En saa kavereilta tukea

Vierailija kirjoitti:

Olisi niin, niin helppoa, kun vaan sanoisi, mitä on mielessä ja mitä toiselta tarvitsee. Itse en ainakaan ymmärtäisi, että vihaisena pörisevä kaverini kaipaisi oikeasti halausta ja lohdutusta. Jos kaveri kertoisi, että vaikka hän vaikuttaa vihaiselta niin hän kaipaa lohdutusta, osaisin ihan satavarmasti sitä varmasti sitä antaa. Ajatuksia en pysty lukemaan ja kieltämättä toisen ihmisen aggressiivisuus aiheuttaa itsessäni aika tehokkaan sulkeutumisen, jos en tietäisi, että hänellä on tunnemaailman ongelmia. 

Miksi ärtymys on tunnemaailman ongelma mutta hillitön itkeminen ei?

Aloitetaan nyt ettei kukaan teistä kuulu mun elämään, eikä tule kuulumaankaan. Haluan, ja pärjään yksin. 

Näkyvästi ärtyneet ihmiset ovat pelottavia, koska heidän heidän on nähtävästi vaikea hallita ärtymystään. Kun joku on ärtynyt, moni ennemmin väistää ja hiljenee kuin alkaa lohduttaa, ettei saa itse kokea nahoissaan mahdollista kiukunpurkausta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on miehen ominaisuus ilmaista kavereilleen tuollainen vitutuksena. Ja miehet eivät odota sen kummempaa kuin että kaverit ehkä toteavat että no on se stana. Se että päästit asiasi ulos näin, katsotaan miesten ympyröissä olevan jo enemmän kuin myötätuntoa, ja asia on sillä käsitelty.

Epäilen että olet siis nainen, ja kaipaisit loputonta hössötystä ympärillesi kunnes itse annat muille luvan unohtaa. Sinun täytyy lähestyä ystäviäsi siis kuten nainen; romahda, itke, masennu niin pitkäksi aikaa että olet saanut tarpeeksi huomiota. Tai, voithan myös aina purkaa asiasi tiktokiin, sieltäkin saa myötispisteitä kaltaisiltasi.

Olen nainen, ja mulle riittäisi se, että joku sanoisi myötätuntoisesti vaikka että "toi on syvältä/p.....estä ym. En tarvitsisi enempää, mutta totakaan ei irtoa.

Ei irtoa jos he keille avaudut ovat naisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi niin, niin helppoa, kun vaan sanoisi, mitä on mielessä ja mitä toiselta tarvitsee. Itse en ainakaan ymmärtäisi, että vihaisena pörisevä kaverini kaipaisi oikeasti halausta ja lohdutusta. Jos kaveri kertoisi, että vaikka hän vaikuttaa vihaiselta niin hän kaipaa lohdutusta, osaisin ihan satavarmasti sitä varmasti sitä antaa. Ajatuksia en pysty lukemaan ja kieltämättä toisen ihmisen aggressiivisuus aiheuttaa itsessäni aika tehokkaan sulkeutumisen, jos en tietäisi, että hänellä on tunnemaailman ongelmia. 

Miksi ärtymys on tunnemaailman ongelma mutta hillitön itkeminen ei?

Ärtymys on usein sekundäärinen tunne.

Vierailija kirjoitti:

Näkyvästi ärtyneet ihmiset ovat pelottavia, koska heidän heidän on nähtävästi vaikea hallita ärtymystään. Kun joku on ärtynyt, moni ennemmin väistää ja hiljenee kuin alkaa lohduttaa, ettei saa itse kokea nahoissaan mahdollista kiukunpurkausta. 

Tuntuu, että kukaan ei koskaan ota pahaa oloani tosissaan. En edes halua sitä lässytystä mitä itkulla saa, ainoastaan pienen myötötuntoisen kommentin.

Vierailija kirjoitti:

Se on miehen ominaisuus ilmaista kavereilleen tuollainen vitutuksena. Ja miehet eivät odota sen kummempaa kuin että kaverit ehkä toteavat että no on se stana. Se että päästit asiasi ulos näin, katsotaan miesten ympyröissä olevan jo enemmän kuin myötätuntoa, ja asia on sillä käsitelty.

Epäilen että olet siis nainen, ja kaipaisit loputonta hössötystä ympärillesi kunnes itse annat muille luvan unohtaa. Sinun täytyy lähestyä ystäviäsi siis kuten nainen; romahda, itke, masennu niin pitkäksi aikaa että olet saanut tarpeeksi huomiota. Tai, voithan myös aina purkaa asiasi tiktokiin, sieltäkin saa myötispisteitä kaltaisiltasi.

