Imetyspakko
Imetys on tietysti suositeltavaa, mutta kyse on äidin kehosta ja päätöksestä! Aivan kamalaa pakkomielteisyyttä ja äitien alentamista mitä artikkelissa kuvataan.
Minulla on onneksi erilainen kokemus. Tein jo raskausaikana päätöksen, etten imetä. Se kirjattiin ylös ja toistin vielä toiveen heti kun vauva oli ulkona, eikä sitä sitten kyseenalaistettu. Yksi hoitaja taisi synnärillä kysyä hyvin kohteliaasti että miksi en imetä, vastasin vain että siihen on monia syitä ja on erittäin harkittu päätös. Korviketta sai heti kun pyysi ja kaikki tuntuivat olevan aivan fiiliksissä miehestäni joka perhehuoneessa syötteli vauvaa :) hyvä LKS!
Edelleen, imetys on suositeltava ja tärkeä asia. Mutta äitejä ja erilaisia tilanteita ja päätöksiä pitäisi kunnioittaa.
Kommentit (340)
Mä en imettänyt kuin päiviä omien rintaraivareiden (kunnon vihantunteita sen törkeän hikoamisen lisäksi) ja rajun ab-kuurin vuoksi. Silloin olin epäonnistunut, nykyään olisin d-mer. Lapsesta tuli terve, elämässään onnellinen oloinen aikuinen, vaikka mutkia oli matkassa niin paljon, etteivät vauva-ajan ruokailut käyneet edes mielessä. Hyvä, jos nykyään on jo vähemmän ehdotonta.
Mikä ihmeen järki lisääntyä jos ei lasta viitsi edes imettää? Eikö tuo ole ihan sairaalloisen itsekästä?
Meillä lähti imetys hyvin käyntiin mutta maidon tulo loppui muutamassa viikossa. Vauva heräili tunnin, parin välein ja selvästi nälkäisenä, painoakaan ei tullut lisää. Neuvolasta sanottiin suoraan että nyt täytyy antaa lisämaitoa, imetystä voi vielä yrittää jos jaksaa mutta ei välttämättä onnistu. Olin pettynyt mutta kun ei tule riittävästi maitoa niin ei tule. Tästä reilu kymmenen vuotta kun tuntuu että silloin oli oikea imetysbuumi. Jälkitarkastuksessa (yksityinen, kokenut) lääkäri käski suoraan lakata kiusaamasta itseään imetyksellä ja antaa vauvalle hyvillä mielin Tuttelia. Ei tullut asiasta traumoja.
Vierailija kirjoitti:
Minun rintamaitoni olisi voinut luokitella lapsen pahoinpitelyksi. Voi sitä itkua mitä niillä oli monta kuukautta. Sitten kun luovutin ja annoin korviketta niin ei mitään kipuja ja alkoi nukkua. Mutta imettää pitää vaikka se satuttaisi lasta ja valvottaisi kaikkia monta kuukautta. Ei ihme, että ainoat oppimishäiriöiset lapset mitä minulla on, on imetettyjä. Käyttivät tärkeän osan kehityksestään kärsimiseen, valvomiseen ja huutamiseen vain koska se on suositus sen sijaan että olisi nukkuneet, syöneet ja antaneet aivojensa kehittyä.
Kannattaa kyllä ehkä soittaa jonnekin iltapäivälehteen ja kertoa, että olet varma siitä että imetys aiheutti lapsillesi oppimishäiriöt.
En halua olla ilkeä, mutta jos kerran sinulla sekä imetettyjä että imettämättömiä lapsia on niin paljon, että heistä voi puhua monikossa ja tehdä tilastollisia johtopäätöksiä, niin voikohan olla että heiltä jäi vielä imetyksen päätyttyäkin ja koulutaipaleella jotakin tärkeää fyysistä ja henkistä pääomaa saamatta? Esikoiset ja ainokaiset esimerkiksi vielä aikuisinakin ovat hitusen muita älykkäämpiä, koska ovat saaneet niin paljon tukea, huomiota ja lukemista.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lähti imetys hyvin käyntiin mutta maidon tulo loppui muutamassa viikossa. Vauva heräili tunnin, parin välein ja selvästi nälkäisenä, painoakaan ei tullut lisää. Neuvolasta sanottiin suoraan että nyt täytyy antaa lisämaitoa, imetystä voi vielä yrittää jos jaksaa mutta ei välttämättä onnistu. Olin pettynyt mutta kun ei tule riittävästi maitoa niin ei tule. Tästä reilu kymmenen vuotta kun tuntuu että silloin oli oikea imetysbuumi. Jälkitarkastuksessa (yksityinen, kokenut) lääkäri käski suoraan lakata kiusaamasta itseään imetyksellä ja antaa vauvalle hyvillä mielin Tuttelia. Ei tullut asiasta traumoja.
