Lue keskustelun säännöt.
Miksi poikani ei kelpaa?
13.09.2024 |
Poikani, 23 v, suree kun ei löydy tyttöystävää. Hän on kunnollinen, ei juo tms ja hoitaa koulut. Ja ihan ulkonäönkin pitäisi olla kunnossa. Toki äiti on jäävi toteamaan tämän.
Monenlaiset rentut ympäristössä vaihtaa ja saa tyttöystävänsä tuosta vaan, jotkut saanut jo lapsiakin. Poika ihmettelee pitäisikö lyödä läskiksi niin saisi seuraa. Puolitosissaan kyllä ihmettelen itsekin.
Miksi naiset rakastuu renttuihin kysyttiin jo muinoin. Mutta kylläkin moni kunnon mies saa naisystävänsä joten mikä vika? Voiko olla liian hyvä/kiltti?
Kommentit (270)
Mksi isä (!) on huolissaan poikansa tyttöystävättömyydestä ja esittää täällä naista? Jotenkin pervoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etsiikö seuraa nörtti-tytöistä, kun kuulostaa että on itsekin sellainen? Pitäisi hakeutua oman tyylisten seuraan.
Kyllä. Tämäkin on monesti kokemattomien miesten ongelma. Kun ei ole kokemusta niistä seurusteluista ja parisuhteista niin mennään ihan liikaa vain ulkonäkö edellä kun ei ymmärretä että se henkinen yhteensopivuus on vähintään yhtä tärkeää kuin se että toisen ulkonäkö viehättää. Ei ole juurikaan todennäköistä että joku ihan erityyppinen nainen innostuu miehestä joka ei herätä hänessä mitään yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Ja kun tätä ei tajuta niin yritetään kaikkea joka liikkuu ja usein sitä kauniimpaa päätä naisista eikä niitä itselle sopivia tavallisia tyttöjä joihin olisi hyvätkin mahdollisuudet.
Ei kuulu äiti-muorille kehen naiset rakastuvat. Ei ole naisten vika, että poika ilman kumppania.
Yli-innokkaaseen äitiin takertuva mieslapsi on nounou.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se itse on tehnyt löytääkseen tyttöystävän? Ei kai se istu peräkammarissa pleikan ääressä itsekseen ihmettelemässä, että miksi kukaan ei tule kotoa hakemaan?
Yrittänyt kyllä treffisivuilta, koulusta ja ravintolasta sekä kuntosalilla ja harrastuksista.
Yrittänyt selvästi väärin. Ujompien ja kunnollisten poikien helmasynti on liiallinen kaverillisuus. Jos haluat olla muuta kuin kaveri niin älä käyttäydy (vain) kuin kaveri.
Ei voi olla liian ystävällinen kumppanin etsinnässä. Pitkäikäiset parisuhteet rakentuvat nimittäin ystävällisinä pidettyjen käytösmallien ja arvojen varaan. Jos siis pitää keinotekoisesti esittää seksuaalista puolta rivien välistä itsestään niin ei, etsii pikemminkin seksiseuraa kuin kumppania. Voi olla että nykyään ihmiset ovat vieraantuneet tästä Tik Tok ja Only Fans yms. somemaailmoissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se poika olisi itse kysynyt täällä noita asioita, päälle olisi tullut rekka-autollinen kuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se itse on tehnyt löytääkseen tyttöystävän? Ei kai se istu peräkammarissa pleikan ääressä itsekseen ihmettelemässä, että miksi kukaan ei tule kotoa hakemaan?
Yrittänyt kyllä treffisivuilta, koulusta ja ravintolasta sekä kuntosalilla ja harrastuksista.
Yrittänyt selvästi väärin. Ujompien ja kunnollisten poikien helmasynti on liiallinen kaverillisuus. Jos haluat olla muuta kuin kaveri niin älä käyttäydy (vain) kuin kaveri.
Lisään tähän näin ujona miehenä oman kokemukseni asiasta. Olin siis vuosia yksin ja aina tuntui että naiset kiinnostuivat aina jostain muusta. Ihmettelin sitä ja mistä se saattaa johtua koska olin omasta mielestäni ihan ok tyyppi jolla oli paljon kavereita ja jota monet naisetkin kaverillisesti kehuivat.
