Lue keskustelun säännöt.
Imetyspakko
12.09.2024 |
Imetys on tietysti suositeltavaa, mutta kyse on äidin kehosta ja päätöksestä! Aivan kamalaa pakkomielteisyyttä ja äitien alentamista mitä artikkelissa kuvataan.
Minulla on onneksi erilainen kokemus. Tein jo raskausaikana päätöksen, etten imetä. Se kirjattiin ylös ja toistin vielä toiveen heti kun vauva oli ulkona, eikä sitä sitten kyseenalaistettu. Yksi hoitaja taisi synnärillä kysyä hyvin kohteliaasti että miksi en imetä, vastasin vain että siihen on monia syitä ja on erittäin harkittu päätös. Korviketta sai heti kun pyysi ja kaikki tuntuivat olevan aivan fiiliksissä miehestäni joka perhehuoneessa syötteli vauvaa :) hyvä LKS!
Edelleen, imetys on suositeltava ja tärkeä asia. Mutta äitejä ja erilaisia tilanteita ja päätöksiä pitäisi kunnioittaa.
Kommentit (340)
Vierailija kirjoitti:
Jos maitoa tulee ja äiti päättää silti olla imettämättä- tyrehtyyhän se maudon tulo jos sitä itse vähentää. Tämä on itsekästä eikä lapsen edun mukaista.
Lue imetyksen hyödyt -tutlimusaiheesta.
Onko tehty tutkimusta imetyksen vähentymisestä vrt mielenterveysongelmien kasvu lapsilla. Korreloiko nämä samalla tavalla kuin esim allergioiden määrä korviketta saaneilla
On tutkittu, sekä äitien että lasten mielenterveyden osalta.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Breastfeeding_and_mental_health
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän imetykseen painostamisen lapsen näkökulmasta. Syntynyt lapsi on tärkeämpi kuin vanhempansa mieltymykset.
Miksi sitten lapsi saa aina isän sukunimen, vaikka sitä käytetään syntyviä tyttöjä vastaan? Aika valikoivaa tuo lapsen edun valvontanne.
Ei voi verrata. Isän sukunimen antaminen ei vaikuta vauvan terveyteen.
Vierailija kirjoitti:
Minä toivoisin, että jos lapsi saa maitonsa pullosta, hänet kuitenkin aina syötettäisiin sylissä. Monesti näkee vauvoja vaunussa ja tuttipullo suussa tuettuna jollain, että pysyy paikoillaan. Syömishetki on myös läheisyyshetki.
Pullonkin kanssa kannattaisi syöttää ns. lapsentahtisesti, eli hitaammin ja välillä taukoa pitäen. Mitä pienempi vauva, sen tärkeämpää tämä olisi.
Meillä syötettiin aina sylissä. Muutenkin tykkäsin että vauva/taapero oli lähellä, syliin hän myös iltaisin nukahti ja vaivatta siirtyi perhepetiin. Leikki-ikäisenä nukahti omaan sänkyyn makuuhuoneessa iltasadun jälkeen. Jokainen omalla tyylillään mutta perhekerhossa ihmettelin puheita "tissitakiaisesta" tai siitä että lapsia "nukutetaan" tunti, puolitoistakin. T: Aiemmin kommentoinut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen äidin valinta. Kuitenkin on korvikkeita tarjota lapselle nykypäivänä. Ketään ei voi vasten tahtoa pakottaa. Ne imettää joilla maitoa tulee ja haluaa. Ne jotka eivät imetä, antavat korvikkeita. Yksinkertaista.
Korvike on vain ravinto, mutta ei saa sitä puolustuskykyä sairastelua vastaan kuten rintaruokinnasta. Vauvan ruokinta annetaan miehelle, kun naiset haluaa säilyttää vapauden ja olla itsekkäitä.
Vauva ei saa mistään samaa bakteerikantaa kuin äitinsä rinnasta.
Mielipide tämäkin mutta meillä alkoi sairastelu vasta kun siirryimme leikki-iässä päiväkotiin. Sitä ennen olimme matkustaneet ulkomailla, välillä koira nuoli vauvan tuttia ja naamaa, lelut viltin päällä lattialla. Taaperon ruoka tuli enimmäkseen purkista, toki maisteli meidän lautasilta uusia makuja päivittäin. Keitettyä perunaa ja puuroa oppi syömään vasta päiväkodissa eikä kumpaankaan varsinaisesti ihastunut. Flunssakierteestä päästiin eroon vasta yläkoulussa, toki tässä pandemiakin ehti olla.