Sinä kuitenkin halusit yrittää ruokkia lapsesi parhaalla mahdollisella tavalla. Jos ei onnistu niin korvike on silloin paras mahdollinen ratkaisu. Sitä ihmettelen kun nykyään ei haluta edes yrittää tarjota parasta vaihtoehtoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoissa tilasto-otoksissa on todettu, että rintaruokinta tekee lapsista hieman älykkäämpiä, johtuen äidinmaidon rasvahappokoostumuksesta. Myös hoikentava ja immuniteettia parantava vaikutus säilyy aikuisiälle. Eli teille, jotka sanotte, että kyse on omasta kehostanne: vastaus on: ei, kyse on myös lastenne kehoista ja aivoista. Ja teille, jotka sanotte että lapsistanne tuli ihan hyviä korvikkeella: kyse ei ole siitä onko lapsi hyvä vai huono, vaan siitä, saavuttaako hän oman potentiaalinsa paremmin vai huonommin.
Ja niille, jotka nyt alkavat jankuttaa että onko parempi sitten että vauva nääntyy nälkään, vastaan omalla korviketta saaneen ihmisen älylläni: no ei ole tietenkään parempi, että vauva kuolee nälkään, mutta kyllä minulla ainakin oman lapseni kohdalla on rima vähän korkeammalla.
Pitää muistaa että noihin asioihin vaikuttaa myös moni muukin asia.
Miten rokotteet vaikuttavat moneen aisoihin? Älykkyyteen? Sairauksiin? Näiden lisääntyminen joka eri vaivaan on hälyttävä merkki ihmiskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen järki lisääntyä jos ei lasta viitsi edes imettää? Eikö tuo ole ihan sairaalloisen itsekästä?
Eikun töihin valvomaan ihmisten koteihin miten kukin äiti ruokkii lapsensa. Ota myös vihko ja kynä mihin voi tarkkaan kirjata.
Tämä on aihe, jossa ei tunnu voivan voittaa
Minä halusin imettää ja pidin imettämistä tärkeänä (vaikka itse imetys olikin mielestäni koko ajan epämukavaa). Onnistuin imettämään esikoista 8 kk ikään saakka, jolloin lapsi yksinkertaisesti lopetti rinnalla syömisen ja kieltäytyi voimakkain raivokohtauksin aina kun yritin. Pari viikkoa yritin ja yritin saada imetystä taas toimimaan, mutta vauva ei sopeutunut ja lopulta pumppaamisesta huolimatta maidontuotanto lakkasi. Siihen jäi meidän imetystarina.
Äkkiä loogisesti luulisi, että olisi ammattilaisten mielestä hyvä, että täysimetin puoli vuotta ja siihen vielä vähän päälle, kunnes ei enää onnistunut. Vaan ei, erikoisia katseita sai jatkuvasti, ihan kuin ammattilaiset eivät uskoisi että lapsi saattaa itse jossain vaiheessa aloittaa sellaisen rintalakon, joka ei menekään ohi, kuten väitetään. En siis ole hyvä äiti, koska yritin ja onnistuin näin pitkälle, vaan huono äiti, kun vuoden taikaraja ei tullut täyteen.
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen järki lisääntyä jos ei lasta viitsi edes imettää? Eikö tuo ole ihan sairaalloisen itsekästä?
Ja kuinkahan pohjamudissa mahtaisivat synnytysluvut olla, jos ei olisi mahdollisuutta valita. Jos vain imetetyt lapset kelpaavat, loppuvat veronmaksajat äkkiä kesken. Millä ne eläkkeet sitten kustannetaan?
Jos jokainen vanhempi vaan huolehtii omasta jälkikasvustaan siinä on jo tehtävää. Se on ihan sama mitä mieltä muut on kun se ei ole mielipide asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen järki lisääntyä jos ei lasta viitsi edes imettää? Eikö tuo ole ihan sairaalloisen itsekästä?
Eikun töihin valvomaan ihmisten koteihin miten kukin äiti ruokkii lapsensa. Ota myös vihko ja kynä mihin voi tarkkaan kirjata.
Ei minua se niin paljon kiinnosta. Omituinen kommentti.