No sitten yhden ainoan kerran hieman liiallisen alkoholin avustamana päädyin baarissa tekemään ensimmäistä kertaa elämässäni sen ihan todella kunnollisen aloitteen joka ei ollut vain mukavien juttelua. Ja kas kummaa, nainenhan lämpeni sille että tulin tanssilattialla heti hänen lähelleen ja hetken päästä siinä jo pussailtiinkin. Meni se poikuuskin samana iltana ja jäin todella ihmettelemään että näinkö helppoa se oikeasti voikin olla. Ei tarvitse kuin hypätä siltä omalta mukavuusalueelta pois ja alkaa olla mies eikä pelkkä kaveri niin alkaa tapahtua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
23-vuotias maalaispoika, joka asuu vieläkin äidin nurkissa. Laita se poika maailmalle itsenäistymään pois sieltä tuppukyliltä niin eiköhän se siitä.
Ei nuo speksit toivottomat ole. Mutta jos kotipaikkakunta on pieni tuppukylä, niin varmaan joutuu etsimään muualta.
Onko opiskelupaikkakunnalla tarjota jotain muutakin harrastetta kuin punttisalia? Vaikka kliseinen ehdotus onkin, niin paritanssikurssi? Asialliselle miehelle on niissä kysyntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi se kumppani pitää väkisin ja pakolla löytyä??
Ongelma on juuri tässä, ja tästä syystä sitä ei löydykään.
Vierailija kirjoitti:
Mitä poika opiskelee? Vika taitaa olla pikkupaikkakunnalla. Opiskeluiden yhteydessä yleensä löydetään tyttöystävä.
Ohis mutta entä ne jotka eivät opiskele ns. pitkään vaan käy ysin jälkeen amiksen tai amk:n? Niistä valmistuu alle parikymppisenä jos suoraan ysiltä meni kouluun. Harva tänä päivänä noin nuorena löytää lopullisen puolison?
Mä olen jo iällään ;) mutta valmistuin aikanaan 18 vuoden iässä. Puoliso löytyi 24-vuotiaana keikkareissulta ja nyt ollaan jo mummi ja pappa. Aika kakara olisin ollut 16-18 vuotiaana löytämään luokaltani aviomiehen. Eikä ollut edes ketään kiinnostavaa :)
Entä miten tää juttu jos löytää vaikka ns. lääkiksessä puolison niin noihan maisterit sun muut muuttaa opiskellun jälkeen pitkällekin, jopa ulkomaille niin miten siinä taipuu elo puolison kanssa jos toinen jää Joensuuhun löydettyään unelmauran ja toinen löytää sen uran Turusta tai Köpiksestä? Sen mitä mä tiiän noita niin eivät he sitoudu tuossa vaiheessa kun elo ja ura voi heittää ties minne. Hankalaa kun vielä lapsia mukana kuviossa myöhemmin. Oma tytär opiskeli ihan tavallisesti sairaanhoitajaksi ja jotain 25 v iässä löysi miehen. Netissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kuulu äiti-muorille kehen naiset rakastuvat. Ei ole naisten vika, että poika ilman kumppania.
Ei. Mutta kyllä äiti voi kysyä ideoita asiaan. Ja rohkaista poikaa kokeilemaan uusia tapoja löytää pari.
"Ei voi olla liian ystävällinen kumppanin etsinnässä. Pitkäikäiset parisuhteet rakentuvat nimittäin ystävällisinä pidettyjen käytösmallien ja arvojen varaan."
Sekoitat nyt ystävällisyyden ja liiallisen kaverillisuuden. Tietenkin pitää olla ystävällinen ja varsinkin jos on sellainen perusluonteeltaan niin se on pelkkää plussaa. Mutta ei ole mikään ystävällisyyden vastakohta että tekee myös reiluja aloitteita niille ihmisille joista on kiinnostunut. Se että on vain ystävällinen, luo yleensä myös sen kaverilisen etäisyyden siihen kahden ihmisen välille. Pitää mennä lähelle, koskea ja muodostaa se romanttinen yhteys. Pitää uskaltaa heittäytyä ja avata itsensä toiselle. Se on pelottavaa ja vaikeaakin monille mutta myös ainoa tie siihen suhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tiedät kaikkien pariutuneiden miesten olevan renttuja? Luultavammin aika monella heistä on samat speksit kuin pojallasi.
Pieni paikkakunta missä ihmiset tuntee tai tietää väkisinkin toisensa. Etenkin pikkurikolliset tuntuu olevan suosiossa. Ei täällä mitään isoja konnia ole, ovat linnassa toivottavasti. Mutta tällaista autovarasta, juokskaljapoikaa ym. Ei ole mitään tohtorin alkuja, hyvä jos yläkoulu tuli kahlattua läpi. Suosio tyttöjen suhteen alkoi jo silloin.
Ap.
Eiköhän siellä teilläkin kuitenkin valtaosa ihan niistä tavallisistakin pojista pariudu. Miten he onnistuvat ja mitä he tekevät eri tavalla kuin sinun poikasi? Tuskin sielläkään on vain pelkkiä renttuja ja sitten sinun poikasi ainoana kunnollisena.
