinä/keskustelussa normi puheäänellä).

Reaktio, jolla saa ymmärrystä: "X kiusasi mua. Sattuu ja itkettää."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta olisiko yksikään epäkohta tässä maailmassa korjaantunut, jos agression ja taistelun sijasta olisi vaan heittäydytty suremaan?"

Nyt ei ollut kyse siitä vaan nyt puhuttiin kavereiden kanssa puhumisesta. Vihaisuus ei ole huono asia itsessään koska se nimenomaan on itsesuojeluvaiston aktivaatio, mutta terveellä ihmisellä on oltava kykyä syvällisempään ja laajempaan tunnekirjoon ja köytösmalleihin. Silloin osaa myös päättää milloin se aggressio on oikea reaktio ja miten käyttää sitä terveellä ja hyödyllisellä tavalla, ja ymmärtää myös että sen koko funktio on työntää jokin pois luotasi. Jos huudat kavereillesi niin sitten työnnät niitä kavereita pois. Muut käytösmallit on parempia yhteisöllisyyden ja sosiaalisten suhteiden luomiseen ja ylläpitämiseen.

Edelleenkään en huuda kavereilleni, vaan saatan kertoa ärtyneeseen sävyyn jonkun muun toiminnasta

No sä voit opetella näyttämään tunteitasi eri tavalla tai etsiä uusia kavereita, jotka ymmärtää sua paremmin.

Keskimäärin ihmiset ymmärtää tasan sen verran kuin ovat joskus itse kokeneet. Tosin jos sun kavereilta ei irtoa noissa tilanteissa edes se kuulostaapa tosi kurjalta, niin ovat varmaan keskimääräistäkin vajaampia. Tai sitten olet itse väheksynyt toisten itkua ja ovat niissä tilanteissa päättäneet, ettei sullekaan heru myötätuntoa.

Jos ihmisen sanoittama tunne ja hänen eleensä, äänensävynsä ja ilmeensä ovat ristiriidassa keskenään, ihmiset uskovat eleitä. Vaikka sanot kavereillesi uupumuksesta, ilmaisusi tapa saa heidät reagoimaan ärtyneeseen käytökseesi. Vihan ja ärtymykset eleet viestivät toisille "tee tilaa, mene pois, seis" , joten ei ihme, ettei kukaan tule emotionaalisesti sinua kohti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä? Luuletko että asiat menee nykymaailmassa noin? "Olen palamassa loppuun"... Eihän asioihin reagoida ennen kuin tilanne tulee päälle. Mitä väliä sanoa "olen palamassa loppuun", yhtä hyödyllistä sanoa menevänsä paskalle. Kenelle ajattelit sanoa palavasti loppuun? Ystävälle? Soittaako hän pomollesi? Miten muka saisit sairaslomaa "olen palamassa loppuun", ellet ole joku valkokaulustyöntekijä ehkä. =Et mitenkään, kuten et mihinkään muuhunkaan. Joten mitä tossa voi tehdä? Antaa tilanteen vaan sitten mennä loppuun asti...

Elätkö jossain mielikuvitusmaailmassa?

"Tuntuu, että olen palamassa loppuun enkä jaksa näitä asioita enää. Pysyisitkö auttamaan minua muutaman viikon asiassa X, jotta saisin hieman hengitystilaa?"

Ei se niin vaikeaa ole. Näin kommunikoivat siis aikuiset. Ikävä kyllä Suomessa nuo tunnetaidot ja kommunikointitaidot on vähän nollassa,

Mitäpä sitten, kun häntä ei autettu. Ehkä pistettiin seuraaville kahdelle viikolle vielä +25 % lisää kuormaa? Ja tuo toistuu neljä kertaa? Luuletko se, että kommunikoi jonkun kanssa, tipauttaa taivaasta ratkaisun asiaan? 