Miten rokotteet vaikuttavat moneen aisoihin? Älykkyyteen? Sairauksiin? Näiden lisääntyminen joka eri vaivaan on hälyttävä merkki ihmiskunnassa.
Sairaukset on yleistyneet näiden myötä. Tätä ei tietyt tahot halua edes tutkia vaan halutaan mieltää eri asian piiriin.
Olen lapseton mies ja ikisinkku joten aiheesta en tiedä mutta eikö suositus ole että 12kk vauvaa imetetään ja jos maitoa ei tule niin sitten korvikkeita?
Vierailija kirjoitti:
Olen lapseton mies ja ikisinkku joten aiheesta en tiedä mutta eikö suositus ole että 12kk vauvaa imetetään ja jos maitoa ei tule niin sitten korvikkeita?
Olet mies oikealla asialla.
Mä otan suihin mielelläni. Mies on kiehtova aina vaan.
Nielen kaiken. Aina.
Itse olisin halunnut täysimettää, mutta maitoa ei oikein tullut. Kaikkea yritin, mutta mikään ei auttanut siihen. Otettiin sitten pian korvike lisäksi ja lopulta siirtyttiin siihen kokonaan, kun koko imetyshommasta ei enää tullut mitään. Vauva oli heti paljon tyytyväisempi ja nukkui paremmin, en tiedä eikö sitten ollut saanut rintamaidostani itseään kylläiseksi.
Luin silloin asiasta paljon, ja juuri tämän tyyppisten artikkelien vuoksi tunsin valtavaa syyllisyyttä sekä huonommuutta imetyksestä luopumisesta. Pian kuitenkin pääsin siitä onneksi yli ja olin korvikeruokintaan tyytyväinen, kun vauvakin oli.
Vierailija kirjoitti:
Miten rokotteet vaikuttavat moneen aisoihin? Älykkyyteen? Sairauksiin? Näiden lisääntyminen joka eri vaivaan on hälyttävä merkki ihmiskunnassa.
Sairaukset on yleistyneet näiden myötä. Tätä ei tietyt tahot halua edes tutkia vaan halutaan mieltää eri asian piiriin.
Ja ennen rokotteita niihin tauteihin joita vastaan rokotettu kuoltiin
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmeen järki lisääntyä jos ei lasta viitsi edes imettää? Eikö tuo ole ihan sairaalloisen itsekästä?
ennen ihmiskunnan lääketieteellistä kehitystä ja ravinnonhankinnan muutoksia imetyskyvyttömien äitien lapset eivät usein jääneetkään henkiin. Ne geenit poistuivat populaatiosta evoluution valinnan seurauksena. Toisinaan jokuheimon toinen imettäjä sitten imetti imetyskyvyttömän lasta, silloin lapsi jäikin henkiin.
Mutta evoluutiostahan tässä on kyse loppujen lopuksi. Nykypäivänä tosin tuollaisia tilanteita ei tule, kiitos korvikkeiden.
Jokaisen äidin tai äidiksi haluavan kyllä kannattaisi miettiä näitä imetysasioita etukäteen jo. En tiedä suomen nykyjärjestlemästä (asutaan toisessa maassa), mutta meillä oli ennen synnytystä jo imetysohjausta, jossa käytiin läpi rinnan rakenne ja maitorauhasten toiminta, sekä myös keinoja, joilla voi lieventää mahdollista imetyskipua ja öisätä maidontuotantoa - tai vähentää sitä. Ei ollut sitten imetyskään mikään myytti, kun ensimmäisen lapsen sai ja piti alkaa harjoitella oikeasti imettämistä ja ennen kaikkea auttaa lasta saamaan oikea imuote.
Luetko vielä kertaalleen ja hieman hitaammin läpi kommentin, jota lainasit? Vielä kerran rautalangasta: ei ole kysymys siitä, onko lapsi hyvä vai huono tai tuleeko hänestä älykkäämpi kuin naapurin lapsi, vaan siitä, miten hyvin hän pystyy hyödyntämään oman potentiaalinsa niin fyysisessä kuin henkisessäkin kasvussa.
Kyseessä on jatkumo, joka alkaa imetyksestä ja vauvalle juttelusta ja jatkuu soseilla, ulkoilulla, ruoalla, kuulumisien kyselyllä, kaverisuhteissa tukemisella ja läksyissä auttamisella. Kerta toisensa jälkeen ja joka ainoa päivä vanhempi joutuu valintatilanteeseen: minun mukavuuteni vai lapsen etu?