Imetyspakko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni on korvikkeella kasvanut. Tilastoissa voi olla eri lukemat, helposti tulee neuvolassa sanottua että joo joo imetän, niin ei tarvitse kuulla syyllistämistä. Oma lapseni on ruokittu pääasiassa korvikkeella, ei ollut oma valinta mutta hyvä lapsi tuli. Lapsella ei ollut yhtä ainutta korvatulehdusta ja flunssaakin lievänä 2-3 kertaa vuodessa, naapurin samanikäinen sai rintamaitoa yli vuoden ja oli jatkuvasti sairaana ja lääkärissä piti rampata kaikki lapsuusvuodet. 

Juuri siksi suomalaiset ovat vähän mitä ovat. Autisminkirjavia ja heikkolahjaisia, psykoosisairauksiin taipuvaisia ja leivästi tai keskivaikeasti kehitysvammaisia. Sellainen on vastikkeella kasvatettu Maailman Onnellisin Kansa

Onko mikään ihme, etteivät naiset enää halua lapsia?!? Kukaan ei voi taata, että elämän alkumetrit menevät täydellisesti, ja jos imetys epäonnistuu, saat tällaisia syytöksiä niskaasi. Luuletteko, ettei tällainen äiti syytä itseään loppuelämänsä, että varmaan se lapsen krooninen sairaus johtui nyt imetyksen epäonnistumisesta. "Olen täysin epäonnistunut äitinä."

Länsimaissa ainoa tieteellisesti kiistattomasti todistettu imetyksen hyöty _täysiaikaisena_ syntyneille on vaarattomien infektioiden (käytännössä mahataudit ja flunssat) PIENI väheneminen varhain lapsuudessa. Keskosille hyöty on suurempi. Mutta kaikki muut väitetyt imetyksen hyödyt ovat selitettävissä niillä tekijöillä jotka alun perin johtavat imetykseen. Esim. äidin saama riittävä tuki, riittävä äitiysvapaa (vrt USA), riittävät varat, vanhempien hyvä koulutus, hyvä terveys yms. Joten imettämättömät, tämä on aivan lillukanvarsia, rohkeasti lisääntymään jos tekee mieli! Lapsen elämässä tulee olemaan vielä monta valinnan paikkaa ja monia mahdollisuuksia selvitä äitiydestä hyvin - vaikka ei täydellisesti. Harkitsen vakavasti äitimyönteisen sertifikaatin jakamista ymmärtäväisille ammattilaisille, jotka tukevat kaikkia äitejä valinnoissaan

Vierailija kirjoitti:

" Olisi kiva kuulla niiltä jotka ovat imetysten pakon kannalla, miten maitoa saa enemmän herumaan jos yksinkertaisesti sitä maitoa ei vauvan tarpeisiin nähden tule? "

 

Sillä lailla sitä maitoa saa herumaan, että lapsi nostetaan rinnalle imemään. Se imu ja lapsen tuoksu ja hormonit ja kaikki menee käsi kädessä ja saa aikaan äidin erittämään enemmän maitoa. Se toimii kaikilla, joilla on normaalisti toimivat tissit ja terve pää. Jos on toisin ja jotain vikaa, niin kokeilujen jälkeen siirrytään sitten korvikkeisiin. Se kokeilu on silti tärkeää, vaikka miten äiti olisi varma ettei onnistu. Moni on, mutta sitten ilahtuvat, kun alkaakin onnisuta.

 

Itsellä synnytys oli niin nopea ettei kroppa oikein ehtinyt mukaan, siis imetyksen osalta, ja kävi niin, että tissit vain turposivat,   turvotus ahtautti maitotiehyet, joten maito ei vaan päässyt liikkeelle. Kätilö sitten teki rintahieronnan ja opasti m

Kaikki vauvat eivät suostu imemään. Voisivat sitten selvittää ensin, mistä se johtuu, eikä vaan pakottaa yrittämään imemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen äidin valinta. Kuitenkin on korvikkeita tarjota lapselle nykypäivänä. Ketään ei voi vasten tahtoa pakottaa. Ne imettää joilla maitoa tulee ja haluaa. Ne jotka eivät imetä, antavat korvikkeita. Yksinkertaista. 

Jokaisen valinta on myös olla hankkimatta lapsia jos kerta puuttuu edellytykset äitiyteen. Voi hankkia kissan tai jonkun harrastuksen, virkkuu tai leipominen. Ei tarvitse altistaa viatonta vastasyntynyttä omille oikuilleen kun ei vaan tee mieli ja on yhtä sun toista muka tarkkaan harkittua paskaselitystä.

