Ärsyttää, kun nykyaikana "kuormitutaan" joka ikisestä asiasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä voi enemmänkin päätellä että kuormittumisen syy ei ole ympäristössä suoranaisesti vaan pään sisässä. 

Ja se mikä aiheuttaa tämän kaiken huolen ja murheen..? Varmaan suurentuneet paineet elämän suorittamisesta täydellisesti. 

Tämä. Naiset valehtelee osaamisensa työhaastattelussa ja hymyilee ihanasti. Kun työ alkaa itketään ettei osata ilman jotain saatanan opastusta ja sitte työ on suorittamista hampaat irvessä ja kahdessa kuukaudessa on oma pää siinä kunnossa että haetaan naislääkäriltä työterveydestä kuukauden uUpuMisLoma. 

Ketkä naiset tarkalleen? ja kukaan mieskö ei oo tehnyt noin?

Kyllä on varsinainen kuormittumisepidemia tässä maassa. Ei tarvi kuin päivää sanoa työkaverin, niin toinen siitä kuormittuu. 

Se on niin helppo sana sanoa, kukapa nyt ei töistä kuormittuisi. Ylikuormittuisi. Oikein pitkäaikainen ja kumulatiivinen kuormitus on,

Itse kuormitun kuormittumisherkistä ihmisistä. Ovat kuormittavaa seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen voisi miettiä että miksi nämä asiat kuormittavat. 

Miksi vaikka häiritsee, jos joku toinen puhuu liikaa tai ei puhu ollenkaan? 

Sehän on täysin sen ihmisen oma ongelma. Ympärillä nyt riittää häiriötekijöitä, mutta jos ihminen ärsyyntyy kaikesta ympärillä olevasta, on hänellä ongelmia selvitä elämästä. Hän on silloin liian heikko selvittääkseen päänsä tai tehdäkseen asioille jotain rakentavaa. 

Siitähän se valitus syntyy, kun ihminen kokee ettei voi vaikuttaa mihinkään, että pitää vaan niellä se paska. 

Voit vaikuttaa aina omaan mieleesi. Ajatuksiisi ja tulkintaasi. Jos tulee peetä naamaan voit mielessäsi kohauttaa sille joko olkia tai miettiä onko tuossa perää, ottaa opiksi. Hankalia ihmisiä EI pidä päästä ihon alle. Itse ajattelen niin tylysti että älä tee muiden ongelmista omia ongelmiasi. Tällä tarkoitan niitä ihmisiä jotka eivät edes yritä auttaa itse itseään vaan koettavat saada muut tekemään ikävät jutut puolestaan. Kyllä nämä oppii erottamaan aidosti apua kysyvistä.

Vierailija kirjoitti:

Perusajatus on se, että kaiken pitäisi olla kokoajana mukavaa ja helppoa. Sitten kun ei välttämättä olekaan, niin sitä on vaikea kestää. Oisko tästä kyse? 

Tämä. Totuttu pääsemään helpolla. Työterveys auliisti komppaa kaikkia kuormittuneita, syyllistää työnantajaa ja esihenkilöä, ja kirjoittaa loputtoman pitkiä saikkuja. Kun se nyt on niin kovin kuormittunut. Voisihan sinne halutessaan mennä kaikki vonkumaan kuormittumisestaan, mutta kaikki eivät vaan kehtaa. Sitten niitä vikiseviä hiiriä  palkitaan ylipitkillä saikuilla.

Ja kukaanhan ei voi kuormittuneempi kuin omaishoitaja. Mikään ei voi olla hirveämpi kohtalo kuin joutua pitämään huolta käytännössä ilmaiseksi sairaasta läheisestään. Uusin kirkko ja kaupunki muistuttaa taas tästä helvetillisestä riistonmuodosta ehkä sadatta kertaa.

On ihmisiä joiden koko elämä on kuorrutettu tahallaan, ellei sitä poista. Ja joku muu kehtaa valittaa että joku kuormittuu.

Vierailija kirjoitti:

On ihmisiä joiden koko elämä on kuorrutettu tahallaan, ellei sitä poista. Ja joku muu kehtaa valittaa että joku kuormittuu.

Korjaus kuormitettu. Tekstinsyöttö laittoi kuorrutettu.

Koska ihmisten aivot eivät ole tulleet täysin perässä evoluutiossa tähän krääsämäärään mitä tänä päivänä JOKA PUOLELTA tursuaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalinen kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa on paljon kuormittavampaa, kuin fyysinen työskentely jossain pellolla. 

siksi kuormitutaan enemmän nykyään.

Olen usein miettinyt että joku ojankaivuu homma olisi mielekkäämpää koska siinähän on kokoajan tietty rytmi ja tekemisen meininki. Näet kokoajan fyysisesti edistymisen ja luovuttaminenkin on vaikeampaa koska näet että työ on vielä kesken.

Ja se tuli joskus ihan konkreettisesti valmiiksi. Tietotyö taas ei tule. 