Miehet täällä jaksaa loputtomasti mänspleinata millaisia naiset ovat. Jos ja kun et ole ollut naisena naisporukassa, voisit ihan pidättäytyä kommentoimasta. Radikaali ehdotus. Ei tarvitse antaa neuvoja asiasta, josta ei tiedä mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi niin, niin helppoa, kun vaan sanoisi, mitä on mielessä ja mitä toiselta tarvitsee. Itse en ainakaan ymmärtäisi, että vihaisena pörisevä kaverini kaipaisi oikeasti halausta ja lohdutusta. Jos kaveri kertoisi, että vaikka hän vaikuttaa vihaiselta niin hän kaipaa lohdutusta, osaisin ihan satavarmasti sitä varmasti sitä antaa. Ajatuksia en pysty lukemaan ja kieltämättä toisen ihmisen aggressiivisuus aiheuttaa itsessäni aika tehokkaan sulkeutumisen, jos en tietäisi, että hänellä on tunnemaailman ongelmia. 

Miksi ärtymys on tunnemaailman ongelma mutta hillitön itkeminen ei?

Kaikki eivät osaa hidastaa ja ns. kääntyä sisäänpäin vaan purkavat kaikki toisten niskaaan.

Sama. Sitten kun kävin psykiatrialla, sitä (ärtymystä) vielä liioiteltiin ihan sikana. Silleen potilas on aggressiivinen, en ollut siihen mennessä ikinä aggressiivinen ketään ihmistä tai mitään esinettä kohtaan.

Nyt minulla lukee tyyliin kaikessa että aggressiivinen esitietona. Vaikka tosiasiassa olin kuumeessa ja kipeä ja väsynyt pitkään ja olin loppu kun helpotusta ei näkynyt.

Mun kaveri (mies) on saanut omasta mielestään kanssa "aggressiivisuus merkinnän" terveydenhuollossa. Hänellä on vakava astma, meni päivystykseen tukehtumaisillaan ja mitään ei meinannut tapahtua terveydenhuollon puolelta.

Vierailija kirjoitti:

Se on miehen ominaisuus ilmaista kavereilleen tuollainen vitutuksena. Ja miehet eivät odota sen kummempaa kuin että kaverit ehkä toteavat että no on se stana. Se että päästit asiasi ulos näin, katsotaan miesten ympyröissä olevan jo enemmän kuin myötätuntoa, ja asia on sillä käsitelty.

Epäilen että olet siis nainen, ja kaipaisit loputonta hössötystä ympärillesi kunnes itse annat muille luvan unohtaa. Sinun täytyy lähestyä ystäviäsi siis kuten nainen; romahda, itke, masennu niin pitkäksi aikaa että olet saanut tarpeeksi huomiota. Tai, voithan myös aina purkaa asiasi tiktokiin, sieltäkin saa myötispisteitä kaltaisiltasi.

Toi no on se stana riittäisi mulle, mutta ei...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi niin, niin helppoa, kun vaan sanoisi, mitä on mielessä ja mitä toiselta tarvitsee. Itse en ainakaan ymmärtäisi, että vihaisena pörisevä kaverini kaipaisi oikeasti halausta ja lohdutusta. Jos kaveri kertoisi, että vaikka hän vaikuttaa vihaiselta niin hän kaipaa lohdutusta, osaisin ihan satavarmasti sitä varmasti sitä antaa. Ajatuksia en pysty lukemaan ja kieltämättä toisen ihmisen aggressiivisuus aiheuttaa itsessäni aika tehokkaan sulkeutumisen, jos en tietäisi, että hänellä on tunnemaailman ongelmia. 

Miksi ärtymys on tunnemaailman ongelma mutta hillitön itkeminen ei?

No ei hillitön itkeminenkään ole miellyttävää. Mutta se että on ärtyisä siitä mistä muut itkisivät, kertoo nimenomaan siitä, että tunnetaidoissa on ongelma. Suru on se oikea tunne, mutta sinä tunnet sen ärtymyksenä syystä x, etkä saa sitä surua käsiteltyä. Tunnetaitoja voi harjoitella aikuisenakin, joko itsekseen tai terapiassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on miehen ominaisuus ilmaista kavereilleen tuollainen vitutuksena. Ja miehet eivät odota sen kummempaa kuin että kaverit ehkä toteavat että no on se stana. Se että päästit asiasi ulos näin, katsotaan miesten ympyröissä olevan jo enemmän kuin myötätuntoa, ja asia on sillä käsitelty.

Epäilen että olet siis nainen, ja kaipaisit loputonta hössötystä ympärillesi kunnes itse annat muille luvan unohtaa. Sinun täytyy lähestyä ystäviäsi siis kuten nainen; romahda, itke, masennu niin pitkäksi aikaa että olet saanut tarpeeksi huomiota. Tai, voithan myös aina purkaa asiasi tiktokiin, sieltäkin saa myötispisteitä kaltaisiltasi.