No kenenkään ei sitten pidä hankkia lapsia. Koska imetyksen onnistumisesta ei ole mitään takeita. Ja meidät tuburintaiset pitäisi steriloida heti teini-iän päätyttyä, ettei vaan pamahdeta paksuksi ja aiheuteta kärsimystä tulevalle vauvalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

" Olisi kiva kuulla niiltä jotka ovat imetysten pakon kannalla, miten maitoa saa enemmän herumaan jos yksinkertaisesti sitä maitoa ei vauvan tarpeisiin nähden tule? "

 

Sillä lailla sitä maitoa saa herumaan, että lapsi nostetaan rinnalle imemään. Se imu ja lapsen tuoksu ja hormonit ja kaikki menee käsi kädessä ja saa aikaan äidin erittämään enemmän maitoa. Se toimii kaikilla, joilla on normaalisti toimivat tissit ja terve pää. Jos on toisin ja jotain vikaa, niin kokeilujen jälkeen siirrytään sitten korvikkeisiin. Se kokeilu on silti tärkeää, vaikka miten äiti olisi varma ettei onnistu. Moni on, mutta sitten ilahtuvat, kun alkaakin onnisuta.

 

Itsellä synnytys oli niin nopea ettei kroppa oikein ehtinyt mukaan, siis imetyksen osalta, ja kävi niin, että tissit vain turposivat,   turvotus ahtautti maitotiehyet, joten maito ei vaan päässyt liikkee

Miten nämä epänormaalisti toimivat tissit seulottaisiin, etteivät tällaiset naiset menisi sitten tekemään lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kellekään ei kuulu muiden imetys/imettämättä jättäminen.  

Ihme kyttäys-yhteiskunta. Ei ihme, ettei vauvoja synny.

Tämä on siellä synnytyssairaaloissa yleistä ja 2-3h välein pitäisi ottaa tissille, myös yöllä. Tätä pitäisi jatkua vielä sairaala olin jälkeen. Olisi kiva kuulla niiltä jotka ovat imetysten pakon kannalla, miten maitoa saa enemmän herumaan jos yksinkertaisesti sitä maitoa ei vauvan tarpeisiin nähden tule? 

 

Sairaaksi on maailma mennyt tämän kontrolli myötä. 

Ihan törkeetä. Äidin pitää saada nukkua rauhassa tai istua ja somettaa sidukan ääressä. Miten ne voi tulla ja jotain vauvaa raahata siihen ilman kutsumatta?

Kommentoi äiti, jonka imetys onnistuu nukkuessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minuakin kiinnostaisi tietää miksi ei halua imettää? 

Kyllä niillä eineksillä isompi lapsi myös kasvaa, mutta onko se parasta ravintoa lapselle? 

-eri

Se asia ei kuulu sinulle. Huolehdi omista asioistasi. 

Eli et vaan jaksa nähdä yhtään vaivaa tai olet pinnallinen ja halua, että tissit menee pilalle. 

Normaalilla järjellä varustettu haluaa edes yrittää antaa lapselle rintamaitoa.

Onko sekin naisen vika, että tissit on seksualisoitu ja nainen on huolissaan, mitä niiden ulkonäölle tai tuntoherkkyydelle tapahtuu? Jos kyse olisi miehen elimestä, kukaan ei ihmettelisi huolta...

Vierailija kirjoitti:

Synnytin yöllä. Synnärillä vauva tuupattiin tietysti välittömästi rinnalle. Tuossa kohtaa olin vielä myönteinen ja motivoitunut imettämään, joskin pelkäsin sen epäonnistuvan rintojen kehityshäiriöni vuoksi. Ensimmäiset yöt sairaalassa valvottiin, en nukkunut silmäystäkään. Vauva piti olla jatkuvasti rinnalla ja koska huoneessani oli toinenkin äiti vauvoineen, en nukkunut neljään yöhön ollenkaan. Vauvat huusivat vuorotellen. Vauva oli itkuinen ja kellastui, saatiin valohoitoa. Neljännen yön jälkeen aloin saada unenpuutteen vuoksi rytmihäiriöitä, jolloin vaadin päästä pois sairaalasta. En saanut silmäystäkään nukuttua, kun jompi kumpi vauva huusi koko ajan.