Vierailija kirjoitti:

Olisi niin, niin helppoa, kun vaan sanoisi, mitä on mielessä ja mitä toiselta tarvitsee. Itse en ainakaan ymmärtäisi, että vihaisena pörisevä kaverini kaipaisi oikeasti halausta ja lohdutusta. Jos kaveri kertoisi, että vaikka hän vaikuttaa vihaiselta niin hän kaipaa lohdutusta, osaisin ihan satavarmasti sitä varmasti sitä antaa. Ajatuksia en pysty lukemaan ja kieltämättä toisen ihmisen aggressiivisuus aiheuttaa itsessäni aika tehokkaan sulkeutumisen, jos en tietäisi, että hänellä on tunnemaailman ongelmia. 

Mä tunnistan itsestäni tuota täysin pöljää toimintaa "kaipaan lohdutusta, mutta pörisen kiukkuisena". Mun läheiset ja rakkaat onneksi osaavat suhtautua siihen niin, että kaapaavat mut halaukseen, vaikka kuinka pörhistelen. Osaavat siis taitavasti lukea minua. Eikä siinä sitten mene kuin silmänräpäys, kun saan kerrottua suruni.

Toisaalta parhaalla ystävällä on vähän samaa. Kiukkuinen kuin mikä, mutta silmät surua täynnä.

Pitääpä ottaa kotiläksyksi pohdinta, mikä tuon aiheuttaa. Itsellä tunnistan sen, että en halua näyttää heikkoutta. Typerää, tiedän. Kehittymisen mahdollisuus, ehdottomasti. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, mene terapeutille, sieltä saat sen validaation. En minäkään saa sitä muualta kuin lääkäriltä ja terapeuteilta. Ihmiset eivät tajua, kun eivät tajua. 

En tarvitse terapeuttia siihen, jos joku muu käyttäytyy töissä asiattomasti...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä? Luuletko että asiat menee nykymaailmassa noin? "Olen palamassa loppuun"... Eihän asioihin reagoida ennen kuin tilanne tulee päälle. Mitä väliä sanoa "olen palamassa loppuun", yhtä hyödyllistä sanoa menevänsä paskalle. Kenelle ajattelit sanoa palavasti loppuun? Ystävälle? Soittaako hän pomollesi? Miten muka saisit sairaslomaa "olen palamassa loppuun", ellet ole joku valkokaulustyöntekijä ehkä. =Et mitenkään, kuten et mihinkään muuhunkaan. Joten mitä tossa voi tehdä? Antaa tilanteen vaan sitten mennä loppuun asti...

Elätkö jossain mielikuvitusmaailmassa?

"Tuntuu, että olen palamassa loppuun enkä jaksa näitä asioita enää. Pysyisitkö auttamaan minua muutaman viikon asiassa X, jotta saisin hieman hengitystilaa?"

Ei se niin vaikeaa ole. Näin kommunikoivat siis aikuiset. Ikävä kyllä Suomessa nuo tunnetaidot ja kommunikointitaidot on vähän nollassa,

Niin... Ai ystävälle soitat, jolla on työ, mies, arki ja oma elämä, tuleeko hän siivoamaan kotisi, tekemään sinulle ruokaa ja käymää kaupassa? Eikö toi olisi kohtuutonta?

Vaadit ehkä vähän liikaa ystävistäsi. Ja sitä paitsi ei kai tuollainen ole ystävien asia huolehtia? Tai sitten ongelma on erittäin pieni ihan alunalkajaankin... Kuten joku soittaa ystävilleen vaikka on flunssassa että käy kaupassa yms. ei tee mitään itse tai siedä pienintäkään epämukavuutta...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa, kun stressi / trauma/ suru tms. syö liikaa voimavaroja, itsesäätelyyn tarvittavat voimavarat ovat vähissä tai nolla. Jotta saisi lisää energiaa itsesäätelyakkuun, pitäisi saada henkistä tukea ja turvaa läheisiltä. Läheiset eivät ymmärrä vaan karttelevat ja syyttelevät, akku pysyy tyhjänä ja tilanne pahenee. Noidankehä valmis. 

Oletko koskaan kyennyt ajattelemaan itsesi ulkopuolelle, että ehkä niillä kavereillakin on akut vähissä? Ja sitten kaveri siinä vierellä tiuskii ja mököttää, odottaa että kavereiden pitäisi aina vaan jaksaa, kun hän käyttäytyy huonosti? 

