Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmisillä riittää aika liikunnalliseen elämään?
11.09.2024 |
Vilpittömästi kysyn! Oma arkipäiväni:
- herätys klo 7, aamutoimet lasten kanssa 25 min, työmatka bussilla ja metrolla 25-30 min, työpäivä 8 tuntia sis. lounastauon, kotimatka 30 min.
Kotiin päästessäni kello on yleensä 16.30-16.45, riippuen siitä meneekö ylitöiksi ja jääkö bussi ruuhkaan. Jos yhdistän kotimatkaan kaupassa käynnin 20 min, olen kotona noin klo 17.05. Sitten:
- ruoanlaitto 20-40 min, samalla laitan pyykit pyörimään, luen uutiset, soitan vanhemmilleni, vastaan viesteihin jne muuta mitä työpäivän aikana ei ehtinyt, ruokailu 20-30 min, sitten lasten läksyjen tsekkaus 10 min, päivittäissiivous 10 min.
Noin klo 18.15-18.30 jälkeen olen vapaalla ellei lasten harrastuksiin liity jotain erityistä säätöä, kuten noin joka toinen viikko pelien takia on; otteluiden takia joudumme varaamaan pelkkiin matkoihin julkisilla 20min-1,5 tuntia/suunta. 2x viikossa käyn itse harrastamassa: ma joogassa ja ti nikkaroimassa. Klo 20 on viimeistään oltava kotona laittamassa lapsille iltapalaa, samalla ripustan pyykit. Klo 20-21 välillä teen 15 min 2x viikossa kotitreenin. Yritän lukea joka päivä vähintään 30min ja nukahtaa klo 22.30.
Uimassa käydään lasten aina välillä ja viikonloppuisin heitellään koreja, potkitaan futista, käydään retkillä jne joten aktiivista elämää sinänsä.
En kuitenkaan ymmärrä missä kohdin pystyisin päivittäin kävelemään 10.000 askelta (noin 1,5 tuntia minun vauhdillani), juoksemaan lenkkejä 3-4 krt/vko ja käymään kuntosalilla 2-5 krt/vko kuten kaikki terveyssuositukset jatkuvasti muistuttavat. Kaikki ihmisen vapaa-aika menisi vain yksinään liikkumiseen niiden mukaan!! Olen jo nyt joutunut luopumaan kuorosta, koska en voinut yhdistää sitä yhden vanhemman kodin arkeen.
Kommentit (163)
Työpäivän jälkeen olen ollut syömättä 7h. En syö mitään kun tulen kotiin. Pakkoliikun.
Moikkaan lapsia ja lähden lenkille. Päivällinen ylitöiden takia sitten ysiltä tai kympiltä, kun muut nukkuu.
En siivoa kuukausiin.
Siten löytyy liikuntaan aikaa, kun jättää tekemättä asioita ja liikkuu sen sijaan.
Syöminen on suuri ongelma, mutta onneksi voi syödä raakaa sokeria tai suklaapatukoita että jaksaa. Ruokailuun ei tahdo riitää aika koko perheellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- kuljen töihin pyörällä
- en käy joka päivä kaupassa, usein käytetään kaupan keräilypalvelua
- ruokaa en laita joka päivä ja myös puolisoni osallistuu kotitöihin ja lasten hoitoon
Yhden vanhemman perheessä on tietysti enemmän tekemistä/vanhempi, joten ei välttämättä vaan ennätä. Monilla ei ole likimainkaan noin kiireinen arki.
Vierailija kirjoitti:
Arvostan että syötte yhdessä kotiruokaa. Näin tekivät meidänkin äitimme, ilman mitään etätyöpäiviä. Ja ehtivät vieläpä harrastaa ja nähdä ystäviä - arkena!!
Ei ainakaan minun äitini ehtinyt. Joillain on ehkä vähän ruusuinen kuvitelma äitiydestä aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvottavaa että aktiivisesti urheilevat ihmiset pesevät pyykkiä vain kerran viikossa. Sen kyllä haistaa.
Jos heillä on enemmän kuin 1 vaatekerta.
Ai että niitä hikisiä ja eritteisiä tekstiilejä jemmataan pyykkikorissa viikon? Hyi. Meillä on opetettu jo päiväkoti-ikäisille lapsille, että kunnolla likaiset vaatteet laitetaan heti pyykkikoneeseen.
No onpa hyi. Meillä navettavaatteet on hyvin usein korissa viikon jos ei pysty pesemään. Tai pestä voisi mutta ei niitä sateella saa kuivaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvottavaa että aktiivisesti urheilevat ihmiset pesevät pyykkiä vain kerran viikossa. Sen kyllä haistaa.