Päästyämme kotiin imetys sujui ok ensimmäiset kaksi viikkoa, sen jälkeen alkoivat vaikeudet. Vauva alkoi kieltäytyä rinnasta, huusi selkä kaarella kun yritin imettää. Neuvolasta ja ystäviltä sain erilaisia neuvoja, miten imetystä pitää vaan jatkaa, lapsesta voi tulla

Lisään tähän vielä, että ennen vauvan tuloa en tiennyt rintojeni olevan epänormaalit. Jokapaikassa toitotettiin, että kaikenlaiset rinnat ovat normaalit ja kaikenlaisilla rinnoilla pystyy täysimettämään. Se oli valetta. Tämä selvisi minulle vasta, kun itse aloin etsiä tietoa, miksi imetys ei kovasta yrityksestä huolimatta onnistu. Minulla oli aina alitajuntainen tunne, että jotakin niissä on vialla. Jos minulle olisi jo nuorena kerrottu, että rintojen kehityshäiriöitä on olemassa, olisin voinut punnita vauva-haaveitani myös tästä näkökulmasta ja varautua vaikeuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Synnytin yöllä. Synnärillä vauva tuupattiin tietysti välittömästi rinnalle. Tuossa kohtaa olin vielä myönteinen ja motivoitunut imettämään, joskin pelkäsin sen epäonnistuvan rintojen kehityshäiriöni vuoksi. Ensimmäiset yöt sairaalassa valvottiin, en nukkunut silmäystäkään. Vauva piti olla jatkuvasti rinnalla ja koska huoneessani oli toinenkin äiti vauvoineen, en nukkunut neljään yöhön ollenkaan. Vauvat huusivat vuorotellen. Vauva oli itkuinen ja kellastui, saatiin valohoitoa. Neljännen yön jälkeen aloin saada unenpuutteen vuoksi rytmihäiriöitä, jolloin vaadin päästä pois sairaalasta. En saanut silmäystäkään nukuttua, kun jompi kumpi vauva huusi koko ajan.

Päästyämme kotiin imetys sujui ok ensimmäiset kaksi viikkoa, sen jälkeen alkoivat vaikeudet. Vauva alkoi kieltäytyä rinnasta, huusi selkä kaarella kun yritin imettää. Neuvolasta ja ystäviltä sain erilaisia neuvoja, miten imetystä pitää vaan jatkaa, lapsesta voi tulla

Ongelmasi ei ole se ettei imetys onnistut, vaan se, että olet mennyt uhriutumaan.

Vierailija kirjoitti:

MIten se nyt voi rasittaa, jos äiti leikkauksen jälkeen on jo lepoasennossa sängyssä ja pääsääntöisesti on nukkunut tai torkahdellut sen ajan kun hoitohenkilökunta on pitänyt lasta silmällä ja välillä sitten lapsen näyttäessä nälkäänsä, käy kysymässä, että kokeillaanko tulisiko maitoa. Ei luulisi olevan äidille suurikaan ponnistus sitä kokeilla tai antaa kätilön kokeilla... jos on, niin taustalla on sitten pakosti jotain psykopatologiaa, joka kanattaisi ottaa käsittelyyn ennenkuin pahenee (vaikka synnytyksen jälkeinen masennus). Joojoo.. kivut ja kivut... niihin kyllä löytyy apua ja vähän pitää kyetä kestää.

 

Anteeksi vain, etten tajua.

Mikä helvatan koulupoika siellä vinkuu?

Vai oletko joku 1800-luvun superäiti, joka onnenkaupalla jäi henkiin, vaikka syöksysynnytti heinäkasassa iltalypsyn ohessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIten se nyt voi rasittaa, jos äiti leikkauksen jälkeen on jo lepoasennossa sängyssä ja pääsääntöisesti on nukkunut tai torkahdellut sen ajan kun hoitohenkilökunta on pitänyt lasta silmällä ja välillä sitten lapsen näyttäessä nälkäänsä, käy kysymässä, että kokeillaanko tulisiko maitoa. Ei luulisi olevan äidille suurikaan ponnistus sitä kokeilla tai antaa kätilön kokeilla... jos on, niin taustalla on sitten pakosti jotain psykopatologiaa, joka kanattaisi ottaa käsittelyyn ennenkuin pahenee (vaikka synnytyksen jälkeinen masennus). Joojoo.. kivut ja kivut... niihin kyllä löytyy apua ja vähän pitää kyetä kestää.

 

Anteeksi vain, etten tajua.

Mikä helvatan koulupoika siellä vinkuu?

Vai oletko joku 1800-luvun superäiti, joka onnenkaupalla jäi henkiin, vaikka syöksysynnytti heinäkasassa iltalypsyn ohessa.