Olen nainen, ja mulle riittäisi se, että joku sanoisi myötätuntoisesti vaikka että "toi on syvältä/p.....estä ym. En tarvitsisi enempää, mutta totakaan ei irtoa.

Ei irtoa jos he keille avaudut ovat naisia.

Ja sinähän et asiasta mitään tiedä. Mä ainakin reagoin juuri noin. 

Olen itse samanlainen kuin sinä ja tosiaan sinun on vaan opeteltava puhumaan asioistasi a) ennen sitä ovet paukkuu - vaihetta ja b) tavalla joka on rauhallisempi ja rehellisempi. Nämä on opittuja juttuja kotoa, jos kotona herkät tunteet sai aikaan pilkkaa ja ilkeilyä niin nyt aikuisena kaikki tulee ulos kiukkuna koska se oli se ainut kommunikaatiotyyli jonka sai oppia. Eli nyt on aika opetella uusia tapoja puhua asioista.

Esim. "Tänään olen tosi väsynyt koska tapahtui asia x. Olisin varmaan surullinen mutta nyt on niin paljon stressiä että sen sijaan olen vihainen. Voisiko joku halata/muistuttaa että olen hyvä tyyppi/ärsyyntyä kanssani ja puolestani/auttaa tämän konkreettisen asian kanssa".

Sekin on tosi tärkeä juttu oikeasti että itse ensin miettii että mitä se tuki varsinaisesti olisi. Tarvitsetko sanoja vai tekoja. Ja sitten opettelet sanoittamaan sen terveellä ja kypsällä tavalla. Ja mieti totta kai onko se kohtuullinen pyyntö ja mitä voit itse tehdä vastavuoroisesti toisen puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Sama. Sitten kun kävin psykiatrialla, sitä (ärtymystä) vielä liioiteltiin ihan sikana. Silleen potilas on aggressiivinen, en ollut siihen mennessä ikinä aggressiivinen ketään ihmistä tai mitään esinettä kohtaan.

 

Nyt minulla lukee tyyliin kaikessa että aggressiivinen esitietona. Vaikka tosiasiassa olin kuumeessa ja kipeä ja väsynyt pitkään ja olin loppu kun helpotusta ei näkynyt.

 

Mun kaveri (mies) on saanut omasta mielestään kanssa "aggressiivisuus merkinnän" terveydenhuollossa. Hänellä on vakava astma, meni päivystykseen tukehtumaisillaan ja mitään ei meinannut tapahtua terveydenhuollon puolelta.

Siis niistä mun esitiedoistahan saa sen kuvan että olen joku raivohullu apina kotona. Joten jos siellä lukee totuutena noin, kai olen sitten vapaa käyttäytymään myös jatkossa sen mukaisesti. Tosta kysyttiin joskus myöhemmin mukavan sairaanhoitajan taholta, että olet aina asiallinen ja rauhallinen, että mitä nää esitiedot oikein meinaa. Öö sitä että mua pompotettiin 6kk, ja kun sanoin jossain vaiheessa et nyt mulle riitti, siellä luki että "aggressiivinen"/"psykoottinen". Suositellaan risperdal..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi niin, niin helppoa, kun vaan sanoisi, mitä on mielessä ja mitä toiselta tarvitsee. Itse en ainakaan ymmärtäisi, että vihaisena pörisevä kaverini kaipaisi oikeasti halausta ja lohdutusta. Jos kaveri kertoisi, että vaikka hän vaikuttaa vihaiselta niin hän kaipaa lohdutusta, osaisin ihan satavarmasti sitä varmasti sitä antaa. Ajatuksia en pysty lukemaan ja kieltämättä toisen ihmisen aggressiivisuus aiheuttaa itsessäni aika tehokkaan sulkeutumisen, jos en tietäisi, että hänellä on tunnemaailman ongelmia. 

Miksi ärtymys on tunnemaailman ongelma mutta hillitön itkeminen ei?

No ei hillitön itkeminenkään ole miellyttävää. Mutta se että on ärtyisä siitä mistä muut itkisivät, kertoo nimenomaan siitä, että tunnetaidoissa on ongelma. Suru on se oikea tunne, mutta sinä tunnet sen ärtymyksenä sy

No ei. Miksi olisin surullinen, jos joku käyttäytyy ärsyttävästi? En sure veetuilevaa työyhteisen jäsentä, mutta se ärsyttää. Suren sitten jos on oikeasti surtavaa. Ärtymys voi silti olla tunne, johon kaipaa validaatiota. Se ei ole tunnetaitojen ongelma vaan yksinkertaisesti eri tunne kuin esim. suru.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi niin, niin helppoa, kun vaan sanoisi, mitä on mielessä ja mitä toiselta tarvitsee. Itse en ainakaan ymmärtäisi, että vihaisena pörisevä kaverini kaipaisi oikeasti halausta ja lohdutusta. Jos kaveri kertoisi, että vaikka hän vaikuttaa vihaiselta niin hän kaipaa lohdutusta, osaisin ihan satavarmasti sitä varmasti sitä antaa. Ajatuksia en pysty lukemaan ja kieltämättä toisen ihmisen aggressiivisuus aiheuttaa itsessäni aika tehokkaan sulkeutumisen, jos en tietäisi, että hänellä on tunnemaailman ongelmia. 