Jos heillä on enemmän kuin 1 vaatekerta.
Ai että niitä hikisiä ja eritteisiä tekstiilejä jemmataan pyykkikorissa viikon? Hyi. Meillä on opetettu jo päiväkoti-ikäisille lapsille, että kunnolla likaiset vaatteet laitetaan heti pyykkikoneeseen.
Meillä taas on opetettu jo päiväkoti-ikäisille, että pyykit kuuluu lajitella ennen pesua tummiin, vaaleisiin, värillisiin jne. Pysyy paremmassa kunnossakin ne vaatteet silleen, kun ei vaan mätä kaikkea sekaisin (ja päiväkoti-ikäisten housuntaskut pitää kyllä aikuisen tarkistaa, muuten on pian entinen pesukone).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
NO jos tekee ison liudan lapsia,siihe eläintarha vielä päälle ja jokaisella lapsella 7 harrastusta mihin pitää kuskata erikseen jokapäivä 2 kertaa.
Tottakai omakotitalo 500 neliötä ja 8 autoa ja venekki pitää putsata ..
Tai sitte voi valita eri tien.
Ei riitäkään. Tai ei ole kiinnostusta. Ja sen kyllä huomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä kävelen sen noin 10 000 askelta päivässä ja juoksen kerran viikossa noin tunnin lenkin. Lisäksi venyttelen. Se saa riittää, sori vaan UKK-instituutti.
Aamulla saattelen ekaluokkalaisen kouluun 400 metrin päähän. Sitten kävelen töihin 2 km päähän. Työ on istumatyötä, mutta käyn lounaalla työkavereiden kanssa, siitäkin tulee muutama sataa metriä. Illalla kävelen töistä kotiin, tai jos teen puolikkaan päivän, kävelen koululle lasta vastaan. Illat menevät kotitöissä ja kolmen lapsen harrastuskuskauksissa, jotka on toistaiseksi pakko tehdä autolla. Kauppareissun pyrin hoitamaan jalan. Pitkän lenkkini juoksen viikonloppuisin samalla kun lapset treenaavat.
Ap:lle minulla on yksinkertainen vinkki. Tee kuten minäkin. Ota osittaista hoitovapaata. Sitä saavat kaikki eka- ja tokaluokkalaisten vanhemmat, eikä tulonmenetys ole suuren suuri. Liikuntamääräsi kuulostaa aivan hyvältä, mutta lapsesi joutuvat ikäänsä nähden olemaan aika paljon yksin.
Säästäisin aikaa esimerkiksi ruuanlaitosta.
Meillä kun lapset olivat pieniä tein yleensä sunnuntaina ruokaa jota,syötiin alkuviikko, keskiviikkona loppuviikon ruuat. Isoja keittoja tai laatikkoruokia, jotka valmistuvat lähes itsekseen ja surutta käytin pakasteita ja puolivalmisteita. Ja jos tein esimerkiksi lihapullia tein 2 kilon taikinan, josta riitti osa pakkaseen kiireisempien päivien varalle.
Meillä syötiin myös välipala työpäivän jälkeen ja sen jälkeen harrastuksiin. Illallinen kun tultiin harrastuksista. Tämä osittain myös siksi, että liikkuminen täydellä vatsalla on mielestäni ikävä. Välipaloja pyrin pitämään valmiina jääkaapissa, esimerkiksi vispipuuroa, kananmunia, jugurtteja jne. Kun lapset olivat alakoulussa saatoin laittaa heille voileivätkin valmiiksi jotta varmasti söivät. Tämä mielestäni selkeytti ruuanlaittoa, ei tarvinnut värkätä ensin päivällistä ja sitten erikseen iltapalaa vaan samalla kun laitoin illallista, oli se sitten valmiina tai alusta lähtien, katsoin seuraavan päivän välipalat valmiiksi.
Pyykit pesin aina viikonloppuna, usein lauantai oli siivouspäivä jolloin myös pyykkikone pyöri sen 4-5 kierrosta, samoin kuivuri.
Lasten harrastusten aikana pyrin käymään lenkillä ja hoidin puhelut siinä samalla. Tai sitten työmatkoilla kun kuljin omalla autolla. Viesteihin pyrin vastaamaan heti, työssäni voin hoitaa omiakin asioita joten siihen ei mennyt ylimääräistä aikaa tai energiaa. Muuten ehkä olisin hoitanut ne työmatkoilla jos kulkee julkisilla.
Kaiken ylimääräisenä siirtäisin viikonlopuille, vaikka juuri skuutin korjaukset ja äidin it-tukena toimimisen.