Hiukan selailin kejua ja on aikamoista imetyspainostusta. Mielenkiintoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän imetykseen painostamisen lapsen näkökulmasta. Syntynyt lapsi on tärkeämpi kuin vanhempansa mieltymykset.
Miksi sitten lapsi saa aina isän sukunimen, vaikka sitä käytetään syntyviä tyttöjä vastaan? Aika valikoivaa tuo lapsen edun valvontanne.
Vauva saa kyllä aina äitinsä sukunimen. Tämä on fakta. Sairaalassa ollaan nimellä tyttö/poikavauva äidinsukunimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän imetykseen painostamisen lapsen näkökulmasta. Syntynyt lapsi on tärkeämpi kuin vanhempansa mieltymykset.
Miksi sitten lapsi saa aina isän sukunimen, vaikka sitä käytetään syntyviä tyttöjä vastaan? Aika valikoivaa tuo lapsen edun valvontanne.
Päivitähän tietosi. Lapsi saa aina äidin sukunimen.
t. 3 lapsen äiti.
Lapsi on syntyessään äidin sukunimellä. Eri asia onko naimisissa ja miehen sukunimi jo valmiita. Muuten pitäisi olla isyystunnustus tehty, jolloin sen voi halutessaan antaja isän sukunimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rintamaidolla ruokittu lapsi saa paremman vastustuskyvyn ja monia terveyshyötyjä, jotka voivat ehkäistä mm. lihavuutta ja tiettyjä perussairauksia kuten tyypin 1 diabetesta. Kaikki nämä hyödyt puuttuvat korvikkeista.
Ymmärrän korvikkeiden antamisen kun muuta vaihtoehtoa ei ole, eikä siitä tarvitse tuntea huonoa omatuntoa jos rintaruokinta ei onnistu tai se on liian kivuliasta. Mutta sitä, että periaatteen vuoksi päätetään olla imettämättä ennen kuin lapsi on edes syntynyt en täysin ymmärrä.
Jokainen päättää itse omasta kehostaan, ei siihen sinun ymmärrystä tarvita.
Imetyksen onnistumisen on tosiaan jo kauan sitten havaittu korreloivan positiivisesti sen kanssa, että vauvan riski sairastua tyypin 1 tai tyypin 2 diabetekseen ja äidin riski sairastua tyypin 2 diabetekseen on pienempi. Tuon korrelaation voi selittää joko niin, että imetys suojaa diabetekseltä tai niin, että diabetesalttius voi vaikuttaa negatiivisesti imetyksen onnistumiseen, mistä on löytynyt vasta viime vuosina tutkimusnäyttöä. Tässä käännetty lainaus vuoden 2016 julkaisusta:
"Aiemmat tutkimukset ovat raportoineet imetyksen positiivisista vaikutuksista glukoosinsietokykyyn. Esimerkiksi tyypin 2 diabeteksen riskin on raportoitu pienenevän elinikäisten imetyskuukausien lisääntyessä. Lisäksi tutkimuksissa raskausdiabeetikoilla on raportoitu merkittävästi parempi glukoositoleranssi yksinomaan imettävillä naisilla verrattuna osittain imettäviin tai kaavaa imettäviin naisiin. Näiden havaintojen pohjalta imetyksen on tulkittu parantavan aineenvaihdunnan terveyttä, ja näin ollen erityisesti diabetesriskissä olevia naisia kehotetaan imettämään. Tämä tutkimus on ensimmäinen, jossa tutkitaan käänteistä suhdetta eli sitä, aiheuttaako glukoosi-intoleranssi imetyksen riittämättömyyden naisilla, jotka yrittävät imettää. Tulokset tukevat hypoteesia, jonka mukaan samat raskausdiabetekseen vaikuttavat insuliinin dysregulaation piirteet (ts. haiman insuliinin erityksen hiipuminen insuliiniresistenssin yhteydessä) voivat myös osaltaan aiheuttaa pysyviä vaikeuksia äidinmaidon tuotannossa." (https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4782029/)
Siitä miten raskausdiabetes voi vaikuttaa heikentävästi maidontuotantoon löytyy muitakin artikkeleita. Raskausdiabetes taas lisää riskiä siihen, että äiti sairastuu myöhemmin tyypin 2 diabetekseen.
Itse olen molempien vauvojen kohdalla heikosta maidontuotannosta kärsinyt raskausdiabeetikko, jolla on geenitestien perusteella kohonnut riski sairastua tyypin 2 diabetekseen. Myös äitini joutui osittaisimettämään minut ja sisarukseni, koska hänenkin maidontuotantonsa oli riittämätöntä, joten tämä ongelma vaikuttaisi perinnölliseltä ja johtuvan kehnosti toimivasta sokeriaineenvaihdunnasta ja insuliinisäätelystä. Insuliinin tiedetään vaikuttavan maitorauhasten kasvuun jo raskausaikana.