Miksi ärtymys on tunnemaailman ongelma mutta hillitön itkeminen ei?

Muut ei välttämättä tiedä mitä tehdä vihaisen ihmisen kanssa ja se voi olla myös vähän pelottavaa. Vihaisena ihmisen aivot eivät toimi normaalisti vaan tietyt osat on yliaktiivisina ja toiset esim ongelmanratkaisukykyyn liittyvät osat ei toimi juuri ollenkaan. Sen takia muut reagoi surulliseen ja vihaisen ihmiseen eri tavalla ja ihminen myös itse toimii ja ajattelee silloin eri tavalla. Usein vihaisuus on psykologinen defenssi jolla suojellaan mieltä surun, pettymyksen, häpeän, hämmennyksen, inhon, epämukavuuden, epäluuloisuuden, toivottomuuden, pelon ja muiden tunteiden kohtaamiselta, koska ne tuntuu usein voimattomilta ja avuttomilta. Siinä mielessä itku on joskus rehellisempi tunneilmaisu ja siksi muille helpompi ymmärtää ja tuntea myötätuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi niin, niin helppoa, kun vaan sanoisi, mitä on mielessä ja mitä toiselta tarvitsee. Itse en ainakaan ymmärtäisi, että vihaisena pörisevä kaverini kaipaisi oikeasti halausta ja lohdutusta. Jos kaveri kertoisi, että vaikka hän vaikuttaa vihaiselta niin hän kaipaa lohdutusta, osaisin ihan satavarmasti sitä varmasti sitä antaa. Ajatuksia en pysty lukemaan ja kieltämättä toisen ihmisen aggressiivisuus aiheuttaa itsessäni aika tehokkaan sulkeutumisen, jos en tietäisi, että hänellä on tunnemaailman ongelmia. 

Miksi ärtymys on tunnemaailman ongelma mutta hillitön itkeminen ei?

No ei hillitön itkeminenkään ole miellyttävää. Mutta se että on ärtyisä siitä mistä muut itkisivät, kertoo nimenomaan siitä, että tunnetaidoissa on ongelma. Suru on se

Miten ilmaiset ärtymystäsi kavereillesi, jos kyseessä on ainoastaan ärsyttävä työkaveri ja silti kaverisi vaikenevat? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on miehen ominaisuus ilmaista kavereilleen tuollainen vitutuksena. Ja miehet eivät odota sen kummempaa kuin että kaverit ehkä toteavat että no on se stana. Se että päästit asiasi ulos näin, katsotaan miesten ympyröissä olevan jo enemmän kuin myötätuntoa, ja asia on sillä käsitelty.

Epäilen että olet siis nainen, ja kaipaisit loputonta hössötystä ympärillesi kunnes itse annat muille luvan unohtaa. Sinun täytyy lähestyä ystäviäsi siis kuten nainen; romahda, itke, masennu niin pitkäksi aikaa että olet saanut tarpeeksi huomiota. Tai, voithan myös aina purkaa asiasi tiktokiin, sieltäkin saa myötispisteitä kaltaisiltasi.

Miehet täällä jaksaa loputtomasti mänspleinata millaisia naiset ovat. Jos ja kun et ole ollut naisena naisporukassa, voisit ihan pidättäytyä kommentoimasta. Radikaali ehdotus. Ei tarvitse antaa neuvoja asiasta, josta ei tiedä mitään. 

Hän on silti oikeassa. Naiset haluaa itkeä, parkua, velloa, ei missään nimessä puhua suoraan eikä päästä eroon ratkaisun kautta siitä olotilastaan.  Ja se on ihan saatanan rasittava piirre joka ei tule ikinä avautumaan minulle varmaankin siksi kun en ole neurotyypillinen. Tuo on vain silkkaa kana-aivoisuutta. Se on hyödytöntä, tehotonta ja ei tuota mitään. Turhaa.

Miksi muiden pitäisi niellä se kaikki paska, jonka heidän silmille syydät? Mitäs jos joku kavereistasi toimisi sinua kohtaan noin, jaksaisitko katsella sitä touhua pitkäänkin?

Jos olet burn outissa, mene ihmeessä lääkäriin. Ainakin yksi burn outin oire on tuo jatkuva ärtyneisyys kaikesta. Voisit saada sairaslomaa. Miten muuten stressisi oireilee?