Pidä huoli siitä, että saat joskus hetken itsellesikin. Elämäsi on tällä hetkellä kuormittavaa ja ansaitset myös lepoa. Joskus voi olla hyvä karsia esimerkiksi sitä vanhempiin yhteydenpitoa vaikka vain pariin kertaan viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en edes yritä noudattaa moisia suosituksia. Pidän paljon tärkeämpänä hyviä yöunia, päivittäistä ulkoilua, itse tehtyä ruokaa, uteliasta mieltä ja rentoa elämänasennetta.
Vierailija kirjoitti:
Säästäisin aikaa esimerkiksi ruuanlaitosta.
Meillä kun lapset olivat pieniä tein yleensä sunnuntaina ruokaa jota,syötiin alkuviikko, keskiviikkona loppuviikon ruuat. Isoja keittoja tai laatikkoruokia, jotka valmistuvat lähes itsekseen ja surutta käytin pakasteita ja puolivalmisteita. Ja jos tein esimerkiksi lihapullia tein 2 kilon taikinan, josta riitti osa pakkaseen kiireisempien päivien varalle.
Meillä syötiin myös välipala työpäivän jälkeen ja sen jälkeen harrastuksiin. Illallinen kun tultiin harrastuksista. Tämä osittain myös siksi, että liikkuminen täydellä vatsalla on mielestäni ikävä. Välipaloja pyrin pitämään valmiina jääkaapissa, esimerkiksi vispipuuroa, kananmunia, jugurtteja jne. Kun lapset olivat alakoulussa saatoin laittaa heille voileivätkin valmiiksi jotta varmasti söivät. Tämä mielestäni selkeytti ruuanlaittoa, ei tarvinnut värkätä ensin päivällistä ja sitten erikseen iltapalaa vaan samalla kun l
Tässä oli paljon hyviä neuvoja. Siitä olen kuitenkin eri mieltä, että pienet arjen askareet jätetään viikonloppuun.
Juuri yksinhuoltajille on tärkeää saada viettää oikeaa vapaata, siis sellaista ettei koko ajan tarvitse tehdä toisten eteen asioita. Jos heti töiden jälkeen vain romahtaa sohvalle, sieltä on vaikea nousta.
Omasta kokemuksesta voin myös sanoa, että isovanhemmilla voi olla tärkeä paikka yhden vanhemman kodissa. Minä soittelin mummolle yleensä kaksi kertaa päivässä: koulusta tultuani ja illalla ennen iltapalaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säästäisin aikaa esimerkiksi ruuanlaitosta.
Meillä kun lapset olivat pieniä tein yleensä sunnuntaina ruokaa jota,syötiin alkuviikko, keskiviikkona loppuviikon ruuat. Isoja keittoja tai laatikkoruokia, jotka valmistuvat lähes itsekseen ja surutta käytin pakasteita ja puolivalmisteita. Ja jos tein esimerkiksi lihapullia tein 2 kilon taikinan, josta riitti osa pakkaseen kiireisempien päivien varalle.
Meillä syötiin myös välipala työpäivän jälkeen ja sen jälkeen harrastuksiin. Illallinen kun tultiin harrastuksista. Tämä osittain myös siksi, että liikkuminen täydellä vatsalla on mielestäni ikävä. Välipaloja pyrin pitämään valmiina jääkaapissa, esimerkiksi vispipuuroa, kananmunia, jugurtteja jne. Kun lapset olivat alakoulussa saatoin laittaa heille voileivätkin valmiiksi jotta varmasti söivät. Tämä mielestäni selkeytti ruuanlaittoa, ei tarvinnut värkätä ensin päivällistä ja sitten erikseen iltapalaa vaan samalla kun l
Näissä neuvoissa on aina se jänskä juttu, että se mikä helpottaa yhden perheen arkea, vaikeuttaa toisen perheen arkea. Minun lapseni eivät kestäisi, jos joka ilta pitäisi harrastaa ohjattua liikuntaa ja ruokaa tehtäisiin kahdesti viikossa. Meille se kokkaus, saman pöydän ääreen kokoontuminen ja jälkien siivous ovat parasta palautumista koulu- ja työpäivän jälkeen.
Harrastuksia kyllä sinänsä meillä on paljon, vähemmänkin riittäisi ainakin noin kuskailujen puolesta.