Äidinmaito on huikea tuote, joka mukautuu lapsen tarpeen ja kasvun mukaan. Ns. tiheän imun kausi on juuri tätä, kun kasvava lapsi tilaa maitoa lisää. Äidinmaidolla on myös havaittu olevan antibioottisia vaikutuksia, ja se sisältää kantasoluja.
Korvike ei ole mitenkään sama asia.
On merkityksetöntä mitä imettämisestä ajattelee, yllä oleva on faktaa jonka kertominen ei ole painostamista.
Moni myös lopettaa imettämisen luuloon, että maitoa ei tule koska vauva on koko ajan rinnalla ja kun ei ole, huutaa nälkäänsä. Vauva ei välttämättä huuda nälkäänsä, vaan läheisyydenkaipuuta tai kipua. Se, että vauva on koko ajan rinnalla on normaalia, eikä tarkoita että maito on loppu. Rinnat osaavat kerran aloitettuaan sitä tuottaa, mutta kaikilla se ei tapahdu hetkessä vaan vauvan on oltava rinnalla "koko ajan". Moni antaa tässä kohtaa lisämaitoa, jolloin vauva on vähemmän rinnalla ja siten rinnat tuottavat vähemmän maitoa koska vauva ei ole sitä tilaamassa. Tällöin maito tosiaan loppuu, mutta ei siksi että sitä alunperin ollutkaan vaan siksi, että sen tilaaminen loppui vauvan saadessa ravintonsa muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä imetyspakottaminen jollain tapaa sairasta.
Imetysmyönteisyys on hyvä ja imettämisen hyödyt suuria, mutta etenkin synnytyssairaalassa tapahtuva ohjaus ja painostus, sekä äitien kohtelu sitä vastoin ei todellakaan ole millään kehuttavalla tolalla.
Synnytyssairaalassa äideistä ei juuri huolehdita ja kaikki pitäisi heti heti jaksaa ja kyetä tehdä itse ja se tapahtuu itselleen vieraassa ympäristössä täynnä stressitekijöitä. Tällainen ympäristö lisää mielestäni imetyksen aloituksen epäonnistumista.
Sairaalassa äideillä pitäisi olla oikeus saada parempaa huolenpitoa ja rauhaa, että maito voisi nousta rintoihin ja imettämistä saisi kokeilla rauhassa. Itse ainakin koin kaikkien vauvojeni kohdalla, että imetyksen aloitus oli jokseenkin rankkaa, koska minua vaivasi kivut, yksinäisyys, nälkä ja vieras ympäristö, sekä levon ja unen häiritseminen jatkuvilla keskeytyksillä.
Kotona maito nousi heti rintoihin, kun sain viimeinen nukkua ja syödä, sekä koin mukavuutta tutussa paikassa. En tiedä mistä kumpuaa tuo ikävä kulttuuri synnyttäneitä naisia kohtaan, että heti pitäisi stressaavassa tilanteessa kyetä imettämään lasta ja huolehtimaan itse omista asioistaan yksin. Eihän tuollainen tulisi kuulonkaan monissa kulttuureissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mielestäni äiti joka ei imetä "vain koska ei halua/jaksa/huvita" sitoutua siihen ö, on yksiselitteisesti huono äiti vauvallensa. Ja kyllä, pääasia on, että vauva saa ravintoa, mutta siitäpä ei olekaan nyt kysymys vaan sen äidin omasta navasta tilanteessa jossa sen äitiyden pitäisi asettaa vauva ja vauvan paras (eli äm) sen oman navan edelle.
Anja Snellman kirjoitti aikoinaan Kaks plus -lehden kolumnissaan ettei halunnut synnyttää alateitse, koska p*llu venyy, eikä hän halunnut imettää, koska tissit venyvät, eikä hän halunnut hoitaa lapsiaan itse, koska lapset häiritsivät hänen kirjailijuuttaan. Voi vain kysyä mihin hän niitä lapsiaan sitten tarvitsi.
Kuulostaa ihan perusisältä.
Jos äidin ainoa syy imettämättömyydelle on oma haluttomuus siihen, keho- tai imetysviha, niin äiti pitäisi jo neuvolassa saattaa yhteen psykologisen avun kanssa. Jos syyt imettämättömyydelle ovat fyysisisä, niin ne pitäisi tunnista aja koittaa hoitaa ja jos tämä ei onnistu, niin sitten korvikkeille.