Ehkä on vain nähnyt nykyajan valivalivinkuvinku nykyäitejä tarpeeksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytin yöllä. Synnärillä vauva tuupattiin tietysti välittömästi rinnalle. Tuossa kohtaa olin vielä myönteinen ja motivoitunut imettämään, joskin pelkäsin sen epäonnistuvan rintojen kehityshäiriöni vuoksi. Ensimmäiset yöt sairaalassa valvottiin, en nukkunut silmäystäkään. Vauva piti olla jatkuvasti rinnalla ja koska huoneessani oli toinenkin äiti vauvoineen, en nukkunut neljään yöhön ollenkaan. Vauvat huusivat vuorotellen. Vauva oli itkuinen ja kellastui, saatiin valohoitoa. Neljännen yön jälkeen aloin saada unenpuutteen vuoksi rytmihäiriöitä, jolloin vaadin päästä pois sairaalasta. En saanut silmäystäkään nukuttua, kun jompi kumpi vauva huusi koko ajan.

Päästyämme kotiin imetys sujui ok ensimmäiset kaksi viikkoa, sen jälkeen alkoivat vaikeudet. Vauva alkoi kieltäytyä rinnasta, huusi selkä kaarella kun yritin imettää. Neuvolasta ja ystäviltä sain erilaisia neuvoja, mite

Jos aluksi imetit, ei niissä rinnoissa ole mitään häiriötä. Vauva alkoi kieltäytyä jossain vaiheessa rinnasta, mikä on sekin täysin normaali kokemus useimmille imettäville. Ilmiötä kutsutaan joskus vauvan rintaraivareiksi. Siitäkin pääsee yli, jos haluaa.

Imetyksen tuen sivuilta ainakin ennen löytyi paljon ohjeita niitä tilanteita varten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIten se nyt voi rasittaa, jos äiti leikkauksen jälkeen on jo lepoasennossa sängyssä ja pääsääntöisesti on nukkunut tai torkahdellut sen ajan kun hoitohenkilökunta on pitänyt lasta silmällä ja välillä sitten lapsen näyttäessä nälkäänsä, käy kysymässä, että kokeillaanko tulisiko maitoa. Ei luulisi olevan äidille suurikaan ponnistus sitä kokeilla tai antaa kätilön kokeilla... jos on, niin taustalla on sitten pakosti jotain psykopatologiaa, joka kanattaisi ottaa käsittelyyn ennenkuin pahenee (vaikka synnytyksen jälkeinen masennus). Joojoo.. kivut ja kivut... niihin kyllä löytyy apua ja vähän pitää kyetä kestää.

 

Anteeksi vain, etten tajua.

Mikä helvatan koulupoika siellä vinkuu?

Vai oletko joku 1800-luvun superäiti, joka onnenkaupalla jäi henkiin, vaikka syöksysynnytti heinäkas

Hoitohenkilökunta ei pidä lapsia lainkaan silmällä, jos äiti on yhtään tolkuissaan (tai paikalla on toinen aikuinen). Tässä imetyshörhöt menivät jälleen harhaan ja olivat mukana rakentamassa järjestelmää, joka lopulta palvelee vain säästötarpeita. Lapsesta on huolehdittava synnytyssairaalassa itse lähes missä tahansa kunnossa, vuorokausien valvomisen jälkeen, lääkittynä yms. Annan kunkin arvioida itse, onko "suuri ponnistus" esimerkiksi paljon verta menettäneenä ja yhä puudutettuna siirtyä istumaan ja pitelemään vauvaa vaikka puoleksi tunniksi. Jos minä saisin päättää, äiti saisi kyllä levätä ensin, vaikka nukkua katkeamattomat seitsemän tunnin unet.

Uskomatonta halveksuntaa naisilta naisten omaa kokemusta ja tarpeita kohtaan tässä ketjussa. Lasten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kanssa tällä ei taida olla tekemistä, kyse on pätemisen tarpeesta ja nimenomaan empatian puutteesta. Minulla on korkea kipukynnys (ei omaa ansiota), mutta jotenkin ymmärrän, että kaikilla ei ole. Minulla on rakastava puoliso, joka pystyi olemaan perhehuoneessa kanssani myös kuopuksen syntymän jälkeen - kaikilla ei ole. Olen perusterve (en ole tehnyt tämänkään eteen juuri mitään) - kaikki synnyttäjät eivät ole. Minulla oli aikaa, rahaa ja turvaverkkoja (vain osin omaa ansiota, pääasiassa onnea), joten pystyin hankkimaan imetykseen apuvälineitä, pystyin delegoimaan, vertailemaan, valitsemaan sopivimmat - kaikilla ei ole tähän resursseja. Minulla ei ole seksuaalisuuteen tai kehoon liittyviä traumoja. Monilla käsittääkseni on, eikä traumoja voi pistää tauolle lasten hankkimisen ajaksi. Minulle ei tuota mitään ongelmia käyttää mielikuvitusta ja eläytyä vähemmän onnekkaan synnyttäjän asemaan. 