Ruokaa voi laittaa kerralla isomman satsin vaikka pariksi päiväksi niin säästyy aikaa siinä kun ei tarvitse sitä tehdä, voi vaan lämmittää ruoan ja käyttää tekemisestä jäänyttä aikaa vaikka ulkoiluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon miettinyt samaa. Mulla työpäivä venyy 11-12 tuntiin. Kotihommia tämän jälkeen. Sitten vähän syömistä, taas kohta nukkumaan ja sama alusta.. ja viikonloput menee siinä kun yrität palautua työviikosta😴
Vierailija kirjoitti:
Herää aiemmin. Klo 7 on oikeasti aika myöhäinen herätys ellet nyt sitten valvo joka ilta tosi myöhään. Herään itse klo 5, käyn salilla ja kotona suihkussa ja menen julkisilla töihin, jotka aloitan klo 8. Suosittelen, illalla sitten keskittyminen arjen pyöritykseen.
Ap, nukut 8,5 tuntua yössä. Se on aika paljon. Siitä ajasta voi hyvin nipistää puoli tuntia tai tunninkin. Ja iltaan voisit tosiaan pidentää sitä 15 min kotijumppaa puoleen tuntiin. Aikataulua voi varmasti tiivistää jos iltapalailuun ja 30 min lukemiseen menee 2,5h. Niin, ja pyykinpesua vähentää, ei kai kenenkään tarvitse joka päivä pyykkiä pestä. Meillä pestään keskimäärin kaksi koneellista viikossa, yleensä lauantaisin. En minä yleensä arkena pyykkää.
itselläni liikunta tulee 30+30 min työmatkapyöräilystä niinä päivinä kun olen toimistolla, aamuin illoin vähintään puoli tuntia koiran kanssa lenkkeilyä, näin syksyisin teen koiran kanssa myös päivälenkin metsässä, vähintään tunti, sienestämässä. Etäpäivinä kun en pyöräile töihin, käytän lounastauon 30 min pyörälenkkiin ja syön sen jälkeen samalla kun teen töitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käy vaikka salilla sillä välin ku lapset ovat treeneissä.
Pienempää ekaluokkalaista joudun saattamaan vielä treeneihin, eikä siinä lähellä ole salia. Käyn usein pienellä kävelyllä n. 3 km treenien aikana, mutta siitä tulee vain n. 5000 askelta minulle. Isomman treenit on maanantaisin samaan aikaan kuin oma joogani, ja jos kävisin silloin salilla, jooga saisi jäädä.
- Ap
AP, ei niitä askeleita tarvitse tuijottaa niin vakavasti. Pienen lapsen treenien aikana voit vaikka tehdä kyykkyjä, hyppiä narua, spurtata pätkiä jms. Juokse tuo 3km tai harpo pitkin askelin. Tanssi paikallasi polkkaa. Kaikkea ehdit siinäkin ajassa tehdä. Ei ne pelkät askelmäärät tähtiin kirjoitettu ole. Tsemppiä ja luovuutta!
Vierailija kirjoitti:
Itse en edes yritä noudattaa moisia suosituksia. Pidän paljon tärkeämpänä hyviä yöunia, päivittäistä ulkoilua, itse tehtyä ruokaa, uteliasta mieltä ja rentoa elämänasennetta.
Kun jättää ruuat tekemättä niin jää liikunnnan jälkeen aikaa myös venyttelyyn.
Mulla on tapana ylitöiden jälkeen (pakolliset ylityöt ja ilman ylityölisiä)
Kaataa mukiin kauraryynejä tai mannasuurimoita ja maitoa. Nielaisen sen paskan kerralla alas ja lähden lenkille tai salille.
Ruokailun saa unohtaa jos haluaa liikkua. Tärkeintä on unet ja liikunta.
Harmi kun työelämä on muuttunut huonoksi. Pitäisi olla enemmän demareiden 8h työtä 9h omaa tai perheaikaa ja 7h unta.
Vierailija kirjoitti:
Ruokaa voi laittaa kerralla isomman satsin vaikka pariksi päiväksi niin säästyy aikaa siinä kun ei tarvitse sitä tehdä, voi vaan lämmittää ruoan ja käyttää tekemisestä jäänyttä aikaa vaikka ulkoiluun.
Ei kannata tehdä ollenkaan ruokaa. Säästyy siivoomiselta ja ei tule astioita. Syö vaan leipää tai jotain nopeaa. Ei myöskään liho.
Anteeksi, jos kirjoitin epäselvästi. Ei meilläkään joka päivä hypätty harrastuksiin, taisi olla 2 kertaa viikolla ja jotain viikonloppuna. Mutta se, että ruokaa tehtiin harvemmin vapautti aikaa muuhun, esimerkiksi metsäkävelyyn koirien kanssa tai lautapelin palaamiseen. Tai joskus johonkin ihan muuhun.
Menen sinne töihin pyörällä. Nopeampaa kuin bussi ja hyvää liikuntaa. Yli 10km matkalle sähköpyörä on hyvä, lyhyemmät menee lihasvoimalla, toki vähän kunnosta riippuu.