Enemmän pitäisi kyllä puhua äitien nykytavasta imettää lasta samalla kun äiti selailee kännykkäänsä. Lapsi yrittää ottaa katsekontaktia äitiin imiessään ja jos tätä ei tapahdu, niin lapsi voi kasvaa häiriöiseksi.
Onnneksi vielä nykyisinkin, jotkut äidit tuntuvat vaitnvaraisesti osaavan vastata lapsensa katsekontaktiin, mutta jotkut eivät sitä millään tajua. Se on surullista lapsen kannalta, ihan sama saiko hän tissi- vai purkkimaitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki kolme lasta saanut synnärillä lisämaitoa, vauvan painoa ja pissoja tarkkaillaan hyvin. Ois todella tärkeää että vauva saisi oman äidin maitoa edes vähän ensimmäisinä päivinä. Jos imettäminen ei tunnu hyvältä, voi pumpata ja antaa pullosta.
Mielestäni kellekään ei kuulu muiden imetys/imettämättä jättäminen.
Ihme kyttäys-yhteiskunta. Ei ihme, ettei vauvoja synny.
Vierailija kirjoitti:
Jos maitoa tulee ja äiti päättää silti olla imettämättä- tyrehtyyhän se maudon tulo jos sitä itse vähentää. Tämä on itsekästä eikä lapsen edun mukaista.
Lue imetyksen hyödyt -tutlimusaiheesta.
Onko tehty tutkimusta imetyksen vähentymisestä vrt mielenterveysongelmien kasvu lapsilla. Korreloiko nämä samalla tavalla kuin esim allergioiden määrä korviketta saaneilla
Todellakin, ei ole varmasti muutenkaan kypsä äidiksi, jos oman maidon tarjoaminen omalle lapselle on jo kriisi.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni kellekään ei kuulu muiden imetys/imettämättä jättäminen.
Ihme kyttäys-yhteiskunta. Ei ihme, ettei vauvoja synny.
Mitenkäs sitten isompana? Saako lapsia kytätä yhteiskunnan toimesta vaikkapa esimerkiksi pahoinpitelyihin puuttumiseksi? Saako kertoa vanhemmille terveellisestä ravinnosta, vai onko sekin kyttäämistä?
Vierailija kirjoitti:
Tämä imetyspakottaminen jollain tapaa sairasta.
Synnytin lapseni mieheni kotimaassa Keski-Euroopassa, eikä kukaan yrittänyt edes ehdottaa imettämistä, kun olin kerran kohteliaasti ilmoittanut, että en aio imettää.
Annettiin tehdä asiat siten, kuten äidistä itse tuntui hyvältä. Lähdin levänneenä ja onnellisena sairaalasta kotiin. Suomessa en tahtoisi synnyttää.
Vierailija kirjoitti:
Imetysmyönteisyys on hyvä ja imettämisen hyödyt suuria, mutta etenkin synnytyssairaalassa tapahtuva ohjaus ja painostus, sekä äitien kohtelu sitä vastoin ei todellakaan ole millään kehuttavalla tolalla.
Synnytyssairaalassa äideistä ei juuri huolehdita ja kaikki pitäisi heti heti jaksaa ja kyetä tehdä itse ja se tapahtuu itselleen vieraassa ympäristössä täynnä stressitekijöitä. Tällainen ympäristö lisää mielestäni imetyksen aloituksen epäonnistumista.
Sairaalassa äideillä pitäisi olla oikeus saada parempaa huolenpitoa ja rauhaa, että maito voisi nousta rintoihin ja imettämistä saisi kokeilla rauhassa. Itse ainakin koin kaikkien vauvojeni kohdalla, että imetyksen aloitus oli jokseenkin rankkaa, koska minua vaivasi kivut, yksinäisyys, nälkä ja vieras ympäristö, sekä levon ja unen häiritseminen jatkuvilla keskeytyksillä.
Kotona maito nousi heti rintoihin, kun sain viimeinen nukkua ja syödä, sekä koin mukavuutta
Nykyinen suuntaus on lopettaa synnytyssairaaloita, äidit joutuu synnyttää kauas kotoa, osastolla on niin kiire että äitiä ei edes ehditä huomioida...
Jos maitoa tulee ja äiti päättää silti olla imettämättä- tyrehtyyhän se maudon tulo jos sitä itse vähentää. Tämä on itsekästä eikä lapsen edun mukaista.
Lue imetyksen hyödyt -tutlimusaiheesta.
Onko tehty tutkimusta imetyksen vähentymisestä vrt mielenterveysongelmien kasvu lapsilla. Korreloiko nämä samalla tavalla kuin esim allergioiden määrä korviketta saaneilla