Vähän turhan iso numero siitä on tehty.

Ja sit nää uupumisen työpaikoilla. Saikkua pukkaa joka tuutista. Vaihtakaa työpaikkaa älkääkä jääkö maksattamaan muilla omaa saamattomuuttanne! 

Ja toinen ihme juttu nykyaikana:

Kaikki on muka niin hemmetin HAASTAVAA jos vähän pitää ponnistella.

Vierailija kirjoitti:

Yhä useampi on syntynyt autistisena/aspergerina 80- luvulta lähtien (vai johtuuko herkemmästä diagnosoinnista?)

Itselläni se on ääniherkkyys ja sosiaaliset tilanteet syö jaksamiseni. Pakko se on silti töissä käydä.

Mulla on jonkin asteen ääniherkkyys. Pahin ohjelma on rillit huurussa missä ne blondit nasaalisti kälättää ihan ääneen ja kämpissä katsoo näitä jatkuvasti. Kimakat äänet ja head& shouldersin kirkon kun napsaa kiinni niin ap saatana mikä ääni. En mä näistä ja monesta kuitenkaan kuormitu, v*tu*t*a vaan. Sosiaaliset tilanteet myös jos pitää olla tekokiinnostustunut mistä puhutaan kovin pitkään. Lähden joskus vessaan vai siksi etten viitsi enää kuunnella. 

Vierailija kirjoitti:

Aivot saavat nykyään yhden päivän aikana enemmän stimulaatiota kuin sata vuotta sitten koko eliniän aikana. Aivot ovat kuitenkin sama kapine yhä. Ympäristö se tässä on muuttunut kuormittavaksi ja sietämättömäksi, eivätkä ihmiset heikoiksi. 

En mä elänyt sata vuotta sitten enkä silti kuormitu. Kysymys kuuluu miksi niin moni kuormittuu ja joillekin ne asiat on ihan älyttömiä. Miten joku yleiskuormittuja selviää elämästä kun oikeasti tapahtuu jotain kamalaa, vaikka lapsi sairastuu vakavasti ja menettää työpaikan siinä sivussa ja silti pitää hoitaa elämää? 

Ehkä nykyään on sallittua ”heittää hanskat tiskiin”. Ja moni sitä sit käyttöä kun ei huvita eikä oo motia. Ja väsyttää 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä nykyään on sallittua ”heittää hanskat tiskiin”. Ja moni sitä sit käyttöä kun ei huvita eikä oo motia. Ja väsyttää 

Kyllä, osalla ei ole mitään kynnystä mennä vonkaamaan saikkua. Saahan sitä, kun menee työterveyteen valittamaan.

Mä en ole asunut Suomessa moneen kymmeneen vuoteen ja opin tämän kuormittumissanan vauvasta joskus aikaa sitten. Mitä se on englanniksi? Ja miten se eroaa esim väsymisestä? Tiedän siis jotenkin mitä se tarkoittaa esim ei jaksa (elämää?) tehdä jotain, mutta se kuulostaa nyt isommalta asialta. Eli mitä se kirjaimellisesti nyt on? Mitä se kuormittunut ajattelee, että peiton alle piiloon eli vähän kuin masentunut vai jotain muuta?

Tää on vähän sama kuin metatyöt, en ollut ikinä kuullut tästä Briteissä, Suomessa ensimmäistä kertaa ja en vieläkään kyllä kuule. 

Itse olen aikoinaan hakeutunut siivousalalle ihan vain siitä syystä että saan tehdä yksin töitä. Olen valitettavasti se tylsä tyyppi joka "kuormittuu" työkavereista ja muista ihmisistä. Tai en tiedä kuormitunko mutta nautin tehdä yksin, rauhassa töitä. En kaipaa vierelle työkaveria puhua pälpättämään. Nykyään sekin ala pilattu parityöskentelyille ja tiimeillä. Kukaan ei maksa enää iltatöistä niin täytyy ängetä toimistoihin ja kohteisiin virka-aikoina kun paikat täynnä henkilökuntaa ja asiakkaita. Yritä siinä sitten tehdä puhdasta ja rauhassa töitä. 

Mua kuormitti ammattikoulussa opetuksen jatkuva odottaminen. Ammatilliset oppitunnit koostuivat pitkälti jatkuvasta odottelusta, että jotain työtehtäviä annetaan tai edes teoriaopetusta. Amiksilta on leikattu vuosien varrella määrärahoja, ja se on vaikuttanut lähiopetukseen. Sen päälle oli vielä huonot, rasittavat opettajat, jotka. Yhdessä ne aiheuttivat minulle born outin ja bored outin.

Kuormittuminen taitaa olla synonyymi sille, mitä ennen sanottiin, että töissä veeetutttaaa. Ei se ole masennusta eikä oikea loppuunpalaminen, vaan ihan vaan kun ihmistä alkaa ottaa päähän kaikki töissä, niin sitten se kuormittuu.