Lue keskustelun säännöt.
Kukaan ei ole huolissaan minun kaltaisteni syrjäytymisestä
11.09.2024 |
Minulla on työpaikka, mutta ainoa työkaveri pomo joka on paljon pois. Suku on pieni ja kaukana. Ystäviä ei ole. Käyn yhdessä harrastuksessa kerran kuukaudessa ja joskus kansalaisopiston kursseilla. Olen ujo ja hiljainen joten en ystävysty uusien ihmisten kanssa. Olen ollut tällä paikkakunnalla 15 vuotta. Tosiasiassa en hirveästi edes kaipaa ystäviä.
Kommentit (24)
Niinpä. Syrjäytymiskeskustelussa unohdetaan aina ne sosiaalisesti syrjäytyneet, jotka kuitenkin käyvät töissä. Ihan kuin työssäkäyminen olisi ihmisen perustehtävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työssäkäynti on yksi ihmisen perustehtävä.
Kukaan ei ole kyllä varsinaisesti huolestunut muistakaan syrjäytyneistä. Ei ketään kiinnosta vähäosaiset.
Vaikutat ihan muulta kuin syrjäytyneeltä, ap. Työ, harrastukset ja jokunen ihminen elämässä.
Kaikkea hyvää sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko itse huolissaan että syrjäydyt? Miten toivot, että yhteiskunta sinua auttaisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse huolissaan että syrjäydyt? Miten toivot, että yhteiskunta sinua auttaisi?
En mitenkään. Jouduin hetkeksi lähtemään. Olin työtön ja minulla oli silloin paljon aktiviteetteja ja elämää. Tvp-kursseilla oli paljon enemmän elämää kuin nyt töissä, noin esimerkiksi. Paljon ihmisiä samassa tilanteessa ja etsittiin yhdessä töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 siis ap. Anteeksi että en asu vauvalla 24/7 työn ulkopuolella, netissä on muutakin ja käyn välillä jopa vessassa ja suihkussa.
Ap:n alkuperäinen ajatus on vain se, että työttömistä puhutaan syrjätyneinä. Ei se ole 1=1 vaan ilman elämää voi olla vaikka on työpaikka ja työssäkäyvällä voi olla vähäinen sosiaalinen elämä. Sinänsä olen töissä tekemässä töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis työttömällä voi olla aktiivinen sosiaalinen elämä jäi pois t. 12=ap.
En minä mitään apua keltään halua, kunhan totesin.
Sulla on työ ja harrastus ja kerrot ettet edes kaipaa ystäviä. Mistä siis syrjäytyisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa vähän first world problems -osaston jutulta
🇺🇦🇮🇱
No miksi sinusta sitten pitäisi olla huolissaan? Kaikkihan on kertomasi mukaan hyvin ja elät sellaista elämää kuin haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko itse huolissaan että syrjäydyt? Miten toivot, että yhteiskunta sinua auttaisi?
En mitenkään. Jouduin hetkeksi lähtemään. Olin työtön ja minulla oli silloin paljon aktiviteetteja ja elämää. Tvp-kursseilla oli paljon enemmän elämää kuin nyt töissä, noin esimerkiksi. Paljon ihmisiä samassa tilanteessa ja etsittiin yhdessä töitä.
Voisitko pitää heihin edelleen yhteyttä? Minullakaan ei ole oikein kavereita, paitsi työkavereita. Olisin varmaan itse samaa mieltä tilanteestani jos työyhteisö ei olisi niin sosiaalinen. Entä joku uusi harrastus joka olisi useammin? Tilanteesi ei ole toivoton, kun vai löytysi sinulle ihmisiä ympärille.
Vierailija kirjoitti:
Siis työttömällä voi olla aktiivinen sosiaalinen elämä jäi pois t. 12=ap.
En minä mitään apua keltään halua, kunhan totesin.
Totta. Mutta miten itse koet olevasi syrjäytynyt, jos et edes halua ystäviä?
Tää o kuule karu paikka, ei siinä auta ku pärjäillä. Mitä tässä toveria tarttee tunkeutuu tänne rajan puolen toisen ku omakin sota saadaa aikaan oikein helposti.
Aina,koittakaa tukea ja tsempata, näiden harjoitteliminen on tarpeen.
Syrjäytyminen ja yksinäisyys on eri asia.
Sinuna alkaisin vaan aktiivisemmaksi. Hanki koira ja ala sen kanssa liikkua monta kertaa päivässä. Tai kissa, ja mene näyttelyihin. Tai muu tiiviimpi harrastus. Tai ala myydä tai ostaa jotain netissä ja samalla juttele ihmisten kanssa. Vastaa ilmoituksiin, kun tarjotaan vaikka ilmaisia omenoita keräämisen vaivalla. Juttele samalla ihmisille. Mene vapaaehtoiseksi nuorten kahviloihin tai spr tapahtumiin. Ilmoittaudu ulkoiluttamaan vanhusta ja samalla voit tutustua muihinkin järjestössä toimiviin. Järjestä itse vapaaehtoistapahtuma ja kerää vaikka villasukkia tai jotain alueesi vanhuksille. Paikkakunnan vaihtokin voi auttaa aloittamaan "puhtaalta pöydältä". Laita ilmoitus paikalliseen faceryhmään, että haluat lenkki/metsä/kahvitteluseuraa, kun olet uusi paikkakunnalla. Tai kysy onko muita jotka lähtisivät ryhmään, jos sellaisen luot.
Oletan, että kyse ei ole masennuksesta, kun puhut vaan syrjäytymisestä. Toki kannattaa senkin mahdollisuus ottaa huomioon jos haluaisit, mutta kaikki mahdollinen työpäivän lisäksi tuntuu mahdottomalta.
Miksi pitäisi olla huolissaan? Itseään varten täällä eletään.