Ei pariudu, Suomessa ennätysmäärä sinkkuja ja lapsiakaan ei tule. Ihmiset eivät enää halua parisuhteita.
Aika näyttää joko hän saa tyttöystävän tai sitten ei. Yhä useammathan muuttava ulkomaille niin kävi myös tyttäreni kanssa. Ei ole enää kirjoilla suomessakaan mikä on hyvä asia.
"Ei pariudu, Suomessa ennätysmäärä sinkkuja ja lapsiakaan ei tule. Ihmiset eivät enää halua parisuhteita."
No suurin osa ihmisistä on kuitenkin edelleen jossain vaiheessa elämäänsä ainakin jonkin aikaa parisuhteessa. Osa ennemmin ja osa myöhemmin. Kysymys siis kuuluu että miten he silloin siinä onnistuvat ja miksi joku muu ei onnistu.
Ei minulla muuta mutta minun poikani ei ikinä olisi antanut minun - äidin - sekaantua naisasioihinsa!
Eikä se kyllä olis tullut mieleenikään.
Jo tuo että äiti kyselee pojan puolesta pistää epäilemään...
Vierailija kirjoitti:
Inseli vaihtoi perjantain ulinaansa näkökulmaa :D :D
Tai sitten oikeasti on liian hyvä. Kuten joku nainen voi olla liian kaunis. Ei löydy poikaystävää nuorena mutta rumemmat tytöt pariutuu. Kyllä se kauniskin myöhemmin saa puolison kun miehet aikuistuu jja rohkaistuu lähestymään kauniita naisiakin.
Jos nainen on liian kaunis niin ei tavis veeti uskalla lähestyä parikymppisenä. Mutta kol kymppisenä jo uskaltaa ja hän saa hyvän kauniin vaimon. Kaunis pysyy kauniina todennäköisemmin vielä keski-ikäänkin. Rumalla mahdotonta koska ei edes nuorena ollut sitä.
Poikasi kannattaa kehittää sosiaalisia taitojaan. Puhuen ne naiset hommataan. Mulla on poika, joka vaihtaa tyttöjä kuin paitaa ja ne tytöt voisivat hyvin pyrkiä missikisoihin.
Mutta millainen on poikani? Hän on hyvä puhumaan. Hän on vähän sellainen sankariluonne, tekee mitä haluaa. On suosittu kaveripiirissään, aina viikonloput menossa aamua myöten jossain. Hänelle sattuu ja tapahtuu. Rassaa illat moottoripyöräänsä ja autojaan. Päivät opiskelee insinööriksi. On yli 190 cm pitkä, hoikka ja hyvännäköinen. Vinkuu minulta koko ajan merkkivaatteita, mitä sitten joskus ostankin.
Siltikin arvelen, että tärkein hänen ominaisuutensa tyttökavereihin liittyen on iloisuus, eläväisyys, juttelevaisuus. Tyttökaverin saamisen takaamiseksi hänelle noista ominaisuuksista riittäisi 20 %.
Ymmärrän, että jos on rauhallinen luonne, ei ole helppoa muuttua iloiseksi, elävaiseksi ja juttelevaiseksi. Onneksi on toinenkin tie. Hommatkaa koira. Sitten poikasi menee sen koiran kanssa paikalliseen koirapuistoon ja muistaa sitä ennen laittaa parasta päälle, käydä suihkussa ja pestä hampaat. Sinne sitten vaan koirulipuistoon, siellä niitä tyttöjä on. Kun joku mukavanoloinen tytsi tulee paikalle, niin hivuttautuu vähitellen puhe-etäisyydelle ja kysyy: "Minkärotuinen tuo sun karvakaveri on?". Sitten voi omasta koirastaan kertoa joo tää on musta schäferi ja on kyllä hommaa tän kouluttamisessa... Ku ei aina jaksas ku on opiskuluissakin kauheesti tenttejä... Varsinkin kemian tentti... ei siitä meinaa läpi päästä...! Siitä se lähtee. Sinne koirapuistoon sitten vain monta kertaa viikossa ja voin luvata, että kyllä joku tytsi poikasi sieltä suorastaan väkisinkin bongaa.
Ylipäänsä jos mies/poika menee johonkin naisvaltaiseen työyhteisöön, ja on perussiisti, niin kyllä sieltä joku marjan tulee poimineeksi.
Poikasi pitää lähteä "maailmalle", eli lähteä opiskelemaan korkeakouluun ja muuttaa kaupunkiin. Siellä ne naiset on.