Onko sinun persoonasi muuttunut paljon nuoruudesta?
Tajusin vanhoja päiväkirjoja luettuani, että olin aikamoinen idealisti, ja nykyään sen vastakohta. Poliittisestikin olen oikealla, mitä olisin nuorena suorastaan halveksunut.
Kommentit (65)
Avieron myötä muutuin ulospäinsuuntautuneeksi ja aloin pitää ystävien kanssa reissaamisesta jne. Muutoksen ovat kaveritkin huomanneet, mutta ilmeisesti suunta on ollut positiivinen.
Hmm. Jotenkin olen rauhallisempi. Nuorena haaveilin että koen joskus molemminpuolisen rakkauden, enpä ole saanut kokea varsinaisesti. Arvot olivat nuorena kovemmat, nyt ebemmän vasemmalla.
Luin joskus, että persoona voi muuttua isojen elämänmuutoksien myötä nopeastikin. Aika pelottavaa!
Vierailija kirjoitti:
Luin joskus, että persoona voi muuttua isojen elämänmuutoksien myötä nopeastikin. Aika pelottavaa!
Oon tuo eka ja mulla kävi just näin. Menetin äitini kun olin 26 ja ihan muutamassa kuukaudessa olin persoonaltani tosi paljon hänen kaltainen, kun olin koko nuoruuden miettinyt miten ollaankin niin erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin joskus, että persoona voi muuttua isojen elämänmuutoksien myötä nopeastikin. Aika pelottavaa!
Oon tuo eka ja mulla kävi just näin. Menetin äitini kun olin 26 ja ihan muutamassa kuukaudessa olin persoonaltani tosi paljon hänen kaltainen, kun olin koko nuoruuden miettinyt miten ollaankin niin erilaisia.
Ihminen ilmeisesti valitsee persoonan, joka palvelee paremmin uudessa ympäristössä. Olisiko sulle tuonut turvaa löytää hänet itsestäsi?
Olen toki. Nuoruudessa olin paljon sinisilmäisempi. Luotin paljon muihin ihmisiin, mutta olen huomannut, ettei kannata. Parempi hoitaa mahdollisimman paljon kaikki itse. Eipähän pety ihmisiin.
Ehkä ennen olin vihreä, nyt persu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin joskus, että persoona voi muuttua isojen elämänmuutoksien myötä nopeastikin. Aika pelottavaa!
Oon tuo eka ja mulla kävi just näin. Menetin äitini kun olin 26 ja ihan muutamassa kuukaudessa olin persoonaltani tosi paljon hänen kaltainen, kun olin koko nuoruuden miettinyt miten ollaankin niin erilaisia.
Ihminen ilmeisesti valitsee persoonan, joka palvelee paremmin uudessa ympäristössä. Olisiko sulle tuonut turvaa löytää hänet itsestäsi?
Ihan varmasti. Ja uskon myös että nuo piirteet on kyllä aina olleet itsessä mutta ei syystä tai toisesta tulleet esiin ennen kuin "pakon edessä".
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena sellanen ujo, hiljainen, epävarma tossukka ja ovimatto. Nykyään oon sosiaalinen, osaan sanoa oman mielipiteeni (ja myös tunnistan milloin sitä ei tarvitse sanoa) ja osaan pitää puoleni. Mulla on kans arvot aika paljon muuttuneet.
Minulla myös samankaltainen muutos. Onko teidän läheisillä tai muilla, jotka ovat tunteneet teidät jo nuorena ollut vaikeuksia sopeutua muutokseen? Omalla kohdallani on niin, että osa on sopeutunut hyvin ja osa taas yrittää laittaa siihen nuoruuden rooliin ja kohtelee sen mukaisesti.
Ei oikeastaan, ihan samanlainen oon kuin aina.
Vierailija kirjoitti:
Luin joskus, että persoona voi muuttua isojen elämänmuutoksien myötä nopeastikin. Aika pelottavaa!
Olen kuullut ihmisten kertovan tuosta. Noissa tapauksissa syynä on ollut läheisen kuolema tai oma/läheisen vakava sairaus.
No lapsena ja nuorena olin ujo, mutta sitten kun aikuistui, se karisi, kun en enää jaksanut miettiä mitä muut ajattelee. Mutta en muuten ole mielestäni juurikaan muuttunut, vaikka toki elämänkokemusta on tullut lisää.
On muuttunut. Täyskäännös. Nuorena olin huoleton, iloinen, utelias ja energinen. Nykyään olen ahdistunut, sisäänpäinkääntynyt ja kyllästynyt kaikkeen. Elämä on riepotellut. On ollut paljon pettymyksiä. Katkeruus on jäänyt pysyäkseen.
Kannet on samat sivuja on vain tullut lisää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin nuorena sellanen ujo, hiljainen, epävarma tossukka ja ovimatto. Nykyään oon sosiaalinen, osaan sanoa oman mielipiteeni (ja myös tunnistan milloin sitä ei tarvitse sanoa) ja osaan pitää puoleni. Mulla on kans arvot aika paljon muuttuneet.
Minulla myös samankaltainen muutos. Onko teidän läheisillä tai muilla, jotka ovat tunteneet teidät jo nuorena ollut vaikeuksia sopeutua muutokseen? Omalla kohdallani on niin, että osa on sopeutunut hyvin ja osa taas yrittää laittaa siihen nuoruuden rooliin ja kohtelee sen mukaisesti.
Mulla oli ehkä itsellä suurimmat vaikeudet ymmärtää että olenkin ekstrovertti :D mutta mulla on kaikki joko sopeutuneet tai ei ainakaan tuo mulle itselle esille, että ihmetyttäisi.
On. Minusta on tullut tosi arka ja syrjäänvetäytyvä. Ennen olin tosi avoin ja sosiaalinen.
Nuorempana luotin ihmisiin. Enää en. Olen pettynyt ihmisten kehitymättömyyteen. Itsekkyyteen ja ahneuteen.
Ei, yhtä eläväinen olen nytkin. Äitini sanoi minulle nuorena tulevan mieheni olevan helisemässä minun kanssani 😂 Niinhän se on mennyt välillä, mutta niin olen minäkin mieheni kanssa, joten tasapainotamme toisiamme just hyvin, eikä pääse kipinä sammumaan🔥
Nuorena olin ylimielinen ja kokkarihenkinen menestyjä. Ei ollut mitään elämänkokemusta ja luulot itsestä suuret. Nyt keski-ikäisenä olen vaatimaton vassari.
Olin nuorena sellanen ujo, hiljainen, epävarma tossukka ja ovimatto. Nykyään oon sosiaalinen, osaan sanoa oman mielipiteeni (ja myös tunnistan milloin sitä ei tarvitse sanoa) ja osaan pitää puoleni. Mulla on kans arvot aika paljon muuttuneet.