Tuo oli ihan vaan teorian tasolla kerrottu, mitä tapahtuu. Tuo samahan voi olla käynnissä kaikilla yhtä aikaa. Se ei poista sitä, että jokainen tuota kokeva tarvitsisi tukea ja apua. 

Ja omakohtaisesti: Joo, todellakin olen ajatellut. Olen työkyvytön toistaiseksi. Tiedän, että raskasta on muillakin. Pelottaa, jos "koko Suomi" on yhtä kuormittuneita ja traumatisoituneita ja vaikeissa elämäntilanteissa ja kohta kukaan ei pysty käymään töissä eikä pitämään tätä yhteiskuntaa pystyssä. Se, minkä on omissa käsissäni vaikuttaa tilanteeseen on se, että en anna enää omia voimavarojani muille, koska en saa niitä vastavuoroisesti takaisin. Koska voimavaroista on paha puute, on ne kaikki pidettävä nyt itsellä. Aiemmin autoin ja tuin avokätisesti muita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta olisiko yksikään epäkohta tässä maailmassa korjaantunut, jos agression ja taistelun sijasta olisi vaan heittäydytty suremaan?"

Nyt ei ollut kyse siitä vaan nyt puhuttiin kavereiden kanssa puhumisesta. Vihaisuus ei ole huono asia itsessään koska se nimenomaan on itsesuojeluvaiston aktivaatio, mutta terveellä ihmisellä on oltava kykyä syvällisempään ja laajempaan tunnekirjoon ja köytösmalleihin. Silloin osaa myös päättää milloin se aggressio on oikea reaktio ja miten käyttää sitä terveellä ja hyödyllisellä tavalla, ja ymmärtää myös että sen koko funktio on työntää jokin pois luotasi. Jos huudat kavereillesi niin sitten työnnät niitä kavereita pois. Muut käytösmallit on parempia yhteisöllisyyden ja sosiaalisten suhteiden luomiseen ja ylläpitämiseen.

Edelleenkään en huuda kavereilleni, vaan saatan

Olen ollut empaattinen kavereitani kohtaan, ja siksi ihmetyttääkin, että miksi mulla ei ole lupaa avautua, kun muillakin on?

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä sitten, kun häntä ei autettu. Ehkä pistettiin seuraaville kahdelle viikolle vielä +25 % lisää kuormaa? Ja tuo toistuu neljä kertaa? Luuletko se, että kommunikoi jonkun kanssa, tipauttaa taivaasta ratkaisun asiaan? 

Jos kaverit eivät kommunikoi takaisin tai halua auttaa millään tavalla, niin sitten kannattaa vaihtaa ystäväpiiriä.

Mutta jos itse ärtyilee, mököttää ja on vaan negatiivinen, niin ihan turha odottaa että kukaan auttaa tai haluaa olla tukena.

Negatiivisen ihmisen lähellä on ihan hemmetin raskasta olla, varsinkin jos heillä on AP:n tavalla köyhät tunnetaidot. Siinä vaan itsekkin muuttuu negatiiviseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä? Luuletko että asiat menee nykymaailmassa noin? "Olen palamassa loppuun"... Eihän asioihin reagoida ennen kuin tilanne tulee päälle. Mitä väliä sanoa "olen palamassa loppuun", yhtä hyödyllistä sanoa menevänsä paskalle. Kenelle ajattelit sanoa palavasti loppuun? Ystävälle? Soittaako hän pomollesi? Miten muka saisit sairaslomaa "olen palamassa loppuun", ellet ole joku valkokaulustyöntekijä ehkä. =Et mitenkään, kuten et mihinkään muuhunkaan. Joten mitä tossa voi tehdä? Antaa tilanteen vaan sitten mennä loppuun asti...

Elätkö jossain mielikuvitusmaailmassa?

"Tuntuu, että olen palamassa loppuun enkä jaksa näitä asioita enää. Pysyisitkö auttamaan minua muutaman viikon asiassa X, jotta saisin hieman hengitystilaa?"

Ei se niin vaikeaa ole. Näin kommunikoivat siis aikuiset. Ikävä kyllä Suomessa nuo tun

Että tolla sun ekalla kommentilla ei ole mitään tekemistä kommunikointitaitojen kanssa.