 

 ihmiset ei vaan jaksa nykyisin kuunnella vinkumista siitä miten kohdeltiin väärin, etenkin, jos kirjoituksesta tai puheesta näkee tai kuulee, että kokija on ylidramatisoija. Ei niitä ennenkään jaksettu, sellaiset ovat olleet esimerkkeinä vaikkapa saduille kuten pojasta, joka huusi sutta liian monta kertaa. Että ei kyse ole siitä etteikö kyettäisi ymmärtämään että samasta asiasta toinen voi tuntea kipua ja toinen ei, vaan nimenomaan siitä, että netti voimistaa ääripäiden ilmiöitä. netissä liioitellaan janojen molemmissa ääripäissä.

Imetysuskonto on uskonnoista pahin.

HUHHUH ei ihme ettei Suomeen vauvoja synny, kun on vain yksi ainoa oikea tapa olla äiti (raskaudesta, imetyksestä ja synnytyksestä alkaen). Itseäkään en vauvoja meinaa tehdä, tuntuu niin vaatimuksia oleva täynnä äidin rooli. Isänä olisi helpompi olla, sitä voisin harkita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kaiken tämän jälkeen Suomi kehuskelee itseään olevansa maailman paras maa naisille saada lapsia. Paskanmarjat! Sillä silmänräpäyksellä, kun nainen raskautuu, hänet typistetään yhteiskunnan silmissä kasvatusalustaksi, jolla ei ole mitään omaa harkintakykyä tai varteenotettavaa mielipidettä omasta kehostaan ja elämästään.

Ai tykkäät homejuustosta ja salmiakista? No nyt ei kuule saa syödä niitä, ettei masuasukki kärsi. Ei oo turvallista rajaa sellaiselle, hyvä äiti ei vaaranna lapsensa terveyttä.

Ai haluaisit sektion, koska et halua ottaa riskiä pidätyskyvyn menetyksestä? Höpöhöpö, tutkitusti sektiossa on kokonaisuutena isommat riskit. On ihan normaalia, että pissaa lirahtelee synnytyksen jälkeen. Tärkeintä on kuitenkin, että lapsi on terve, eikö vain.

Ai haluaisit ruokkia pullolla, koska koet sen teidän pe

No tajusin kyllä. Mulle tuli vielä kolmannenkin lapsen kohdalla se tunne, että mua pidetään jotenkin holhottavana ja että en oikeasti osaa edes kolmatta lasta hoitaa. Esimerkiksi kerroin neuvolassa, että olen imettänyt pitkään kahta vanhempaa lasta ja heti sen jälkeen terveydenhoitaja kysyy, että tarvitsenko teoriatietoa imetyksestä. Kun just kerroin, että yli kolme vuotta on jo kokemusta! Ja sitten vielä ne  voimavarakyselyt. Miksi ihmisten yksityisasiat kuuluisi kenellekään vaikka onkin lapsi tulossa? Ei kuulu neuvolalle meidän seksielämä tai suhteet omiin vanhempiin.

Varmaan just tämän holhoavan asenteen takia monet ei uskalla tehdä niin kuin itse haluaisivat, koska se neuvolantäti voi suuttua. Mutta oikeasti, kaikki saa itse päättää mitä syö raskaana, imettääkö vai ei, miten nukuttaa vauvan jne. Ei se vauva ole neuvolan tai muiden ihmisten, vaan kyllä ihmisillä pitää olla valta päättää miten elävät elämäänsä! Onneksi lapset on nyt tehty, mutta jos tulisinkin vielä raskaaksi, niin puolisokin (ranskalainen :D) on sanonut, että Suomessa ei kyllä enää synnytetä ja käydä neuvolassa.

Anarkiaa kaipaisi tämä koko raskaus- ja synnytysasia.

Pillu meni jo pilalle synnytyksessä, en enää rintojani uhraa vauvalle. Keinoeväät ajaa saman asian.

Mulla on 10kk vauva, jota imetän edelleen. Silti en ymmärrä joka paikasta pursuavaa ehdottomuutta imetyksestä ikään kuin mikään muu tapa ruokkia vauva ei ole suotavaa. Samalla unohtuu, että nykyiset pitkät äitiysvapaat on suht tuore asia. Ei ennen ollut samalla tavalla keskittyä imettämiseen vauvan kanssa ja esim. 3kk vanhoille vauvoille alettiin antaa kiinteitä. Ihan ihmisiä noista näyttää tulleen.

Hitler ja Stalin eivät saaneet rintamaitoa!!!!!!!!!!!!